"Tarkoitatko murhaa?" Mirjam kuiskasi. "Että murhaisi jonkun ajatuksen voimalla?"
Hervor virnisti riemukkaasti.
"Sitä justiinsa! Täydellinen murha. Eikä jää jälkiä."
Mirjam jähmettyi aloilleen ällistyneenä Hervorin puheista. Lokit parveilivat ja kirkuivat heidän yläpuolellaan. Satamalaituri lähestyi.
Gotlannin Kajpe Kviarissa oleva vanha maalliseen käyttöön muunnettu kappeli, syreenimajat, jossain kiekuva kukko ja satakielen yöllinen laulu muodostavat idyllisen maiseman uuden elämän alulle, remontoinnille - ja kostolle. Marianne Cedervallin mainiossa romaanissa Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Atena 2011; Svinhugg 2009) elämässään vääryyksiä kokeneet ystävykset Mirjam ja Hervor asettuvat saarelle mielessään kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden hakeminen ajatuksen voimalla.
Naiset muodostavat vastakkaisen parivaljakon: siinä missä Mirjam on elegantti, hoikka ja gotlantilaisjuuristaan kaupungistunut lääkäri, on Hervor harmaatukkainen Lapin noitamainen nainen, jossa on ripaus hippiä. He ovat tavanneet Lapin Kuivalihavaarassa, jossa Mirjam työskenteli lääkärinä jouduttuaan kolmen liikekumppaninsa pettämäksi. Petos oli ollut niin paha, että Mirjam menetti paitsi itsekunnioituksensa ja omaisuutensa, myös Anna-tyttärensä luottamuksen. Koska kaikki Mirjamin elämän pilanneet miehet, Per-Henrik, Ivan ja Torsten, asuvat Gotlannissa, on aika maksaa vanhat kalavelat ja tehdä se varsin omaperäisellä tavalla.
Kirjan kehystarina lähtee käyntiin Mirjamin vieraillessa liikekumppaniensa haudalla. Kirkkomaassa on kolme samanlaista Care for Seniors-firman logolla varustettua hautakiveä rinta rinnan. Valkoiseksi kalkitun keskiaikaisen kirkon torni lähettää kellojen kumua yli Gotlannin sänkipeltojen ja maatilojen. Mirjam laskee ruusun jokaisen miehen haudalle ja toteaa näiden saaneen ansaitsemansa kohtalon. Kirkon lukkarina työskentelevä Sylve, maanviljelijä sekä Mirjamin ja Hervorin uskollinen ystävä, saa kuulla tarinan siitä, mitä pari vuotta aikaisemmin oli tapahtunut ja miksi.
Vaikka tarina on Mirjamin, on kertoja ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja. Cedervallin henkilökuvaus on samaan aikaan karikatyyrista ja rikasta: Mirjamin ja Hervorin ohella lukija pääseekin tutustumaan myös Mirjamin maailman romuttaneiden miesten elämään. Mirjamin elämän kipukohdat muistisairaudesta kärsivästä äidistä ylimieliseen pappiveljeen Aroniin sekä edesmenneen kirkkoherra-isän kaipuuseen antavat lisäsyvyyttä Mirjamin muuten niin tyylikkääksi ja hauskaksikin kuvatulle hahmolle. Viisas ja pohjoisen murteella rikkaasti haastava Hervor kasviuutteineen omaa vahvuutensa alla omat surunsa. Uskollinen vanhapoika Sylve Vendla-äiteineen on paikalla aina tarvittaessa ja kaikkea täydentää Itämeren alueen kesäinen luonto.
Juhannusyö lasketui kylän ylle. Aurinko painui läntisten peltojen taakse, ja kesäyön kalpea valo valaisi maiseman. Kajpe Kviarin maatilat hiljentyivät. Naapurin kiekuva kukko ja kotkottavat kanat rauhoittuivat, lampaat painautuivat toistensa kylkiin tuulensuojassa ja Sylven paksu emakko makasi olkivuoteella karsinassaan. Ainoastaan satakieli rikkoi hiljaisuuden tarjoten viihdykettä hellittämättömällä, kauniilla lurituksellaan. Sylve istui kotinsa yläkerrassa ja kuunteli lintua samalla, kun katseli kappelia. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen sen ikkunassa paistoivat valot.
Gotlanti-kuvaus on Cevervallin kirjassa niin elinvoimaista, että Miriamin ja Hervorin kostotarinan jännittämisen ohella aloin potea matkakuumetta. Cedervall kirjoittaa niin, että maisema kasvaa osaksi romaanihenkilöiden ja samalla lukijan sielua. Ajattelen sinua kuolemaasi saakkaa ei voisi tämän jälkeen kuvitella minnekään muualle kuin Gotlantiin, vaikka kirjan kostotarina on omalla tavallaan universaali. Paikallisväri ja Mirjamin ja Hervorin vahva ystävyysside tekevät romaanista ainutlaatuisen ja ihastuttavan.
