Hymy huulilla vartta Nigerin
Neito ratsasti selässä tiikerin.
Toi paluu eron.
Tyttö mahassa pedon.
Ja hymy oli viiksillä tiikerin.
Paljon muuta en muista Shlomith Rimmon-Kenanin narratologiaa käsittelevästä kirjasta Kertomuksen poetiikka (SKS 1991/1983). Limerikki tuli mieleeni eilen, jolloin kävin perheeni kanssa Korkeasaaressa. Kunnon turistin tavoin kävin siellä elämäni toista kertaa. Oli lumoava ja lämmin keväinen ilta. Nautin merituulesta, ihmettelin rantoja, rakennuksia, kallioita ja totta kai eläimiäkin. En tiedä miksi, mutta koen aina jonkinlaista alakuloa eläintarhassa. Aavistuksenomainen suru valtaa mieleni, vaikka eläimet ovat hyvin hoidettuja, niillä on virikkeitä ja seuraa. Silti oli suloista nähdä lumileopardi (ja sen hännänpää), leijonanpennut, riikinkukon komeat sulat sekä aistia omien lasteni - pikkututkijoiden - ilo ja keskustella heidän kanssaan eläinsuojelun etiikasta (3- ja 5-vuotiaan tasolla).
Palaan huomenna lettikirjan merkeissä.
Ihastuttava runo.Kirjailija minulle tuntematon ,vaikka täältäpäin onkin kotoisin.
VastaaPoistaKorkeasaaren ihanuus piilee minusta siinä,että se on saaressa.Muistan aina lapsena,miten jännää oli sinne päästä,ja se matka Korkeasaaren lautalla oli niin jännittävä!
Tottahan se on,että katsoessaan häkkeihin suljettuja eläimiä sitä tulee hieman surulliseksi.Mutta toisaalta,vain niissä voimme kunnolla nähdä eläimiä,joita emme muuten koskaan kohtaisi.Itse suosin sellaista eläintarhaa,jollaista meillä on täällä,eli eläinpuisto,jossa eläimet vapaina,ja autolla tai eläinpuiston pikkujunalla kuljetaan siellä. Myös Venezuelassa jotkut ei-vaaralliset eläimet olivat häkkien ulkopuolella.
Minulle eläintarhan eläimet muistuttavat liikaakin vankeudesta. Mutta toisaalta kai näin on ihminen tarkoittanut olevaksi ja voin vain toivoa, että eläimet eivät siitä kärsi, vaan saavat hyvän elämän.
VastaaPoistaKorkeasaaressa on tullut käytyä lapsena, kesällä on tarkoitus tutustuttaa omakin lapsi eläintarhaan. Oikein tai väärin, taitaa korkeasaari olla osa suomalaisuutta.
Aurinkoista viikkoa sinne!
Olen käynyt Korkeasaaressa vain kerran, lapsena. Nyt omien lasten myötä haluaisin käydä siellä uudestaan. Toisaalta minäkin koen välillä alakuloa siitä, että eläimet elävät vankeudessa, vaikkakin varmasti hyvin hoidettuina, luonnon oloja mukaillen ja esim Ähtärissäkin heillä on isoja alueita, missä olla vapaana. Että sikälihän eläintarhojen eläimet eivät ole häkissä niin kirjaimellisesti kuin esimerkiksi turkistarhoissa.
VastaaPoistaJokohan tänä kesänä pääsisimme tekemään tuon reissun Korkeasaareen?
Minulla on aivan samoja fiiliksiä eläintarhassa.
VastaaPoistaOlen jopa vahvasti harkinnut jättäväni eläintarhat jatkossa väliin ja ainakin ja Varsinkin sirkukset missä on eläimiä mukana..(en kyllä ole tosin koskaan käynytkään semmoisessa)
En ole mikään eläinaktivisti,
mutta aina heikoimpien ja sorrettujen puolella..En nyt sano mitä nämä kaikki ovat,mutta jotain kolhoa niissä näen.
Mukavaa uutta viikkoa Katja!
