Juhannustunnelmia

Isoäiti katseli, arvosti ja muisti. Ja koko ajan keikkui juhannusyön antimia yhä suuremmat määrät ympäri Suomenlahtea. Mantereelta kohosi muutama heiveröinen raketti, unelmien valonuolia harmaata juhannustaivasta vasten. Sophia oli veneenpohjassa nukahtanut.
(Tove Jansson: Kesäkirja)

Pihallamme kukkivat pionit ja keittiön pöydällä maljakossa hiekkatienvarren lupiinit. Me olemme kuitenkin ihan kohta lähdössä: mies pakkaa autoa, lapsille on luvattu evääksi pillimehua ja muumikeksejä, minulle muutama sisustuslehti, mieheni hoitaa ajamisen. Emme suuntaa tälläkään kertaa rannikolle, vaan Savoon. Siellä aion juhannuksen aikaan vain olla, luultavasti kuunnella sateen ropinaa sekä ihastella auringonpaistetta. Aion tehdä juhannustaikoja lasteni kanssa, viettää isäni 67-vuotispäiviä sekä kylpeä rantasaunassa. Talviturkkia en lupaa heittää. Kokostakaan en tiedä, kun taitavat syttyä pikkulapsiperheellisille turhan myöhään.

Uusien ja vanhojen aikakauslehtien ohella aion juhannuksen aikaan lukea Pariisiin sijoittuvaa uutuuskirjaa sekä jotain lapsuudenkotini kirjahyllystä löytyvää kotimaista tyttökirjaa. Mikä tuo kirja tulee olemaan, sitä en vielä tiedä. On ihana tehdä löytöretkiä tutulle ja silti aina niin uudelle kirjahyllylle. Varmuuden vuoksi olen pakannut mukaani myös kotimaisesta mytologiasta ammentavan romaanin sekä Tove Janssonin Kesäkirjan (1972), jota rakastan (ja jota moni muukin kirjabloggaja tuntuu vaalivan) ja josta en osaa blogata. Voi olla, että luen ne kaikki. Voi olla, että teen kaikkea muuta.

Hyvää juhannuksen aikaa jokaiselle lukijalleni kera mitä kauneimman kotimaisen elokuvakappaleen.

P.S. Aikakauslehdistä sen verran vielä, että uusimmassa Me Naiset-lehdessä viisi kotimaista mieskirjailijaa on kirjoittanut rakkauskirjeensä naiselle. Lisäksi nämä samat lahjakkaat miehet, Antti Leikas, Tuomas Kyrö, Matti Remes, Marko Kilpi ja Tomi Kontio aloittavat yhteisen jatkokertomuksen Me Naisiin. Aloittajana toimii Tuomas Kyrö. Mielenkiintoista!