He called Mummy 'Mom', he used words like 'swell', 'cute' and 'darn'. There were detectable differences in behaviour too. He spread jam (which he calle jelly) on his (smooth, not crunchy) peanut butter sandwiches, he wore jeans, t-shirts and basketball sneakers rather than grey shorts, Airtex shirts and black plimsolls. He had far more money for sweets, which he called candy, than Stephen ever did. Steve was confident almost to the point of rudeness, unlike Stephen who veered unconvincingly between shyness and showing off. If I am honest, I have to confess that Stephen was slightly afraid of Steve.
Kuvitteellinen amerikkalainen rinnakkaisminä oman englantilaisen itsensä rinnalla, Stephen ja Steven. Stephen lukee Wodehousea ja Keatsia, seuraa krikettiä ja ajelee teinivuosinaan 1960-luvulla ympäri maaseutua mopedilla. Steve puolestaan kuuntelee rockia, kerää baseballkortteja, käy elokuvissa kolmesti viikossa ja ajelee omalla autollaan. Niin lähellä kielellisesti ja historiallisesti, niin kaukana maantieteellisesti ja ennen kaikkea henkisesti! Millainen on maa, jossa yhdellä osavaltiolla on oma nimikkomuffinsinsa (Minnesotalla, mustikkaa totta kai) ja toisella oma nimikkokoiransa (Louisianalla)? Maa, jossa rikkaus ja köyhyys, vapaamielisyys ja fundamentalistisuus, lämpö ja kylmyys kohtaavat.
Kyllä Jeeves hoitaa-sarjasta ehkä parhaiten tunnettu näyttelijä Stephen Fry ottaa selvää Amerikasta, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltojen kaikista 50 osavaltiosta, mainiossa kirjassaan Stephen Fry in America (HarperCollins 2008). Kirja pohjautuu samannimiseen, Suomessa TV1:n esittämään kuusiosaiseen televisiosarjaan, jossa Fry ajelee ristiin rastiin rapakontakaista mannerta vanhalla mustalla lontoolaisella taksilla ja kohtaa mitä erilaisempia ihmisiä sekä ilmiöitä.
Fry pohjustaa kirjaansa kertoen anti-amerikkalaisuuden olevan nousussa, mikä johtuu selvästi Yhdysvaltain politiikasta (kirja ja sarja valmistuivat George W. Bushin ollessa presidenttinä) pikemminkin kuin amerikkalaisista itsestään. Asenteet ja käytäntö, politiikka ja väestö ovat kuitenkin usein erillisiä toisistaan. Hän kertookin tuntevansa myötähäpeää silloin, kun hänen omat maanmiehensä alkavat ilkkua tai pilailla amerikkalaisten välinpitämättömyydelle, materialismille, vulgaarisuudelle tai ironian puutteelle. Fry tuo esille, ettei halunnut tehdä televio-ohjelmaa amerikkalaisista stereotypioista; Ei asehulluista tai fundamentalistikristityistä; Ei välinpitämättömistä tai ironianpuutteisista kansalaisista, vaan jokapäiväisestä monikerroksisesta amerikkalaisesta elämästä. Hänen lähtökohtansa on, ettei Yhdysvallat ole vain yksi maa, vaan 50 maata samassa valtiossa. Ja niin hänen matkansa alkaa kulkien Mainesta Havaijille yhtään osavaltiota unohtamatta.
The moment I enter what appears to be a traditional fifties-style diner, I know I have come to the right place. The waitresses are all over sixty and frighteningly Germanic.
'Sit down and eat!' I am commanded. I discover that this is their motto.
-- The signature dishes of the house are Knoephla (a chicken, potato and dumpling soup), Fleischkuechle (a hamburger wrapped in pastry and deep fried) and the classically elegant and sophistecated 'Fried Dough'.
Needless to say, I tried them all.
Selvää on, että Fry onnistuu tavoitteessaan saavuttaa jotain Yhdysvalloista ja amerikkalaisuudesta. Hän onnistuu, koska ei yritä ahmia liikaa ja esitellä monia seikkoja jokaisesta osavaltiosta, vaan kiinnittyy valtavan maan pikkuseikkoihin. Hän toki esittelee pähkinänkuoressa jokaisen osavaltion faktat, mutta keskittyy kaikissa vain muutamaan asiaan. Hän tapaa ihmisiä, osallistuu heidän arki- ja juhlapuuhiinsa, ällistelee maisemia, maistelee erikoisia ja tuttuja ruokia sekä kommentoi kaikkea perienglantilaiseen tapaansa, sarkastisen kohteliaasti. Hän myös uskaltaa laittaa peliin oman persoonansa. Hän ei tuo esille taustaansa (näyttelijänä, yliopistokoulutettuna, juutalaistaustaisena ateistina ja homoseksuaalina) kuin viittauksin, mutta hän on täysillä läsnä niissä kohtaamisissa, joihin pääsee osalliseksi. Se riittää. Fryssa on sellaista ihmeellistä lämpöä ja viisautta, joka välittyy hänen matkakirjansa sivujen kautta.
Paikoin Fryn kirja on kliseinen: Ihmiset Wisconsinissa ovat elinympäristönsä vuoksi vahvaa tekoa, Angolaksi nimetty vankila Louisianassa kauhea, tenneseelainen bluegrass erinomaista ja Ben & Jerry's jäätelö Vermontissa juuri niin hyvää kuin maineensa. Toisaalta Fry yllättää. Hän vie lukijansa Ohioon, jossa Neil Youngin samannimisen kappaleen myötä kertoo Kent State-yliopistossa tapahtuneesta tragediasta, jonka lopputuloksena kansalliskaartin sotilaat ampuivat mieltään osoittaneita opiskelijoita; Hän esittelee alaskalaisen ortodoksipapin sekä tapaa mormonien poikakalenterin valokuvamallin Nevadassa.
Koska Stephen Fry in America on myös televisiosarja, pääsee hänen kirjaansa sisälle paremmin, jos on katsonut kyseisen ohjelman. Se on kirjan vahvuus ja heikkous. Fry kirjoittaa mukavasti, mutta voisin kuvitella, että sarjaa näkemättömille hänen jutustelunsa on turhan nopeaa. Kirja etenee aika lailla yksi yhteen sarjan kanssa ja sen lukeminen palautti monenlaiset kohtaamiset mieleeni. Lukiessani tiesin tismalleen, miltä Minnesotan pohjoismaistaustaiset pilkkimiehet näyttävät tai näin Oregonin valtavat puut, joita ympäristönsuojelijat tutkivat. Ennen kaikkea näin mielessäni Fryn kookkaan, aavistuksen kumaran hahmon ja vinon nenän, sekä kuulin hänen äärimmäisen miellyttävän tarinointinsa.
Onko Stephen Fry in America hyvä kirja? Suosittelisinko sitä jokaiselle? Jokaiselle matkakirjojen ystävälle? Kyllä, suosittelen (ilman konditionaalia) kirjaa kaikille, joita kiinnostaa peribrittiläisin silmin välittyvä kuva Yhdysvalloista. Kirjan kautta saa kuvan nimenomaan amerikkalaisista ihmisistä. Niistä tavallisista ja kuuluisista, muusikoista, taiteilijoista, rekkakuskeista, autokauppiaista, kodittomista ja eri etnisistä ryhmistä - aina yhtä vieraanvaraisista. Fry kirjoittaa äärimmäisen miellyttävästi ja sydämellisesti, mutta jokaiseen makuun hänen sarkasminsa ei ehkä ole.
