Kirjastot ovat aina olleet mielestäni kiehtovia paikkoja. Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on se, kuinka karkasin satutunnille perhepäivähoitajalta. Onneksi asuin pienessä Suonenjoen kaupungissa, jossa joku vanhempieni tuttuava bongasi pienen karkulaisen ja palautti minut takaisin päivähoitoon. Suonenjoen kaupunginkirjastosta tuli sittemmin yksi lapsuuteni ja nuoruuteni tärkeimmistä paikoista. On siis luonnollista, että nyt aikuisena vierailen mielelläni eri kirjastoissa. Viime syksynä esittelin blogissani kuvia Turun komeasta pääkirjastosta ja viime viikolla pääsin piipahtamaan Seinäjoen kaupunginkirjastossa Apilassa.
Apila lumosi minut täysin! Kirjaston oma blogi kertoo, että kirjaston ovat suunnitelleet samat arkkitehdit, jotka ovat suunnitelleet Turun kirjastonkin. JKMM arkkitehtien pääarkkitehtina toimi Asmo Jaaksi, sisustusarkkitehtinä Päivi Meuronen ja projektiarkkitehtina Aaro Martikainen.
Seinäjoen kaupunginkirjastossa on oikeastaan kaikki, mitä osaan kirjastolta tällä hetkellä toivoa. Siellä on valoa, leikkisyyttä, tilaa ja paikkansa niin tapahtumille kuin kirjoille. Olen iloinen, että Seinäjoella kirjastoissa koko ajan lisääntyvä tapahtumatuotanto ja itselleni rakkaat kirjat kulkevat käsi kädessä: Jaaksi-salissa voi järjestää vaikka mitä tilaisuuksia ja Lukuportailta käsin musiikki- ja nuortenosaston suuntaan voi seurata erilaisia tapahtumia. Kirjoja on kaikkialla!
Kaikkein eniten ihastuin tietenkin lastenosastoon Piilomaahan. Lea Pennasen iki-ihanan Piilomaan pikku aasin mukaansa nimensä saanut osasto oli niin viihtyisä ja leikkisä, etteivät omat lapseni olisi millään halunneet lähteä sieltä pois.
Onnittelut Seinäjoelle upeasta kirjastosta! Kuvat toivottavasti kertovat edes osan kirjaston komeudesta.
Mikä on sinun suosikkikirjastosi, jos omaa lähikirjastoa ja oman kotipaikkakunnan kirjastoa ei oteta lukuun?
Koska olin Seinäjoella savolaissyntyisenä turistina (vaikkakin tutulla paikkakunnalla ja sukulaisreissulla), jatkan vielä hetken aikaa niitä näitä -aihepiiriin sopivilla kuvilla. Tällä viikolla bloggaan vielä yhdestä jännäristä, sitten siirryn joko lastenkirjojen pariin tai liikun oman synnyinmaakuntani maisemissa.
Einari Vuorelaa...minulla on kirjastossani mammaltani saatu Einari Vuorelan runokirja, mutta en löytänyt sitä tähän hätiin. Siis mammalani sijaitsi (ja tila edelleenkin suvulla) Keuruulla, jossa Vuorela on syntynyt. Melnakolista, mutta ehdottoman suomalaista ja suo...
VastaaPoistaMinulla on oman kuuluisan, erikoisen Aalto-kirjastoni jälkeen suosikkina Pihlajaveden Korpikirjasto. Sen perustivat ystävämme keskelle ei mitään...korpijärven rannalle. Olen sivunnut kerran kirjastoa jutussani sieltä, mutta silloin pariskunnan koirat veivät suuremman huomion. Suosittelen!
♥
Vuorelalla on hienoja runoja. Haltiakuusen alla sai minut kiinnostumaan hänestä uudelleen, olin jo melkein unohtanut. Seinäjoella on ulkoilureitti, jonka varrella on erilaisia runoja. Vuorelan runo sopi soisen metsän tunnelmaan - ja minun sieluunikin, aika usein.
PoistaKorpikirjasto kuulostaa kiinnostavalta! Tulen etsimään juttua blogistasi.
