Kirjavuosi 2011, osa 1: Haasteita ja (melkein) tilastoja

Joululomailu Savossa on takana, mutta perheen yhteinen loma jatkuu vielä välipäivien ajan. Ajattelin ensin blogata niin ennen joulua lukemastani Dodie Smithin Linnanneidon lokikirjasta, Sanna Iston kirjoittamasta hienosta lastenkirjasta Tinka ja Taika kuin kertoa väliraporttimaisia tunnelmia joululahjaksi saamastani upeasta järkäleestä, A.S. Byattin Lasten kirjasta (ja juuri äsken sain postissa Haahtelan Traumbachin) mutta vuoden loppu häämöttää ja siksi tyydyn nyt seuraavien päivien aikana paketoimaan oman kirjavuoteni 2011.

Teen sen ensin tilasto- ja haastekatsauksen sekä huomenna tai lauantaina omien nyt päättyvän vuoden suosikkieni listauksen merkeissä. Lisäksi aion nauttia näistä laiskoista välipäivätunnelmista keskittyen suklaaseen, Lasten kirjaan, sään salliessa ulkoiluun, prinsessadomimon pelaamiseen sekä myös ystävien tapaamiseen. Paljon muuta en nyt kaipaakaan ja tunnen itseni hivenen laiskaksi analysoimaan kirjoja.

Mutta sen pitemmittä puheitta blogivuoteni tilasto- ja haastekatsaus.

Höpinää luetuista ja melkein-tilastoista

Koska minussa ei elä sisäistä tilastotieteilijää, summaan blogini tilastoja sanallisesti. Vuoden 2011 aikana kirjoitin blogiini mietteitäni kaikkiaan 117 kirjasta. Niistä valtaosa on romaaneja tai novellikokoelmia (reilut 80), lisäksi luin paljon lasten- ja nuortenkirjoja. Runoteoksia ja tietokirjoja joukkoon mahtuu muutama (lähinnä elämäkertoja sekä Barbara Demickin upea Pohjois-Koreasta kertova tiiliskivi), lifestylekirjoja yksi ainoa (selaan niitä mielelläni ja haaveilen niiden äärellä, mutta siihen se sitten jääkin).

Kotimaisten ja ulkomaisten lukemisteni suhde on melko hyvin tasapainossa keskenään, mikä omalla kohdallani on itsestäänselvää. Pohdin tätä suhdetta marraskuussa täällä. Kaukaisimmat maat, joiden kirjallisuutta tänä vuonna luin ovat Chile ja Japani. Kotimaisista läheisin alueellisesti oli varmastikin Seppo Heikkisen Mansikkakarnevaalit, koska olen itse syntyisin Suonenjoelta.

Lukemisten mittaaminen on helppoa määrällisesti, mutta laadusta se ei tietenkään kerro mitään. Voin sanoa, että kirjavuoteni paras kirja ei ole vuoden 2011 uutuuskirja, mutta mielestäni nyt päättyvä vuosi on ollut tavattoman upea myös uutuuksien osalta. Listaan omat suosikkini hieman myöhemmin tällä viikolla, mutta voin kertoa jo nyt, että tänä vuonna minusta tuli ainakin Joel Haahtelan sekä Kazuo Ishiguron fani. Lisäksi ihastuin muun muassa Per Pettersonin ja Helmi Kekkosen kerrontaan. Luen mielelläni kirjoja aika lailla laidasta laitaan ns. taideproosasta tyttökirjoihin ja kotimaisesta arkirealismista reaalifantasiaan. En ole kovin suuri kerrontavetoisten lukuromaanien ystävä. Vaikka viihdyn totta kai niiden parissa, kaipaan lukemaani hieman haasteita - en kuitenkaan nauti kaikkein koukeroisimmasta tajunnanvirrasta. Muutaman  dekkarinkin luin kuluneen vuoden aikana ja ihmeekseni pidin tuosta kirjallisuudenlajista, jota olen aiemmin pitänyt liian kaavamaisena ja sen vuoksi genreä hieman vältellyt. Vuoden huonoin kirja minulle oli Elina Tiilikan Punainen mekko tai Kira Poutasen Rakkautta on the rocks. Olen pahoillani, mutta niiden kummankin lukeminen oli todella tuskaisa ja samalla sitkeä urakka. Jos joku haluaa lukea jomman kumman kirjan, niin ilomielin postitan teokset uudelle lukijalle - ei tarvitse muuta kuin lähettää postiosoite sähköpostiini! ;)

