Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 2011
Alkuteos: Brooklyn 2009
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kansi: Markko Taina
Ulkomainen romaani, Irlanti
Sivuja: 313
Kaikki puhuivat kovalla äänellä, ja hetkittäin hänen mielessään väikähti lokakuinen alkuilta, kun he äidin kanssa kävelivät kadulla Enniscorthyssa, kun Slaneyjoki virtasi vuolaana ja lasinkirkkaana, jostain läheltä kantautui lehtien polttamisen tuoksu ja päivänvalo hiipui hitaasti ja lempeästi. Se näkymä nousi hänen mieleensä useasti kun hän tunki seteleitä ja kolikoita pussiinsa ja kaikenlaiset naiset lähestyivät häntä kysyäkseen, mistä mitäkin vaatekappaletta löytyisi ja voisivatko he palauttaa ostamansa vaatteet ja vaihtaa ne muuhun kauppatavaraan, tai ostaakseen sen, mitä heillä oli jo käsissään.
Vuoden 1951 Irlanti on köyhä maa. Monet työikäiset lähtevät Englantiin, osa Yhdysvaltoihin saakka. Lähtijöihin kuuluu myös nuori kauppa-apulainen Eilis Lacey, joka rakkaan Rose-siskonsa sekä New Yorkissa vaikuttavan isä Floodin rohkaisemana matkustaa matkapahoinvoivana laivan kolmannessa luokassa yli Atlantin ja löytää paikkansa Brooklynista. Eilis saa töitä myyjättärenä ja koti-ikävänsä peittääkseen hän alkaa opiskella kirjapitoa iltaopiskeluna. Hän on kunnollinen vuokralainen ja tunnollinen työntekijä, joka löytää italialaistaustaisesta Tonysta itselleen sopivan seurustelukumppanin. Elämän ollessa päällisin puolin kunnossa saa Eilis viestin Irlannista ja hän joutuu palaamaan vanhaan kotimaahansa. Tämä kaikki ajaa Eilisin myös hänen elämänsä suurimman ratkaisun ääreen.
Irlantilaisen Colm Tóibínin Brooklyn (2009/2011) on pelkistettyyn tarinaan ja hyvään kerrontaan luottava romaani siirtolaisuudesta, entisen ikävästä, uusien juurien muodostumisesta sekä elämässä vääjäättömästi tehtävistä vaikeista päätöksistä. Brooklyn sukeltaa syvälle nuoren Eilisin elämään tarkastellen kaikkea hieman ulkopuolisena - tismalleen samanlaisin ulkopuolisin silmin Eilis itse näkee ja kokee elämänsä Yhdysvalloissa. Tóibínin teos on samaan aikaan ehjä romaani, yhteiskunnallinen tutkielma niin siirtolaisuudesta, naisiin kohdistuvista odotuksista kuin yhteiskuntaluokista sekä kaiken lisäksi vielä sydämeenkäyvä tarina erään nuoren naisen valinnoista osin pakon edessä.
Ehtoolliselta palatessaan Eilis yritti rukoilla ja huomasi vastaavansa itse siihen kysymykseen, jonka oli aikoinut rukouksissaan esittää. Vastaus oli se, ettei vastausta ollut, että mikään mitä hän voisi tehdä ei olisi oikein.
Lukuisten myönteisten blogi- ja lehtiarvioiden perusteella osasin odottaa hyvää ja vähäeleistä kirjaa. Sellaisen sainkin. Tóibin kirjoittaa uskottavasti kuljettaen tekstissään vahvaa realismin perintöä. Tóibín ei ota kantaa, vaan luottaa henkilöhahmoihinsa, joiden antaa kasvaa näennäisen eleettömästi, pienin sanoin ja teoin. Jos Tóibínin teksti kantaakin, niin sinänsä suorastaan erinomaisesti suomennettu teos sisältää muutamia huolimattomuusvirheitä, minkä vuoksi pohdin lukevani seuraavan Tóibínin kirjani englanniksi - aion nimittäin Brooklynin perusteella lukea ehdottomasti lisää miehen teoksia.