Et löydä sitä, kun en minäkään eli se on kai 2010 tai jopa vanehmpi. Tässä siihen vain viitataan, mutta siinä edesmennyt Lyyli taas esillä ja kirjasto ties missä http://leenalumi.blogspot.fi/2011/04/mika-on-muuttunut.html
PoistaEtsin sen sulle ajalla. Pitäisi ehkä lähteä sinne jutun tekoon...
Olen saanut R:ltä ultimatumin tämän kirjasto/toimistoni suhteen, mutta minkäs teet: Tarvitsisin jonkun hoitamaan kirjastoani, kun kirjat ovat aina sekaisin. Yhtenä päivänä hukkasin juuri ostamani Anna Ahmatovan Valitut runot ja aloin hyperventiloida...Nyt Anna on IKUISESTI kirjastoni ikkunalaudalla, johon siirsin kaikki runokirjani.
Leena, tuon Mikä on muuttunut -postauksen löysinkin. <3
PoistaOnneksi löysit Anna Ahmatovan runot. Ikkunalauta on täydellinen paikka runokirjoille!
<3 Vanhan kotikaupungin uusi kirjasto on kyllä upea, vaikka nostalgisen kiintynyt olen tietenkin vanhaankin <3
VastaaPoistaVera, tunnistan tuon nostalgian. Suonenjoelle tuli uusi kirjasto 1990-luvulla ja vaikka se oli niin hieno, koin pientä haikeutta vanhan kiinteistön siirtymisestä muuhun käyttöön. Seinäjoella muistaakseni vanha kirjasto jatkaa edelleen ja uuden ja vanhan rakennuksen välille tulee yhdyskäytävä.
PoistaIhana, ihana kirjaston Seinäjoella. <3
Aijai, kirjastot ovat kiehtovia paikkoja! Onpa Seinäjoki saanut upean kirjaston, ja lapsiin on panostettu todella. Tällaista lisää kaikkien supistusten ja lähikirjastojen lakkautusten melskeessä!
VastaaPoistaVaikea keksiä lempparia oman lähikirjaston lisäksi. Ehkä mainitsen lapsuuden suosikkini eli kirjastoauton, joka tuli kerrostalomme parkkipaikalle kerran viikossa. Piti lainata kassillinen kirjoja, jotta ne riittäisivät seuraavaan kertaan (en sentäs karannut hoitotädiltä sinne...). Iisalmen vanha kaupunginkirjasto kuuluu myös lapsuudenmuistoihin.
Tie on kevyt, olen samaa mieltä, kirjastot ovat ihania paikkoja. Seinäjoen kirjasto on kertakaikkisen riemastuttava, mutta kyllä tavalliset (!) lähikirjastotkin ovat mahtavia.
PoistaSinun kirjastoautomuistosi on sikäli tuttu, että oma nyt tokalle menevä tyttäreni lainaa aina samoin kassilllisen kirjoja kerrallaan. :)
Turun pääkirjasto. ♥ Vitsailin viime kesänä jo poikaystävälleni, että kohta minun luullaan varmaan kuuluvan kirjaston kalusteisiin, kun istuin siellä niin tiiviisti lukemassa. Pakoilin remonttia, ja mikä olisi ollut oivallisempi pakopaikka kuin minulle vielä silloin uusi kirjastotuttavuus.
VastaaPoistaMinulle erityisen rakkaita ovat lapsuuteni ja nuoruuteni kirjastot Kuhmoisissa, Urjalassa ja Forssassa. Eiväthän ne kuulu isoimpiin ja hienoimpiin kirjastoihin, mutta silti niissä on tullut vietettyä niin paljon aikaa, että välillä on pienoinen ikävä, kun en ole missään noista kirjastoista käynyt moneen vuoteen. Varsinkin Kuhmoisten kirjaston ilmapiiri oli harvinaisen lämmin, ja vietin siellä yläasteikäisenä työelämääntutustumisviikon, joka oli hieno kokemus, mutta jonka jälkeen totesin, että ei minusta taida kirjastovirkailijaa tullakaan.
Annami, Turun kirjasto lumosi minut viime syksynä ja toivon, että ehdin sinne tänä vuonnakin messujen aikaan. Ja kirjasto on juuri oikeanlainen pakopaikka. :)
PoistaMinunkin rakkaimmat kirjastomuistoni liittyvät lapsuuden kirjastoihin. Suonenjoen vanha kirjasto oli kulunut ja varmasti nuhruinenkin, mutta niin rakas.
