Kasvoin lapsena hauskalla tavalla sallivassa ympäristössä: olin partiolainen ja kävin pyhäkoulussa, mutta olin myös mukana rauhanmarssilla sekä katsoin neuvostoliittolaisia piirroselokuvia Suomi-Neuvostoliitto-seuran järjestämässä lastentapahtumassa. Ukillani oli Mannerheimin kuva kullanvärisissä kehyksissä, kotona oli itsenäisyyspäivänä aina valkoinen pöytäliina. Partiolaisuuteeni liittyi soihtukulkue, jonka jälkeen oli ihana palata kotiin syömään äitini leipomia joulutorttuja sekä istua lukemassa Endeä siskoni ja minun yhteisessä huoneessa, jonne olimme saaneet kauan ruinaamamme värivalot.
Luin Tarinan vailla loppua joka itsenäisyyspäivä ainakin neljän-viiden vuoden ajan. Sitten kirjan lukemiseen tuli vuosien tauko ennen kuin sain romaanin joululahjaksi siskoltani, joka muisti, kuinka rakas tämä kirja oli minulle ollut. Tunsinkin suoranaista jännitystä avatessani kirjan, olisiko se edelleen samanlainen? Oliko se oikeasti painettu punaisella ja vihreällä fontilla? Oli se - on se.
Lyhykäisyydessään kerron kirjan juonesta sen, että Tarina vailla loppua kertoo koulukiusatusta Bastianista, jonka suurin onni on viettää aikaansa Karl Konrad Koreanderin omistamassa antikvariaatissa etsimässä itselleen sopivaa luettavaa. Eräänä sateisena marraskuun päivänä hän kohtaa erityistä vetovoimaa hohkavan kirjan nimeltä Tarina vailla loppua, varastaa sen ja alkaa lukea kirjaa koulunsa ullakolla mattokasan päällä. Bastianin lukema kirja kertoo Fantaasian maasta, joka on vaarassa tuhoutua, koska kukaan ei osaa antaa Ikuisen Lapsuuden Valtiattarelle uutta nimeä. Ennen pitkää Bastian huomaa olevansa yksi hahmo kirjassa, kulkevansa surujen soilla ja Yölehto Perelinissä, keijujen, menninkäisten, oraakkelien ja peikkojen maailmassa. Apunaan hänellä ovat Atréju ja lohikäärme Fuhhuur.
Minun on tunnustettava, etten muista kirjasta muuta kuin kehystarinan sekä kirjan tunnelman. Se on ihmeellinen. Ja muisto tuosta ihmeellisyydestä on pysynyt mielessäni vuosia, jo vuosikymmeniä. Tästä hienosta kirjasta on kirjoittanut blogiinsa ainakin Morre. Hänen kirjoituksestaan saatte varmasti paremman kuvan itse kirjasta kuin minun huokailevanmuistelevasta tekstistäni.
Muistan - tiedän - kuitenkin, että loppuvuoden pimeään vuodenaikaan hyvin sopiva kirja on tarina rohkeudesta ja uskalluksesta. Se on lasten- tai nuortenromaani, mutta se on puhutellut lukuisia aikuisia, koska se on harvinaisen viisas ja kaunis kirja. Se ei ole yksiselitteinen romaani hyvästä ja pahasta, vaan kaikilla, jopa Bastianilla on omat itsekkäät pyrkimyksensä. En ole koskaan ollut fantasiakirjojen ystävä, mutta jotkut klassikot, kuten tämä Enden kirja, Tolkienin Hobitti sekä Tarina vailla loppua ja Ursula Le Guinin Maameren tarinat ovat minulle rakkaita.
En ole lukenut Tarinaa vailla loppua aikuisiällä kokonaan kuin kerran opiskeluaikani alkuvuosina. Siitäkin on jo aikaa, joten ties vaikka huomenna selailun sijasta antaisin Bastianin ja Fantaasian viedä minut mukaansa. Niin kiehtovana ja rakkaana kirja mielessäni elää. Toisaalta joskus kirjamuistot on hyvä pitää muistoina. Siten niiden taika säilyy kaikkein parhaiten.
