Lomavälähdyksiä

Vaikka lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä, on minut vallannut rakkailla seuduilla vietettyjen päivien jälkeinen tyhjä olo. Kotiin oli ihana palata eilen illalla ja kaikenlaista puuhaakin on riittänyt aina mansikoiden säilömisestä kitkemiseen ja edelleen pieneen kotiprojektiin, jota en vielä paljasta (koska äitini ja anoppini lukevat tätä blogia, terveisiä vaan!). Mieli on kuitenkin edelleen ihanassa ja ihmeellisessä idässä, järvissä, vaaroilla, mansikka- ja joen kaupungeissa.

Olin varustautunut kokonaisella kasalla omia ja lainattuja suhteellisen uusia kirjoja. Sain luettua niistä vain Bolsoin perhosen, josta kirjoitan tänne lähipäivien aikana. Sen sijaan matkasin kirjanostalgian merkeissä muun muassa Yhdysvaltain sisällissodan aikaan sekä Suomen 1960-luvulle, mutta niistäkin lisää myöhemmin. Kirjatoukkana en tietenkään voinut olla tekemättä kirjaostoksia pitkin matkaa. On aika ihmeellistä, mistä kaikkialta kirjoja voi hankkia: ABC-liikenneasemalta (mm. Joel Haahtelaa, Rauha S. Virtasta ja Muumeja) sekä pohjoiskarjalaiselta maatilalomalta (lisää Rauha S. Virtasta). Ilmaisia kirjalöytöjä tein lapsuudenkotini vintiltä (sen sisällissodan ohella koululaisromaaneja sekä brittiläisiä herrasmieslorvailijoita).

Nyt olen kuitenkin vielä takki - tai aivot - tyhjänä kirjapostausten suhteen, joten jaan muutamia lomavälähdyksiä teille ja palaan kirjojen merkeissä ihan pian.

Tätä kaikkea ja paljon, paljon muuta ehdimme perheeni kanssa lomaviikon aikana kokea:

Ihailimme lampaita ja rakastuimme vaaramaisemiin. Lennätimme leijaa, joimme viiniä, vietimme appivanhempien 65+65-vuotispäiviä ja kiipesimme viinitorniin, jossa emme pelanneet tätä peliä:

Pistäydyimme paikassa, jossa jo yli vuosikymmen sitten harjoittelimme häävalssia eräänä juhannusyönä. Lapseni ja kummilapseni poimivat metsämansikoita ja mustikoita saaden sormensa sinipunaisiksi, kuten kuuluukin.

Heittäydyimme turisteiksi Kuopiossa ja totta, Puijon maisemat ovat huikeita.

Kalakukkokaupungin kujat johdattivat meidät ankaraan talveen sekä sademetsän lasten kuvien äärelle. Kuopion museota suosittelen mielihyvin jokaiselle lapsiperheelliselle, mutta kyllä aikuisetkin saavat sieltä paljon irti.

Esikoiseni osoittautui pesivedoksi lapsuuteni uimarannalla, kuopukseni taas sai kummisetäni tilalla katsoa, miltä näyttää mansikkapitäjän arki kylällä jos toisellakin.

Onneksi ihana kesä jatkuu vielä, tällä viikolla kotona nenä kirjassa ja ensi viikolla osin lakeuksillakin.