Onpas Seinäjoella hieno kirjasto! Jos olisin seinäjokelainen, oleisin varmasti tuolla melkein enemmän kuin kotonani. :D Nyt oleilen naapurissani, asun vastapäätä lähikirjastoani ja käyn siellä parhaimipina viikkoina nelisen kertaa viikossa. :)
VastaaPoistaTampereen muutamat kirjastot ovat tietysti omalla tavallaan rakkaita, koska niissä tulee niin paljon vietettyä aikaa. Mutta paljon niitä rakkaampia ovat Porvoon vanha kaupunginkirjasto (jota ei ole enää olemassa kuin muistoissani, koska Porvooseen tuli uusi hieno pääkirjastotalo vuonna 2000) ja Kangasalan pääkirjasto (asuin Kangasalla muutaman vuoden 2000-luvun alussa ja rakastin kirkonkylällä sijaitsevaa pääkirjastoa <3). Kumpikaan ei ole yhtä hieno kuin tuo Seinäjoen kirjasto, mutta kummassakin on/oli hirmuisen kodikas ja lämmin tunnelma. Oih. <3
Sara, kyllä tuo kirjasto tuntuikin kotoisalta. Hieno ja uusi, mutta mukava. Sellainen unelmien kirjasto.
PoistaJa arvaa mitä? Minäkin aistin yleensä kirjaston lämpimän ja kodikkaan tunnelman. <3 On muutamia kirjastoja, joista se puuttuu, mutta tleensä kirjastossa on aina hyvä olla.
Kiitos Katja näistä -- upeita tunnelmallisia kuvia! Kyllä ovat seinäjokiset saaneet komian kirjaston, täytyy varmaan mennä sinne pistäytymään seuraavalla Pohjanmaan reissulla.
VastaaPoistaLapsuuden Tapiolan "sivukirjasto", kauan sitten hävinnyt. Ensimmäiset käynnit Helsingissä Rickhardinkadun kirjastossa: siellä oli kaikki paljon hienompaa ja kirjatkin jotenkin erilaisia kuin Tapiolassa :).
Nyt aikuisena minulla on syntynyt riippuvuussuhde tiettyihin tutkimuskirjastoihin: Villa Lanten "yläkirjasto", josta on maailman kaunein näköala yli Rooman. Missään muualla en ole niin produktiivinen. Brittien instituutin kirjasto Ankarassa, jossa saa työskennellä 24/7 ja monta muuta... Hullaantunut olen myös paikkoihin, missä vanhojen kirjojen lisäksi on myös vanhat alkuperäiset kalusteet kuten Istanbulin arkeologisen museon "tutto legno" kirjasto: sellaisissa en ole kuitenkaan koskaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta (Accademia dei Lincei, Rooma).
Elämän krestomatia, eipä kestä. Jos liikut Etelä-Pohjanmaalla, kannattaa vierailla Seinäjoen kirjastossa.
PoistaMinä kävin Richardinkadun kirjastossa elämäni ensimmäinen kerran vasta 2000-luvulla ja ihastuin. Pidän vanhoista rakennuksista, niiden juhlavuudesta ja ilmapiiristä.
Sinulla on ollut onni käydä monissa tutkimuskirjastoissa.
Hurmaavan oloinen paikka! Ihanaa, että panostetaan. Noloa tunnustaa, että en ole käynyt Turun kirjastossa (siis todella noloa), vaikka asutaan naapurikaupungissa...asia pitää korjata pikaisesti. Oma Salon kirjasto on tietysti rakas, vaikka onkin ihan peruskirjasto. Lapsuuden asuin Keravalla, ja kirjasto sielläkin oli niin tärkeä paikka. Tärkeintä oli hyllyt täynnä luettavaa, kuuntelusali, jossa kävin usein kuuntelemassa Bernard ja Bianca -tarinan ja sitten ne hauskat muoviset oranssit pallotuolit... Nyt ajateltuna se oli kirjastona aika ankea, mutta silloin tunne oli ihan muuta. Tässä lähellä Muurlan pikkuruinen kyläkirjasto on ollut suloinen ja lämminhenkinen, surkeaa vaan, että näitä pikkuisia aarteita lakkautetaan tässä ankeassa taloudellisessa tilanteessa. Sunnuntaina ajelin Fiskarsista Sammattiin ja matkalla näin ihanan punaisen kaksikerroksisen puutalon, jonka ystävä kertoi olevan Karjalohjan kirjasto. Se näytti todella kutsuvalta.