Tarina vailla loppua sisältää yhden sellaisen viisauden, jota haluaisin noudattaa: Tee Mitä Todella Tahdot.
Onko teillä muilla mitään erityiseen juhlapäivään liittyviä kirjamuistoja? Luitteko lapsena tai luetteko nyt aikuisena jonkun kirjan tiettynä vuodenaikana? Muistelen, että itsenikin rakastaman Tove Janssonin Kesäkirjan lukeminen on monilla oikea kesätraditio. Liittyykö itsenäisyyspäivään tai jouluun vastaavia rakkaita lukukokemuksia?
Hyvää itsenäisyyspäivän aikaa kaikille!
P.S. Silloin, kun olin Endeä lukeva partiolainen, oli tämä joululaulu iso hitti. Se on edelleenkin hyvä ja ajankohtainen.
Kauheeta, miten nostalginen olo minulle tuli;-)
VastaaPoistaKodin pitää olla juuri tuollainen, että kaikki sopii. Meilläkin oli näin kiitos etenkin isäni avarakatseisuuden.
Minäkin postaan tänään nostalgiaa, mutta se on vasta blogi-ikäistä ja joka itsenäisyyspäivän alla sama...
Minlle itsenäisyyspäivä on niin iso juttu, etten sanotuksi saa. Joulun suostuin modistamaan, mutta itsenäisyyspäivätnteeseeni ei koske kukaan!
Kaunista itsenäisyyspäivää sinulle!
Minulla ei ole mitään kirjaa, jonka sitoisin tiettyyn vuodenaikaan tai juhlapäivään.
VastaaPoistaTosin joka Itsenäisyyspäivä nolostelen hiukan sitä, etten ole nähnyt Tuntematon sotilas -elokuvaa (kumpaakaan), mutta kun se elokuva vaan ei jaksa kiinnostaa. Arvostan tietysti itsenäisyyttä, ei se sitä ole.
Ihanan tunnelmallinen postaus <3
Ennen talvea tai talven juuri alkaessa Taikatalvi muistuttelee itsestään, eli sopisi juuri nyt tähän hetkeen. Luin sen ekan kerran lukioikäisenä. Tarina vailla loppua on vieras mulle, taidan lainata kirjastosta, tytärkin voisi innostua. Ihana postaus, kiitos :)
VastaaPoistaMinulle itsenäisyyspäivä on vuoden tärkein ja odotetuin juhlapäivä, paljon jouluakin tärkeämpi. Tämä varmasti siksi, ettei minulla ole lapsia (siinä tapauksessa joulu varmasti tuntuisi erilaiselta), ja toisaalta koska olen menettänyt oman enoni jatkosodassa (olen iltatähti toisessa polvessa...). Oman perheeni kokemukset sodasta ja sitä kautta itsenäisyydestä ovat aina saaneet minut tuntemaan ääretöntä kunnioitusta veteraaneja ja vahvaa kiinnostusta Suomen sotia kohtaan. Ja vähän kaipuutakin, olen varma että minulla olisi ollut hieno eno, jos olisin saanut hänet tuntea.
VastaaPoistaKatson joka vuosi Tuntemattoman sotilaan (olen nähnyt kummatkin versiot useita kymmeniä kertoja) ja siksi minua hävettääkin etten ole koskaan lukenut Linnan Tuntematonta kokonaan. Aloittanut olen lukuisia kertoja, mutta jostain syystä kirja on aina jäänyt kesken. Huomenna aion taas kerran yrittää. :)
Elsa Beskowin Petterin ja Lotan joulu on niin hieno, että sen luen melkein joka joulu.
VastaaPoistaKylläpä oli nostalginen tuo laulu. Tulin muuten juuri tuona vuonna Afrikasta. Joulun 1983 vietin Tansaniassa ja ei se kyllä tuntunut joululta ollenkaan. Pikku hetkeksi sai joulutunnelman, kun kuunteli vanhoja joululauluja ja piti silmiä kiinni ;)
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää Katja!
