torstai 17. tammikuuta 2013
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun
Kustantaja: Gummerus 2011
Kannen kuva: Istockphoto
Sivuja (ennakkopainos): 424
Kotimainen jännityskirja
Sinä aamuna Holborn-kadulla, vähän ennen Stonecutter-kadun päätepysäkkiä, hän näki jalankulkijoiden keskuudessa jotain, mitä ei ollut aiemmin kohdannut.Hetki ennen katastrofia. Tältä se näyttää.
Jalkakäytävälle oli pysäköity auto, jonka ympärille oli kerääntynyt väkijoukko. Se oli pelon lähde, nollapiste, josta paniikki levisi.
Keskeltä Lontoon siistiä ja arkisin niin vilkasta Cityä löytyy Volvon avoimesta takakontista pahoin murskattu naisruumis, jolle keltainen lehdistö antaa nimen Kasvoton. Lontoossa vuosia asunut suomalainen graafikko Lia Pajala osuu paikalle eikä raaka rikos jätä häntä rauhaan. Kuka on Kasvoton, miksi hänet on tapettu ja jätetty julkisesti näytille, kuin varoitukseksi? Samoihin aikoihin Lia tapaa baarissa suomalaisen Mari Rauteen, joka johtaa huippuammattilaisten tiimiä Studiota ja parantaa tai lavastaa maailmaa ja uskaltaa kohdata niin rasistiset poliitikot kuin ihmiskaupan tekijät. Mutta kuka Mari oikeasti on? Mikä on hänen ihmeellinen kykynsä lukea ihmisiä? Ja ennen kaikkea: mitä hän haluaa Liasta?
Pekka Hiltusen esikoisromaani, Vuoden johtolangalla palkittu Vilpittömästi sinun (2011) on kahta rinnakkaista juonta kuljettava jännitysromaani, jonka polttopisteessä ovat maahanmuuttajuus, ihmiskauppa, rasismin nousu Iso-Britanniassa ja Euroopassa sekä suomalaisuuden ja englantilaisuuden vuorottelu. Lontoon kauneus ja kaupungin pimeät puolet peilaavat tapahtumia, joiden keskiöön Lia ajautuu. Nyt alkuvuodesta olen kaivannut täydellisen viihdyttävää kirjaa; sellaista, jonka voi lukea ahmien ja joka ei kuitenkaan ole täysin tyhjänpäiväinen. Toivoin Hiltusen romaanin myötä löytäneeni sellaisen.
Useimmiten Lia käveli lyhyen matkan Banksideen. Hän vei Marille ja muille makutuliaisia, kuten paahdettuja pähkinöitä, joita Etelä-Euroopan siirtolaiset myivät kojuista Millennium-kävelysillalla.
Hän istui iltoja Marin kanssa tämän huoneen sohvilla.
Lia tajusi, että oli hänen vuoronsa olla testattavana.
Hiltusen romaanissa on aineksia moneen kirjaan, koska sekä äärioikeistolaisen ja populistisen politiikan nousu että ihmiskauppa ja naisten pakottaminen prostituutioon ovat suuria teemoja. Ne ovat myös tärkeitä teemoja, ja Hiltusen onnistuukin yhdistää yhteiskunnallisuus ja jännitys. Vilpittömästi sinun on ensisijaisesti yhteiskunnallinen, kansainvälisen luokan jännityskirja. Kansainvälistä tasoa ei tarvitse tässä blogiarviossa edes perustella sen kummemmin, sillä Hiltusen kirjan käännösoikeudet on myyty jopa Iso-Britanniaan. Palatakseni kirjan jännityselementtiin, totean ettei romaanin tärkein kysymys ole perinteinen "kuka sen teki", vaan romaani herättää pohtimaan sitä, miksi pahuutta on olemassa? Miksi ja miten ihmeessä kauheita asioita voi tapahtua hyvinvointivaltioissa? Kaksi tarinalinjaa sovittuu hyvin samaan romaaniin ja ne myös pitävät lukijaa trillerimäisen jännityksen vallassa, muutaman kerran ihan säikähdinkin.