VastaaPoistaSatu, eikö olekin! Sinun pitää mennä joskus Turun kirjastoon. Vaikka niinhän se menee, että kun joku paikka on oikein lähellä, ei sinne tahdo ehtiä. :)
PoistaHauskaa, että mainitsit Keravan. Me asioimme paljon juuri Keravalla. ;) Ja Bernard ja Bianca! Me kuuntelimme sitä äänikirjana koulussa, silloin äänikirja oli LP-levynä.
Voi miten ihanalta tuo kirjasto näyttää! :o Ihan toista luokkaa kuin meidän käpykyläni kirjasto. :) Itse en ole käynyt muissa kirjastoissa kuin oman paikkakunnan. Tuolla haluaisin kyllä käydä! :D
VastaaPoistawww.lifeinkatjaspointofview.blogspot.fi
Katja, Seinäjoen kirjasto on hieno. Mutta kyllä ne oman pikkupaikkakunnankin kirjastot ovat ihania ja tärkeitä. <3
PoistaKomeita kuvia! :) Tuolla on kyllä ilo käydä ja jäädä vaikka ihan vaan istuskelemaankin ja selailemaan kirjoja. Pidän uudessa kirjastossa monista asioista, kuten valoisuudesta ja siitä että lapsille ja nuorille on omat, selkeät, hienot osastonsa. Mutta pidin kyllä vanhastakin kirjastosta ja olen iloinen siitä että se liittyy rempan jälkeen osaksi kokonaisuutta!
VastaaPoistaSatu, kiitos. Olen hieman kateellinen teidän maakuntakirjastostanne. On se komea ja ihana! Meillä lapset eivät olisi millään malttaneet pois, mutta onneksi laavuretki toimi hyvänä houkuttimena. :)
PoistaOnpa ihana!!Valoisa, viihtyisä!!!
VastaaPoistaEn ole edes vielä käynyt Turun uudessa kirjastossa.
Aina olevinaan niin kiire, kun piipahdan Turussa..
Nyt kun pääsen vapaaksi, taidan ottaa sen turun vierailuni pääteemaksi!!
voi hyvin ♥
Hanne, eikö olekin! Käy ihmeessä joskus Turun uudessa kirjastossa. Se on hieno ja mukavasti vanhakin on käytössä. Ihailen sitä uutta, mutta vanha on kyllä tunnelmallisempi.
PoistaLuin joskus taannoin Apilasta Hesarista ja ajattelin, että vau, tuohan melkein päivittää oman kirjastoni :) No, Turun kirjasto on minulle tietysti se rakkain ja siellä tulee käytyä lähes viikottain.
VastaaPoistaMutta jos joku toinen kirjasto pitäisi nimetä, nimeän Lahden kansanopiston kirjaston, koska siihen liittyy valtavasti tärkeitä muistoja. En ole käynyt siellä vuosikymmeniin, mutta tunnen vieläkin kuinka pölypallot tanssivat auringossa ja valo lankeaa lattialle.
Kirjailijatar, Apilalla ja Turun kirjastolla onkin samat arkkitehdit ja sen huomaa. Tyylissä ja tunnelmassa on paljon samaa.
PoistaKirjoitit niin kauniisti tuosta Lahden kansanopiston kirjastosta. Pölypallojen tanssissa auringossa on jotain romanttista - ja kirjallista.
Ihania kirjastokuvia! :)
VastaaPoistaMinä aloitin 'kirjastourani' Kaavilla.. pienen pienessä kyläkoulukirjastossa, joka oli itseasiassa yksi kirjakaappi juhlasalin perällä :) Sittemmin kirjastoympyrät ovat pikkuisen laajentuneet... mieluisin kirjasto on tällä hetkellä Turun uusi kirjasto.