Minä luen joka joulu Charles Dickensin Saiturin jouluyön. Sain sen 8-vuotiaana lahjaksi joulupukilta (kirja oli mummolareissun aikana ilmestynyt takaovelle, ja antaja on jäänyt epäselväksi), ja siitä lähtien olen sen jouluisin lukenut, joskus jaoin sen aaveiden mukaan kolmelle illalle mutta nykyisin en enää malta. :)
VastaaPoistaYläaste ja lukioaikana taisin lukea Tuntemattoman sotilaan aina ennen itsenäisyyspäivää, mutta se jäi kun lempihahmoni kuolivat joka kerralla vaikka kuinka toivoin toisin.. :)
Leena: Itsenäisyyspäivä ja joulu ovat molemmat täynnä nostalgiaa - sekä lisäksi tunnetta ja tärkeyttä.
VastaaPoistaMinä olen konservatiisempi joulun suhteen, vaikka pidän totta kai itsenäisyyspäivää suuressa arvossa. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen ollut jouluisin aina lapsuudenkodissani, mutta itsenäisyyspäivänä olen ollut niin opiskelijaboksissa kuin nyt omassa kodissani äitinä. :)
Kiitos, sinulle myös hienoa huomista!
Morre: Voisin sanoa sinulle, että samat sanat: Arvostan itsenäisyyttä, itsenäisyyspäivä on minulle tärkeä, mutta en ole koskaan nähnyt kumpaakaan Tuntematonta.
<3
Satu: Taikatalvi on ihana. Se on suosikkini kaikista muumikirjoista. Siinä on erityistä syvyyttä ja itsekin luen tai muistelen sitä aina talviaikaan.
Tarina vailla loppua sopii mielestäni 10-12 vuotiaista alkaen. :)
Sara: Oli kiinnostavaa ja koskettavaa lukea sinun ajatuksiasi itsenäisyyspäivästä. Kuten tiedät, olen kanssasi kuta kuinkin samanikäinen, mutta minulle sota-aika on isovanhempieni polven kokemuksia. Molemmat ukkini olivat tietenkin sodassa, kumpikin mummoni oli lotta. Arvostan veteraaneja suuresti. Silti joulu on minulle vuoden tärkein aika.
Linnan Tuntematon on hyvä! Sen olen lukenut, mutta kuten Morrelle kommentoin, en ole katsonut niitä elokuvina. Ehkä minun pitäisi katsoa ja sinun lukea. <3
Omenaminttu: Petterin ja Lotan joulu on iki-ihana! Oma suosikkijoulukirjani/satuni on Lindgrenin Katso, Marikki, lunta sataa. Ruotsalaista joulunaikaa meillä molemmilla. :)
Sinulle myös hyvää itsenäisyyspäivää!
Réa: Saiturin jouluyö pitäisi lukea. Ostimme kerran sen mieheni siskolle jouluksi, olisi pitänyt ostaa itsellekin. :)
Tuli vin mieleeni, että tuo kirja voisi kiinnostaa tyttöänikin..;) Niinpä, joskus on ihana pitää se nostalginen muisto ja joskus taas haluaa testata, miltä sama kirja tuntuu aikuisena:)
VastaaPoistaMinulla ei ole mitään määrättyä kirjaa jouluna tai kesällä, ihan fiilispohjalla mennään..;)MUTTA Walking in the air on PAKKO saada kuulla jouluna ja mieluiten katsoa se tv:stä:))Siinä on nostalgiiaa ja niiin kaunis melodia:) Muistan tuon kappaleen hyvinkin ja on edelleen ajankohtainen.
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle ja perheellesi!♥
Minä muistan itsenäisyyspäivänä erototen omaa rakasta, kauan sitten edesmennyttä pappaani, joka oli molemmissa taisteluissa ja selvisi hengissä takaisin ♥
Mielenkiintoinen itsenäisyyspäiväikirja, ei mikään perinteinen Linna tms. :). Olen kuunnellut Enden Momo ja aikavarkaat -kirjaa lapsuudessani ja se oli jännittävä; yritin lukea myös Tarinaa vailla loppua mutta en päässyt alkua pidemmälle ja ärsyynnyin niistä vihreistä ja punaisista painomusteista (onkohan kirjasta olemassa mustavalkoista versiota, jos joskus innostuisin kokeilemaan uudelleen?)