Vilpittömästi sinun on myös monitasoinen romaani juurista ja juurettomuudesta, luottamuksesta, omapäisyydestä ja suomalaisuudesta. Kaikkea säätelee suomalainen alakulo tai suru, sellainen turvallinen ja hyväkin alavire, jonka myös Lia ja Mari tunnistavat. Liaa lukuun ottamatta Hiltusen romaanin ihmiskuvaus jää vielä ohueksi, mutta koska Studio-sarja on vasta alussa, saa moni henkilöhahmo varmasti syvyyttä. Ainakin harmalla alueella toimivan Studion keskeishenkilöt, entinen näyttelijä Maggie, bittinikkari Rico, leppoisa "puuseppä" Berg sekä karski, mutta turvallinen Paddy osaavat hyödyntää monia taitojaan arvoituksellisen Marin johdolla. Studion henkilöistä onkin helppo pitää jo nyt. Sen sijaan tarinan pahat ihmiset tuntuvat vain pahoilta, pahuudessaan karikatyyrisen yksioikoisilta.
Hiltusen Lontoo-kuvaus on toisaalta matkakirjamaisen kaunista, toisaalta trillerimäisen ahdistavaa. On kuin koko Vilpittömästi sinun kaikuisi kirjassa siteerattua lorua Kaikki Lontoon tornit, kaikki Lontoon kellot. Kaikki Lontoon surut, kaikki Lontoon pelot. Vaikka Lontoo onkin kaunis, ei Hiltunen jää romantisoimaan kaupunkia liiaksi, vaan Fair Rule -puolueen Get Britain Back -huudot ja Eastern Buffet -marketissa kohtaavat alistetut balttilaiset prostituoidut muistuttavat uskottavan pelottavalla tavalla niistä kauheuksista, joita kaupungissa tapahtuu - joita tapahtuu missä tahansa maassa tai kaupungissa. Hiltunen ei millään tavoin kaunistele ihmiskaupan uhrien elämää.
Kokonaisuudessaan romaani pitää otteessaan hyvin, paikoin miltei hiuksia nostattavasti. Kerronta on kuitenkin paikoin löysää. Tarina ei kaipaa tiivistämistä, koska kaksi erilaista tarinalinjaa vaativatkin oman pohjustuksensa ja siihen liittyvän taustatyön Hiltunen hallitsee. Tyhjäkäyntiä kuitenkin on, etenkin romaanin loppupuolella.
Kaikesta huolimatta todella nautin ja paikoin hieman pelkäsinkin kulkiessani Lian kanssa Lontoon kaduilla. Sain sen, mitä hainkin. Moni kirjabloggaaja on kehunut, että Studio-sarjan seuraava osa Sysipimeä on vielä tätä esikoistakin parempi. Hiltusen esikoisen jälkeen olen jo koukussa, joten uskon lukevani Sysipimeän hyvinkin pian.
****
Vilpittömästi sinun on ollut paljon esillä kirjablogeissa: Norkku piti, Salla kaipasi tiivistämistä, Kirsi antoi kirjalle plussia ja miinuksia, Booksy piti vähintään yhtä paljon kuin minä (luulen ainakin), Liisa ei saanut sitä, mitä haki, Sara koki lukeneensa kelpo trillerin, Jenni piti enemmän kuin Stieg Larssonista, Sonjalle kirja oli hengästyttävän hyvä jännitystarina, Miian mielestäni kirja oli paras kotimainen trilleri, joka kuitenkin kärsi epäuskottavuudesta ja jäi vajaaksi, Arja luki helmen.
Sysipimeä oli ihan loistava mutta tätä en ole vielä tullut lukeneeksi. Nyt arviosi jälkeen en ymmärrä miksi! Kirja löytyy jopa omasta hyllystä.
VastaaPoistaVoi kunpa ehtisin vielä ennen uutuusrysäystä, olen melko varma, että tämä on mun juttu :)
Annika, minä haluan ehdottomasti lukea Sysipimeän. Moni on kehunut sitä paremmaksi kuin tämä esikoinen ja pidin tästäkin ihan hurjasti. :)
PoistaTuonne aiempaan, että mihin kirjat innoittavat... Minulle muistui mieleen Merri Vik ja ihana Lotta ja se, miten Lotta virkkasi kultalangasta laukun itselleen, voi että miten se innosti minua aikoinaan, kultalaukku oli niin herkullinen ajatus! Monta laukkua olen virkannut ja ommellut, mutta edelleenkin se kultainen puuttuu...ja nyt tuli ihan kauhea hinku tehdä sellainen! Vaikken todella ole kultalaukkuhenkilö ollenkaan, mutta sellainen lottamainen-satumainen olisi kyllä paikallaan :) No, varmasti monia muitakin innoitteita on ollut, mutta tämä tuli ekana ja vahvana mieleen, vaikka pieni juttu onkin.
