Lasten kanssa (hieman kirjallisessakin) Lontoossa

Lontoo-kirjojen viikkoni on vaikuttanut aika hiljaiselta täällä blogissa ja lukemisen osalta viime viikko oli muutenkin harvinaisen vähäsivuinen, mitä normaaliin lukutahtiini ja -intooni tulee. Pääsin kuitenkin viettämään Lontoo-viikkoa - Lontoossa.

Lontoo on suosikkilomakohteeni. Jo lapsuudessani sain jostain syystä mieleeni, että viihtyisin mainiosti Isossa-Britanniassa ja muistan ala-asteikäisenä lukeneeni silloista Aurinkomatkojen lomaopasta opetellen ulkoa kaupungin plussia ja miinuksia turistin näkökulmasta. Ensimmäisen kerran matkustin kuitenkin Lontooseen vasta vuonna 1999. Sen jälkeen olen vieraillut kaupungissa mieheni kanssa muutamia kertoja, viimeksi kesällä 2009. Nyt viikonloppuna päättynyt reissumme oli ensimmäinen lasten kanssa Lontooseen tekemämme, meitä oli siis matkustamassa kaksi keski-ikäistyvää aikuista ja syksyllä tokaluokalle menevä tyttö sekä eskarin aloittava poika. Viiden päivän mittaisen loman jälkeen uskallan suositella Lontoota kaikille kaupunkilomailusta kiinnostuneille lapsiperheille. Muutenhan suosittelenkin Lontoota kenelle tahansa: niin lukutoukille, puutarhaintoilijoille, teatterin ystäville, shoppailijoille, kävelijöille, eläinten ystäville ja yhtä lailla peribrittiläisyyden kuin vaihtoehtokulttuurien perään haikaileville.

Lasten kanssakaan matkatessa ei kirjoja tarvinnut tietenkään unohtaa, mihin pääsen myöhemmin. Lasten kanssa matkustamisesta voi lukea monista blogeista, täältä taas löytää mainioita vinkkejä siihen, mitä kaikkea lasten kanssa voi tehdä vanhassa kunnon Lontoossa. Olin lukenut ennakkoon, että vaikka britit ovat kohteliaita, ei lapsia aina suvaita Lontoossa ja että esimerkiksi metroa kannattaa välttää ruuhka-aikaan. Kattia kanssa, ainakin meidän kohdallamme! Metrossa meille annettiin melkein aina tilaa, mutta suosimme kaksikerroksista bussia tunnelman ja maisemien vuoksi. HSL-alueen ladattavaa matkakorttia muistuttava Oyster Card oli kätevä meille aikuisille, lapsethan matkustavat Lontoon alueella ilmaiseksi, myös Gatwick-expressissä. Myös kaupoissa saimme hyvää palvelua ja monet ihmiset jututtivat etenkin tytärtäni; poika on sen verran ujo, että piiloutui aina mieheni tai minun selän taakse, jos joku koetti puhuttaa.

Yövyimme Leicester Squarella sijaitsevassa Radisson Edwardian Hampshire -hotellissa. Hotellin sijainti Westendissä, huvielämän keskuksessa, arvelutti alkuun nimenomaan lapsiperheen näkökulmasta, mutta koska meidän lomamme aikana ei ollut lainkaan elokuvien ensi-iltoja, oli tunnelma melko rauhallinen. Huoneestamme oli näkymä Leicester Squarelle, joka on aukio, jonka keskellä on puisto ja reunoilla elokuvateattereita. Hotellissa palvelu pelasi ja lapset odottivat aina innolla, mitä kaikkea siivooja oli keksinyt tehdä pyyhkeistä, ainakin norsuja ja joutsenia.

Olen matkustajana fiilistelijä enkä koskaan tee tarkkoja suunnitelmia siitä, missä pitää käydä tai mitä täytyy tehdä loman aikana. Lasten kanssa reissatessa otimme melko rennosti: kävimme katsomassa muutamia nähtävyyksiä, mutta enimmäkseen kävelimme ja hengailimme. Lontoon museoista monet ovat ilmaisia ja esimerkiksi National History- ja Science-museoissa aika menee pientenkin lasten kanssa kuin siivillä. Museoitakin ihanampia paikkoja ovat kaikki Lontoon puistot. Kensingtonin puistossa on pakko moikata Peter Panin patsasta, prinsessa Dianan nimeä kantava leikkipuisto on sekin Peter Pan -teemainen. Hyde Parkin puolella oleva ruusutarha viehätti ainakin meidän lapsia ja suurten puiden alla voi olla kuin majassa. Oravat ovat Lontoon puistoissa melkein kesyjä. Mekin ruokimme niitä pähkinöillä, mutta en antanut lasten koskettaa eläimiä käsin. Poikani ihastui oraviin niin, että aikoo kuulemma sitten eläkkeelle päästessään alkaa oravanhoitajaksi "koska sitten mun ei tartte mennä töihin ja mulla on aikaa hoitaa niitä".