Gotlantilaisuudessa piilee paitsi romaanin suurin viehätys, myös sen suomennetun version suurin kompastuskivi, ainakin minun mielestäni. Vaikka teos rakentuu erinomaisesti ja sen jännitteet pysyvät kiinnostavina tarinan loppuun saakka, oli lukemiseni katketa kirjan alkusivuilla murteen käyttöön. Hervorin lapinmurre ja Sylven lounaissuomalaiseksi käännetty puhetapa tuntuivat oudolta ja hieman ongelmalliselta, mutta hyvä tarina antoi nekin anteeksi enkä kirjan loppupuolella enää kiinnittänyt asiaan huomiota.
Vaikka Ajattelen sinua kuolemaasi saakka sisältää jossain määrin klassisen jännityskirjan elementtejä, ei Cedervallin romaani ole dekkari. Se on pikemminkin jännityskirjan puvussa esiintyvä lämmin ystävyyskuvaus, joka nostaa esille kysymyksen koston oikeudesta. Onko ajatuksen voimalla tappaminen murhaamista ollenkaan? Ja eikö joskus ole aikakin antaa lurjuksille ansionsa mukaan? Cedervall kirjoittaa niin hyvin, että luin kirjaa pikkutunneille saakka. Lukemisen keskeyttäminen olisi ollut mahdotonta ja kirja sopiikin kesäöihin, sillä sen tapahtumat kattavat ajanjakson juhannusviikolta elokuun täyteläisyyteen saakka.
Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on tavattoman hauska kirja, vaikka kirjan loppu on enemmän kuin kyseenlainen. Hauskuus ei tarkoita vitsikkyyttä tai ääneen nauramista, vaan kirjan huumori on hyvällä tavalla mustaa. Se on myös ihanasti epäsovinnaista: miten suloiselta (ja gotlantilaiselta) kosto tuntuukaan silloin, kun aurinko paistaa Gotlannin yllä, juhannusruusut kukkivat, kimalaiset surisevat ja kannussa on kylmää seljankukkamehua.
***½ (mainio kesäkirja, ajatuksen lentoon nostattava tarina)
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Kirsi Hietanen.
Kuulostaa mielenkiintoiselta kesälukemiselta.
VastaaPoistakiva saada vinkkejä hyvistä kirjoista:)
Mukavaa torstaipäivän jatkoa!
Minullakin tämä tosiaan jo odottaa yöpöydällä :)
VastaaPoistaGotlanti, musta huumori ja dekkari...sinä minuun varmasti tehoava yhdistelmä ;)
Hanne: Tämä on suorastaan mukava kesäkirja. Mirjamia ja Hervoria on luonnehdittu Gotlannin Thelmaksi ja Louiseksi, mutta gotlantilaiset tekevät kaiken jotenkin maanläheisemmin.
VastaaPoistaSusa: Ja sinä varmasti pidät tästä. Jos et ole vielä kirjaa aloittanut, niin juhannusviikko olisi aika mainio tälle kirjalle. :)
Mitä ajattelet siitä, että Cedervall kirjoittaa tästä sarjaa?
VastaaPoistaKirsi Hietanen: Vaikea kysymys. Viihdyin kyllä kirjan parissa ja loppu tosiaan antaa tilaa vaikka millaisille jatko-osille, mutta en yleensäkään pidä kirjasarjoista. Tarina olisi hyvin voinut päättyä siihen, mihin se päättyi. Silti saatan lukea jatkokirjatkin. En tosiaankaan osaa sanoa.
VastaaPoistaKatja, tämä on niin 'sinun kirjasi'. Tulit koko ajan mieleeni kun luin tätä. Sama oli Majakkamestarin tyttären kohdalla.
VastaaPoistaTuohon murteeseen olin minäkin heti lopettaa! Sitten muistin yhtäkkiä Montgomeryn Pat -kirjojen kotihengettären ja millaista murretta hän puhui...ajattelin, että jos kestin sen, selviän tästäkin. Mikä siinä onkin, että murteen lukeminen ärsyttää/rasittaa/häiritsee.
Tässä erittäin suositeltava suvikirja!
Hyvä arvostelu krijan henkeen!
Kiitos linkityksestä ja minä teen nyt samoin.
Muistankin tämän Leenan blogista,kiinnosti jo silloin.Hienosti kirjoitettu arvostelu!
VastaaPoistaKun luin tämän, tuli tunne että tämä voisi olla juuri se kirja jonka haluaisin lukea nyt. Olen ollut vähän tyhjän päällä lukemisten suhteen, muutama kirja aloitettu, mutta ei mitään mikä olisi tempaissut mukaansa.
VastaaPoistaGotlantiin sijoittuvia dekkareita on paljon. Esittelemäsi kirja vaikuttaa erillaiselta. Pidän murhatarinoista, ostankin tämän lomalukemiseksi.
VastaaPoistaT. Marjo
Leena: Pidin kyllä tästä kirjasta. En niin, että nostaisin suosikkikirjojeni joukkoon, mutta juuri nyt tämä kirja antoi minulle jotain sellaista, jota olin kaivannut ja lukujumi katosi. :)
VastaaPoistaMurteen käyttö kirjoissa on vaikea laji, mutta joskus se onnistuu. Ehkä aina ensin se kuitenkin ihmetyttää.
