H.E. Bates: Oi ihana toukokuu

H. E. Bates: Oi ihana toukokuu
Kustantaja: Book Studio (1992; ks. Gummerus)
Alkuteos: The Darling Buds Of May 1958
Suomentanut: Päivi Kalenius
Ulkomainen romaani, Iso-Britannia
Sivuja: 352

Ilta-auringossa seisova, romukasojen, nokkosten, ruostuvien aaltopellinkasojen ja maata kuopivien ruskeiden kanojen yli katseleva Pappa huokaisi äänekkäästi ja niin painokkaasti että huokaus tuntui kiirivän yli ympäröivien leinikkiniittyjen ja palaavan moniäänisenä kaikuna henkiinjääneiden hanhien kaakatuksessa, matalalla niityllä lentävien käkien kukunnassa ja pienten, intohimoisten satakielten laulussa.
- Mainiota, sanoi Pappa. - Tämän parempaa paikkaa ei ole missään.

Moni varmasti muistaa televisiosta hersyävän brittisarjan Oi ihana toukokuu. Melkein yhtä moni on ehkä lukenut myös H. E. Batesin alkujaan vuonna 1958 ilmestyneen kirjankin, niin ainakin toivon. Olen itse kärsinyt pienestä lukujumista. Sitä ei ehkä täältä blogista huomaa, kun nyt toukokuun neljäntenä päivänä kirjoitan jo kuukauden toista blogiarviotani, mutta muutama edellinen lukemani romaani ei kaikessa hienoudessaankaan ole tuntunut omalta tai ainakaan keväiseen mielialaani sopivalta. Monesti parasta lukujumilääkettä minulle itselleni on lukea uudelleen sellaisia kirjoja, joiden parissa olen viihtynyt joskus aiemminkin. Oi ihanan toukokuun luin edellisen kerran 1990-luvun alkupuolella ja juuri nyt tunsin kaipaavani tätä mainiota kirjaa.

Oi ihana toukokuu tutustuttaa lukijansa Larkinin kuusilapsiseen perheeseen, joka elää omassa onnelassaan jossain ihanan Englannin maaseudulla mansikkamaiden, kirsikkapuiden ja romujen keskellä. Pappa Larkin on eräänlainen paikallinen rymyeetu, vapaaherra ja pientä kauppaa harrastava herrasmies, jolla on varsin viriili elämä Mamman, tuon hyllyvän ja viehättävän 35-vuotiaan vaimonsa kanssa. Larkinien lapset ovat oma lukunsa. Heistä keskiöön nousee sulokas 17-vuotias Mariette, joka hurmaa täysin Larkineille työasioissa tulleen verotarkastaja herra Charltonin, Charlien. Ja niinhän siinä käy, että veroasioiden hoitaminen ottaa aikansa ja Charlie jää Larkineille yöksi jos toiseksikin. Mukaan mahtuu myös joukko mitä erilaisempia naapureita ja ystäviä, matka Bretagneen, kaikenlaisia kauppoja sekä elämää, josta osataan nauttia täysin siemauksin:

- Kuulostaa oluenpanijalta, sanoi Pappa riisuen keksinväristä kesätakkiaan. Samassa hänen mieleensä juolahti, että lasi olutta maistuisi, ja hän kysäisi maistuisiko Mammallekin.
- Olen juonut jo kaksi tänä aamuna, sanoi Mamma. - Mutta yhdelle olisi vielä tilaa.

Valtavia jäätelötötteröitä, kananmuna-makkara-pekoni-leipä -aamiaisia, hanhea omenakastikkeella, mansikoita, viiniä, giniä ja persikkamehua. Vaatteetkin ovat sitruunan- tai, kuten yllä olevassa lainauksessa, keksinvärisiä. Oi ihanaa toukokuuta lukiessa tulee nälkä, koska Larkinit syövät niin paljon, ettei tarvitse lainkaan ihmetellä Mamman hersyävää miltei kaksi metriä leveää ja silti niin raikasta olemusta. Kirjaa lukiessa tulee myös äärimmäisen onnellinen olo: jos estoinen Charlie pystyy astumaan osaksi Larkinien arkea, niin totta kai minä ja me kaikki muutkin!

Periaatteessa Oi ihanan toukokuun voisi lukea hyvinkin kantaaottavana kirjana kaiken hauskuutensa ja hullun sydämellisyytensä alla. Larkinien elämä kaikessa verovastaisuudessaan noudattelee periaatteessa hyvin talousliberaristisia tai boheemin porvallisia arvoja, joita itse en iloisena veronmaksajana voi täysin allekirjoittaa, mutta jotka Bates kirjoittaa suoranaiseksi pienen ihmisen kapinaksi valtaapitäviä vastaan. Larkinit nimittäin nauravat koko brittihallinnolle ja luokkayhteiskunnalle. Tämä nauru tekee Oi ihanasta toukokuusta eräänlaisen veijariromaanin, vaikka kirja onkin ennen kaikkea perhekuvaus vailla vertaa. Toki naurun takaa voisi lukea monenlaisia merkityksiä, vakavia asioita ja yhteiskunnallisia epäkohtia. Ja kondiotionaalissa voisi pohtia vielä sitäkin, kuinka rohkea Batesin kirja aikanaan oli kuvatessaan niin kiihkeitä hämäränhetkiä sinivuokkometsikössä kuin sitä pilkkaa, jonka kohteeksi Bates kaupunkilaiset kirjoittaa, he kun eivät erota ankkaa naakasta, mutta tunnistavat sentään ruohon vihreäksi.

Lukiessani en kuitenkaan näitä yhteiskunnallisia merkityksiä miettinyt, ne tulivat mieleeni vasta suljettuani kirjan kannet. Annoin kirjan värikkään elämän ja Batesin kirjoittaman tarinan viedä iloisesti mukanaan. Oi ihana toukokuu on nimensä mukaisesti ihana eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Kaikki on kohdallaan: tarina ja miljöö, henkilöhahmojen rakentuminen riemastuttavan karikatyyrisiksi ja silti kehittyviksi ihmisiksi, sujuva sanailu ja ennen kaikkea tunnelma.

Ihmiseloon liittyy paljon ihanuutta ja kurjuutta. Larkinin perhe osoittaa, että kaiken voi kääntää voitoksi, aina ei tarvitse suorittaa ja nautinto takaa suurimman mahdollisen onnen. Oi ihana toukokuu on kirja, joilla on ehdottomasti paikkansa ainakin omassa kirjahyllyssäni. Oikeastaan voisin lukea kirjan tästä lähtien vaikka joka toukokuu - tai ainakin joka toinen tai kolmas vuosi ja suosittelen samaa kaikille muillekin. Voihan vaaleanpunainen samppanja, elämänilo ja satakielen laulu sentään!

****½