Yleisesti ottaen pienieleisyys kirjassa on minulle pelkkää plussaa. Kammoan hieman kirjoja, joihin sekoitetaan pursuava keitos vähän sitä sun tätä: suuria tunteita, mystiikkaa ja dramaattisia vetäviä juonenkäänteitä. Brooklynissa, kuten monissa muissakin hienovaraiseksi luonnehdituissa romaaneissa, rauhallisuus on vain pintaa ja rivien välistä löytyy monenlaisia merkityksiä ja usein se kaikkein arkisin onkin miltei elämää suurempaa. Nyt joudunkin pian perumaan puheitani siitä, että en itke kirjoja lukiessani. Tai sitten Keltaisen kirjaston kirjat osaavat osua johonkin ytimeen minussa. Vuodatin pari kyyneltä lukiessami Murakamin Norwegian Woodia; en toki muuten vertaa täysin erilaisia Tóibínin ja Murakamin kirjoja, mutta myös Brooklyn sai silmäkulmani kostumaan. Olen siitä vain iloinen, sillä Tóibínin romaani todistaa jälleen kerran upeasti sen, ettei ihmismielen kiirastulen tarvitse olla suuren tragedian seuraus.
Vaikka lähtökohtaisesti rakastankin hillittyä kerrontaa runsaan rönsyilyn sijaan, olisi Tóibín voinut luoda Eilisistä aavistuksen voimakkaamman persoonan. Hän olisi voinut mennä hieman enemmän Eilisin pään sisälle ja päästää meidät lukijansa kokemaan Eilisin mielenliikkeet nykyistä vahvemmin. Kyse on kuitenkin vain pienestä puutteesta. Toteamukseni on kaino toive saada hieman pintasäröjä Eilisin nyt niin tasaiseen ulkokuoreen. Toisaalta tuo tasaisuus on vain näennäistä. Ollakseen keski-iän ylittänyt mies kuvaaTóibín naisen elämää erittäin uskottavasti; Eilisin teot - esimerkiksi kirjeiden piilottaminen, yritys pitäytyä käytösnormeissa sekä jatkuva ahkeruus - kertovat sisimmiltään epävarmasta nuoresta naisesta, jonka pitää oppia juurtumaan uuteen, palata taas vanhaan ja lopulta tehdä oma ratkaisunsa.
Ja sen ratkaisunsa Eilis totta tosiaan tekeekin! Eilisin ratkaisu, josta en tietenkään enempää kerro enkä paljasta edes sitä, mihin se liittyy, on herättänyt ristiriitaisen vastaanoton kirjablogeissa. Minun mielestäni Eilisin tarina saa arvoisensa ja ainoan oikean lopun.
Vähäeleisyydessään Brooklyn on pieni helmi kirjaksi. Tóibínin kikkailematon ja kirkas teksti vakuuttaa, vaikuttaa ja koskettaa. Hänen henkilöhahmonsa ovat enemmän kuin tyyniä kuoria, he ovat oikeita ihmisiä, joille toivoo kaikkea hyvää myös kirjan kansien sulkeuduttua.
****½
Kirjablogeissa Brooklyn on ollut erittäin luettu ja rakastettu. Kirjan ovat lukeneet ainakin Arja, Leena Lumi, Karoliina, Maria, Anna Elina, Zephyr, Sara, Maija sekä Liisa. Jos unohdin mainita jonkun, niin nykäiskää virtuaalisesta hihastani!
P.S. Brooklynilla nappaan myös pisteen Ikkunat auki Eurooppaan-haasteesta. Ja aloin nyt tagata myös Keltaisen ja "Sinisen" kirjaston kirjat blogissani.
Sinä sen sanoit!: Jos Eilis olisi ollut hieman vahvempi persoona, tämä kirja olisi loistanut parhaiden kirjojeni listoilla, eikä Sarankaan olisi tarvinnut ihmetellä, mitä minä oikein tein;-)Kootut selitykset löytyvät sitten postauksesta, jossa listaan omat Globalia -ehdokkaani.
VastaaPoistaTóibin on kuitenkin vähäeleisyydessään niin kiinnostavan lahjakas kirjoittaja,että luen häntä jatkossakin.
Kirjoitat kauniisti kauniin kirjan arvoisesti: Kiitos!
Kirja on hieno ja voisin nyt kuvitella, että olisi ehdottomasti päässyt viime vuoden suosikkieni listalle. Tästä vuodesta en helmikuun alussa voi sanoa vielä mitään. ;) Mutta olisin tosiaan kaivannut Eilisiin hieman enemmän luonnetta. Kyllä hillityilläkin ihmisillä on omat kipupisteensä. Toki Tóibín toi niitä esille, mutta silti...
