Kustantaja: Otava 1951 (3. painos 1975)
Alkuteos: Kulla-Gulla håller sitt löfte 1948
Kansi: Elisabeth Kugelberg
Sivuja: 158
Ruotsalainen lasten sarjaromaani
...Gunilla Beatrice Fredrike Syvester 12-vuotiaana...
Gulla räpytti hämmästyneenä silmiään, sulki ne ja katsoi uudelleen. Niin, oikein hän oli lukenut. Siinä oli kuin olikin hänen oma nimensä...!
Huutolaistyttö Gulla vastaa torpan viidestä lapsesta yksin, sillä lasten äiti sairastaa ja lasten isä, Karlberg, sortuu usein juopottelemaan ja tulee kotiin miten sattuu. 12-vuotiaalla Gullalla on paljon vastuuta etenkin, kun lapsista pienin, vajaan vuoden ikäinen pikkutyttö on laiha ja pysyy juuri ja juuri hengissä. Tyttöä ei ole vielä edes kastettu, mikä hävettää jopa Karlbergiä itseään. Eräänä päivänä Gulla on tuttuun tapaan töissä kartanossa pesemässä ja kiillottamassa hienoa parkettilattiaa. Seinällä olevan taulun tyttö tuntuu hymyilevän Gullalle. Kummallisinta on se, että tyttö on kuin Gullan kaksoisolento. Saman huomaavat myös kartanon emäntähahmo Mamselli sekä kartanon ankara patruuna. Kuka tyttö on ja miten hän liittyy Gullaan?
Martha Sandwall-Bergströmin Gulla pitää lupauksensa (1948) palautti minut osin lapsuuteni kirjamuistojen maailmaan. Minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, olenko lukenut kaikki Gulla-sarjan kirjat, mutta kaikki alkupään kirjat ainakin. Gulla pitää lupauksensa oli ensimmäinen lukemani Gulla, ja luin sitä edeltävän kirjan Gulla huutolaistyttö (ja myös Gulla torpan prinsessan) vasta sen jälkeen.
Kun aamu valkeni ja keittiön pienistä ikkunoista tuli valoa, nousi Gulla kylmältä lattialta polvet jäykkinä ja jäsenet kylmästä sinertävänä. Hän katsoi Johannista, joka nukkui pää velttona olkipieluksella. Hän hengitti nyt tasaisemmin eivätkä hänen poskensa enää olleet kuumeesta punaiset. Hänen suupielensä olivat riipuksissa niinkuin hän itkisi, ja pienet laihat kasvot näyttivät kovin surullisilta ja pettyneiltä.
Gulla pitää lupauksensa osoittautuu dramatiikantäyteiseksi tage turneriksi: köyhyys ja kurjuus on käsinkoskeltavaa, kuolema ja suru sekä epäoikeudenmukaisuus ovat kaikkialla läsnä ja silti Gullan kohtalo on kuin sadusta. Gulla on eräänlainen ruotsalaisversio Tuhkimosta tai Pikku prinsessasta, tosin sillä erolla, ettei Gulla vietä pikkulapsuuttaan vaurauden keskellä ja joudu syystä tai toisesta köyhyyteen, vaan elää huutolaistyttönä kurjuudessa pienestä saakka - kunnes sitten huomataan, kuinka paljon Gulla muistuttaa kartanon patruunan edesmennyttä tytärtä. Gulla-kirjat muodostavat sarjan, jonka kirjat jatkuvat aina siitä, mihin edellinen jää. Sarjasta voitte lukea lisää Saran blogista. Gulla pitää lupauksensa pitääkin sisällään sellaisen cliff hangerin, että vaikka hämärästi muistan, mitä seuraavassa osassa tapahtuu, haluaisin kuitenkin lukea sen.
Halu lukea seuraavakin kirja - ja vielä näin aikuisena! - on selvä merkki siitä, kuinka koukuttavia Gullat ovat. Kuinka koskettavia ja samalla niin pateettisia! Inhoan yleensä patetiaa jopa nuortenkirjoissa, mutta Sandwall-Bergströmin teoksissa on jotain vaikeasti määriteltävää aseistariisuvuutta. Gulla on ehta historiallis-realistiset puitteet tarjoava satu. Sandwall-Bergströmin kuvaama historia vakuuttaa: uskallan väittää, että harvoissa tyttökirjoissa köyhyys ja kurjuus kuvataan yhtä realistisesti. Vaikka köyhyyden kuvausta on monissa kirjoissa, niin suoranaista nälänhätää ei ainakaan tällaisissa pohjimmiltaan herttaisissa kirjoissa ole. Ja tuota realismia vasten koko Gulla-sarjan romanttisempi taso, Gullan oman syntymätaustan selviäminen sekä hänen omien valintojensa tekeminen on tietenkin epäuskottavaa, mutta iki-ihanaa. Kirjasarjan kehyskertomus antaa kuvan (liiankin) oikeamielisestä tytöstä, jonka puolesta toivoo asioiden selviävän parhaalla mahdollisella tavalla. Gulla pitää lupauksensa onkin ristiriitainen kirja, samalla kertaa niin realistinen ja kuitenkin naiiviuteen saakka prinsessasatua.
