Aino & Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta
Kustantaja: WSOY 2013
Mistä: Arvostelukappale
Sivuja: 48
Kotimainen sarjakuvakirja

Pitää kertoa paha uni.
Oltiin ihan pikkuruisia koko perhe.
Jättiläinen, jolla oli sandaalit, yritti talloa meitä.
Yritän varoa teitä...
...se hoki, mutta yritti kyllä ihan tahallaan talloa.
Se kysyi, saako tiputtaa minut viemäriin!


Sottatonttu, jolla oli kolme silmää; Aikuiset päiväkodin vessajonossa nakuina; Isi, joka on piirros eikä näytä muutenkaan isiltä. Pienellä Ainolla on monenlaisia unia, joihin auttaa vain puhuminen, syli tai laulu - eikä aina mikään niistä.

Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen on yhdessä seitsenvuotiaan tyttärensä Ainon kanssa tehnyt kirjan Ainon 3-6-vuotiaana näkemistä pahoista unista. Teoksen nimi Vain pahaa unta on erinomaisesti valittu. Se viittaa toisaalta siihen, miten aikuinen voi rauhoitella lastaan, ottaa syliin ja vakuuttaa, että unimaailma on unta, jotain muuta kuin arkea. Toisaalta voi ajatella, että vain paha uni on onneksi eri asia kuin paha uni. Kirja on isän ja tyttären yhdessä kuvittama, ja lukijan on Ainon varoittama syytä muistaa, että kirjat on vaarallisia, niistä voi saada paperihaavoja.

Ja pahoja Ainon unet ovatkin, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Luin kirjan paitsi teoksesta alkujaankin kiinnostuneena kirjabloggaajana, myös 5- ja 7-vuotiaiden lasten äitinä. Lapsen painajaiset ja pelot sekä koko perheen huonosti nukkumat yöt ovat tuttuja. Vain pahaa unta -teoksen fokus on nimenomaan lapsen unissa sekä siinä, miten vanhempi niihin suhtautuu ja kuinka vanhemmat voivat pohtia vierasta ja silti tuttua unimaailmaa yhdessä lapsen kanssa. Suosittelenkin, että vanhemmat lukevat kirjan yhdessä lastensa kanssa ja pohtivat sitä, miksi pahoja unia on olemassa. Suosittelen sitä myös siksi, että hyvin ja eläväksi piirretyt Ainon pahat unet voivat herättää monenlaisia tunteita, ehkä pelkoakin ainakin herkimmissä lapsissa. Esimerkiksi omaa kuopustani kirja pelottaa, esikoistani taas kiehtoo. Ihan pienille en kirjaa suosittelekaan, vaan sellaisille lapsille, jotka osaavat jo erottaa unen ja toden - ainakin osin (sillä se voi olla vaikeaa).

Vain pahaa unta tavoittaa lapsen unimaailman todentuntuisesti. Se on kirja, jossa riittää tarkasteltavaa yhtä lailla lapsille kuin aikuisillekin. Kirjan avulla vanhempi voi keskustella painajaisista lapsensa kanssa, mutta yhtä lailla lapsi voi lukea kirjaa itse – pitää sen ja unensa ikään kuin itsellään ja verrata omaa unimaailmaansa Ainon unimaailmaan. Ja sen verran hyvä Vain paha uni on, että uskoisin kenen tahansa sarjakuvan ystävän viihtyvän sen parissa.

Tietäväisen piirrosjälki on kauttaaltaan laadukasta: pelottavat, joskus absurditkin painajaiset saavat erilaisia hahmoja ja muotoja. Kuvat on samalla kertaa selkeitä sekä yksityiskohtaisia ja kuitenkin unenomaisen surrealistisia, toisinaan kirkkaita, toisinaan hämyisiä ja koko ajan ainakin lapsen mielestä pelottavia tai jännittäviä. Kuvitus ja Ainon uni- ja reaalimaailma kulkevat rinnakkain siten, että värit ja voima on valjastettu uniin, kun taas keskustelut isän kanssa on kuvitettu ja väritetty rauhallisella sinertävällä sävyllä.

Kokonaisuudessaan Vain pahaa unta on onnistunut niin tarinoiltaan kuin kuvitukseltaankin. Se muuttaa pienen tytön painajaiset eläviksi ja muistuttaa meitä aikuisia, että lasta on hyvä kuunnella myös silloin kun hän kertoo unistaan - silloinkin, kun omat yöunet tahtovat jäädä katkonaisiksi.

--

Oma, niin ikään seitsenvuotias tyttäreni on halunnut lukea kirjaa päivittäin, myös iltalukemisena. Hänen mielestään "tämä on kyllä koko kesän paras kirja, melkein yhtä hyvä kuin SOS:it. Miksi se Aino näki niitä unia vähän pienempänä? Näkeeks se nyt painajaisia? Se nukkuu sen äitin ja isin välissä, ihan samalla tavalla kuin mäkin. Tuhat tähteä!"