PoistaNo, kaiken kaikkiaan kirja on lähellä täydellistä. Ja minäkin aion ehdottomasti lukea lisää Tóibínia.
Leena, :D
Poista<3
Juuri kävin Saran blogissa sanomassa, että viimeinkin on blogistania vakuuttanut minut siitä, että tämä on luettava. Ja on tämä sanottava nyt sinullekin. Kiitos kyllä sinulle kuuluu nyt siitä, että haalin tämän nyt sitten jostain englanniksi. :)
VastaaPoistaLuettuani juuri Murakamin 1Q84:n tunnen toisaalta kaipaavani jotain nopeatempoista ja kevyttä mutta toisaalta myös jotain pienieleistä (miten tuo sana minua nyt viehättääkään). Laitan tämän nyt seuraavaksi ylös kun teen varauksia. Kiitos.
Suosittelen kyllä tätä kirjaa sinulle. Brooklyn ei varsinaisesti ole kevyt, vaikka se onkin helppolukuinen. Mutta pienieleinen ja Mariaa lainatakseni haikeansuloinen se on. Ihana kirja, joka sopisi aika täydellisesti Murakamin järkäleen jälkeen!
PoistaTiesin, että pitäisit tästä! Minäkin rakastin Toibinin kerronnassa pienieleisyyttä ja hienovaraista tunteiden ja luonteiden kuvausta.
VastaaPoista<3
Ehdottomasti! <3 Ensin hieman emmin kirjan lukemista, kun "kaikki" olivat sitä niin rakastaneet. Sitten onneksi sain kirjan joululahjaksi äidiltäni ja nyt viikonloppuna luin sen.
PoistaHyvä arvio hyvästä kirjasta. Brooklyn kuuluu viime vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Pidin juuri tuosta näennäisestä tapahtumien puutteesta vaikka koko ajan tapahtui paljonkin. Vähäeleinen ja hienovireinen ovat kuvaavia adjektiiveja tälle. Aion lukea tämän uudelleen joskus myöhemmin, tämä on itse asiassa sellainen kirja, jonka voisin myös hankkia omaan hyllyyni.
VastaaPoistaKiitos, Petriina. :) Minäkin pidin kovasti tästä kirjasta ja olen iloinen, että sain sen äidiltäni joululahjaksi. Näin kirja on nyt osa Keltaisen kirjaston kokoelmaani. <3
PoistaTulin lukemaan arviosi ennen kuin aloitan kommentteihinvastaamisurakan omassa blogissani (siinä riittääkin puuhaa!). :)
VastaaPoistaIhanaa, että sinäkin pidit Brooklynista! Ja muuten olen kirjasta ihan samaa mieltä kanssasi, mutta tosiaan mielipiteemme loppuratkaisusta ovat vähän eriävät. :) Tai kuten toisaalla jo sanoinkin, loppu tällaisenaan on onnistunein mahdollinen, se jää mietityttämään ja herättää monessa suuria tunteita ollen siten osoitus kirjailijan taidoista. Mielessäni olisin vain toivonut Eilisin valitsevan toisin... ;)
Eihän tästä kirjasta voi olla pitämättä! Tai ehkä joku voi, mutta tuskin kukaan hyvän kerronnan, Irlannin, yhteiskunnallisen kirjallisuuden ja tietynlaisen hienovireisyyden ystävä.
PoistaItse olen tosiaankin erittäin tyytyväinen Eilisin valintaan, mutta on hienoa, että se jakaa mielipiteitä ja herättää ajatuksia. Kertoo osaltaan Tóibínin taituruudesta sekin. Odotan innolla, minkä Toibinin luet seuraavaksi. :)
Tähän olen ajatellut tarttua hiihtolomalla. Meillä se on kolmen viikon päästä!
VastaaPoistaOlen jo tutkaillut kirjaa etuliepeestä..oikein kovasti odotan tämän lukemista.
Tämä on varmasti niin ihana hiihtolomakirja. <3 Minä ihastuin niin, että aion lukea lisää Tóibínia, nyt ehkä englanniksi.