Ikään kuin bonuksena jo valmiiksi mainion kirjan lopussa on eräänlainen brittienglantiin tottuneille tarkoitettu sanakirja-tietovisa amerikanenglannista. Tiedättekö, mitä esimerkiksi chinch, bus (muuna kuin kulkupelinä) tai jimmies tarkoittavat?
**** (En tiedä, olisinko ollut niin ihastunut ilman tv-sarjaa.)
(Menisikö tämä TB-haasteeseen, koska kirjoittaja edustaa englantilaisuutta niin monella tapaa?)
---
Olen joskus aikaisemminkin kysynyt, että minkä verran luette muilla kuin äidinkielellänne? Koska blogini lukijakunta on edellisestä kysymyskerrasta laajentunut ja hieman muuttunutkin - kiitos jokaiselle lukijalle, ihanaa että olette siellä jossain! - niin kysyn uudelleen. Luetteko mielellänne vieraskielistä kirjallisuutta? Jos luette, niin millaista ja mistä syistä?
Itse luen pääosin suomeksi, koska omalla äidinkielelläni lukiessani ymmärrän ja saavutan kaikki ne hienot hivahteet, jotka eivät välttämättä muuten aukeaisi. Arvostan suuresti kääntäjien työtä. Toisaalta mietin joskus, että saavuttaisinko alkukielellä lukiessani jotain oleellista, mikä ei välity enää suomennoksessa. Joskus käy niin, että hyvässäkin käännöksessä joku asia alkaa vaivata mieltäni, kuten murteen käyttö, jotkut omituiselta näyttävät ilmiöt tai vierauden tuntu. Suosin silti suomennoksia.
Osaamistani kielistä vain englanti on minulle tarpeeksi vahvaa romaanien, tiiliskivien ja vaativankin tekstin, lukemiseen ja siitä nauttimiseen. Ruotsiksi luen yksinkertaisia tekstejä sekä naistenlehtiä. Saksaksi ja italiaksi lähinnä lyhyitä lastenkirjoja. Lukiovenäjästä osaan hädin tuskin aakkoset. Englanniksikin luen yleensä vain silloin, kun olen matkoilla tai silloin, kun kyseistä kirjaa ei olla ainakaan ihan heti suomentamassa. En erityisemmin nauti englanniksikaan lukemisesta, mutta pienen alkukankeuden jälkeen pääsen onneksi kirjaan sisälle, jos tarina kiinnostaa. Luulen, että englanniksi lukiessani tarinavetoisuuden painoarvo on suurempi suomeksi - en ehkä jaksaisi lukea tajunnanvirtaisia tekstejä muilla kielillä.
Parasta englanniksi lukemisessa on se, että tarjolla on niin valtava määrä sellaisia nimekkeitä, joita ei ehkä koskaan suomenneta. Ja kaikkein parasta on tietenkin arkinen kielitaidon ylläpitäminen. Fryn kirja on muuten hyvä tässäkin; Hän kirjoittaa rikkaasti ja erilaisia sanontoja viljellen, mutta silti lukemista ei tarvinnut kertaakaan keskeyttää vaikean kielen tai junnaavuuden vuoksi.
Ehkä lukisin, mutta kun tuo alun katkelmakin oli vähän masentava. Liian monta sanaa, joita on ymmärtänyt, harmi.
VastaaPoistaLuulen, että ehkä voisin (enkä tosiaankaan ole sellainen sanasta sanaan kääntäjä, kestän kyllä vaikken ihan joka sanaa tajuaisikaan, vaikka toisin voi nyt tuon alun perusteella luulla), mutta jotenkin oma kieli on oma kieli. En ole ikinä oleskellut muunkielisessä ympäristössä, en käyttänyt vierasta kieltä arjessa - lukeminen tuntuu liian vaivalloiselta.
Tuollainenkin tv-sarja on mennyt minulta ohi, mutta (kirja) vaikuttaa kyllä kiinnostavan ennakkoluulottomalta ennakkoluulojen purkamiselta. Se on hyvä.
Sanoisin että nykyisin luen kirjoistani n.70% enkuksi ja loput 30% suomeksi. Ruotsiksi pystyisin lukemaan ehkä lastenkirjoja :D ranskaa osaan pari sanaa ja fraasia..
VastaaPoistaKoulussa olen ollut keskiverto oppilas enkussa, huono ruotsissa ja ranskassa. (siis yläaste ja lukio). Enkussa tosin olen aina saanut kiitettäviä kuulun ja tekstin ymmärtämisestä, mutta muu osaaminen on ollut heikompaa (tai ei ole kiinnostanut lukea kokeisiin silloin).
Muistaakseni neljäs Harry Potter on ollut ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut enkuksi ollessani lukion toisella luokalla. Harry Potterit olivatkin pitkään ainoat enkuksi lukemani kirjat, ja ne lähinnä siksi kun en maltanut odottaa suomennoksi.
Nyt sitten tässä viimeisin kolmen vuoden aikana on tullut luettua enemmän englanniksi kuin suomeksi. Pääasiassa siksi kun tietyiltä kirjailijoilta tulee niin hitaasti suomennoksi ja enkä tahdo löytää suomeksi lukemista (luen erittäin vähän suomalaisia kirjailijoita).
Nyt kun on lukenut pääasiassa enkuksi niin olen alkanut huomaamaan tiettyjen kirjojen suomennosten jopa ärsyttävän ja osa kirjoista selvästi on menettänyt jotain suomennoksissa esim. Twiligt-t ja jopa Harry Potterit. Niin ja, True Bloodien suomennoksia en ole edes uskaltanut kokeilla lukea..
Lisäksi englanniksi kirjat ovat huomattavasti halvempia ostaa kuin suomeksi.
Myös enemmän valikoimaa luettavaksi löytyy enkuksi.
Tulipa pitkä kommentti ja taatusti silti jotain jäi sanomattakin miä piti :)
Minä luen paljon englanniksi, enkä yleensä koe lukemisessani mitään kielipohjaista eroa, luinpa sitten kummalla kielellä tahansa. Olen karkeasti ottaen 25 vuotta nyt lukenut englanniksi osapuilleen yhtä paljon kuin suomeksikin - blogivinkit tosin ovat painottaneet lukemista viime aikoinan enemmän suomenkieliseen kirjallisuuteen.
VastaaPoistaToisaalta tiedostan, että varmaan on vivahteita, joita en englanniksi lukiessani tiedosta... mutta eivät kääntäjätkään aina voi onnistua tuomaan suomennokseen kaikkia alkuperäisen sävyjä. Sitä paitsi, suomeksikin kirjoitetussa tekstissä tulee joskus vastaan vaikeaa sanastoa... ehdin ymmärtään pohjalaisen tantun väärin pariinkin kertaan ennenkuin selkisi :-)
Oman äidinkielensä poikkeamat ja virheet tosin huomaa helpommin... revin hiuksia päästäni kun suomalainen kirjailija unohtaa possessiivisuffiksin - jenkki tai britti voi raiskata kielioppia aika tarmolla ilman että mittari värähtää!