Koska minulla ei ole vieläkään käytössä Google Analyticsiä, en osaa kertoa blogissani käyneiden määriä kuluneelta vuodelta. Bloggerin tilastojen mukaan käyntejä koko blogihistoriani aikana on ollut 131 028 ja kaikkein luetuin teksti on ollut pohdintani blogien saamasta spämmistä. Kirja-arvioista kaikkein luetuimmat ovat olleet inhoamani Paulo Coelhon Valkyriat sekä itselleni rakas Riikka Pulkkisen Totta. Tämän joulukuun suosituimmat tekstini ovat olleet Karin Ehrnroothin Vinoon varttunut tyttö ja John Boynen Tarkoin vartioitu talo. Koko vuoden suosituinta en Bloggerin tilastojen perusteella tiedä.

Kirjavuosi 2011 toi blogiini uusvanhoja tuulia sikäli, että palasin juurilleni: aloitin blogini lukupäiväkirjanani, sitten mukaan tuli kaikenlaista muutakin pohdintaa ja nyt olen viihtynyt parhaiten etupäässä kirjabloggaajana. Tämä johtuu ennen kaikkea ajankäytännöllistä syistä. Kirjabloggaajana on muutenkin mukava olla. Vuoden aikana olen tavannut monia ihania blogi-ihmisiä kirjakustantamoiden järjestämissä tilaisuuksissa ja Facebookin Kotimaiset kirjablogit-sivulla olen niin ikään viihtynyt. Samoissa merkeissä on mukava jatkaa kohti vuotta 2012.

Haasteista

Kirjablogistania on tänä vuonna tuntunut kuhisevan erilaisia haasteita enemmän kuin koskaan aiemmin. Se johtuu tietenkin siitä, että niin blogien määrä kuin sen kanssa korreloiva yhteisöllisyyden tuntu ovat lisääntyneet viimeisen vuoden aikana hurjasti.

Olen itse sitä tyyppiä, joka innostuu helposti haasteista, mutta ei jaksa suorittaa kaikkia loppuun. Onneksi mitään haasteita ei ole tarvinnut ottaa vakavasti! Moni lukemani kirja solahti mukavasti muutamaan haasteeseen, joten haasteet eivät varsinaisesti ohjanneet lukemistani eikä minun tarvinnut ottaa ns. loppukiriä niiden kanssa.

Kuluneen vuoden aikana suoritin kokonaisuudessaan suomalaisen keskiluokan arkea, siskoutta sekä nostalgiakirjoja koskevat haasteet. Lisäksi luin monta teosta Satun minihaastetta ajatellen. Tein haasteista koontisivun, jossa lukemiani kirjoja voi käydä kurkkimassa.

Itselleni rakkain haaste oli ehdottomasti Kirjavan kammarin Karoliinan alullepanema Totally British-haaste, josta omien laskujeni mukaan ehdin suorittaa kaikkiaan viisi kategoriaa: Modern Men Writersin, Modern Women Writersin, Children's Britainin, Stiff Upper Lipin, Éirinn go Brách!'n sekä Commonwealthin. Totally British-haasteeseen lukemani kirjat löytyvät omalta sivultaan.

Ensi vuonna aion olla mukana Sallan mainiossa Sydänvikaisia pienviljelijöitä verta oksentamassa-haasteessa sekä jatkaa omaa tyttökirjaprojektiani. Aloin syksyllä lukea tyttökirjaklassikon kerran kuussa. Tämän harrastukseni voisin kytkeä osin Sinisen linnan kirjaston Marian haasteeseen harvinaisista tai vähemmän tunnetuista tyttökirjoista. Kovin paljon en kuitenkaan aio ensi vuonna haasteita ahnehtia, koska tulevaa kirjavuotta on mukava odotella muuten vain.


Huh, olinpas (taas) monisanainen. Lupaan olla ytimekkäämpi kirjavuoden suosikkejani pian listatessani.