Minä kammoan eläintarhoja, vaikka olen käynyt hienoissa eläintarhoissa, jotka ovat hyvin hoidettuja ja joissa eläimillä on tilaa olla. Mutta vankeinahan ne siellä ovat. Minun on hirveän vaikea ymmärtää, mihin eläintarhoja tarvitaan. No, voi selittää siitä, että lajeja on saatu elvytetty tarhaloissa ja se varmaan pitää paikkansa ja hyvä niin. Mutta, jotenkin sen eläinten surullisen fiiliksen vain aavistaa, vai kuvittelenko vain?
VastaaPoistaEnsin yhteisesti teille kaikille (ja muillekin :)), että ajattelen ihan samoin kuin suurin osa teistä. Mielestäni eläimet ovat vankeja eläintarhassa ja periaatteen tasolla vastustan niitä (samoin vastustan lemmikkilintujen pitämistä, koska ne laitetaan häkkiin ja linnun pitää saada lentää). Juuri siitä se oma alakuloinen mielialanikin tulee ja ehkä juuri siksi kävimme perheeni kanssa Korkeasaaressa vasta nyt, olemmehan asuneet pääkaupunkiseuduilla pian kuusi vuotta. Ja silti tiedän, että suuressa osassa Eurooppan eläintarhoja eläimiä pyritään pitämään hyvin, että niiden olot on tehty niin hyviksi kuin suinkin. Eikä eläintarhassa kasvavia tai syntyneitä eläimiä voi "palauttaa" luontoon. Mutta silti... Ajatukseni kiertävät kehää, huomaan!
VastaaPoistaYaelian: Minäkin pidän tuosta runosta, vaikka on se ihan kirjaimellisestikin varsin raadollinen. Korkeasaaren hienous on nimenomaan se, että se on saaressa. Minulle, Järvi-Suomen tytölle, jo tuo pienikin meren äärellä oleminen on ihmeellistä. Mainitsemasi kaltaisista eläintarhoista meitä lähin taitaa olla Kolmården.
Emilia: Ihan samat ajatukset! Minä uskon, että esim. Korkeasaaren eläimillä on hyvä elämä, koska ne eivät tiedä paremmasta, mutta ne varmasti vaistoavat jotain ja kaipaavat epämääräistä vapautta. Onneksi pieni alakuloni ei ollut kuitenkaan ahdistusta. Ja me keskustelimme esikoiseni kanssa aika paljon eläintarhojen eettisyydestä, lapseni on aika pohdiskeleva pikkutyttö.
Susa: Minä en ollut käynyt Korkeasaaressa ja edes Helsingissä lapsena! :) Ja nyt menin sinne nimenomaan lasten vuoksi. Ja vaikka tunnen jonkinlaista alakuloa, niin silti olen iloinen että kävimme siellä, koska tieto - vaikeakin - on jollain tapaa hyväksi.
Toivottavasti tekisitte kesäreissun tänne suunnalle!
Ryppymekko: Taas samoja ajatuksia! Sirkukset ovat mielestäni vielä ahdistavampia enkä olen koskaan aikuisiällä käynyt sirkuksessa. Jotenkin se eläinten tempuiluttaminen tuntuu nöyryyttävältä seurata. Silti luen mielelläni sirkusmaailmaan liittyviä kirjoja, esimerkiksi Sara Gruenin Vettä elefanteille on kelvollinen kirja. Fiktion maailma on eri asia, koska siellä kukaan ei kärsi oikeasti. Jotain muutoksia on ainakin Suomessa tullut sirkuseläinten suhteen. Käsittääkseni täällä ei saa esim. olla elefantteja sirkuksissa, mikä on oikein.
Kirjailijatar: Sinä se osasit taas kerran tiivistää niitä ajatuksia, joita olen mielessäni pyöritellyt. Vaikka kuinka hyvin ja rakkaudella hoidettuja eläimet ovatkin, niin silti ne ovat vankeina eivätkä luonnollisessa ympäristössään. Tietoa eläintarhoista toki saa ja varmasti moni laji - vaikkapa pandat jossain kaukana - on saatu osin eläintarhojen avulla elvytettyä. Sitä mietin, että eri lajit varmasti sopeutuvat eri tavoin, mutta karhun toivoisin metsään ja leijonan savannille.
Korkeasaari on minulle joka vuotinen MUST lapsena, mutta aikuisena en ole jostain syystä kovasti käynyt eläintarhoissa.