VastaaPoistaIhanaa itsenäisyyspäivää teidän perheelle!
Saralle halaus! Ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää <3
Sorry, tuli hieman epäselvästi kirjoitettua. Tarkoitin tietenkin, että muistan tuon linkittämäsi kappaleen...;)
VastaaPoistaMarge: En nyt muista, minkä ikäinen tyttäresi on, mutta mielikuvani mukaan voisi olla oikeassa iässä. :)
VastaaPoistaWalking in the air on minullekin oikea joulunajan "must". En malttanut odottaa jouluun, vaan katsoimme Lumikon lasten kanssa viime viikolla. Eskari-ikäinen esikoinen rakasti tarinaa, nelivuotiasta kuopusta Lumiukon sulaminen itketti. Ja minua itketti se kappale. <3
Maria: Momo on minullekin tuttu lapsuudestani, pidin siitä kovasti. Momokin taitaa olla omassa hyllyssäni. En tiedä, onko Tarinasta vailla loppua julkaistu mustavalkoista versiota, koska tuo vihreän ja punaisen vuorottelu on tavallaan yksi kirjan ideoista. Minä ihastuin siihen. :)
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille! <3
Kaunis ja tunnelmallinen postaus! Enden kirjasta olen kuullut,mutten ole lukenut.Tulin juuri suomalaisesta kirjastosta,jossa myös hieman juhlimme etukäteen itsenäisyyspäivää. Hyvää itsenäisyyspäivää Katja!
VastaaPoistaYaelian: Enden kirja on sellainen nostalgiakirja. En varmaan aio oikeasti lukea sitä uudelleen, koska haluan säilyttää tietyn illuusion.
VastaaPoistaTeidän itsenäisyyspäivänne juhlinta kuulostaa kivalta. Muutenkin suomalainen kirjasto on ihana asia. Ja kiitos, sinulle myös hyvää itsenäisyyspäivää!
Ihana Tarina vailla loppua! Mies kertoo aina juttua, kuinka hän oli pienenä kauhean pettynyt kun kirja ei alkanutkaan tavallaan alusta silloin kun se loppui. Ja muistin juuri, että meillä ei ole tätä kirjaa. Pitäisi hankkia.
VastaaPoistaMinulla ei taida olla mitään juhlapäivään liittyvää nostalgiakirjaa mutta luen tällä hetkellä pitkästä aikaa ensimmäistä Harry Potteria ja palaan siihen kesään kun taisin olla 12 ja fiilistelin tätä kirjaa aivan täysillä.
Linnea: Voi mies-raasuasi. :) Tämä kirja kannattaa kyllä hankkia omaan hyllyyn ja luulen että se voisi toimia ääneenluettunakin.
VastaaPoistaHarry Potter! Rowlingin kirjat olisin voinut hyvin nostaa esiin niiden harvojen fantasiakirjojen joukkoon, joista olen pitänyt.
Tarina vaila loppua on kyllä ihana klassikko, mutta minä en ole ikinä uskaltanut lukea sitä! Tykkäsin pienenä nimittäin aivan hirvittävästi elokuvaversiosta ja olen aina pelännyt, että tarinan lumous katoaa, jos luen kirjan. Vaikka en oikein usko, että niin kävisi...
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää!
Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle, toivottaa toinen vanha partiolainen.
VastaaPoistaMeidän tyttö luki tuon Enden kirjan alkuvuodesta ja piti siitä tavattoman paljon. Minä en ole sitä lukenut, mutta nyt tuli sellainen olo, että pitäisi varmaan itsekin kaivaa se tuolta kirjahyllystä.
Tarina vailla loppua on kyllä aivan ihana. Minäkin olen lukenut sen aikuisena vain kerran, ja vaikka tietty taika kieltämättä oli hävinnyt, niin sen kuitenkin huomasi, että kyseessä on aivan erityislaatuinen kirja.