PoistaSanon kuten Sara: Ihanaa, että sinäkin pidit tästä! :) Ja hienosti kirjoitit kirjasta - aloin aivan ikävöidä takaisin kirjan pariin, koska tavoitit sen tunnelman niin hyvin.
VastaaPoistaMinulle itse asiassa tuli Norwegian Woodia lukiessani mieleen muistikuvia Brooklynista. Vaikka kirjat ovat monin tavoin erilaisia, niissä oli minusta samantapaista arjen runoutta ja suuria asioita vähäeleisesti ilmaistuna.
Minä pidin Eilisin henkilökuvassa kovasti juuri tuosta tasaisesta pinnasta, jonka alla tapahtui isoja asioita. Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla toivomuksella pintasäröistä, mutta minusta Eilis oli täydellinen juuri tuollaisena kuin oli. Pidin siitä, että Tóibín oli uskaltanut jättää lukijan tulkittavaksi aika paljon sitä, mitä Eilis todella tunsi tai ajatteli.
Liisa, tästä oli ihan "pakko" pitää. Olin viime kesänä vielä epäileväinen koko kirjan suhteen, mutta pikkuhiljaa blogisavut kantautuivat tännekin saakka ja nyt olen niin onnellinen tästä kirjasta.
PoistaEhkä tosiaankin Norwegian Woodissa ja Brooklynissa on aina tunnelmaltaan jotain samaa. Asiat vain tapahtuvat eikä niille aina voi mitään, vaikka viime kädessä ratkaisut on kuitenkin tehtävä itse.
Sait minut uteliaaksi :) Että minkä ratkaisun hän tekee? Kun nyt lukufiilis on taas päällä, voin vaikka lukeakin tämän. Pidän myös vähäeleisestä kerronnasta...tai no, siis kauniista kielestä, mutta en runsaasta kuvailusta. Kiitos taas siis vinkistä.
VastaaPoistaSinun täytyy ehdottomasti tyydyttää tuo uteliaisuutesi ja lukea tämä kirja. :) Tóibínin kirja on miellyttävää, muttei tyhjää luettavaa.
PoistaOlen ihan samaa mieltä siitä, että runsas kuvailu työntää joskus pois. On siinä toki oma viehätyksensä, mutta nyt olen esimerkiksi kaiken runsauden vuoksi hieman jumissa Byattin Lasten kirjan kanssa. Mahtava kirja, mutta pakkoko sen on olla niin kuvaileva. ;)
Kirjoitit tästä hienosta kirjasta sen ansaitsemalla tavalla. <3 Olen tosi iloinen, että pidit tästä. Vaikea olisikin ollut kuvitella toisin, mutta paljon hehkutetuissa on aina se vastareaktion tai ainakin liians suurien odotusten vaara.
VastaaPoistaLiisan tavoin olin tyytyväinen Eilisiin näin. Minusta se särmättömyys oli tarkoituksellista ja teki Eilisistä juuri sen nuoren naisen, jonka kirjan sivuilla kuuluikin elää. Mutta se on hyvä, että tämä asia, samoin kuin tuo loppu, jakavat mielipiteitä ja herättävät keskustelua. Myös minä olin tyytyväinen loppuun.
Tästä kirjasta oli tosiaan niin helppo pitää. Hieno kirja, olen vaikuttunut. Sen ilmavuus on ollut mielessäni nytkin, vaikka luin sen perään Holmströmin synkänsakean teoksen.
PoistaMinäkin olen ihan tyytyväinen Eilisiin. Ymmärrän hyvin hänen ulkoista säröttymyyttään, koska velvollisuudentuntoiset ihmiset - minkä itsekin - ovat sellaisia. Mutta olisin kaivannut enemmän Eilisin mielenliikkeiden kuvauksia, mitä hän oikeasti tunsi?
Mutta hieno kirja on näin ja loppu oli minunkin mielestäni ihan täydellinen.
Hieno puhutteleva, vähäeleinen kirja. Tóibín yllätti minut. Jäin odottamaan kevään uutuutta innokkaana.
VastaaPoistaKatsoin tämän pari päivää sitten elokuvana, joka teki suuren vaikutuksen. Kirjakin päätyi siis lukulistalle. Luulin muuten ennen arviotasi, että Colm Tóibín on naiskirjailija, uskomattoman hyvin hän on (ainakin elokuvan perusteella) päässyt naishahmonsa kanssa sinuiksi.
VastaaPoista