(ammattitekstien lukeminen on oma lukunsa: niitä kirjoittavat usein ihmiset joiden äidinkieli ei ole englanti. Välillä tuntuu että alan konventiot painavat vaa'assa kielen sujuvuutta enemmän.)
Ilse: Vähän höh, mutta onneksi suomeksi julkaistaan niin paljon erinomaista kaunokirjallisuutta, että joskus iskee ihan runsaudenpula. :)
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä siitä, että oma kieli on oma kieli. Minä opin lukemaan englanniksi silloin, kun vierailin paljon Italiassa ja asioin paikallisessa Feltrinellissä viikoittain.
Jos tuo Fryn sarja tulee uusintana, niin se on ihan katsomisen arvoinen. Minä en katso televisiosta juuri mitään, mutta tuota oikein odotin. Niin rentouttavaa katsottavaa!
Katinka: Vau, sinä luet tosi paljon englanniksi. Se kertoo siitä, että olet motivoitunut ja että kouluajan jälkeen ylläpidetty kielitaito on tärkeä.
Voisin kyllä kuvitella, että jos ei malta odottaa jonkin suosikkikirjansa tai -kirjasarjansa suomennosta ja varsinkin jos suomennokset ärsyttävät, niin silloin on helppo tarttua alkukieliseen.
Minäkin olen huomannut, että kirjat ovat englanniksi halvempia kuin suomeksi, mutta suomi on niin pieni kielialue, mikä varmasti vaikuttaa kirjojen hintoihin täällä.
Booksy: Olenkin huomannut ja ihaillut sinun (sekä Zephyrin) taitoa lukea niin paljon englanniksi. Minä luin yliopistovuosina englanniksi vain tenttikirjoja ja muutamia hömppäromaaneja, mutta 2000-luvun alkupuoliskolla opin lukemaan romaanejakin englanniksi.
Se on aivan totta, että monesti suomennettaessa joku tärkeä nyanssi saattaa jäädä pois. Ja edelleen hyvä huomio oli se, että omalla äidinkielellään lukiessa kaikki virheet tuntuvat suorastaan pomppaavan ulos kirjan sivuilta. Esimerkiksi muoti-ilmaisut ärsyttävät minua suomeksi, mutta englanniksi en varmaan edes huomaisi, onko joku ilmaisu muodissa vaiko ei.
Ammattikirjoja luen minäkin paljon englanniksi. Niiden lukeminen vahvistaa tätä kaunokirjapuoltakin.
Mitä on tanttu? :) Lomailin viime viikonloppuna Seinäjoella, mutta sana ei tullut missään vastaan.
Vastaan nyt vain tuohon eri kielillä lukemista koskevaan kysymykseen enkä kommentoi lukemaasi kirjaa.
VastaaPoistaLuen pääsääntöisesti suomeksi, koska se on äidinkieleni ja toivon suomeksi lukemisen rikastuttavan ja kehittävän äidinkielen taitoani ja heijastuvan kirjoittamiseeni (toki muun kuin suomenkielisen kirjallisuuden harrastaminen auttaa vastaavasti vieraskielisen tekstin tuottamisessa). Lisäksi suomeksi lukeminen on helppoa. Vieraalla kielellä lukeminen vaatii ainakin alussa oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Mutta jos tarina on hyvä, niin kyllä siihen pääsee sisälle myös vieraalla kielellä. En yritäkään ymmärtää englantia tai ruotsia sanasta sanaan enkä käytä sanakirjaa lukiessani.
Luen jonkin verran englanniksi. Olen ottanut tavakseni ostaa jonkin kirjan ulkomaan matkalla (matkoja on kyllä ihan liian vähän). Ne kirjat ovat yleensä englanninkielisiä. Lisäksi olen tilannut joitakin englanninkielisiä kirjoja netistä (esim. Shieldsin Duet-nimisen kirjan).
Itse asiassa luen enemmän ruotsiksi kuin englanniksi (johtuu miehen suvun Ruotsi-kytkennöistä). Tosin tänä vuonna en ole lukenut vielä yhtään kirjaa ruotsiksi, mutta kyllä niitä(kin) on tuolla vino pino odottamassa (yksi kesävieraistamme oli tyhjentänyt kirjahyllyjään ennen matkaansa tänne ja toi jonkin verran kirjoja meille). Ruotsiksi luen pääsääntöisesti dekkareita, mutta olenpa kahlannut läpi yhden Tunströmin kirjankin (Juloratoriet).
Olen muuten miettinyt, että jos olisin nuorempi, niin opiskelisin vielä jotain kieltä ja ryhtyisin (yrittäisin ryhtyä) kaunokirjallisuuden kääntäjäksi. Enää en jaksa sellaiseen uranvaihtoon kuitenkaan ryhtyä.
Minäkin vastaan tällä kertaa vain kielillä lukemista koskevaan kysymykseesi (vaikka esittelemäsi kirjakin vaikutti kieltämättä mielenkiintoiselta). :)
VastaaPoistaRuoskin itseäni nykyisin jatkuvasti siitä, etten ole lukemalla ylläpitänyt ruotsin kielen osaamistani. Olen kotoisin Porvoosta, siis vahvasti kaksikieliseltä paikkakunnalta, ja vaikka oma perheeni onkin täysin yksikielinen, olen kuitenkin koko nuoruuteni kuullut kahta kieltä, tehnyt monenlaista työtä kahdella kielellä (mm. asiakaspalvelutyötä sekä ollut lastenhoitajana kaksikielisessä päiväkodissa) ja lukion jälkeen jopa opiskellut ruotsinkielisessä oppilaitoksessa hoitoalalle valmistavalla kurssilla (puoli vuotta mm. anatomiaa ja fysiologiaa ruotsiksi, ilman mitään vaikeuksia). Ja entäs nykyisin? Ruotsissa käydessänikin puhun melkein mieluummin englantia kuin ruotsia, niin pahasti olen päästänyt kielitaitoni ruostumaan. Hävettää. Paljon. Haluaisin oppia lukemaan romaaneja sujuvasti ruotsiksi, mutta epäilen ettei kärsivällisyyteni riitä siihen. :)
Selkeästi eniten luen kirjallisuutta suomeksi, koska koen että äidinkielelläni pääsen missä tahansa tekstissä syvemmälle, ja saan siitä irti enemmän, paljon sellaistakin mitä ei sanota. Värejä, nyansseja, sanojen takaisia tunnelmia. Nautin kuitenkin myös englanniksi lukemisesta (vaikka totesinkin juuri lukeneeni tänä vuonna vasta yhden (!) englanninkielisen novellikokoelman). Englanniksi luen mieluiten viihteellisempää kirjallisuutta, tosin toisaalta myös kunnon romaaneja. Vanhahtavaan tekstiin tai esimerkiksi vanhoihin klassikoihin kielitaitoni ei välttämättä taipuisi, tai ainakaan kärsivällisyyteni ei riittäisi. Oman alani kirjallisuutta löytyy paremmin englanniksi kuin suomeksi, tutkimuksia ym. tulee myös joskus lueskeltua työn ohessa.
