Kustantaja: Bazar 2011
Alkuteos: Noah Barleywater Runs Away 2010
Suomennos: Laura Beck
Kuvitus: Oliver Jeffers
Ulkomainen lastenkirja, saturomaani
Sivuja: 224
Ja tässä hän nyt oli, aivan omillaan, nuori soturi matkalla taisteluun. Hän kääntyi ympäri ja ajatteli Se siitä! Tämän jälkeen en näe tuota taloa enää ikinä! ja jatkoi matkaansa, kulki eteenpäin tärkeän näköisenä kuin mies, joka tietää että seuraavissa vaaleissa hänet varmasti valitaan pormestariksi. Oli välttämätöntä näyttää itse varmalta - sen hän oli ymmärtänyt jo varhain. Aikuisilla oli nimittäin ikävä taipumus suhtautua yksin liikkuviin lapsiin niin kuin näillä olisi paha mielessä. He eivät koskaan ajatelleet, että siinä ehkä oli vain nuori henkilö matkalla näkemään maailmaa ja kokemaan suuria seikkailuja. He olivat niin kovin ahdasmielisiä, aikuiset. Se oli yksi heidän monista ongelmistaan.
Kahdeksanvuotias Nooa Notkoniitty on päättänyt jättää hyvästit kodilleen. Hän ei halua enää asua kotonaan vanhempiensa kanssa. Ei, vaikka puunhakkaaja-isä on kiltti ja maailman huonointa ruokaa laittava äiti mestari keksimään mitä ihmeellisempiä asioita; Jos perhe ei esimerkiksi pääse merelle, voi meren ihan hyvin tuoda perheen luo! Nooan kotona kuitenkin tapahtuu asioita, jotka ovat liian vaikeita pohdittavaksi ja sen vuoksi Nooa karkaa pois. Karkumatkallaan hän kohtaa kaikenlaisia vastaantulijoita puhuvista eläimistä alkaen ja päätyy lopulta vanhan miehen pitämään lelukauppaan, jossa seikkailuna alkanut karkumatka muuttuu oman elämän perspektiiviä avartavaksi pohdinnaksi.
Irlantilaisen John Boynen saturomaani Nooa Notkiniitty karkaa kotoa (Bazar 2011/2010) on liki täydellinen kirja lapsille ja aikuisille sekä kaikille siltä väliltä. Kirjassaan Boyne kertoo otteessaan pitävän tarinan, mutta haastaa samalla lukijansa painimaan vakavien teemojen kanssa.
Boynen luoma satumaailma on samaan aikaan turvallinen, hieman pelottava, melankolinen ja äärettömän metka. Vanhan miehen lelukauppaa ympäröi maaginen ilmapiiri, jossa ovet ja sätkynuket ovat yhtä eläviä kuin ihmiset ja eläimetkin. Nooan kohtaama mäyräkoira on varsinainen tarinaniskijä. Itse lelukauppakin on erikoinen. Mikään siellä myytävistä leikkikaluista ei ole tehty muovista, vaan kaikki on työstetty hyvää laatua hohkaavasta puusta, joka tuntuu pitävän jonkinlaista etäistä huminaa. Leikkikalut eivät näytäkään leluilta, vaan paljon merkittävämmältä. Kaikkein erikoisinta on kuitenkin se, ettei kukaan asiakas, vieras ihminen, ole koskaan aikaisemmin löytänyt perille ennen Nooaa. Niinpä Nooa, fiksu (luokkansa seitsemänneksi paras!) pikkupoika, saa selittää kauppaan astumisensa kaikkien lelujen tekijälle, vanhalle miehelle. Kirjan ytimessä ovat kysymykset, miksi Nooa karkasi kotoaan ja kuinka hän ratkaisee oman elämänsä kenties kipeimmän seikan?
Mutta silti tässä puussa oli jotakin aivan erikoista jota hän ei oikein pystynyt määrittelemään. Jotakin hypnotisoivaa. Jotakin mikä sai hänen silmänsä laajenemaan ja suunsa loksahtamaan auki ja houkutteli hänet unohtamaan hetkeksi tai pariksi että hänen piti hengittääkin.
"Oletan että olet kuullut ne tarina?" sanoi ääni hänen oikealta puoleltaan, ja käännähtäessään Nooa näki iäkkään mäyräkoiran tepsuttelevan häntä kohti seurassaan raskastekoinen aasi, joka katseli metsänpohjaa niin kuin olisi etsinyt jotain kadottamaansa.
Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on sydämellinen vanhanajan saturomaani, joka noudattelee perinteisen fantasian tuttua kaavaa Narnioista Harry Pottereihin; Periaatteessa ihan tavallinen lapsi siirtyy erikoiseen paikkaan, tapaa siellä erilaisia satuhahmoja ja oppii ymmärtämään maailmaa uudella tavalla. Nooa Notkoniityn tarinassa pieni pala fantasiamaailmaa siirtyy hänen maailmaansa lelukaupan muodossa. Boynen kirja on monia, mutta ei kaikkia, satuseikkailuja syvällisempi. Seikkailun rinnalla tarinoinnilla on suuri sija romaanin kulussa. Vanha mies ja Nooa kumpikin alkavat ymmärtää omaa itseään paremmin jaettuaan menneisyytensä ja nykyisyytensäkin toistensa kanssa elämäntarinansa kertomalla. Ehkä juuri siksi Nooa Notkoniityn tarina riipaisee aikuislukijan sydäntä; Tämä aavistaa, miksi Nooa karkasi kotoa ja minkä vuoksi se oli välttämätöntä.
Kirjoittaja Boyne on tasaisen hyvä. Hänen kerrontansa ei säväytä kielellisesti, mutta tunteellisesti sitäkin enemmän. Moitteen sijaa en kirjasta keksi. Nooa Notkoniityssä ei ole mitään liikaa, mutta mitään en ottaisi kirjasta poiskaan. Nautin kirjan lukemisesta, ja myös sain kirjalta paljon. Kirjan suomennoksessa eräs auringonnousuun ja -laskuun liittyvä pikkuseikka kiinnitti huomioni, mutta koska en ole lukenut kirjan alkukielistä versiota, en voi tietää, onko Boyne itse kirjoittanut asian toisin kuin lukijan mieli sen ymmärtää. Laura Beckin suomennos on laatutyötä. Se jatkaa samaa kotimaisten suomentajien linjaa kuin Kersti Juvan tai Jaana Kapari-Jatan. Beck on keksinyt mainiot suomalaiset vastineet henkilöhahmojen nimille ja ainakin minä sain hymyn huulilleni kohdatessani muun muassa rouva Rapelin, Niila-Kalevi Käkkäräjärven, Marjukka Kärkkään sekä Topi Sulosen.
Jäin kuitenkin miettimään kirjan luokittelua lastenkirjaksi, sillä huomaan olevani tuon luokittelun vanki. Puhuvat mäyräkoirat, aasit, nuket ja ovet tekevät kirjasta saturomaanin. Kahdeksanvuotias päähenkilö varmasti auttaa lapsiyleisöä kiinnittymään kirjaan, mutta jotenkin - kuitenkin - Boynen kirjassa on tasoja, joiden merkitysten avautumisesta lapsille en ole aivan varma. En halua aliarvioida lapsilukijoita, he ovat usein niitä parhaita, mutta kirjassa Nooan karkaamisen teeman takana olevat kysymykset ovat ainakin lukijalle melkein liiankin surullisia.Oman eskarilaiseni annan kasvaa vielä tovin ennen kuin kirjan hänelle luen. Toisaalta hiljattain kuulin viisivuotiaasta, joka tyytyväisenä ja ihastuneena kuunteli koko Boynen kirjan ääneen luettuna. Sen vuoksi pohdin, että mahdanko ylitulkita? Kentis monikerroksinen satu on lapsille "vain" hyvä tarina? Ehkä he ottavat tarinan annettuna sellaisena kuin se on? Sen haluan vielä sanoa, että jos hankitte kirjan lapsellenne, niin keskustelkaa kirjasta tämän kanssa etenkin, jos lapsi on herkkää ja pohdiskelevaa sorttia. Se kannattaa ja luo varmasti hedelmällistä ajatustenvaihtoa, sillä Nooa Notkoniitty on erittäin hyvä kirja.
Ajattomalla tavalla klassinen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa on myös kunnianosoitus eräälle kaikkien tuntemalle satuhahmolle. Kenelle, sitä en tässä paljasta, vaan kehoitan kaikkia saturomaanin ystäviä lukemaan kirjan itse. Boynen sadussa on lumoa ja hauskuutta sekä kaiken takana piilevää vakavuutta, lohtuakin. Minua sydämeenkäypä kirja onnistui liikuttaa tavalla, jota harva aikuisten kirjakaan tekee. Kuinka moni (periaatteessa) lastenkirja naurattaa ja saa kyynelehtimään samalla kertaa?
****
Nooa Notkoniitty karkaa kotoa-kirjalla osallistun useampaankin kohtaan iki-ihanaa Totally British-haastetta.
