torstai 28. huhtikuuta 2011
Kathryn Stockett: Piiat
"Pieni valkoinen tyttö sanoo: 'Mulla on nenä, sulla on nenä.'" Ja nipistän sen pientä nokkaa. Se kurkottaa kättään ja nipistää minun nenääni.
"Pieni valkoinen tyttö sanoo: 'Mulla on varpaat, sulla on varpaat.'" Ja minä kutitan sen varpaita, mutta se ei pääse käsiksi minun varpaisiini, koska minulla on valkoiset työkengät jalassa.
"'Joten me ollaan ihan samanlaisia. Väri vaan on erilainen', sanoo pieni värillinen tyttö. Ja pieni valkoinen tyttö oli samaa mieltä ja ne on ystäviä. Sen pituinen se."
Typykkä tuijottaa minua. Jestas, se oli surkein satu mitä olen koskaan kuullut. Eihän siinä ollut edes juonta. Mutta Typykkä, se hymyilee ja sanoo: "Kerro se uudestaan".
Vuoden 1963 Missisippissä rotuerottulaki on vielä voimissaan. Lain mukaan valkoiset ja mustat eivät saa mennä keskenään naimisiin, värillisiä ja valkoisia ei saa haudata samaan kirkkomaahan, neekerit ja valkoiset eivät saa käyttää samoja juoma-automaatteja, puhelinkoppeja tai julkisia käymälöitä. He eivät saa edes ostaa postimerkkejä samalta luukulta. Silti mustaihoiset palvelijat, piiat, hoitavat valkoihoisten lapsia jopa niin, että ovat usein lapsille biologisia vanhempiaan läheisempiä. Aikuistuessaan nämä lapset kuitenkin muuttuvat vanhempiensa kaltaisiksi ja unohtavat värilliset kasvattajansa. Valkoiset naiset oppivat nappaamaan itselleen aviomiehen, mustat taas oppivat kuinka ollaan hiljaa ja sanotaan kyllä, ma'am.
Kathryn Stockettin romaanissa Piiat (Wsoy 2010; The Help 2009) Yhdysvallat on muuttumassa. Muualla maassa järjestetään marsseja, John F. Kennedy on presidenttinä ja e-pilleri antaa naisille uudenlaisia vapauksia. Missisippi on kuitenkin viimeinen linnake niin naisten kuin värillisten oikeuksien suhteen.
Nuori, korkeasti koulutettu puuvillaplantaasin omistajan tytär miss Skeeter näkee oman osavaltionsa tiessä paljon väärää ja aloittaa uhkarohkean hankkeen. Hän alkaa kerätä kotiapulaisten elämäntarinoita, rehellisiä kokemuskertomuksia valkoisten alaisina työskentelystä toimittaakseen kokemuksista kirjan, jonka tarkoituksena on saattaa epäkohdat suuren yleisön tietoon ja tuoda siten muutosta Missisippin elämään. Skeeter ei ole kansalaisoikeustaistelija, mutta hänen hankkeensa on poliittinen ja vaarallinen. Aluksi Skeeterin tuntuu olevan mahdotonta saada haastateltavia, mutta pikkuhiljaa hän saavuttaa ystävänsä miss Leefoltin apulaisen Aibileenin luottamuksen, tutustuu temperamenttiseen Minnyyn ja moniin muihin kotiapulaisiin. Ilta toisensa jälkeen Skeeter uhmaa virkavaltaa ja ajaa autollaan mustien asuinalueelle Aibileenin pieneen taloon, jossa hän kuuntelee piikojen elämäntarinoita.
Piikojen tarina kulkee kolmen minä-kertojan, Skeeterin, Aibileenin ja Minnyn, vuorovedoin. Heidän kauttaan pienet ja suuret asiat lyövät kättä: Miss Leefolt määrää Aibileenille erillisen vessan kylmään autotalliin, mutta hänen pieni tyttärensä, Typykkä Mae Mobbey, pitää Aibileenia oikeana äitinään. Minnyä on syytetty varkaaksi ja ties miksi, mutta hänen blondattu pinkeäjumpperinen emäntänsä miss Celia on hänen kanssaan tasaveroisempi kuin voisi arvata. Omat yksityiselämänsä murheet on Skeeterilläkin, jonka niskaan hengittävät myös hänen naisyhdistyksen vessa-aloitetta puuhaavat ystävänsä.