Mmmm ihana Stephen Fry! Minun on aivan pakko tähän alkuun vuodattaa rakkauttani kyseiseen mieheen sillä kaikki herra Fryssa ihastuttaa minua suunnattomasti. Harvoin olen näyttänyt yhtä riemukkaalta kuin silloin, kun tajusin että Stephen Fry vieraili useammassa Bonesin jaksossa! :D Ja se brittienglanti ja se nenä. Ah. No niin, nyt voin jatkaa.
VastaaPoistaSanomattakin lienee siis selvää, että kiinnostuin tästä heti? Minulla on hyllyssä yksi Fryn kirjoittama kirja, Making history (fiktiota) ja odotan sen lukemista todella paljon. Tämän laitan ehdottomasti odottelemaan, ehkä tätä saisi kirjastostakin?
Minä luen tällä hetkellä ehkä kolmasosan kirjoista englanniksi, muut suomeksi. Osasyy tähän on se, että joitakin lukemiani kirjailijoita ei suomenneta (ainakaan vielä) ja esimerkiksi fantasiakirjallisuuden piirissä olen havainnut kirjat nautittavammiksi kuin käännöksissä. Ainakin useimmiten. Esimerkiksi Harry Potterithat ovat muistaakseni käännetty todella hyvin, mutta jotain siitä kuitenkin jäi puuttumaan..
Oikeastaan on aika kausittaista. Viime aikoina olen lukenut yllättävän vähän englanniksi, mutta tilanne saattaa olla taas kääntymässä.
Haluaisin lukea enemmän ruotsiksi, mutta tähän mennessä olen tyytynyt lukemaan vain lastenkirjoja. Ehkä joskus uskallan tarttua johonkin romaaniin?
Kiitos mielenkiintoisen keskustelun avauksesta!
Ja pakko vielä kommentoida että minun ensimmäisiä englanniksi lukemiani kirjoja on myös Harry Potterin neljäs osa! Hauska sattuma :)
VastaaPoistaVoi, minä näin tuosta sarjasta vain yhden osan, mutta tykkäsin tyylistä todella paljon! Täytyykin tarkistaa, saisiko tätä kirjaa kirjastosta.
VastaaPoistaMinun kielitaitoni rajoittuu suomeen ja englantiin. Enimmäkseen luen suomeksi, mutta nykyään olen jo sen verran luottavainen kielitaitoni suhteen, että uskallan tarttua myös englanninkieliseen kirjallisuuteen sangen helposti. Paitsi että kylläpä ne vanhimmat klassikot lukisin (=yrittäisin lukea) mieluummin suomeksi.
Asun nykyään kaksikielisellä paikkakunnalla ja surkea ruotsinkielentaito hävettää.
Heh, minunkin ensimmäinen englanninkielinen kirja oli tuo neljäs Harry Potter :)
Suomeksihan minä eniten luen, ja hyvä, rikas, monipuolinen ja sujuva suomen kieli on kirjoissa minulle erittäin tärkeää.
VastaaPoistaParadoksaalista kyllä, juuri tämän vuoksi luen useita englanniksi kirjoitettuja kirjoja mieluiten englanniksi, koska olen herkistynyt pahasti kömpelöille ja jopa virheellisille käännöksille. Pystyn lukemaan englantia sen verran sujuvasti, että Potterit, Montgomeryt, Marian Keysit ovat sujuneet mainiosti, ja omaksi yllätyksekseni myös monet klassikot kuten The Catchers in the Rye, Pride and Prejudice, To Kill A Mockingbird, Gone With the Wind.
Ranskaksi pystyn lukemaan Asterixeja, venäjäksi todistetusti lastenkirjastasoa, kun kahlasin Fedja-sedän venäjäksi loppuun asti. :)
Ruotsiksi olen lukenut yhtään mitään viimeksi lukiossa, silloin luin Astrid Lindgreniä. Kaipa ne vieläkin menisivät.
Stephen Fry on ihana ! Minä jäin häneen koukkuun jo Jeeves-sarjan aikana. Valitettavasti tuo Amerikan kierros jäi minulla vain yhteen osaan ihan vain sen takia, että tajusin sitä esitettävän telkkarissa vasta viimeisen jakson kohdalla... :-( Pitäisi varmaan lukea siis tuo kirja.
VastaaPoistaMinä luen pääsääntöisesti suomeksi, englanniksi ja ranskaksi. Itse asiassa jouduin oikein keskittymään taas suomenkieliseen lukemiseen, kun tuossa monena vuotena kirja rajoittuivat lentokentillä ostettuihin pokkareihin ja suomeksihan ei taida oikein muualta löytyä kuin Helsinki-Vantaalta.
Ajatuksena minulla on ollut lukea alkukielellä ne, jotka pystyn ja sitten käännöskirjallisuudesta suomeksi ne joiden kieltä en osaa. Jotenkin tuntuu siltä, kääntäjien osaamisesta ja ammattitaidosta huolimatta, että kirjailijan omin ilmaisu on kuitenkin läsnä alkuperäisteoksssa. Tosin tällä hetkellä luetaan lasten kanssa Harry Potteria ja käännöskieli termeineen on oikeasti nautittavaa...
Aika paljon edelleen luen kotimaisia kirjoja, niin tietenkin niitä suomeksi.
VastaaPoistaKwokin kirja sai mut innostumaan enkuksi lukemisesta, ja se taisikin olla just sopivan helppo kieleltään, jotta innosti mut lukemaan lisää enkuksi. Mulla on nyt projekti, että luen intialaisia kirjailijoita, ja niitä kirjoja ei ole kuin enkuksi - ei siis suomennettuja. Joten joko ne kirjat lukee enkuksi tai ei ollenkaan =)
Kielitaidostani ei ole sen ihmeempää testiä ollut kuin että olen tullut toimeen ulkomailla asuessani. Jos lukiessani en jotain sanaa ymmärrä, niin mulle riittää, että sen sävy on selvä. Paitsi jos se esiintyy useasti, niin tsekkaan sen.
Muilla kielillä olen lukenut lähinnä viroksi lastenkirjoja ja naistenlehtiä. Siitäkin kielestä voisi sanoa, että juuri nuo edelliset onnistuu. Tällä viikolla saatiin uusi hella, jonka käyttöohjekielistä tutuin oli viro ja siinäpä olikin ihmettelemistä. Kas kun se loogisin ja suomenkielisin vaihtoehto ei ollutkaan oikea...
Noista suomenkielisistä kirjoista muuten joskus ärsyttään hirveästi, jos joku ns. vaikea yhteen vai erikseen sääntö on väärin. Sellainen, jonka on itse opetellut tarkistaessaan muutama sata kerta samaa yhdyssanakoetta.... Vaikka kyllähän niitä virheitä itselläkin on, täällä blogimaailmassa, kun ei aina jaksa lukea ja korjata tekstiään...