Katja, mikä perusteellinen postaus jälleen ja idearikas kuva!
VastaaPoistaMinun on tunnustettava, että mitä enemmän olen alkanut palata vanhojen tyttökirjaklassikkojeni luokse, sen enemmän etäännyt nykyajan saturomaaneista ja jopa siitä ainoasta fantasiasarjasta, josta olen tehnyt yhden, mutta teen vielä toisenkin.
Tiedän, että Sininen linna on Montgomeryn aikuiskirja, mutta jotain minussa muuttui Valancyn myötä pysyvästi. Minä olen nyt eri. Saralla on maagisia kykyjä: Sain kirjan häneltä.
Siis ajan aiheen ohi, tiedän kyllä, mutta halusin kerta, missä mennään. Ja minäkin teen kohta sen yhden, jossa on fantasiaa ja joka on viehättävä, mutta ehkä minä olen nyt näille kirjoille väärä.
♥
Kiitos tästä Katja! Ihana teksti ja ilmeisen ihana saturomaani. Kuulostaa kyllä kirjalta, joka on itsekin luettava, eikä vähiten sen mäyräkoiran takia. :-)
VastaaPoistaKirjojen luokitteleminen onkin aika visainen kysymys. Kuitenkin esimerkiksi Muumit on luokiteltu lastenkirjoiksi, vaikka niissä on paljon aikuislukijaa puhuttelevaa eivätkä kaikki tasot niissäkään avaudu lapsilukijalle.
Ehkä tärkeintä olisikin aikuisena opetella ajattelemaan, että lastenkirjojakin voi ja kannattaa lukea. Eli ettei antaisi genreluokittelujen kahlita itseään.
Ihana harppaus lastenkirjoihin taas Katja, kiitos.
VastaaPoistaMinä huomaan kaipaavani tällaisia vähän syvällisempiä satuja, suuria tarinoita, jotka on kuitenkin ajateltu lapsille. Ei sillä, että ne olisivat jotenkin yksinkertaisempia, vaan siksi että lapsien satumaailmassa voi tapahtua vaikka mitä. Odotan sitä, että seuraavaksi kun on miehen vuoro lukea minulle luetaan yksi miehen lapsuusaikojen suosikki, ihanaa!
Mutta niin. Kiitos monitahoisesta arviosta. Arvostan myös pohdintojasi äitinä näihin, itse kun en osaa vielä sillä tavalla näistä ajatella.
Seuraavan kerran kun sallin itseni mennä kirjastoon, aion mennä lastenosaston kautta.
Tosi hauska tuo suomalainen nimi.
VastaaPoistaPidin tätä juuri tällä viikolla kirjakaupassa kädessä ja pohdin olisiko kirja hyvä. Olen lukenut Boynelta Poika raidallisessa pyjamassa, joka oli lapsen silmin kerrottu tarina myöskin ja pidin siitä. Kiitos kattavan arviosi taidan varata tämän kirjastosta heti :)
VastaaPoistaKaunis tuo rasia kuvassasi.Minun sisäinen lapseni takuulla pitäisi tästä kirjasta:) Mukavaa alkavaa viikkoa Katja Lumiomena:)
VastaaPoistaTässä kirjassa on jo niin kaunis kansi, että se itsessään houkuttelee aikuistakin tarttumaan tähän.
VastaaPoistaJotenkin kaipaisinkin juuri nyt jotain satua, jonka myötä hetkeksi voisi unohtaa arjen realiteetit ;)
Leena: Kiitos. Ja niin se vaan on, että joistakin kirjoista tietää heti, ettei kyseessä ole ns. oma juttu. Minä tiesin tästä, että tulen pitämään Boynen kirjasta. Odotin jotain kliseisempää ja hieman nyyhkytarinaakin, joten vaikka kirja kosketti tunteitani, yllätyin myönteisesti. Tämä on satua ja osin fantasiaa, mutta kirja antoi silti niin paljon.
VastaaPoistaSininen linna on ihana. Se on nimenomaan aikuiskirja, mutta kirjassa on paljon ihmeellistä. Minulla on se on edelleen uudelleenlukemista vailla. :)
Anna Elina: Minä luulen, että sinäkin pitäisit tästä kirjasta ja jos tämän luet, tulet heti hoksaamaan, mistä Nooan perheessä on kyse.
