Kustantaja: Loki-kirjat 2005
Alkuteos: The Land of Laughs 1980
Suomennos: Laura Lahdensuu
Kansi: Jari Paananen
Ulkomainen romaani, reaalifantasia
Sivuja: 279
Toisaalta tiesin myös, että tuo minulle niin täydellisesti sopiva maailma tuhoutuisi hetkenä minä hyvänsä ja joutuisin loikkimaan ympäriinsä kuin lattia olisi tulessa, pelastaaksen sen minkä voin. Mutta jos joku kysyisi minulta, mikä on ollut kaikkein loistavinta aikaa elämässäni, vastaisin ilman epäilyksen häivää, että uskomattomimpia aikoja olivat nuo syksyiset viikot Galenissa, ennen kuin talvi ja kuihtuminen alkoivat.
Edesmenneen filmitähden poika Thomas Abbey ei oikein tiedä, mitä elämältään haluaisi. Työ opettajana ja satunnaiset treffit eivät anna anna hänelle sitä paloa, mitä hän hakee, vaan elämä vain valuu eteenpäin. Hänen elämänsä merkityksellisimmän ja sydämeenkäyvimmän merkityksen on tehnyt ekstrentisen, vain 44-vuotiaana kuolleen, Marshall Francen lastenkirja Naurujen maa. Thomas päättää kirjoittaa elämäkerran kirjan Francesta, mutta tuntuu kohtaavan niin kustanjan epäilyn kuin huhupuheiden mukaan Fracen nuivan tyttären Annan vastustuksen. Thomas ei anna periksi, vaan alkaa tutkia Francen elämää ja joutuu ihmeelliselle matkalle kohdatakseen todellista arkipäivän epätodellisuutta. Seurakseen hän saa kirjailijasta vähintään yhtä kiinnostuneen Saxony Gardnerin.
Jonathan Carrollin romaani Naurujen maa on sukellus pelottaviin, helliin, hurjiin, uskomattomiin ja arkimaagisiin ulottuvuuksiin. Se on kunnianosoitus lastenkirjoille, hieman hukassa oleville ihmisille sekä mielikuvituksen rajattomalle voimalle. Ennen kaikkea se vie lukijansa vinksahtaneeseen maailmaan, jossa mistään ei voi olla täysin varma.
Thomas ja Saxony ajavat Conneticutista saakka Amerikan keskilänteen Missouriin tutkimaan Marshall France elämää. He majoittuvat Galenin kaupunkiin, jonka talot ovat valkoisia keskilännen unelmia pensasaitoineen ja metallikaiteineen, jossa ruohonleikkuri rätisee ja drive-in-hampurilaisbaarit sekä sekatavarakaupat kutsuvat asiakkaita. Kaikki on kuitenkin jotenkin aavemaista. Kirjailijan tytär Anna sekä omalaatuinen leskirouva Fletcher Nuija-koiransa kanssa ottavat heidät lämpimästi vastaan, vaikka Thomasta oli varoitettu, että Anna on erittäin kylmäkiskoinen ja erakoituva nainen, joka elää kissojensa kanssa. Perillä Galenissa Thomas ja Saxony kohtaavat yllättäen Annan, joka tarjoilee heille kananrintaa ja perunamuusia seuranaan Nuppu-niminen bullterrieri. Anna on vieraanvarainen, puheliaskin. Tosin hänen ruokailuvälineissään koreilevat pahaenteisen näköinen klovi sekä luudalla ratsastava noita... Uneliaan ja keskiluokkaisen kuorensa alla Galenissa piilee monenlaista: Marshall Francen henki tuntuu olevan läsnä kaikkialla, kaupungin jokaisessa asukkaassa, eläimessä ja ruohonkorressa.
"Mikä Isän kirjoista oli lempikirjanne?"
"Naurujen maa"
"Miksi?" Hän otti lasisen paperipainon pöydältä ja pyöritteli sitä käsissään.
"Koska kukaan muu ei ole koskaan päässyt niin lähelle minun maailmaani." Suoristin sääreni ja nojauduin eteenpäin, kyynärpäät polvia vasten. "Kirjan lukeminen on ainakin minulle kuin matka jonkun toisen maailmaan. Jos kirja on hyvä, oloni on mukava ja samalla olen innokas näkemään, mitä tapahtuu ja mitä seuraavan kulman takaa paljastuu. Kehnon kirjan lukeminen on kuin ajaisi New Jerseyn Secaucuksen halki. Siellä haisee ja koko ajan toivoisi, että olisi jossain muualla, mutta koska on lähtenyt matkalle, kiertää ikkunat kiinni ja hengittää suun kautta kunnes on päässyt ulos kaupungista.