En katsonut tuota tv-sarjaa, mutta Fry on tyyppinä aika hurmaava, ja minua kiinnostaa yleisesti ottaen maiden ja kulttuurien ihmettely ulkopuolisen silmin. Etenkin brittiläisyys ja amerikkalaisuus, niiden yhtymäkohdat ja erot ovat kiehtovia. Ehkä siksi, että molemmat kulttuurit ovat aika tuttuja maissa oleskelun, ystävyyssuhteiden ja tietenkin populaarikulttuurin kautta. Ehkä myös siksi, että ne jakavat keskenään kielen, jota minäkin osaan lähes kuin äidinkieltäni, ja historiankin vuoksi maat ovat läheisesti linkitettyjä.
VastaaPoistaOlen jonkin aikaa ajatellut hankkivani ja lukevani Bill Brysonin vähän (uskoakseni) samantyylisiä ihmettelyteoksia niin Yhdysvalloista kuin Brittein saarista.
Rakastan suomen kieltä, ja luen sitä mielelläni. Tietenkin suosin hyvää tekstiä - ja hyviä käännöksiä. Englanti on minulle vain niin tuttu kieli, että usein kaipaan lukea sillä kirjoitetut teokset alkukielisinä, sillä minua häiritsee käännöksen "läpi näkeminen" ja virheiden bongailu. Se ei ole reilua kääntäjillekään, jotka tekevät pääosin todella hienoa työtä ja varmasti paremmin kuin minä tekisin. Englanniksi lukeminen on himpun verran hitaampaa minulle, ellei kyseessä ole oikein kevyt ja helppo teos. Luen osan kirjoista englanniksi paitsi henkilökohtaisten preferenssien myös työtehtävien vuoksi. Ja töiden takia olisi hyvä harjoittaa myös muita kieliä, joita olen kuitenkin opiskellut runsaasti. Ruotsiksi olen lukenut vaikeimmillaan nuortenkirjoja, mutta varmasti pystyisin pienellä preppauksella laajentamaan aikuisten osastolle. Ranskaksi, saksaksi, espanjaksi ja italiaksi en vielä uskalla edes yrittää kuin lastenkirjoja, mutta toki kaikkeen venyisi, kun jaksaisi vain lukea ja lukea... :)
Anteeksi pitkä kommentti, tämä aihe nyt vain osui läheiselle alueelle. :)
Oi, rakastan Stephen Frytä ja Hugh Laurieta. Jeeves sen teki... On ollut kiva huomata että he ovat kirjoittamissaan kirjoissa jotenkin samanoloisia kuin miksi heidät olen kuvitellut. Pitäisikin tarkistaa löytyisikö meidän kirjastosta tätä kirjaa.
VastaaPoistaLuen säännöllisesti englanniksi ja nykyisin se tuntuu jo hyvinkin luontevalta kieleltä lukea. Muistan kyllä lukeneeni jotakin kirjaa, jossa oli pidempiä osuuksia jollakin murteella kirjoitettuna ja se osoittautui hankalaksi, jouduin lukemaan murrekohtia itselleni ääneen ennenkuin joidenkin kohtien merkitys aukesi. Mutta noin yleensä lukeminen sujuu helposti ja sanavarasto kasvaa.
Silti, aina välillä on ihanaa lukea suomeksi, koska se on niin vaivatonta, sanat vaan soljuvat eteenpäin...
Ai niin, unohdin vielä sanoa tuosta Totally British -haasteesta, että se on kyllä kaunokirjallisuushaaste, mutta voit sinä halutessasi tämän siihen sisällyttää. :) <3
VastaaPoistaNäin osan tuosta Stephen Fryn tv-sarjasta ja pidin siitä ja sen huumoristakin,ja etupäässä itse Stephen Frysta,joka onkin ihana.Ihan senkin vuoksi ostaisin tuon kirjan.
VastaaPoistaLuen eniten kirjoja juuri englanniksi,etenkin sen vuoksi,että asuin aika monta vuotta ulkomailla ilman että oli sopivia suomalaisia kirjoja saatavilla. Englanniksi aloin lukemaan jo varhaisteininä,koska äitini luki paljon englanniksi ja luinkin hänen kirjojaan. Luen myös jonkun verran hepreaksi, ja espanjanksi,joskin espanjankielisen kirjan kanssa joudun joskus kaivamaan sanakirjan esille.
Suomeksi aloin lukemaan uudestaan ihan teidän kirjablogien ansiosta!
Lukemastasi kirjasta sen verran, että mielenkiintoiselta vaikuttaa. Varsinkin Stephen Fryn ansiosta ;) Tähän mennessä mies on tuttu lähinnä Kyllä Jeeves hoitaa -sarjan ansiosta.
VastaaPoistaLuen tällä hetkellä Meyerin Twilight -saagaa englanniksi. En edes muista milloin olisin (ennen Twilighteja) lukenut kirjoja muilla kuin suomen kielellä. Lukioaikoina sain pari kertaa ruotsinkielisen kirjan stipendinä/palkintona, mutta en ole varma olenko niitäkään lukenut *nolostuksen puna leviää kasvoille*. Englanniksi lukeminen on suhteellisen sujuvaa, ruotsiksi ja ranskaksi saattaisin onnistua (tosin hitaasti), saksaksi en taida uskaltaa edes yrittää... Tässä olisi kyllä parantamisen paikka, hyvähän noita opeteltuja kieliä olisi käyttää!
Anna Elina: Muistankin teidän ruotsinkieliset kirjat. :) Dekkareiden lukeminen ruotsiksi on varmasti rentouttavaa, jos kielitaitoa riittää, kuten sinulla. Minä sain yhdeltä rakkaalta ystävältäni, joka on ruotsinope, luettavakseni Kajsa Ingemarssonin helpohkon Lyckans hjul-kirjan, mutta luin kirjan loppuun kuitenkin suomeksi.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että omalla äidinkielellään lukeminen rikastuttaa sen tutun kielen taitoa kaikkein eniten. Uudet ilmaisut, kielikuvat ja kielen rakenne tarttuvat lukijaankin.
Sara: Joo, tuo kirjakin on mielenkiintoinen. ;) Minä olen usein miettinyt tuota, että osaisinko paremmin ruotsia, jos olisin kaksikieliseltä paikkakunnalta tai jos olisin käyttänyt ruotsia töissäni. Minä nimittäin kirjoitin ruotsista laudaturin, mutta kirjoituksista on niin monta vuotta, etten osaa ruotsia enää kuin naistenlehtitasoisesti. Itäsuomalaislähtöisenä en ole koskaan käyttänyt ruotsia missään arjessani. Siitä, että tämän kesän Tukholman reissulla osasi kuin osasikin hoitaa pikkuasioita ruotsiksi, olen valtavan ylpeä. :)
Minäkin luen englanniksi hieman viihtellisempää kirjallisuutta, vaikka esim. John Irvingin Last night on Twisted River meni alkukielellä.
Linnea: Oi, nimenomaan mmmm Stephen Fry! Hän on ihana. Hänessä on lämpöä, charmia ja läsnäolon viisautta. Kannattaa lukea tämä. Ja minä taas kiinnostuin tuosta Making historysta.