Lontoosta on helppo tehdä retkiä lähelle ja kauas. Me emme tällä kertaa lähteneet ulos kaupungista, mutta suuntasimme kuitenkin "itäisille kulmille" ja vierailimme Hackney City Farmilla. Tällaisia kaupunkimaatiloja on Lontoossa useita. Hackeyn tilalla oli possuja, ankkoja ja kanoja, lampaita, kaneja, äkäinen kissa, sympaattisia aaseja sekä viehättävä hyötypuutarha kera ötökkähotellin. Pääsymaksua maatiloille ei ole, joten suosittelen ainakin Hackeyn tilaa, joka viehättää jo pelkillä rakennuksillaankin. Kuin astuisi jonnekin Sydämen asialla -sarjan maailmaan!

Lontoossa on siis paljon ilmaista ja mukavaa. Shoppailun suhteen kaupunki on tietenkin liiankin hyvä, tarjontaa on runsaasti. Me kiersimme totta kai Hamley'sin, yhden maailman suurimman lelukaupan, muutamaankin kertaan. Itse koin kaupan rasittavaksi, joka puolella oli leluesittelyjä, jotka lähentelivät pakkomyyntiä. Kaiken lisäksi Hamley's oli kalliimpi kuin Harrods. Harrodsilla kiertely oli lasten mielestä hauskaa ja tavaratalon leluosastolla myytävät aidon kokoiset kirahvi ja jääkarhu - vain 3,500 ja 4,000 puntaa! - ihmetyttivät meitä kaikkia. Harrodsin ja Fortnum and Maisonin ruokaosastot ovat mielestäni viehättäviä ja kotiin toimmekin erilaisia keksejä peltipurkeissa. En voi vastustaa purkkien lumoa.

Kirjanörtti odottaa matkaltaan tietenkin aina sekä lukurauhaa että uusia kirjaostoksia. Lontoon monet kirjakaupat ovat minulle onneksi entuudestaan tuttuja, nyt ehdimme pikaisesti pistäytyä muutamassa. Kirjaostoksia tein vähän, Pekan innoittamana hankin Iris Murdochin romaanin The Bell ja hotellihuoneessamme ollut Harper's Bazar -lehti sai ostamaan Maggie O'Farrelin Instructions for a heatwaven, jonka ehdin matkani aikaan lukea. Lisäksi ostin Karhuherra Paddingtonin keittokirjan. Lontoo-aiheiselle lukuviikolleni kävi kuitenkin Lontoossa kehnosti: iltaisin nukahdin aina samaan aikaan kuin lapsetkin, joten lukuaika jäi vähäiseksi. O'Farrelin romaanin lisäksi luin satakunta sivua eräästä Lontoosta alkavasta kirjasta, joka saattaa jäädä minulta kesken jo kolmannen kerran tämän vuoden aikana. Palaan siihen ja muihin Lontoo-aiheisiin kirjoihin kuluvan viikon aikana, koska jatkan teeman parissa täältä kotoa käsin. Kirjat kyllä odottavat kärsivällisesti, lukija ei aina niinkään.

Jos lukeminen oli matkalla vähäistä, oli meillä melkoista kirjallista sokeria pohjalla. Nimittäin iltapäivätee! Iltapäivätee on mielestäni ihastuttava turistiaktiviteetti. Tällä kertaa pääsimme Roald Dahlin Matildan tunnelmiin Radissonin Mercer Street -hotellin ravintolassa, jossa tarjottiin Stupendous Afternoon Tea:ta. Tarjolla oli niin erilaisia kerrosvoileipiä, ihania skonsseja (aah!), mustikkaisia muffinseja, suklaadippiä, hedelmiä ja vaahtokarkkia, sitruunakakkua, mutakakkua, hedelmäistä torttua ja vielä jotain vaaleanpunapäällysteistä kakkua. Teetä oli tarjolla useaa laatua, valitsin tietenkin Earl Greyn. Lapset saivat "taikapirtelöt". Koska teehetken teema oli kirjallinen, saivat lapset vielä omat kappaaleet Dahlin kirjaa. Nyt täytyy etsiä suomennos omaan hyllyyn, ja ehkäpä seuraavalla koko perheen Lontoon-matkallamme menemme teatteriin katsomaan Matildaa.

Mikä Lontoossa sitten oli parasta? "Ihan kaikki, mä muutan isona sinne asumaan", tuumi tyttäreni. Itse rakastan puistoja, teehetkiä, Covent Gardenia ja Kensingtonia sekä sitä ihmeellistä tunnelmaa, jonka olen aistinut jokaisella Lontoon-matkallani. Minulle Lontoo on kaupunki, jossa on aina niin kotoisa ja hyvä olo.