Kaisa, kiitos. Kaavilainen kyläkoulukirjasto kuulostaa sympaattiselta. Nyt tuli mieleen, että vaikka olen itsekin pohjoissavolainen, on Kaavi ihan tuntematonta seutua. :)
PoistaPitäisikin joskus piipahtaa tuossa Seinäjoen kirjastossa. Tietyistä syistä tulee käytyä Seiniksellä silloin tällöin, joten kaupunkin on pintapuolisesti ennestään tuttu. Kirjastossa ei ole silti tullut koskaan käytyä.
VastaaPoistaOma lapsuuden kirjastoni on Pasilan kirjasto. Sinne mentiin jopa lintsaamaan koulusta :D
Suosikkikirjastoa on vaikea sanoa, koska lakkasin jossain vaiheessa käyttämästä kirjastoja ja siihen asti käytin yleensä aina lähimpää.
Olen kyllä monesti harkinnut tekeväni kirjastopostauksen kuvineen tästä nykyisestä lähikirjastostani, mutta kuvat puuttuvat vielä.
Elegia, jos liikut joskus Seinäjoella, suosittelen kirjastoreissua.
PoistaOlisi tosi kiinnostavaa, jos tekisit postauksen lähikirjastostasi ja vaikka muistakin brittikirjastoista.
Turun pääkirjast on on upea ja se onkin minun lähin kirjastoni ;)
VastaaPoistaMutta kylläpä on Seinäjoenkin kirjasto viihtyisän oloinen paikka.
Katri, sinulla on upea lähikirjasto. <3 Seinäjokikin on hieno. Lastenosasto etenkin, mutta on se kokonaisuuskin!
PoistaKirjastot ovat kiehtovia! Nuorena asuin Kalliossa, joten Karhupuiston kirjastosta tuli tuttu paikka, vaikka Richardinkadun kirjastoa olen aina tainnut käyttää enemmän. Muualla vaikutuksen on tehnyt Kuhmon kirjasto. Pieni kunta, jonka kirjasto on valtavan suuri ja hieno! Olin ihan ällistynyt. Mökkipaikkakuntani Mäntyharjun kirjasto on pieni mutta hyvin varustettu, sieltä saa uusiakin kirjoja lukuun heti, kun kierto ei ole niin vilkasta kuin pk-seudulla.
VastaaPoistaArja, Helsingin jokaisella kirjastolla tuntuu olevan ihan oma henkensä. Olen huomannut saman, että pikkupaikkakuntien kirjastoista saa esimerkiksi uutuudet nopeammin lainaan kuin Helmet-alueelta.
PoistaKiva kirjastoesittely ja upeita kuvia!
VastaaPoistaKirjanainen, kiitos! :)
PoistaVau, onpa hieno. Suomessa on paljon ihania kirjastoja. Oulussa opiskellessa ihastuin kyllä pääkirjastoon vaikka joku pitää sitä punkkerina. Se on valoisa ja vaikka tentteihin lukeminen siellä välillä ahdisti, pieni kävelyretki alakertaan innoitti taas jatkamaan. Myös nykyinen kotikirjastoni Metso täällä Tampereella on tietysti näkemisen arvoinen. Siinä ei ole sellaista avaruutta kuin monissa muissa (paitsi aulassa) kirjastoissa, mutta sokkeloisuus tekee siitä kotoisan. Ulkoa päin se on tietysti yksi Suomen upeimmista ja sitä tullaan katsomaan ulkomaita myöten. Harmi että Muumi-museo muutti pois sen alakerrasta. Sopi sinne meilestäni hyvin.
VastaaPoistaMaailman Rauha, on totta, että Suomi on hyvä kirjastomaa. Varmasti yksi maailman parhaimmista, jos ajattelee koko kirjastolaitoksen toimintaa. Metso on tosiaan omalaatuinen enkä ihmettele, että sitä tullaan katsomaan kaukaakin. En ollut tiennytkään, että Muumi-museo on muuttanut.
PoistaMiten kaunis kirjasto! Toivottavasti pääsisin joskus käymään. :)
VastaaPoistaSusanna, olen samaa mieltä, kaunis kirjasto!
Poista