Mieheni luki aikaisemmin paljon fantasiaa ja luki nimenomaan englanniksi. Jos lastenkirjat sujuvat sinulla hyvon ruotsiksi, niin ehkä tosiaan voisit kokeilla novelleja tai romaanejakin. Kaunokirjallinen kielikylpy. :)
Minä en muuten muista, mikä oli ensimmäinen englanniksi lukemani kokonainen kirja. Ensimmäinen kaunokirjallinen tuotos oli Roald Dahlin novelli.
Maija: Luulen, että tätä kirjaa saa ainakin isompien paikkakuntien kirjastosta. Meille kirja tuli mieheni matkalukemisina ja koska ihastuin tv-sarjaan, päätin lukaista kirjankin nyt välipalana.
Minäkään en ole juuri lukenut klassikkoja englanniksi. Italo Calvinoa olen, mutta se onkin eri tavalla mielenkiintoinen juttu, koska hänenkin teoksensa ovat käännöskirjallisuutta englanniksi.
Hauska sattuma, että sekä sinulla että Linnealla ensimmäinen englanninkielinen kaunokirja oli tuo Potter.
Salla: Niin se menee, että oma äidinkieli on aika se rakkain kieli, mutta on silti kiehtovaa ja joskus järkevääkin lukea muilla kielillä.
Kuten kirjoitin, luen itse mieluiten suomeksi, vaikka olen lukenut englanniksi mm. John Irvingiä, Sophie Kinsellaa ja Pottereitakin. Klassikoita en ole koskaan kokeillut, mutta vanhana fanina haluaisin lukea etenkin Austenia ja Montgomerya. Kerran yritin kuunnella Jane Austenin Emmaa englanninkielisenä äänikirjana, mutta se ei ollut minun juttuni.
Muistankin sinun postauksesi venäjänkielisestä Fedja-sedästä. Hienoa! Itselleni venäjä on kielistä se vierain, vaikka lukiossa olin olevinani hyvä siinä. Kieltä pitäisi käyttää. Ehkä joskus (sitten kun nämä pikkulapsiperheen arkipuuhat helpottuvat) aloitan venäjän opinnot kansalaisopistossa.
Eriqou: Olen ihan samaa mieltä Stephen Frysta kanssasi. Ja luulen, että tuo sarja tulee joskus uusintana (on jo kertaalleen tullutkin, katsoin sitä vasta uusintakierroksella), mutta sitä odotellessa in America on kirjanakin mainio.
VastaaPoistaVarmasti voi käydä niin, että joutuu tavallaan totuttelemaan uudelleen omalla äidinkielellään lukemiseen. Sinun periaatteesi lukemiskielten suhteen on hyvä etenkin, kun sinulle on luontevaa lukea englanniksi ja ranskaksi.
Pottereiden käännökset ovatkin ihan huippuja!
Mari A.: Kommentistasi tuli mieleeni, että jos olisin opiskellut jotain vierasta kieltä yliopistossa, niin joskus voisi olla hauska kokeilla lukea joku suomalainen kirja ensin käännöksenä ja katsoa, että minkä verran käännös kadottaa / nostaa kirjan ominaisluonnetta.
Kwonin kirjaa lukiessani minäkin mietin, että se saattaisi olla helppo englanniksikin. Minäkään en koskaan lue sanakirjan kanssa, koska yleensä lauseyhteydestä tajuaa, missä ollaan menossa.
Toivottavasti saitte hellan toimimaan.
Karoliina: Fry on aina hyvin hurmaava. Matkaohjelmat, silloin kun ne on hyvin tehtyjä, antavat paljon. Fryn kirjassa parasta on se, ettei hän yritä esitellä nähtävyyksiä (toki vähän niitäkin), vaan ihmisiä, yksilöitä. Bill Bysonista en ollut aikaisemmin kuullutkaan, nyt kiinnostuin.
Sinulle englanniksi lukeminen onkin takuulla mielekästä ja ikään kuin selkärankaan rakennettua. Meillä J käyttää töissään paljon englantia ja hän lukee suurimman osan romaaneista englanniksi (lentokenttäostoksia).
Sinulla on laaja kielitaito. Ja mitä ranskaan, saksaan, italiaan ja espanjaan tulee, niin lastenkirjojen jälkeen voit varmasti hyvin laajentaa, jos aikaa riittää.
<3
(Minulla taitaa onneksi olla aika hyvin TB-kirjoja, joten annan haasteen jäädä kaunokirjoihin omaltakin osaltani.)
Norkku: Oi, Jeeves. Hän on mies paikallaan. Fry on tuossa in America-sarjassa ja kirjassa jotenkin riehakkaampi kuin Jeevesinä, mutta silti ihan samanlainen.
Murteen lukeminen englanniksi voi olla hankalaa, mutta toisaalta käännöksissä murteista vasta hankalia tuleekin. Luin kesäkuussa kepeän ruotsalaisen jännärin, Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, ja siinä murresuomennokset olivat suorastaan epäonnistuneita.
Yaelian: Mukavaa, että sinäkin pidät Stephen Frysta. Hän onkin aivan ihana.
Ulkomailla asuessa suomeksi lukeminen - tai lähinnä etenkin uutuuskirjojen saaminen - voi olla hankalaa. Minäkin ostin mieheni Italian vuosina kirjoja englanniksi ja silloin luin enemmän vieraalla kielellä. Nykyisin olen laiskistunut. :)
Espanjaa olisi ihana osata.
Villasukka kirjahyllyssä: Kyllä minä tätä kirjaa uskaltaisin suositella kaikille Fryn ystäville, mutta muutenkin.
Minulla on samanlainen stipendimuisto lukiosta kuin sinulla! Sain Pohjola-Nordenilta ainakin yhden runokirjan palkintona hyvästä ruotsinkielen taidostani.
Kielitaitoa pitäisi tosiaan pitää yllä jatkuvasti. Itse luen aika paljon työkirjoja englanniksi, mutta en juuri muilla kielillä.
Minä luen vain suomeksi. Jotenkin jopa englanniksi lukeminen tuntuu liian vaivalloiselta, ei ole tarpeeksi vahva, jotta nauttisin, kuten suomen kielen kaikista vivahteista.
VastaaPoistaJa tuo sarja on mennyt ihan ohi. Kuten niin moni muukin...
Kirjoitin eri kielillä lukemisesta oman blogauksen, kun siitä oli niin paljon kerrottavaa etten kommenttiin viitsinyt kaikkea tunkea. Täältä löytyy: http://sanojenjano.blogspot.com/2011/07/suomeksi-in-english-pa-svenska.html
VastaaPoistaMinäkin tykkään Stephen Frystä, ja olen muutaman jakson tuota tv-sarjaakin nähnyt. Sympaattinen ja hauska mies!
Haha, oli pakko tulla vielä "leveilemään", että minäkin sain ruotsin stipendin = kirjan, tosin en ole ihan varma, oliko se yläasteen päätteeksi? Kirjan nimi oli Läsfeber, ja siinä oli lyhyitä nuortenkirjanovelleja tai -kertomuksia. Oikein sopiva tuohon tarkoitukseen, vaikka taisin sen lopulta lukea vuosia myöhemmin...
