Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 1993 (pokkaripainos 2010)
Alkuteos: Hitsuji o meguru bõken 1982 (engl. A Wild Sheep Chase)
Englannista suomentanut: Leena Tamminen
Kansi: Laura Lyytinen
Ulkomainen romaani, Japani
Sivuja: 351

On olemassa vertauskuvallisia unia - unia jotka esittävät jotakin todellisuutta. Sitten on olemassa vertauskuvallisia todellisuuksi - todellisuuksia, jotka esittävät jotakin unta. Vertauskuvia voisi sanoa matojen maailmankaikkeuden kunniakaupunginvaltuutetuiksi. Matojen maailmankaikkeudessa ei ole mitenkään epätavallista, että lypsylehmä etsii pihtejä. Lehmä saa taatusti pihtinsä ennen pitkää. Sillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani.
Mutta se että lehmä valitsi minut pihtien luovuttajaksi muuttaa kaiken.

Matojen maailmankaikkeus, Tokion syke, Hokkaidon lumiset vuoret, omituisia salaisuuksia ja lampaiden etsintää sekä nainen, jolla on niin täydelliset korvat, että mies kuin mies lankeaa. Kafkalla rannallaan sekä Norwegian Woodillaan minut täysin lumonneen Haruki Murakamin romaani Suuri lammasseikkailu (1982) sisältää sellaisen määrän Murakamille tyypillisiä elementtejä, sen avulla olisi aika vahvoilla hiljattain netistä löytämäni Haruki Murakami -bingossa.

Romaanin juoni on nimittäin siinä määrin monipolvinen, että vaikka yleensä selostan blogissani arvioimieni teosten kehyksen (toki juonipaljastuksia varoen), en nyt osaa kertoa oikein mitään! Sen verran kiinnittymiskohtia annan, että tarinan minä-kertoja on tuikitavallinen tokiolainen nuorimies, joka työskentelee osakkaana mainostoimistossa, on juuri eronnut vaimostaan, hoitaa aluksi nimetöntä kissaansa, deittailee ikäisiään naisia ja kuuntelee mielellään The Doorsin tai Moody Bluesin musiikkia. Sattuman oikusta hänen elämäänsä ilmestyy nainen, jolla on täydelliset korvat ja joka osaa ennustaa. Kaikki alkaa kuitenkin romaanin preludissa, jossa päähenkilö saa tiedon tämän täydelliset korvat omaavan naisen kuolemasta. Tieto on kuitenkin vain syy alkaa muistella asioita, jotka yhdeksän vuotta johtivat suureen lammasseikkailuun aivan, kuten nainen oli ennustanut:

Hän otti savukkeen nostamatta päätä rinnaltani. Hetkeä myöhemmin hänen tuhkansa varisi napani viereen ja hän suipusti huulensa ja puhalsi sen pois. Tunsin hänen korvansa sormieni välissä. Se oli ihana tunne. Pääni oli tyhjä, muodottomat kuvat vain leijuivat ja hajosivat.
"Se liittyy lampaisiin", hän sanoi. "Moniin lampaisiin, ja yhteen lampaaseen eritoten."
"Lampaisiin?"
"Mm-m", hän sanoi ja ojensi puoliksi poltetun savukkeen minulle. Imaisin kerran ja rusensin sen sitten tuhkakuppiin. "Ja siitä alkaa hurja seikkailu."

Ja totta, Suuri lammasseikkailu on aika hurja, paikoin jännityskirjamainen kertomus etsimisestä ja löytämisestä, yksinäisyydestä ja yhdessäolosta, eksentrisyydestä, unista, seksistä ja Japanin kaupunki- ja maaseutukulttuurin valtavista eroista. Romaanissa matkustetaan junilla, saadaan omituisia viestejä, syödään hyvää ruokaa, harrastetaan yhdyntää - koska yhdyntä sanana miellyttää päähenkilöä enemmän kuin rakastelu -, ja menetetään syksyn kaunein ydin, sillä eteläisen Japanin alkusyksy muuttuu junamatkan aikana maan pohjoisosan talvisen hyytävään loppusyksyyn. Kaikkea määrittää surumielisyys ja kaipaus, arvoituksen, suoranaisen mysteerin, selvittäminen sekä samalla ilkikurisuus, jopa humoristisuus. Kirjan lukeminen on erittäin nautittavaa, sillä Murakami osaa kirjoittaa koukuttavalla ja rakastettavalla tavalla, mutta Suuren lammasseikkailun lukeminen on myös hämmentävää.

Minun on sanottava, että onneksi en lukenut Suurta lammasseikkailua ensimmäisenä murakaminani. Nimittäin romaani on niin omituinen, että olisin saattanut säikähtää! Siinä, missä Kafka rannalla on outo, mutta omituisuudessaan ehjä ja missä Norwegian Wood vetoaa tunteisiin ehkä enemmän kuin mikään muu tänä vuonna lukemani kirja, on Suuri lammasseikkailu yksinomaan erikoinen. Erikoisuus ei kuitenkaan ole mikään huono asia eikä oikeaan pelästymiseen tai säikähdykseen ole syytä. Suuresta lammasseikkailusta on helppo saada kiinni, mutta sitä on vaikea ymmärtää: se pitää kyllä otteessaan ja kiehtoo alusta loppuun, se on kirjoitettu niin sujuvasti, että sen lukeminen on suuri nautinto. Mutta kirjan jälkeen ainakin minussa heräsi enemmän kysymyksiä kuin mitä lukemisen aikana sain vastauksia. Höh, oli ehkä ensimmäinen ajatukseni, mutta sellainen ihastunut höh, tiedättehän?

Jos ette, niin lukeaa itse! Ihastunut höh enteilee romaanin jäävän mieleeni pitkäksi aikaa ennen kaikkea tunnelman tasolla. Suuri lammasseikkailu tarjoaa melkoisen seikkailun, joka on maagis-realistinen, uskomaton ja ennen kaikkea niin omaperäinen, ettei tätä kirjaa voi verrata mihinkään muuhun kirjallisuuteen kuin korkeintaan Murakamin toisiin teoksiin.


**** (hieman hämmentyneenä, mutta erittäin perustellusti)

Suuren lammasseikkailun ovat koneneet myös Marjis ja Satu.

Kannen takana oleva kuva osa kööpenhaminalaisen hotellin tapettia (minulla kirja mukana huhtikuisella matkallani, mutta silloin ehdin vain Naimapuuhiin - heh - nyt juhannusviikolla oli viimein Suuren lammasseikkailun aika).