Ja ole hyvä ja kiitos!
Yaelian: Leena kirjoitti tästä ihanasti. Jos saat esimerkiksi kesälomalla käsiisi, niin suosittelen.
Aura: Sinulla on selvästi sama tilanne kuin minulla oli muutama päivä sitten. En päässyt sisälle oikein mihinkään kirjaan, mutta tämän tarina vei mukaansa ja hyvä niin. Ehkä toimisi sinullakin!
Marjo: Tämä on tosiaan hieman erilainen - tai tämä ei oikeastaan ole dekkari, vaan jännityselementeillä varustettu kyläyhteisö- ja ystävyyskuvaus. Toivottavasti pidät.
En ole tällaisesta kirjasta kuullutkaan. Kodikkaiden mysteerien ystävänä voisin pitää tästä -tosin tuo murteen käyttö kieltämättä vaikuttaa melkoiselta turn-offilta...
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa, tämä kuulostaa juuri sellaiselta, mitä nyt kaipaan, tarvitsen! Varaan heti paikalla kirjastosta! Kiitos.
VastaaPoistaHuumaavia kesäpäiviä sinulle, on niin ilo, että olet siellä!
Onpa mukava kuulla, että lukujumi on mennyttä aikaa.
VastaaPoistaJälleen kerran erittäin hyvä arvio! <3
Tuo kirja pitää ehdottomasti lukea, mutta vielä en uskalla sitä edes varata, koska niin moni kirjaston kirja jo odottaa lukijaansa kirjakaapissani.
Ihanaista loppuviikkoa ja viikonloppua!
Lumikko: Minä luen nykyisin vain vähän mysteereitä, jännäreitä tai perinteisiä dekkareita, mutta tämä herätti jonkinlaisen kipinän palata (sinänsä laajan) genren pariin. Murre häiritsee tässä vain aluksi eikä sitä käytä kuin muutama henkilö. Suosittelen kyllä kesälukemiseksi, olisi kiva nähdä tämä esim. Dekkarimaniassa. :)
VastaaPoistaSatu: Totta, ihanaa! Minullekin tämä oli jotain, mitä kaipasin. Olen lukenut todella hyviä ja puhuttelevia kirjoja ja nyt piti saada jotain kevyttä ja silti fiksua. Tämä on sellainen - ja sinun kommenttiasi lainaten aika kesäisen huumaavakin vielä!
Anna Elina: Oikealla kirjalla lukujumi kaikkoaa. Ja kiitos. <3
Minä olen aika varma, että pitäisit tästä(kin!) kirjasta. Kesää on vielä jäljellä ja toisaalta tätä voisi lukea hyvin marraspimeilläkin, jos ja kun kaipaa kesää. :)
No saithan sinä maagi tämänkin kuulostamaan kiehtovalta, vaikkei ole lähtökohtaisesti kai oikein minun kirjani. :) Mutta kun tuolla TBR-listalla pituuttaa riittää muutenkin, niin ehkä nautin tästä vain hienon arviosi kautta. <3
VastaaPoistaKaroliina: Maagi kiittää. <3 Kaikki kirjat eivät ole niitä omia kirjoja, vaikka periaatteessa olisivatkin kiehtovia. Minä viihdyin tämän parissa. Ei varmasti mikään loppuiäksi mieleenjäävä teos, mutta tähän vuodenaikaan mitä mainioin. :)
VastaaPoistaMinulla on tämä loppusuoralla. Suosittelen juuri kesäkirjaksi, mieluiten riippumatossa ja yhteen pötköön luettavaksi. Itse olen lukenut tätä erinäisistä syistä johtuen paloissa ja huomaan, ettei kirja ole ihan omiaan sellaiseen. Se ei ole niin vetävä, että kaipaisin sen ääreen, vaikka sitten sen luokse palatessani ihan viihdynkin. Gotlanti ja vanhan kappelin kunnostus on tässä melkein parasta, ne tekevät minusta kirjasta viehättävän ja viihdyttävän!
VastaaPoistaLisää juttua sitten lähipäivin blogissani, kunhan saan kirjan luettua. :)
Jenni: Kesäkirja tämä kyllä on. Vaikka mielestäni kirjan voisi lukea talvellakin, jos oikein kova kesäkaipuu yllättää. Minäkin pidin eniten Gotlanti-kuvauksesta ja aloin potea matkakuumetta sinne.
VastaaPoistaMinulle tämä oli oikein mukava lukukokemus, kirja piti otteessaan. Mutta mikään ikimuistoinen kirja tämä ei ole. Jään odottamaan, mitä kirjasta tuumaat. :)
Samaa mieltä tuosta murteen käytöstä, se ei ollut ihan onnistunutta, ei ainakaan suomennoksessa.
VastaaPoistaMutta silti oikein viihdyttävä ja kiva lukukokemus.
Erja: Tosiaankin, ihan näppärä kesäkirja, mutta ei sen enempää tai vähempää. :)
VastaaPoista