VastaaPoistaMinäkin lumouduin lapsena punaisesta ja vihreästä kirjoituksesta, samoin kuin koristeellisista lukujen alkukirjaimista. Ja kirjassa on myös kenties ensimmäinen kirjallinen ihastukseni, Atréju :)
Minä muistan lapsena usein lukeneeni kesäaikaan sijoittuvia kirjoja talvella kun kaipasin kesää, ja kesällä joulunodotuksen jo hiipiessä mieleen, luin joulukirjoja. Muistan erityisen hyvin jonkun lämpimän kesäpäivän, kun luin Melukylän joulua ja haaveilin kaipaavasti pakkasesta ja kinoksista. Todellista Tartu hetkeen -meininkiä!
Olin unohtanut tämän kirjan täysin, nyt kuin luin päivityksesi mietin että miksi kummassa näin oli käynyt. Kuinka monta kertaa sen luin lapsena! Täytyykin nyt hankkia se käsiin uudelleen ja lukea. Tämä herätti paljon, hyvässä mielessä nostalgisia tunteita.
VastaaPoistaMitään usein toistuvia lukutraditioita minulle ei ole. Mutta välillä arastelen tarttua niihin lapsuuden suosikkeihin. Luin joitain vuosia sitten Veljeni Leijonamielen, joka oli todella rakas kirja. Nyt aikuisena sen maailma tuntui jollain tavalla niin lohduttomalta ja julmalta, etten olisi halunnut antaa lasten lukea sitä... kummallista kyllä, se ei tuntunut lainkaan sellaiselta, kun olin lapsi.
Tarina vailla loppua -kirjaa en ole vielä lukenut, mutta elokuva on ollut yksi lapsuuteni suurimmista elämyksistä! Kirja on luettavien listalla, joten jossain vaiheessa tulen sen lukemaan.
VastaaPoistaMinulla ei ole mitään lukemisperinteitä liittyen juhlapäiviin. Tänä vuonna olen lukenut Tove Janssonin Kesäkirjan, Muumilaakson marraskuun ja nyt kesken olevan Taikatalven "oikeaan aikaan", mutta tuskin siitä tulee perinnettä.
Tuntemattoman sotilaan katsoin lähes jokaisena itsenäisyyspäivänä ennen kuin lapset syntyivät, nyt elokuvaa ei tule katsottua kun ei ole oikein lapsille sopiva... Kirjan olen lukenut kertaalleen ja löytyy myös hyllystä.
Oikein ihanaa itsenäisyyspäivän jatkoa!
Ahmu: Minulla taas on sama juttu tuon elokuvan suhteen! En ole uskaltanut katsoa sitä, koska kirjan muisto on niin vahva. :)
VastaaPoistaKirjailijatar: Kiitos ja sitä samaa. Olen tainnut joskus kertoakin, että vahvin partiomuistoni on se, että hiiri söi (ainoalla) yöretkellämme puolet Suffeli-patukastani.
Lue ihmeessä tämä kirja! Siinä on jotain ainutlaatuista.
Liisa: Atreju on ihmeellinen! En ollenkaan ihmettele, että hän oli sinun ensimmäinen kirjallinen ihastuksesi. Minä en muuten tiedä tai muista omaani, apua. :)
Melukylän joulu on ihana, kesälläkin!
Minerva: Koska tämä on ollut sinulle lapsuudessasi niin rakas, olisi varmasti pelottavaa ja kuitenkin kiehtovaa lukea se aikuisena.
Tiedätkö, minulla on ihan samanlainen kokemus Veljeni Leijonamielestä. Luen lapsilleni (lähinnä esikoiselleni, kuopus on vasta nelivuotias) paljon Lindgreniä, mutta Veljeni Leijonamieleen en voi tarttua.
Villasukka kirjahyllyssä: Tuntematon sotilas ei varmasti kovin monessa pikkulapsiperheessä päiväaikaan näy - ei meilläkään, tosin en ole elokuvaa katsonut koskaan. Kirjan olen samoin lukenut kertaalleen, muistelen pitäneeni siitä. Linnan tuotannosta kuitenkin Täällä Pohjantähden alla on erityisen rakas.