VastaaPoista(Ja kun nyt aloitin leveilyn, mainitsen että sain myös yhteiskuntaopin stipendin, hih!)
Bill Brysonia on jonkin verran suomennettukin, ja hän kirjoittaa aika laidasta laitaan "viihteellisiä", pakinamaisia tietokirjoja. Olen ihan varma, että pitäisin hänestä, mutta vielä en ole tutustunut. Nyt syksyllä WSOY:ltä tulee uusikin teos häneltä, mutta aihepiiri ei ole ehkä niin nappi, että hankkisin sitä omakseni.
Luen suurimmaksi osaksi suomeksi, jonkin verran myös englanniksi. Ruotsia olen joskus osannut hyvin, mutta eipä sillä kielellä tule romaaneja luettua, vaikka aina ajattelen että pitäisi. Lukeminen olisi niin hyvä keino pitää yllä kielitaitoa. Venäjää olen opiskellut, mutta en parhaimmillanikaan osannut sitä niin hyvin, että olisin pystynyt mitään kovin monimutkaista lukemaan.
VastaaPoistaOsaan englantia mielestäni ihan hyvin - harvemmin tulee sellainen olo etten ymmärtäisi lukemaani. Jokin tunnetaso jää kuitenkin puuttumaan verrattuna suomenkielellä lukemiseen. Tosin myös huono suomennos voi latistaa lukukokemuksen tunnetasolla. Kaksipiippuinen juttu.
Englanniksi luen yleensä silloin, kun kirjaa ei ole suomeksi tarjolla. Olen myös lukenut jonkin verran jo suomeksi lukemiani suosikkikirjojani englanniksi - siis silloin jos teos on alunperin kirjoitettu englanniksi. Siinä saa tavallaan itselleen molempien lukukokemusten parhaat puolet.
Minäkin luen suomeksi ja englanniksi, vaikka viime aikoina suomenkieliset kirjat ovat olleet enemmistönä (ja käännöskirjallisuuden sijaan erityisesti kotimaiset romaanit, jotka olen jotenkin "löytänyt" uudestaan!). Kaksikielisyys juontaa juurensa lapsuudesta, jolloin asuin useita vuosia ulkomailla ja kävin kouluni englanniksi. Suomi on silti äidinkieleni ja nykyisin vahvempi kieleni, mutta romaanit kummallakin kielellä menevät ihan sujuvasti. :)
VastaaPoistaToivoisin, että pystyisin lukemaan myös ruotsiksi, mutta en ole (vielä!) uskaltanut kokeilla. Lukioruotsista kun alkaa olla jo aikaa ja kieltä ei ole tullut sen jälkeen juurikaan käytettyä... Pitäisi varmaankin aloittaa jostain sopivan helposta, joka vie mukanaan (Muumi-sarjakuvat?). ;)
Minulla odottelee muuten Stephen Fryn Mrs Fry's Diary -niminen kirja luettavien pinossa. :)
Tulee luettua enemmän suomeksi vielä toistaiseksi ainakin, mutta huomaan pikkuhiljaa ostavani enenevässä määrin englanninkielisiä kirjoja, koska valikoima on niin paljon laajempi ja enkä aina malta odotella suomennoksia. Esimerkiksi viimeksi luin Emma Donoghuen Room-teoksen, joka oli aivan mieletön (toivon ehtiväni kirjoittaa siitä myös blogiin piakkoin...). Kyseistä teosta ei ole suomennettu, mutta kun luin takakannen kirjakaupassa, oli vain pakko saada se heti itselle.
VastaaPoistaStephen Fry on minulle tuttu TV:stä ja blogistaan, jota lueskelin joskus. Blogikirjoitukset olivat vain kovin pitkiä enkä oikein jaksanut niitä lukea koneelta.. Mutta juurikin TÄNÄÄN ostin hänen omaelämänkertansa "toisen" osan The Fry Chronicles, jonka toivon pääseväni aloittamaan pikimmiten. Jeeves tulee aina olemaan yksi suosikeistani!
Ainoa vahva vieras kieli (opiskeluvuosien takia...) minulla on englanti ja sillä kyllä luen paljon. Pidän englanniksi lukemisesta: tietysti aina ei voi tajuta kaikkea. Ja joihinkin tarinoihin on hyvin vaikea päästä sisään, koska vieras kieli on kuitenkin vieras eikä sen tajuaminen ole yhtä helppoa kuin äidinkielen.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Tanttu on hame/mekko, sitä ei tainnut kukaan vielä kertoa. :)
VastaaPoistaMieluiten luen minäkin suomeksi mutta kyllä englantikin sujuu ihan mukavasti, vaikka lukeminen vähän hitaampaa onkin. Olen tullut haalineeksi hyllyyni aika paljon englanninkielisiä kirjoja, joten sillä kielellä lukemista on odotettavissa enemmänkin. :) Pääasiassa luen englanniksi siksi ettei suomennosta ole, joissain harvoissa tapauksissa siksi että alkuperäisen kieltä on erityisesti kehuttu käännökseen verrattuna.
Ruotsia pitäisi kokeilla, se on käytön puuttesta ikävästi ruosteessa. Ja saksa vasta onkin. :)
Kirjailijatar: Suomeksi lukemisesta minäkin nautin eniten. Mutta englanniksikin sujuu ja kielitreenin vuoksi luen joskus jotain juuri englanniksi. Minulla menevät melkein kaikki tv-sarjat ohi: Tuo Fryn sarja oli muutaman lastenohjelman (kaikki Lindgren-sarjat) ohella ainoa, jota nyt lomallani katsoin. :)
VastaaPoistaJum-Jum: Kiitos linkistä. Kävinkin jo kommentoimassa. Kiva, että teit aiheesta oman kirjoituksen.
Karoliina: Hah haa, minäkin sain myös ihan rahastipendin, mutta se taisi olla sellainen tavallinen stipendi (ei siis mistään erityisestä, vaan yleisestä "hyvyydestä" :)). Täytyypä tsekata tuo Bryson. Kiitos vinkistä!
Liisa: Olen samaa mieltä siitä, että lukeminen on hyvä keino ylläpitää kielitaitoa. Minä yritin joskus lukea Calvinoa italiaksi, mutta se oli liian hankalaa.
Tuo, että lukee suosikkejaan sekä suomeksi että englanniksi, on hyvä ajatus. Sitä voisin joskus kokeilla. Olen itse asiassa miettinyt, osin Sallan blogin innoittamana, että lukisin esim. Montgomerya englanniksi.
Zephyr: Sinun englanninkielisiä kirjojasi olen usein ihaillut blogissasi. :) Ja sinä kirjoitatkin tosi hyvin englanniksi - nyt syykin selvisi. Minäkin luen melko hyvin englanniksi kirjoitettuja romaaneja, jopa Irvingiä, mutta nautin kirjoista kuitenkin suomeksi.
Minunkin pitäisi treenata ruotsia. Muumi-sarjiksia voisi olla kiva lukea ruotsiksi. Tai jonkun jo mainitsemaa Lindgreniä.
Ja Mrs Fry's Diary? Lisää kirjavinkkejä, kiitos!
