Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2)

Haruki Murakami: 1Q84
Kustantaja: Tammi 2013, Keltainen kirjasto
Alkuteos: 1Q84, 2009
Englannikielisestä käännöksestä suomentanut Aleksi Milonoff
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 783
Japanilainen romaani

Tahdoin tai en, olen nyt täällä, vuodessa 1Q84. Minun tuntemaani vuotta 1984 ei ole enää olemassa. Nyt on 1Q84. Ilma on muuttunut, maisema on muuttunut. Minun täytyy sopeutua tähän kysymysmerkkimaailmaan mahdollisimman nopeasti. Niin kuin eläimen, joka on vapautettu uuteen metsään. Jotta voin pitää puoliani ja säilyä hengissä, minun pitää oppia ja sisäistää paikan säännöt.

Eletään vuotta 1984. Aomame on kolmekymppinen nainen, joka työskentelee liikunnanohjaajana, mutta murhaa sivutyökseen väkivaltaisia miehiä. Hän istuu taksissa, jossa soi Janácekin Sinfonietta. Outoa kyllä, hän tunnistaa kappaleen heti, vaikkei tunne klassista musiikkia kovin hyvin. Tiellä on ruuhkaa, minkä vuoksi taksikuski neuvoo Aomamelle oikotien ulos moottoritieltä. Aomame kiipeää alas hätäpoistumistikkaita ja siirtyy eräänlaiseen rinnakkaismaailmaan, vuoteen 1Q84. Taivaalla paistaa kaksi kuuta. Samoihin aikoihin Aomamen ikäinen matematiikan opettaja Tengo muokkaa Ilmakotelo-nimistä käsikirjoitusta, josta on tuleva menestys. Kirjailijaksi nimetään teini-ikäinen Fuka-Eri, jonka kokemuksiin kirja perustuu. Fuka-Eri on viettänyt lapsuutensa oudossa lahkossa, jonka lonkerot ulottuvat pitkälle. Tengo huomaa olevansa osa tarinaa, jossa kaksi kuuta luo valoaan ja jossa pikkuväki ehtii moneen paikkaan. Maailma on vieras ja tuttu samalla kertaa.

Haruki Murakami on eräs suosikkikirjailijoistani. Ei siis ihme, että odotin 1Q84:n suomennosta kuin - kirjan yhteen teemaan sopivasti - kuuta nousevaa. Ostin kirjan jo toukokuussa, mutta säästelin sen lukemista kirjablogikirjan valmistumiseen saakka ikään kuin palkinnoksi itselleni. Kustantajan mukaan kyseessä on "Murakamin pääteos", rakkaustarina ja seikkailukertomus.

Taivaalla oli kaksi kuuta - pieni ja iso. Ne paistoivat siellä rinnakkain. Isompi kuu oli se, jonka hän oli aina nähnyt. Se oli keltainen ja melkein täysi. Mutta sen vieressä oli toinenkin kuu. Se oli kummallisen muotoinen. Se oli hieman vino ja vihertävä, ikään kuin ohuen sammalen peittämä. Sen hänen silmänsä olivat havainneet.

Kun aloitin kirjaa, kuvittelin lukevani erästä koko tähänastisen kirjavuoteni huippua. Nyt en ole niinkään varma, mutta toisaalta kolmas osa ilmestyy suomeksi vasta syksyllä ja viimeinen osa määrännee sen, miten hienoksi 1Q84:n lopulta koen. Nyt kahden osan perusteellakin romaani on totta kai kertakaikkisen hyvä. Se on sujuvasti kirjoitettu, koukuttava, viihdyttävä, yhteiskunnallinen, murakamimaisella tavalla outo, reaalifantastinen ja aavistuksen jännityskirjamainen. 1Q84 on (korkea)kirjallista jännitystä. Loppujen lopuksi se on kahden ensimmäisen osansa perusteella juonivetoinen ja otteessaan pitävä romaani, jonka kerronta etenee outouksienkin keskellä tasaisen varmasti. Murakamille onkin ominaista, että hänen tarinansa leikittelevät realismin ja fantasian välillä, mutta hänen kerrontansa ei ole kovin kokeilevaa, vaan mukavasti soljuvaa luettavaa.

Olen lukenut Muramilta kaiken muun suomennetun paitsi "juoksukirjan", ja 1Q84 on mielenmaisemallisesti lähellä Kafkaa rannalla. Murakamin ystäville kirja näin ollen tarjoaa pelkkää nannaa. Ensiksikin kirjassa on monia Murakamin kirjoille tyypillisiä teemoja tai sivujuonteita, kuten kuvauksia korvannipukoista, viittauksia populaarikulttuuriin - The beat goes on! - kissoja ja paikoin hätkähdyttäviä seksikohtauksia, jotka eivät kuitenkaan ole eroottisia, vaan nimenomaan seksiä sellaisenaan, vailla suurempaa tunnetta. Tunteita pelosta hellyyteen mahtuu toki romaaniin paljonkin, jopa niin että lukijakin alkaa elää päähenkilöiden mukana. Koska kirjassa on paljon tuttua, voi kysyä tarjoaako teos sitten jotain uutta? Paljonkin. Ennen kaikkea sen tarina on ihan uusi. Aomamen ja Tengon vuorovedoin kertoma tarina uppoutuu kummalliseen ja silti niin uskottavaan maailmaan, jossa tutkitaan merkkejä ja jossa maailma kulkee eteenpäin ottaen eräänlaisia ajallisia harppauksia.

Vaikka 1Q84 ei ole niin erikoinen kuin mitä odotin, en ole pitkään aikaan lukenut mitään yhtä koukuttavaa. Kirjassa kaikki tulee liki ja outo muuttuu realistiseksi. Jos en olisi niin järkevää jalat maassa -tyyppiä, olisin voinut hyvinkin keskeyttää kirjan lukemisen ja mennä katsomaan, onko taivaalla sittenkin kaksi kuuta. En mennyt, mutta lukiessani kuut tulivat yhtä todeksi kuin pikkuväkikin. Tiedän jo, mitä kirjaa odotan eniten koko ensi syksyltä.

---

Jos 1Q84 kiinnostaa, lukekaa myös jutut, joissa kerrotaan, miten kirja tuli uniin, kuinka teksti vangitsi, kuinka teksti muistutti siitä, miksi pitää maagisesta realismista tai kuinka romaani on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa jo mainitun maagisen realismin ystäville. Jossain todetaankin, että vau!