Hiuksia nostattava heinä(puoli)kuu

Kesä ja loma. Kaksi ihanaa sanaa, jotka pitävät sisällään niin paljon: aurinkoa, sadetta, pitkään nukkumista (mikä voi tosin osoittautua perheenäidin haaveeksi vain) ja yövalvomista (= lukemista), mansikoita, kotona oleilua ja matkanpoikasia, metsäreissuja, järvimaisemia ja hieman merituultakin, kaupunkielämää ja maaseutua, leipomista, ystäviä, trampoliinihyppymistä. Ja bloggauslaiskuutta.

Keskityn siis ainakin jonkin aikaa lomailuun myös blogini suhteen, mutta mikäs kirjabloggaaja minä olisin, jos en lomallani lukisi! Tällä kertaa aion lomailun lomassa lukea heinäkuun loppupuolen temaattisesti. Koska varmasti kaikki minut tuntevat tietävät, etten ole vuosiin ollut innostunut jännityskirjallisuudesta, aion omistaa heinäkuun loppupuolen tuolle hiuksia (ainakin melkein) nostattavalle ja aina niin koukuttavalle lajityypille. Mutta koska olen minä, en aio lukea mitään silpoja-sarjamurhaaja-dna-näyte -romaaneja (ihan vain siksi, että varmasti väärien ennakkoluulojeni mukaan ne ovat kaavamaisia eivätkä ne vaan jaksa kiinnostaa), vaan jotain muuta. Pyrin viipymään niin koti- kuin ulkomaisessa jännityksessä, lukemaan perinteisiä dekkareita sekä mysteerillä vain osittain maustettuja romaaneja ja totta kai sekä uutuuksia että klassikoita. Ja lastenkirjoissakin liikutaan nyt heinäkuussa arvoitusten maailmassa ja kokonaisen rosvojoukkion seurassa.

Alkukesästä ystäväni Kirjavan kammarin Karoliina kertoi minulle Muumipeikon äitiä lainaten, että jos kesän ensimmäinen perhonen on keltainen, tulee kesästä hauska. Jos se taas on nokkosperhonen, on kesästä muodostuva jännittävä. Oman kevääni ensimmäinen perhonen toukokuussa oli sitruunaperhonen ja hyvä niin, sillä hauskuus on kuitenkin sitä, mitä omaan elämääni kaipaan enemmän kuin jännitystä. Nyt minulla on toivottavasti hauska kesä, jonka jännitys tapahtuu kirjankansien sisäpuolella!

Hauskaa ja/tai jännittävää heinäkuuta itse kullekin!