Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa

Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Kustantaja: Gummerus 2013
Kannen kuva: Istockphoto
Sivuja: 350
Suomalais-italialainen dekkari

Illalla odotin porttiholvissa. Kuulin askeleet jo kaukaa. Olin kiertänyt lampun paikoiltaan. Silmät tottuivat nopeasti pimeyteen. Yö on ystäväni. Pimeys suojelee minua. Saan olla oma itseni. Hän kulki niin läheltä, että haistoin hänen hajuvetensä. Ja sen alla itsekkyyden löyhkän. Eikö hän ymmärrä olevansa jo kuollut?

Arianna de Bellis, puoliksi suomalainen, puoliksi italialainen yksityisetsivä saa tehtävän parlamentaarikko Anna Lucarellilta. Anna epäilee sisarpuolensa Lauran olevan vaarassa. Ennen pitkää kaikille ystävällinen, vaatimattoman oloinen assyrologian professori Laura löydetään kuolleena, ja Arianna alkaa selvittää hänen surmaansa. Jäljet johtavat moneen eri suuntaan: toisaalta assyrologian laitoksen työntekijöiden välit ovat jännittyneet, toisaalta Laura oli ollut Italian ja Ranskan välistä luotijunaratatunnelia vastustava ympäristöaktivisti ja ollut lähellä anarkistipiirejä. Myös Lauran omalla suvulla on omat ongelmansa. Salaisuudet ja kostonhimo punovat verkkojaan ja Arianna huomaa olevansa yhtä syvemmällä sekä Lauran murhatutkinnassa kuin omassa menneisyydessään. Kuka on uniin ja muistoihin tuleva el Lobo?

Vera Valan esikoisdekkarista Kuolema sypressin varjossa tuttu Arianna tulee entistäkin tutummaksi Valan toisessa romaanissa Kosto ikuisessa kaupungissa, jota on esitelty paljon kirjablogeissakin. Kirjaa on luonnehdittu muun muassa mainioksi kesäviihteeksi,  hienostuneeksi dekkariksi, aisteja hiveleväksi salapoliisiromaaniksi, chick lit -jännitykseksi ja matkustushermoakin se on kutkutellut. Linkkejä muihin arvoihin löytyy parhaiten kirjailijan omasta blogista, jonka lukemista suosittelen kaikille Italia-kaipuisille. Sellaiseksi luen myös itseni.

Arianna viipaloi munakoisot ja ripotteli siivujen väliin suolaa. Hän asetti viipaleiden väliin talouspaperia ja päälle painavan lautasen. Pyöreää munakoisoa ei tarvinnut itkettää yhtä kauan kuin karvaampaa pitkulaista. Nesteen poistuessa Arianna alkoi valmistaa tomaattikastiketta. Hän kuumensi pannulla pieneksi silputtua sipulia ja valkosipulia ja lisäsi sitten paseeratun tomaattikastikkeen.

Bloggaajakollegoideni viittaukset aistillisuuteen ja matkakuumeeseen ovat paikallaan. Vaikka Valan kirja solahtaa pehmeän dekkarin genreen oikein hyvin, jää Kostosta ikuisessa kaupungissa päällimmäiseksi mieleen Ariannan seikkailut piazzoilla ja palazzoissa sekä lukuisat kerrontaa tauottavat ruoanvalmistusta kuvailevat kohtaukset. Yllä olevassa lainauksessa kuvaillaan Melanzane alla parmigianan valmistusta: ruoka on yksi Ariannan lempiruoista ja Italian-matkojeni makumuistoista se on ehdottomasti yksi omistakin suosikeistani. Minulla on muutamia kirjoja, joiden lukemisesta olen nauttinut esimerkiksi pikkuleipäkertoimen avulla. Nyt minun onkin ulkokirjallisesti pakko myöntää, että Valan romaania luin kesäiltaisen punaviinilasillisen - yhden vain - kyydittämänä, mikä sopi kirjan tunnelmaan mainiosti. Romaanin aistillisuus asettui minuun lukijana juuri sopivasti. En nimittäin normaalisti ole suuri aistillisten romaanien ystävä; Monen muun kirjan kohdalla kavahtaisin orastavan romanssin ja ehkä hieman turistiopasmaisten kaupunkikuvausten yhteensovittumista, mutta nyt lukuhetki oli kirjalle kohtalaisen otollinen.

Kostossa ikuisessa kaupungissa on toki paljon muutakin kuin pehmeää jännitystä, ruokavinkkejä ja rakkauden varovaista paloa. Vala sitoo Lauran kuoleman kiinnostavasti ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin ja viittaa niin Julian Assangeen kuin Tavi-luotijunaan. Myös akateemiset yksityiskohdat ovat paikoillaan. Vala kuljettaa Ariannan niin Rooman pimeimmille kujille kuin päästää hänet ihastelemaan kuusaman lumenvalkeita kukkiakin. Vala myös antaa murhaajan puhua toisinaan ensimmäisessä persoonassa ja raottaa mieleltään sekaisin olevan ihmisen sisintä: Herra on koston Jumala, hän maksaa takaisin täydellä mitalla. Lukijaa kylmäävin kohtaus löytyykin varmasti eräästä murhaajan lapsuusmuistosta, lits, lits. Myös hurjan oloisen anarkisti-Marcon suussa kuuluvat che cazzot ja muut italiankieliset voimasanat tuovat kirjaan jonkinlaista katu-uskottavuutta. Missään vaiheessa kirja ei kuitenkaan pelota, ja paikoin lempeäkin jännitys tahtoo kadota rakennusten ja antiikin kuvailun alle. Juuri oikealla hetkellä tarina saa kuitenkin aina uutta puhtia ja jännitteet jaksavat pysyä kasassa.

Vera Valan toinen Arianna de Bellis -kirja on enemmän fiilistely- kuin jännityskirja. Se on sujuvasti, mutta keskinkertaisesti kirjoitettu, hieman jännittävä ja ennen kaikkea otteessaan pitävä. Se on koko lailla täydellinen kesäjännäri - laatuviihdettä sanan hyvässä merkityksessä.