Kesän 5 +5 sekä elokuun luetut

Sinisen linnan kirjaston Maria muisti minua haasteella, jossa tulee muistaa ihania ja ikäviä asioita päättyneen kesän ajalta. Marian tavoin listaan viisi ihanaa ja viisi ikävää.

1. Lontoo ja kaikki muut kesän retket ja matkat: suosikkilomakohteeni Lontoon lisäksi kävimme myös Savossa, Tukholmassa, Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Vuosaaressa. Niin isojen kuin pientenkin retkien muisto kantaa vielä marraskuun loskassakin. Sitten voi alkaa haaveilla uusista matkoista.

2. Koti. Vaikka rakastankin matkoja, olen täysiverinen kotihiiri ja kaikkein onnellisimmillani olen kotona. Siksi kuvitan tätä postausta tänä viikonloppuna ottamillani kuvilla: omenapiirakan leipomisella (kokeilkaa tätä Hesarissa ollutta ohjetta!), uusilla pallovaloilla, pihan kuihtuvilla ja edelleen kukoistavilla kukkasilla. Kesän mittaan laiskottelimme ja rentouduimme kotona, mutta myös tapetoimme lastenhuoneita.

3. Nyt lainaan yhden kohdan Hannalta, jonka kanssa kirjoittamani Rivien välissä. Kirjablogikirja ilmestyi kesäkuussa. Kirja on ilokseni saanut pääosin hyvän vastaanoton bloggaajien keskuudessa ja Keskisuomalaisessakin kritiikki oli vain myönteistä.

4. Muut kesän kirjat. Löysin muutaman todellisen helmen: Murakamin paksukainen koukutti, Westön romaanin tunnelma lumosi, Phillipsin kirjassa oli tajunnanvirtaa ja uhkaa, Rauhalan Taivaslaulu kosketti, Krohnin Tainaron ihastutti ja MacDonaldin Linnuntietä jäi mieleen. Ja sitten oli tietenkin Knausgård!

5. Tietenkin se ihanin niin kesällä kuin muulloinkin: oma perhe (ja muu suku). Koin valtavaa iloa, kun hieman kömpelö kuopukseni oppi ajamaan polkupyörällä ja pääsi mukaan haluamaansa leikkisään jalkapallokouluun. Tai kun esikoiseni koukuttui ensin SOS-kirjoista ja nyt Harry Potterista. Mieheni kanssa meillä oli jo 14. hääpäivä. Kesän onnellisia hetkiä olivat myös yhdessäolo vanhempieni ja appivanhempieni kanssa, kummilasteni tapaamiset ja rakkaimpien ystävieni kanssa käymäni keskustelut. Koska moni asuu kaukana, ehdin juuri kesäaikana tavata heistä useimpia. Ai niin, osallistuin myös yläasteen aikaiseen luokkakokoukseen. Voitte arvata, että oli suorastaan jännittävää tavata ihmisiä yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.

Entäs kesän ikävät? Keksinkö edes viittä? Nyt päättynyt kesä oli siitä mahtava, että ikävyydenaiheeni olivat pääosin aika pienisorttia:

1. Se, että yksi läheisiini liittyvä asia on osaltaan solmussa. Ehkä, en ole varma. Se vaivaa minua, se voi kasvaa valtavaksi kuiluksi tai pysyä pienenä asiana. Toivon jälkimmäistä.

2. Blogini teemaviikot eivät tuoneet samanlaista iloa kuin aiemmin. Lontoo-viikolla luin Lontoo-kirjoja muualla kuin matkalla enkä löytänyt täydellistä helmeä. Mutta otin monesta saamastani vinkistä vaarin ja mm. Iris Murdochin ja E.M. Fosterin teoksia odottelee kirjahyllyssäni. Dekkariviikolla luin vain keskinkertaisia kirjoja, mutta onneksi sen vastapainoksi löysin juuri Silta-tv-sarjan. Onpa se hyvä!

3. Ötökät, sanovat lapseni, kun koetan keksiä niitä ikäviä asioita. Hmm, pihalla vilistävät pihtihännät ovat aika ällöttäviä, mutta koska kuulun niihin onnekkaisiin, joita itikat eivät syö, en ainakaan yleisesti ottaen kauheasti häiriinny ötököistä. Sen sijaan torakoita, joihin törmäsin aikoinani Italiassa, ja muita syöpäläisiä pelkään.

4. Matkojen ihanuuteen liittyy se, ettei kaikkia matkahaaveita voi toteuttaa. Berliinin-matka, jonne menolla olisi ollut erityistä merkitystä, jäi toteuttamatta. Se harmittaa. Ehdin varmasti joskus Berliiniin, mutta samasta syystä en enää koskaan.

5. Monet muut asiat, joita en ehtinyt toteuttaa. Olen enimmäkseen haaveilija ja haahuilija, niinpä sen saanut tänäkään kesänä siivottua lastenrattaita ja vanhoja turvaistuimia myyntikuntoon. En perustanut kasvihuonetta, en muistanut kastella tomaatteja (silti niitä kasvoi!). En alkanutkaan juosta kolmesti viikossa enkä ilmoittautunut informaatiotutkimuksen aineopintoihin. No, kaikkea ei voi tehdä.

Sen vuoksi taidan tänään sateisena aamuna ottaa syyskuun vastaan tyytyväisenä kesäni muistoihin ja lukea minulle epätyypillistä hömppää.

Tämän haasteen lähetän Susalle, Leenalle, äidille, Liisalle ja Ammalle.

P.S. Ne elokuun luetut pikaisesti listattuna. Hienoimmat olivat Krohin ja MacDonaldin romaanit.

Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä (2003/2004)
Karl Ove Knausgård: Taisteluni. Toinen kirja (2009/2012)
Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa (2013)
Sanna Isto: Tinka ja Taika. Noidanruohon salaisuus (2013)
Niina Miettinen: Israel-tyttö (2013)
Leena Krohn: Tainaron (1985/2006)
Markus Hotakainen: Mars (2013)
Kreetta Onkeli: Ilonen talo (1996)
Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (2013)
Sujata Massey: Rei Shimura ja morsiuskimono (2001/2004)
Nils-Olof Franzén: Agaton Sax ja kaksi roistoa (1963/1973)