Vaikkei olisi koskaan käynyt New Jerseyn Secaucksessa, on Thomaksen repliikki Annalle helppo ymmärtää. Naurujen maa onkin kirjojen ystävien kirja, jonka keskeistarinana on kirjailijan jäljillä oleminen sekä tie uskomattomaan. Naurujen maa on juuri sellainen Carrollin itsensä kuvailema kirja, joka tarjoaa matkan johonkin toisenlaiseen maailmaan. Carroll kirjoittaa hellästi ja julmasti. Hänen tekstiään lukee nopeasti ja tarina vetää kuin missä tahansa laadukkaassa lukuromaanissa. Sivuja on pakko kääntää, koska on pakko saada selville, mitä seuraavaksi tapahtuu: mitä hauskaa, surullista, yllättävää tai omituista. Erikoista on muuten sekin, että sinänsä rakastettavassa tarinassa keskeishenkilöt ovat kaikki enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, mikä toki tekee heistä inhimillisiä.
Naurujen maa on erikoinen kirja. Alkupuoliskoltaan se on kuin mikä tahansa taiteilijaa jäljittävä realistinen romaani, jonka päähenkilöiden orastava kiinnostus toisiinsa sekä palava mielenkiinto salaperäistä kirjailijaa kohtaa ajaa romaanin sankarit etsintämatkalle. Itselleni tuli ainakin tunnelmansa osalta mieleen muun muassa Paul Austerin hieno Illuusioiden kirja. Pian lukija kuitenkin huomaa olevansa ihmeellisellä kirjamatkalla, jossa olo on kuin Liisa Ihmemaassa kohtaisi Tim Burtonin Big Fish-elokuvan Spectre-pikkukaupungin. Kaikki on kohdallaan, grillijuhlat, koirienulkoiluttajat, talojen valkoiset aidat, mutta samalla mikään ei ole varmaa ja tutussa on koko ajan jotain vierasta. Myös Pasi Ilmari Jääskeläisen reaalifantastia sekä aavistus Neil Gaimanin ja Stephen Kingin maailmoja kuiskivat lukijalle suuntaviittoja. Jonathan Carroll on kertojana kuitenkin aivan oma itsensä. Naurujen maa tarjoaa lukijalleen sellaisen yllätyksen, ettei moista olisi kirjaa aloittaessaan osannut lainkaan odottaa.
Minä yllätyin, viehätyin ja jäin nyt jonnekin Missourin takamaille. Naurujen maa on aistillinen, aavemainen, hauska, pelottavuuteen saakka jännittävä, ihmeellinen ja sydämeenkäyvä. Kirjassa on sellaista taikaa, jota ei voi selittää. Siksi Naurujen maa on pakko lukea.
****½
Tämän kirjan löytymisestä on kiittäminen Kujerruksia-blogin Linneaa. En löytänyt Naurujen maasta kovinkaan monia blogiarvioita, mutta ainakin Satu on kirjoittanut tästä ja Jäljen äänen Penjami on vertaillut Naurujen maata sekä Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikkoa ja yhdeksää muuta.
Se oli juuri se! Voi että! Paljon palasi mieleen, ja linnealle paljon terkkuja - ei Carrollia turhaan kehuta, vaikka se Valkoiset omenat olikin minulle ihan eri kaliiberia.
VastaaPoistaIhana kun et paljasta Sitä, ja vertailet juuri samoihin kuin minäkin mielessäni. Jääskeläisellä on sielunveli jossain... :)
Kiitos tästä!
Olen koittanut metsästää tätä mm. huutiksesta, mutta ei löydy. Ei ihme, sillä kirja vaikuttaa niin upealta ja tuo viittaus Jääskeläiseen sinetöi sen, että tämä on hankittava jostain.
VastaaPoistaKuulosti aivan ihanalta! Voi vitsi, tosi kiva kun nostat näitä menneisyyden tuntemattomia kirjoja esiin :).
VastaaPoistaOho! Minä en tästä ollut ikinä kuulutkaan, mutta kaikki nuo verailuisi saivat minut kovasti tykkäämään tästä kirjasta jo etukäteen.
VastaaPoistaMahtavaa että tykkäsit, ja kuvailit lukukokemuksen todella hyvin ja tutun kuuloisesti! :) Carroll on kyllä löytö - kiitos vielä Linnealle jonka ansiosta tämä ei mennyt ohi! Täytyypäs käydä lukemassa tuo Penjamin vertailu, sen verran monta kertaa itsekin ajattelin Lumikkoa tätä lukiessani.
VastaaPoistaKatja, oletko jo alkanut nauttia Upiqinonia, kun en ehdi kuin silmää räpäyttää, niin pläjytät jo uuden kirjan!
VastaaPoistaMyönnän heti, että tämä ei voisi olla minun kirjani. Sinäkin tiedät sen;-) Arvostelusi on kuitenkin innostunut ja antava. Kiitos siitä!