VastaaPoistaEn minäkään pidä eläintarhoista. Mutta että Lettikirja tulossa, kivaa! :)
VastaaPoistaAllu: Minä taas en käynyt Korkeasaaressa lapsena, koska en käynyt ollenkaan Helsingissä. Ajattele, kävin kaikissa 80-luvun suomalaisen massaturisimin paikoissa (Tukholma, Leningrad, Rodos ja Gran Canaria) ennen kuin ehdin Helsinkiin. :) Siksi piti nyt paikata aukkoa sivistyksessä, vaikka ristiriitaisin tuntein.
VastaaPoistaKaroliina: Meillä oli A:n kanssa pitkät keskustelut siitä, mikä eläintarhoissa on surullista ja mikä mahdollisesti hyvää. On metkaa, miten viisivuotiaan kanssa voi keskustella jo kaikenlaista. Ja Lettikirja tosiaan tulee huomenna. Se on vielä hieman kesken, hyvä kirja ja vastaa kahteen sinun alullepanemaan haasteeseenkin!
Olimme vuosi sitten toista kertaa lastemme kanssa Korkeasaaressa, ja kieltämättä samankaltaista surumielisyyttä koin minäkin...
VastaaPoistaMie ite: Niin se vaan tuntuu menevän. Että vaikka Korkeasaari on periaattessa mukava paikka ja ainakin meillä lapset olivat haltioissaan, niin silti tuli surullinen olo.
VastaaPoistaHieman tutulta tuntui tuo runo... ;)
VastaaPoistaMinä luulen, etten ole ikinä käynyt Korkeasaaressa. En ole varma.
Ja lettikirja, no anna tulla jo!!! :)
Katja,lettikirja on minulla pinossa, joten...
VastaaPoistaMeri & co olivat myös samana päivänä Korkeasaaressa. Minun piti saada paljon kuvia, mutta mitään ei ole kuulunut;-)
Erityisesti äiti ja tytär pitävät lumileopardeista, vaikka muuten ovatkin koiruuden 'mameja'. Merillä oli myös toka kerta, ja hän oli positiivisesti yllättynyt.
Siellä oli takuulla porukkaa ja jäätelökioskella jonoja. Mukava trippi kauniille sunnuntaipäivälle.
Oho, minneköhän minun kommenttini katosi, eilen mukamas..
VastaaPoistaMinulle Korkeasaari on tullut todella tutuksi sen jälkeen kun liityin Korkeasaaren teatteriin v. 2009.
Ymmärrän ja olen osittain samaa mieltä tuon surullisuuden sun muun kanssa mutta toisaalta kun on jutellut eläintenhoitajien ja asiantuntijoiden kanssa alkaa ymmärtää että miksi.
Ihanalta reissulta vaikuttaa!
Ilse: Kertomuksen poetiikka siis ainakin osin hallussa? ;)
VastaaPoistaMinä kävin Korkeasaaressa ensimmäisen kerran kesällä 2007 äitikavereideni kanssa ja nyt sitten toiseen kertaan. Kaiken pienen surumielisyyden keskelläkin pidin paikasta.
Ja lettikirja tuli jo!
Leena: Kiva, voin odottaa sinun arviotasi lettikirjasta sitten aikanaan. :)
Hauska sattuma, että Meri oli vieraillut Korkeasaaressa samana päivänä, me olimme siellä joskus klo 16-18. Lumileopardit ovat upeita eläimiä. Korkeasaari tuntui tosiaan suositulta äitienpäiväretkikohteelta, mutta hyvin sinne mahtui mukaan. Pieni retki virkistää aina!
Linnea: Höh! Blogger on alkanut kadottaa kommentteja ihmeen paljon. :/ Onneksi tulit tarkastamaan ja jaksoit kommentoida uudelleen, kiitos!
Korkeasaaren teatteri kuulostaa viehättävältä ja hauskaltakin. Minä luulen, vaikken ole eläintenhoitajien kanssa jutellut, että olen aika samoilla linjoilla. Olen aina hieman alakuloinen ja silti ymmärrän...
Pakko vielä kommentoida että kyllä, teatterimme on oikein viehättävä ja hauska vaikka itse sanonkin :) Seuraavaksi meitä pääsee näkemään Kissojen yössä tai Ähtärissä ennen juhannusta.
VastaaPoistaLinnea: Varmasti! :)
VastaaPoista