Katri Kirkkopelto: Molli

Katri Kirkkopelto: Molli
Kustantaja: Lasten keskus 2013
Sivuja: 34
Mistä: Kustantamosta
Kotimainen lasten kuvakirja

- Hei, asutko sinä täällä, en kai häiritse, mutta ajattelin... Pikku Sisu höpötti hieman hengästyneenä. Se ei ehtinyt sanoa enempää, kun Molli kivahti kiukkuisesti:
- Ai häiritse? Kyllä häiritset! Keskeytit tärkeän jonninjoutavan tekemisen. Ja etkö osaa lukea? Kyltissä sanotaan Yksityisalue. Ja minä olen se Yksityis!

Sisu on pieni ja utelias. Puutarhan vanha, lukittu portti houkuttelee sen seikkailuun. Portin takana se kohtaa valtavat määrät kylttejä: Huom! Yksityisalue; Hus; Älä tule! Onpa kummallisia tauluja! Taulut johdattavat Sisun suuren talon luo, alkaa sataa ja Sisu koputtaa oveen. Oven takana on Molli, joka on koputuksesta aivan ihmeissään. Hän on vihainen, närkästynyt ja paheksuva. Hän on Yksityis eikä häntä saa häiritä. Vai saako? Yksityisalue alkaa näyttää yksityiseltä.

Muutama viikko sitten bongasin lasteni kanssa sunnuntain Hesarista mukavan jutun kuvittaja Katri Kirkkopellosta Touho-vehnäterriensä kanssa. Pieni artikkeli kuvittajan työhuoneesta oli niin sympaattinen, että esikoiseni vei sen mukanaan kouluun. Kirkkopellon kuvitustyöt olivat meille aiemmin tuttuja Pikkumetsän Aapisesta sekä Eppu Nuotion Kingi-sarjasta, mutta nyt Mollin myötä pääsimme tutustumaan Kirkkopeltoon myös tarinankertojana.

Ja mikäpä oli tutustuessa. Molli on oikea ärrinmurri, suloisen koalamainen pehmoeläimen ja kiukkuisen murjottajan välimuoto. Kertomuksen tasolla Molli on toki perinteinen ja arvattava, mutta hyvin kirjoitettu ja tuttuudessaankin sopivan jännittävä. Saako Molli koskaan ystäviä? Ja miten? Kirkkopelto kirjoittaa hauskasti, tekstin lukeminen tuo hymyn huulille monta kertaa.

Tarinaakin vahvempi on kuvitus, joka on kautta linjan riemastuttavaa niin yksityiskohdissaan kuin värimaailmansakin osalta. Kokonaisuudessaan kuvat ja kertomus sovittuvat saumattomasti yhteen. Kirkkomaan onnistuu tehdä etenkin Mollista ilmeikäs, mörökölliydessään rakastettava ja ystävien kaipuussaan hellyttävä: on vaikeaa olla "hymyotus", kun suku on täynnä hapannaamoja ja Amalia-tädin nimikin voisi mieluummin olla "Kamalia". Muut, Sisukin, jäävät sivuosaan, mutta tärkeään sellaiseen - sillä niin vain on, ettei ystävyyden voimaa voi millään ylittää. Ei edes mökötyksellä.

Molli on tarinaltaan sydämellinen ja kuvitusjäljeltään mainiotakin mainiompi. Eskarilaisen ja tokaluokkalaisen kotiraati kävi ihan kisaa siitä, kumpi pitää kirjasta enemmän:
- Tällekin mä annan tuhat tähteä, tuumi tokaluokkalainen.
- Mäpä annan äärettömän paljon, huudahti eskarilainen.

Molli on siis löytänyt myös kohdeyleisönsä. Olen usein hanakka kierrättämään yllätyksenä tulleita kirjoja, mutta ihana, luonteikas Molli jää ehdottomasti meille. Kyseessä on varmastikin yksi syksyn ihanimmista lastenkirjoista.

---
Myös Sinisellä keskitiellä on kuljettu yhdessä Mollin kanssa.