Olen viimeaikoina kiittänyt muutamia juuri siitä, että saan tietää, mihin en aikaani halua laittaa. Se on paljon apua minulle! Sinäkin tiedät, että minulla on tässä jotain paljon muutakin kuin kirjat...ja varmaan monella muullakin, mutta minä liikun nyt tummissa vesissä...
Siis oikeasti: Tämä arvostelusi on minulle jälleen yksi pelastusrengas. Agatheen aion kyllä, kunhan sinne ehdin, tutustua ja siihen toiseen...ja sitten Sara ja sitten Susa...;-)
♥
Naurujen maa on minunkin suosikkini Carrollin tuotannosta. Muistakin hänen kirjoistaan olen tykännyt, mutta tämä on kyllä ylitse muiden.
VastaaPoistaVoi Katja, minä olen mustasukkaisen iloinen siitä että sinä pidit Carrollin vinksahtaneesta maailmasta!
VastaaPoistaNaurujen maa on minun rakkain Carrollini, sillä se on ensimmäiseni. Se on myös ensimmäinen kirja, jonka luin miehelleni ääneen ja vein hänetkin kummalliseen Galeniin.
Tämä oli todella ihana arvostelu Naurujen maasta, sopivan kutkuttava mutta et kuitenkaan paljasta kaikkea sitä jonka löytäminen tekee tästä kirjasta niin upean. Ja sinäkin löysit yhtymäkohtia Jääskeläiseen, jes.
Nyt vain odottelemaan nouseeko muualtakin blogistaniasta uusia Carroll-faneja samalla kun minun sydämeni vähän murtuu kun joudun samalla jakamaan herra C:n muiden kanssa!
Jännityksellä muuten odotan nyt tuota Lumikkoa, se on minulla hyllyssä!
(ps. Suosittelen Katja sinulle Sleeping in Flamea, jos haluat englanniksi lukea! Siinä liikututan myös kirjallisuuden, mutta tällä kertaa satujen maailmassa)
Ilse: Tämä oli ihana! Kun nyt aloin antaa kirjoille tähtiä, olin vähällä antaa tälle viisi, mutta sitten ajattelin, että vaikka rakastuin tähän, niin ei tämä yllä ihan Ishiguroon tai Haahtelaan. Melkein kyllä. :)
VastaaPoistaCarroll on ehdottomasti Jääskeläisen kanssa samaa heimoa. Ja aion kyllä Valkoisetkin omenat joskus lukea, mutta sen kanssa en pidä kiirettä.
Susa: Samat sanat. Lainasin tämän kirjastosta, mutta haluaisin ehdottomasti omaan hyllyyni. Ehkä joskus sekä sinä että minä törmäämme tähän kirjaan.
Tessa: Tämä ON ihana! Suosittelen lämpimästi myös sinulle.
Kirjailijatar: Ja sinulle myös. <3 Ajattele, Auster, Jääskeläinen ja hieman Kingkin tämän ollessa parhaimmillaan. Minäkin pidin tästä jo ennakkoon. :)
Satu: Tykkäsin! Linnean ansiosta minäkin tämän löysin. Ja sinun tekstisi lisäsi innostustani. Tuo Penjaminin kirjoitus on hieno.
Leena: Heh, en. :) Olen lukenut paljon, mutta aika lyhyitä teoksia, lastenkirjoja ja runoja. Nopeita kirjoja, mutta mieleenjääviä. <3
Tiedätkö, minä ajattelin, että tämä olisi sinun kirjasi! Se tuli mieleeni siitä, että tämä on niin sukua Pasi Ilmari Jääskeläisen kirjoille ihan kaikessa. Mutta kaikkea ei ehdi lukea ja kyllä ne omat kirjat tosiaan tunnistaa tuttujen kirjoittamista blogiteksteistäkin. <3
Jum-Jum: Tämä oli ensimmäinen Carrollini ja minä olen ihan myyty. Olen lukenut nyt niin hyviä kirjoja, että jostain on pakko tulla joku kehnompi vastaan. ;)
Linnea: Pidin, oi, miten pidinkään! Älä kuitenkaan ole mustasukkainen, olet varmasti päässyt Galeniin vielä syvemmällä kuin minä. <3
Koetin olla paljastamatta liikoja tästä kirjasta, mutta piti kirjoittaa kieli keskellä suuta.