Summatakseni lukukokemukseni, totean että Gulla pitää lupauksensa on pateettisuudessaan sydämeenkäypä, täydellistä nostalgiaa tarjoava lukukokemus ja olen enemmän kuin onnellinen siitä, että viime viikolla sain kirjan omaan hyllyyni. On suuri ilo saada pala lapsuutensa lukumuistoista takaisin. Ovatko Gulla-kirjat tuttuja teille muille?
----
Saran lisäksi Gullasta on kirjoittanut ainakin Velma.
Ihanaa Katja lukea, että Gulla vetosi sinuun voimallisesti myös aikuisiälla! Olen kyllä niin subjektiivinen Gullan kanssa, että minulta ei juuri kritiikkiä heru. Ehkä vain siinä, miten täydelliseksi hänet on kuvattu sarjassa. Gulla on hyvin oikeudenmukainen ja tienraivaaja köyhyyden ja epäkohtien poistamisessa ja se antaa meille toivoa, että tällaisia ihmisiä voi olla oikeastikin olemassa. :)
VastaaPoistaSara, löysin Gulla-kirjojen taian uudelleen :) Toki Gullassa on paljon ärsyttävääkin, kuten mustavalkoinen perusastelma sekä Gullan täydellisyys, mutta oli vaan niin ihanaa sukeltaa oman lapsuuden lukutunnelmiin.
PoistaOi Gulla! Pidin sarjasta valtavasti. Minäkään en muista, olenko lukenut ihan koko sarjaa, mutta niin monta kuin sain käsiini. Pitääkin etsiä se kotoa se Gulla, jonka ostin pari vuotta sitten ja kokeilla, viehättävätkö vielä samalla tavalla.
VastaaPoistaAnnelie, hauskaa että toin sinulle lukumuistoja :) Suosittelen sarjan jonkun osan lukemista aikuisena. Jotain viehättävää Gulla-kirjoissa on.
PoistaGulla on lapsuudesta tuttu! Ihania kirjoja, joihin kannattaisi näköjään tutustua uudestaan. Kiitos nostalgia-pläjäyksestä!
VastaaPoistaElina, eipä kestä :) Lapsuuden suosikkikirjojen lukeminen on aina hieman riskialtista, mutta usein palkitsevaa.
PoistaEn tunne, mutta kuulostaa sellaiselta, että taatusti olin lapsena siitä pitänyt.
VastaaPoistaAllu, ehkä olisitkin! Gulla on oikeamielinen ja kirjoissa paljon oikein-väärin-asetelmaa.
PoistaMinäkin olen lukenut ainakin alkupään Gullat, mutta en kauheasti pitänyt niistä. Muistelen, että Gulla olisi ollut täydellisyydessään minusta hyvin ärsyttävä. :)
VastaaPoistaSelkein muistikuvani Gulla-kirjoihin liittyen on kuitenkin se, kun lapsena ystäväni kanssa vertailimme suosikkikirjojamme. Minun suosikkini oli Montgomeryn Anna, ystäväni Gulla. Lupasimme lukea toistemme suosikit, ja jonkun ajan kuluttua ystäväni uskoutui minulle: "kyllä Anna on todella paljon parempi kuin Gulla." :D
Liisa, ymmärrän hyvin että Gullat ärsyttivät. Hän on tosiaan liiankin täydellinen hahmo, kuten kirjoitin. Nyt aikuislukukerralla huomasin tuon ja luulen, että olisin lukenut kirjan nyt ensimmäisen kerran, olisin ärsyyntynyt. Nostalgian voima on kuitenkin ihmeellinen ja olen onnellinen Gullastani. :)
PoistaTeillä oli ollut mainio vertailu! Annaa ei mikään voita!
Kyllä tunnen ja tiedän ja lukenut olen ja lukisin taas mielelläni uudelleenkin.
VastaaPoistaAino, arvasinkin että tiedät Gulla-kirjat. Kannattaa kokeilla lukea yksi uudelleen. :)
PoistaAloitin juuri kirjasarjan uudelleen lukemisen postauksesi innostamana, Aloitin siitä jälkeenpäin kirjoitetusta "ihan ensimmäisestä osasta" ja jatkan nyt varsinaista tarinaa, joka onkin yksi vaikuttavimpia ja mieleenjääneinpiä tarinoita. Jos kiinnostaa, niin postausta löyyy sheferijm-blogistani.
PoistaLuin nämä vasta aikusiena Ruotsinkielen oppimisen takia mutta ihastuin sarjaan että hankein koko sarjan hyllyyni. Aivan ihana sarja, ja tosiaan tämä teemansa puolesta sopii myös aikuisten luettavaksi.
VastaaPoistaMistä niitä saa?Onko vielä kirjastoissa?
VastaaPoista