Minulle tuli sellainen olo, että täytyy hieman selittää tuota lasten/aikuistenkirja-aiheista luokittelua. Minä luen paljon lastenkirjoja ihan itselleni mm. juuri Muumeja, tyttökirjaklassikoita ja tämänkin halusin lukea siksi, että kirja kiinnosti minua. Muumiromaaneja ja tätä en edes halua vielä lukea lapsilleni (koska vaikka etenkin A on kokenut kuuntelija ja pian lukijakin, ei aika ole vielä otollinen em. kirjoille hänen kohdallaan) ja ihan yleisellä tasolla mietin tuota, miten luokittelu saattaa työntää joitakin lukijoita pois. Toisaalta kirjat on pakko luokitella mm. tarttumapinnan tarjoamiseksi.
Siksi aikuisten tosiaan kannattaa lukea lukea lastenkirjojakin. Niin minäkin teen ja usein, mikä toivottavasti näkyy täälläkin. :)
Linnea: Carpelanin jälkeen oli pakko tehdä harppaus johonkin uuteen suuntaan. Olen tämän rinnalla lukenut yhtä tietokirjaa, josta lisää lähipäivinä.
Minäkin kaipaan tällaisia kirjoja. Oikeastaan moni hyvä "aikuisten"kirjailija, kuten P.I. Jääskeläinen tai sinun Carrollisi <3 ovat osa samaa syvällisten satujen jatkumoa.
Tämä voisi olla hyvä ääneenlukemiskirja teille. Katsele vaikka kirjastoreissulla, jos satut löytämään!
Allu: Olen samaa mieltä. Se on oivaltava ja houkutteleva.
Jenni/Kirjakirppu: On tämä hyvä! Jos varasit jo, niin toivottavasti pidät. Minä en ole uskaltanut lukea Poikaa raidallisessa pyjamassa, koska pelkään sen olevan liiankin koskettava. Olen aika herkkä joillekin asioille. :)
Yaelian: Sisäinen lapsesi ja ehkä sinä aikuisenakin? Minä luin tätä aikuisen näkökulmasta ja tempaannuin niin tarinaan kuin asioihin sen takana.
Susa: Tämä kirja voi auttaa unohtamaan arjen, mutta se voi joillekin nostaa arjen asioita pintaankin. Uskallan silti suositella tätä sinulle. Ja melkein kaikille muillekin. <3
Sait tämän kuulostamaan ihanalta, mitä kirja varmasti onkin. Luulen, että odottelen tämän kanssa kuitenkin sitä, että omat lapset kasvavat sopivaan ikään, sillä olen laiska lukemaan lasten- ja nuortenkirjoja (tai fantasiaa/satuja), ellei niihin liity nostalgia-arvoa.
VastaaPoistaMutta kiehtova kirjan nimi, kansi, ottamasi kuva ja kirjoittamasi teksti! Kiitos!
Karoliina: Jos et itsellesi halua tätä lukea, niin ehkä tosiaan lastesi hieman kasvettua? :) Minä luulen kirjan sopivan parhaiten joko alakouluikäisille tai sitten aikuisille. Tämän voi lukea saturomaanina itsekseen tai sitten ääneen koko perheelle, minkä jälkeen keskustelu muutamasta aiheesta voisi olla paikallaan. Ehkä. Aion odottaa, että A ja O kasvavat ja palaan tähän uudelleen sitten. :)
VastaaPoistaKuulostaa kiehtovalta kirjalta, mutta meillä, kuten teilläkin, on tuo lukijakunta vielä vähän liian nuorta tälle. Kuten Leena, minäkin olen "jämähtänyt" nuortenkirjamieltymyksissä noihin tyttökirjoihin, mutta koetan laajentaa lukurepertuaariani ihan bloginkin ja mahdollisen opettajanammatin takia.
VastaaPoistaNyt tulin sitäpaitsi uteliaaksi, minkä fantasiakirjan Leena on tuomassa blogiinsa ;).
Maria: Tämä on kiehtova kirja. Luin sen ihan itseäni varten, mutta aion säästää omille lapsilleni. Ehkä ainakin esikoiseni tulee tästä pitämään.
VastaaPoistaTyttökirjat ovat minunkin suuri rakkauteni, mitä nuortenkirjoihin tulee, mutta nykyisin me aikuiset taidamme ollakin tyttökirjaklassikkojen suurinta lukijakuntaa. :) Joskus kannattaa lukea näitä muitakin. Nooa Notkoniitty sopii mielestäni parhaiten alakouluikäisille ja sitten aikuisille, teineille tässä ei ole tarpeeksi jännitystä (ei mitään fantasiakirjojen peruskuvastoa, kuten noitia tai velhoja, vain puhuvia leluja ja eläimiä :)).
Minäkin mietin, mitä Leena lukee.