Kiitos tuosta Sleeping in Flamea-linkistä. Se voisi olla sellainen, jonka "tilaan" joululahjaksi. :)
Ihanaa lukea näin iloinen ja innostunut arvio! <3 Minä olen vähän luvannut Linnealle tutustua hänen rakkaaseen herra C:hensä, mutta pahoin pelkään Leenan tavoin, ettei tämä tyyli niin sovi minulle. Mutta kuten on viimeaikaisissa blogikeskusteluissakin todettu, välillä on hyvä seikkailla mukavuusalueensa ulkopuolella. Joten pidän lupaukseni ja tutustun Carrolliin - ehkäpä juuri tähän, kehuttuun kirjaan - jonain kauniina päivänä. :)
VastaaPoistaKaroliina: Mukavuusalueet. :) Tämä oli minun mukavuusalueellani, koska pidän sellaisesta maagisesta realismista, jossa realismi on voitolla, mutta arkifantasiallekin on sijansa. Olen iloinen, että olet luvannut Linnealle lukea tämän, sillä Naurujen maa on hyvä. <3
VastaaPoistaMinun puhelimeni on niin kökkö. Kirjoitin sinulle kommentin tänään kotimatkalla töistä, sillä hymyilin niin innoissani tästä arviosta. Ihan jo senkin takia, että Linnea on tätä niin paljon kehunut, että tuntui hyvälle lukea tästä toinen innostunut arvio.
VastaaPoistaÄlä ole Linnea mustasukkainen, kyllä sie olet yhä Suomen ykkösfani. ;)
Mie en ole varma tästä tyylistä, koska en ole lukenut vielä Jääskeläistäkään.
Hanna: Minä olen huomannut saman, että puhelimella kommentointi on hankalaa. Siksi liiankin usein mulle käy niin, että luen jonkun blogitekstin, kommentoin sitä, puhelin ei päästä kommenttia läpi ja sitten unohdan, että kirjoitusta voisi kommentoida koneelle päästyään. :/ Mutta kiva, että kommentoit uudestaan. :)
VastaaPoistaMinä ihastuin tähän kirjaan. Alussa ajattelin, että jaa jaa, mikäs jippo tässä nyt muka on, mutta tarina vei kyllä mukanaan. Kokeile joko tätä tai Jääskeläistä, ovat kyllä jonkinlaiset sielunkumppanit tai vastaavat.
kaunis kirjan kansi :)
VastaaPoistaMirka: Olen samaa mieltä. Kansi sopii huikean hyvin tähän kirjaa. Kirjoitin sulle äsken sähköpostia. :)
VastaaPoistaTunnustan heti, etten tunne moista kirjailijaa, mutta niin innostuneesti kirjoitit, että ehdottomasti haluan tutustua juuri tähän kirjaan. Eli taas yksi kirja TBR-listaan....
VastaaPoistaMinäkin ihmettelen sinun ja monen muun postaustahtia. En pysty millään samaan. Mutta onneksi jokainen saa tehdä tätä omaan tahtiinsa.
Karoliina, jos nyt luet tämän kommentin täällä niin minä olisin ainakin kiinnostunut lukemaan myös kriittisempää arviota herra C:stä jos niikseen tulee. Perspektiivin saaminen on aina hyvästä :)
VastaaPoistaLinnea, luin minä. :) Enkä pelkäisi kirjoittaa kriittisesti, vaikka toki on ikävä moittia toisen rakasta :) mutta en vain tiedä varmaksi, jaksanko lukea mahdollisesti epämieluisan kirjan loppuun, kun luettavaa on jonossa koko ajan niin paljon. :) Mutta ainakin yritän!
VastaaPoistaAnna Elina: En minäkään olisi tiennyt Carrollia ilman Linnean ja Ilsen blogeja. Joskus blogeista saa kyllä upeita kirjavinkkejä. :)
VastaaPoistaJokainen saa tosiaan tehdä tätä omaan tahtiinsa ja siten harrastus pysyy mielekkäänä. Nyt lisäksi saattaa näyttää siltä, että olen lukenut paljon, mutta tätä lukuunottamatta olen viimeisten viikkojen aikana lukenut vain pienoisromaaneja, runoja ja lasten/nuortenkirjoja. Niteinä paljon, mutta sivumääränä vähän. :)
Linnea & Karoliina: :)
Minunkin on pitänyt tutustua Jonathan Carrolin tuotantoon jo iät ja ajat, mutta se on vain jäänyt. Olisikohan jo aika... Olen aika varma, että pitäisin, sillä tämän tyyppiset kirjat viehättävät.
VastaaPoistaKuutar: Voisin kuvitella, että sinä pitäisit tästä. :) Olisi siis jo aikakin!
VastaaPoistaMia kirjoitti myös tästä kirjasta Lempeä hulluus -blogissa: http://lempeahulluus.blogspot.com/2011/07/niin-ruma-niin-lyhyt-ja-napakka.html
VastaaPoistaAsteriina: Kiitos vinkistä. Tulen katsomaan, mitä Mia kirjoitti. :)
VastaaPoista