Teresita: Oi, kirjoita pian tuosta Roomista! Siitä olen kuullut paljon hyvää ja miettinyt, että tilaisinko sen englanniksi vai odotanko sen suomennosta, jos se joskus jonkun kustantamon ohjelmaan tulee.
Fryn blogia en ole koskaan lukenut. Mutta tuo Fry Chronicles kiinnostaisi. En ole lukenut muuta Fryta kuin tämän, hän on minulle tutumpi televisiosta ja elokuvista. Jeeves on ihana.
Tuure: Minä luulen, että sinulla on pian muitakin vahvoja kieliä kuin englanti. :) Se on totta, että vieraalla kielellä on vaikeampi päästä tarinoihin sisälle, mutta kun pääsee, niin sitten lukeminen sujuu niin mukavasti.
Ja kiitos samoin!
Satu: Vai hame tai mekko. Kiitos. Olin viime viikonloppuna Seinäjoella kummitätini luona, mutta eipä tullut tuo sana esille. :) Meillä on tätini kanssa aina joskus hauskoja murrekeskusteluja.
Ruotsi ja saksa... Niin, ne ovat minullakin ruosteessa nimenomaan käytönpuutteen vuoksi. Olen miettinyt, että pitäisikö aloittaa kirjallinen kielikylpy nyt syksyllä. Mietin asiaa. :)
AI NIIN, minäkin sain sitten lukion päätteeksi tuollaisen luokkastipendin, joka oli juurikin rahaa silleesti tasaisen hyvälle oppilaalle. :D
VastaaPoistaTammi julkaisee Donoghuen Roomin, mutten tiedä aikataulua. Mulla se odottaa englanniksi hyllyssä, ja moni englanniksi sen lukenut on sanonut, että se on varmasti haastava käännettävä kielellisten erityispirrteiden vuoksi. Odotan innolla!
Karoliina: Jaa-a, mietin, että saisinko luettuja Roomin englanniksi. John Irving, Carol Shields tai Mark Helprinin Winter's Tale eivät tuottaneet ongelmia. Houkuttaisi kyllä!
VastaaPoistaIhan varmasti saisit! Sanoi hän vakuuttuneena, vaikkei ole lukenut ko. kirjasta vielä sanaakaan... :)
VastaaPoistaOsaan englantia aika hyvin, mutta en lue paljonkaan romaaneja englanniksi, koska joudun työssäni lukemaan lähes kaiken asiatekstin englanniksi. Luen espanjalaisia kirjoja espanjaksi, usein siksi, että niitä ei ole käännetty suomeksi. Muutama vuosi sitten aloin lukea myös saksaksi. Sain saksalaisilta tuttaviltani kirjoja lahjaksi ja huomasin, että kauan sitten lukiossa opiskelemani saksa riitti (ei riittäisi Thomas Manniin). Joskus luen ruotsiksi, lähinnä siksi, että haluan lukea jonkun kirjan ja se löytyy kirjaston hyllystä vain ruotsiksi. Mieluiten luen kuitenkin suomeksi.
VastaaPoistaApua, haluaisin kommentoida yhtä sun toista kun on niin mielenkiintoista asiaa täällä (ja olen vähän "myöhässä" kun olin viikonlopun reissussa).
VastaaPoistaEnsinnä, ihana ihana Stephen Fry! Olen monta kertaa melkein tilannut tämän lukemasi kirjan, sillä pidän Fryn lisäksi myös yleisesti matkakirjoista. Harmittaa, että se sarja on jäänyt näkemättä tv:n puuttumisen vuoksi. Nyt lueskelen miehen omaelämäkertaa Moab Is My Washpot ja - sinänsä osuvasti - kuuntelen myös ensimmäistä Harry Potteria Fryn lukemana äänikirjana (ooh).
Mitä taas vierailla kielillä lukemiseen tulee, luen aika lailla englanniksi, ehkäpä n. neljänneksen lukemastani, laidasta laitaan. Rakastan äidinkieltäni ja ihailen hyvää suomea, mutta myös englanniksi lukeminen on minusta usein suorastaan nautinnollista (eivätkä mahdolliset kömpelyydet häiritse yhtä paljon). Lisäksi silloin, kun oikoluvun tms. työn alla on suomenkielinen kirja, pystyn irrottautumaan työmoodista paremmin lukemalla vieraalla kielellä, ja usein silloin englanniksi ihan siksikin, että valinnanvaraa on niin paljon, kirjoja on helposti saatavilla, enkä välttämättä malta odottaakaan suomennosta.
Toinen kieli, jolla pystyn lukemaan ainakin verrattain simppeliä kaunokirjallisuutta, on espanja, mutta sillä luen ehkä pari-kolme romaania vuodessa (enemmänkin olisi kyllä tavoitteena). Opiskelujen yhteydessä tulee myös tieteellistä tekstiä luettua espanjaksi.
Ruotsiksi olen lukenut lähinnä muumeja (ja töissä Husista), nyt kuitenkin aloitin toista Harry Potteria ruotsiksi myös (onpahan ihme Potter-villitys meneillään minulla!). Portugaliksi taas olen lukenut puolet yhdestä Paulo Coelhon kirjasta, ranskaksi yhden Asterixin ja samoin saksaksi jotain pientä. Mutta näistä voisin lähinnä kuvitella jaksavani lukea enemmän vain portugaliksi. Ja minkään muun vieraan kielen hallinta ei ole minulla edes kovin lähellä englantia, eikä englantinikaan ole mitään täydellistä. Mutta pidän kyllä vieraista kielistä ja niiden opiskelusta :)
Loppuun vielä voisin arvella, että ihan varmasti pystyt lukemaan Roomin englanniksi: luin sen tuossa keväällä, ja sanoisin, että kirja on varmasti paikoin hankala kääntää, mutta ei se ole yhtään hankala lukea!
Margit: Minäkin luen työni puolesta paljon englanninkielistä tekstiä. Ehkä se onkin syynä siihen, miksi on mukavinta lukea suomeksi. Sinulla on hyvä kielipää, kun luet espanjaksi ja saksaksi. :)
VastaaPoistaMiia: Parempi myöhään jne. Kiva, että kommentoit. :)
Stephen Fry on tosiaan aivan ihanan ihana. Kannattaa tilata tämä kirja. Ja vaikka en itse tykkää äänikirjoista, voisin hyvinkin kuunnella sellaista Fryn lukemana. Meillä on televisio, mutta en koskaan katso ohjelmia silloin, kun niiden lähetysaika on. Stephen Fry in America tuli onneksi Yle Areenalta. Jos sarja joskus uusitaan, niin silloinkin se varmasti näkyy Areenalta.
Minä olenkin huomannut sinun lukevan paljon englanniksi ja ihanan monipuolisia kirjoja vielä. Ja avaahan englanniksi - tai espanjaksi - lukeminen pääsyn sellaisiin kirjoihin, joita ei koskaan tai ainakaan heti saa suomeksi. Tieteellisen tekstin lukeminen espanjaksi kuulostaa kiinnostavalta. Saanko kysyä (tai aina saa kysyä, muttei ole pakko vastata), että mitä alaa opiskelet? :)
Ja kiitos, ehkä tilaan tuon Roomin itselleni juuri englanniksi.