VastaaPoistaIhanaa pakkasta sinne, kaunista maailmaa!
Satu, tulin hyvälle mielelle kommentistasi. Kultalaukkua et ehkä tarvitse eikä se vastaa omaakaan mielikuvaani sinusta, mutta lottamaisuuden kyllä ymmärrän. :) Ihana muisto!
PoistaTämä kuulostaa aiheittensa puolesta mielenkiintoiselta ja taidankin laittaa tämän muistiin.Kiitos taas esittelystä!
VastaaPoistaYaelian, tässä on hyvä ja pelottavan ajakohtainen aihe. Pekka Hiltunen myös kirjoittaa taitavasti.
PoistaTämä voisi olla kevään kuluessa kirja, jolla rikkoa kirjastolakko. Kuulostaa huikealta ja kiinnostavalta ja vähän pelottavaltakin.
VastaaPoistaLinnea, onko sinulla taas kirjastolakko? Oijoi. :) Huikea tämä ei ole, mutta kiinnostava, sopivan pelottava ja ennen kaikkea hyvällä tavalla viihdyttävä. Pidin kovasti.
PoistaTämä voisi olla se jännityskirja jonka luen seuraavaksi, vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaNyt luen parhaillaan jännityskirjaa Talvi Madridissa, joka kertoo Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan ajalta, ei huono..Ja osin kirja sijoittuu myös Lontooseen.
Minttuli, voin antaa kirjan lainaan, kun nähdään seuraavan kerran. Talvi Madridissa on romaani, jonka haluan lukea. Sen nimikin kiehtoo!
PoistaKatja, oletko luvannut tänä vuonna lukea trillereitä? Hämmästyin isosti, kun muistan mielipiteesi karmeasta jännityksestä;-)
VastaaPoistaJotenkin tämä ei nappaa minuun, mutta se saattaa johtua niin monesta...meilaan sulle.
Leena, :D En minä koskaan lupaa lukea mitään. Minähän olen vanha dekkarien lukija, mutta sitten kyllästyin. Tunsin, etten saa niistä mitään irti. Nyt on selvästi uudenlaisia tuulia, kuten Hiltusen kohdalla politiikan yhdistäminen.
PoistaJa huh. <3
Niin...toivottavasti 'huh' ei vaikuta siihen, että lakkaisin pitämästä dekkareista, mutta sen olen huomannut, että kaikkein kovimmat ovat jo jääneet pois, vaikka joidenkin kannet edelleenkin ovat hirveät, siis suomalaiset kannet.
PoistaKyllä tämä tästä...
♥
Leena, luulen että nyt vaikuttaa lukemisiisi, mutta olet sen verran paljon dekkareita lukenut, että ne ovat osa sinun lukemistoasi aina.
Poista<3
Tämä taitaa odottaa Kobossa vuoroaan... tuli ladattua jostain alennuksesta. Pitänee nostaa lukupinossa vähän ylemmäksi.
VastaaPoistaMinna, Koboon pitäisikin tutustua. Vilpittömästi sinun viihdyttää fiksulla tavalla, joten lue silloin, kun haluat mukaansatempaisevan tarinan.
PoistaTämä vaikuttaa jotenkin sellaiselta kirjalta, jonka voisin lukea, kun en jaksa tarttua mihinkään vakavampaan. En nyt tiedä, onko vakava oikea sana...kaunokirjallisempaan. Joskus kaipaan juonivetoista romaania, joka pitää otteessaan, vaikken minä jaksaisi enää lukea.
VastaaPoistaKirjailijatar, minulla oli nyt juuri tuollainen olo, etten jaksa lukea mitään korkealentoista. Moni kirja onkin kesken. Hiltusen esikoinen tuli tarpeeseen ja vaikka yleensä hieman vieroksun jännityskirjoja, nautin lukemastani.
Poista