Useat kertomuksista ovat surullisia, katkeria. Sitä olin odottanutkin. Mutta joukossa on hämmästyttävän paljon myös positiivisia tarinoita. Ja kaikki kotiapulaiset katsovat jossain vaiheessa Aibileeniin kuin kysyäkseen Oletko varma? Voinko tosiaan kertoa tällaista valkoiselle naiselle?
"Aibileen? Mitä tapahtuu jos... Jos tämä juttu painetaan ja ihmiset saa selville keitä me ollaan? ujo Winnie kysyy. "Mitä sä luulet, että ne tekee meille?"
Vaikka Piiat sijoittuu 1960-luvulle ja Yhdysvaltain syvään etelään, on sen sanoma edelleen merkittävä. Se on tärkeä niin kauan kuin maailmassa on sukupuoleen tai etnisyyteen liittyvää erottelua. Piioissa on paljon ihanaa syvän etelän tunnelmaa, mutta kaikkea leimaa pelon ilmapiiri. Tuulen viemän romanttisuus on kaukana mielikuvissa. Väkivalta näkyy uutisissa ja pelkona kulkea pimeillä kujilla. Uutisissa kerrotaan, kuinka mustaihoisia ihmisiä tai heidän kanssaan läheisissä väleissä olevia valkoisia saatetaan ampua omien lastensa silmien edessä. Pelko on mukana myös Skeeterin ja piikojen arjessa. Kaikkein vaarallisimpia ovat juuri valkoiset naiset, jotka hymyilevät edessä päin, mutta voivat erilaisista naruista vetämällä kiskoa maton lisäksi lattiankin jalkojen alta.
Kahtryn Stockett kirjoittaa hyvin. Piiat viihdyttää olematta viihdekirja. Stockett ei kikkaile kielellä, ei viipyile tunnelmissa tai viittaile riviensä välissä, vaan kertoo mustien ja valkoisten naisten tarinan sivu sivulta siten, ettei kirjaa malttaisi jättää hetkeksikään lepäämään. Epäilys ja luottamus, viha ja rakkaus, kateus, kauna ja sisaruus lomittuvat toisiinsa ilman pateettisuuden häivääkään. Stockett ei myöskään kerro liikaa tai aliarvioi lukijansa historiantuntemusta. Sen vuoksi hänen ei ole tarpeen vääntää mallia rautalangasta, vaan esimerkiksi kuvaus uskomuksesta erilaisesta bakteerikannasta ja mustien omista vessoista kertoo alistamisesta paljon enemmän kuin kasvoille sylkeminen tai nekruksi nimittely.
Piiat on yhteiskunnallisesta otteestaan huolimatta lukuromaani, lajissaan hyvä, ei enempää, ei vähempää. Paikoin se on suorastaan hauska, ilkikurinenkin. Vaikka usein hieman kavahdan bestsellereitä, en nyt keksi ketään, kenelle en tätä suosittelisi. Mietteistäni voitte arvata, että unohdin nyt jonkun itselleni omaisen analyytisyyden tason ja istun edelleen ajatuksissani Abileenin pienessä keittiössä juomassa teetä tai Coca-colaa, kuunnellen Skeeterin kirjoituskoneen näppäinten tallentavan Abileenin, Minnyn ja monien muiden kertomuksia. Kuumuus humisee ulkona ja eikä puuvillapelloilta käyvä tuuli tuo juurikaan helpotusta, Patsy Cline on juuri kuollut, Klaanista puhutaan kuiskien, Martin Luther King puhuu televisiossa ja jokaisen mielessä käy kysymys: uskalletaanko me huokaista helpotuksesta?
****
Piioista ovat kirjoittaneet ainakin Anni . m., Kirjapeto, Jossu, Satu sekä Olivian Kirjasieppo.
Odotan jo kovasti tämän lukemista!!
VastaaPoistaAaah, vaikkei tämä tehnyt sinuun aivan yhtä suurta vaikutusta kuin minuun, olen niiiin iloinen että luit Piiat ja pidit siitä kuitenkin kovasti! <3
VastaaPoistaJa niin kuin olemme usein puhuneet, lukukokemukseen vaikuttaa myös moni muu asia kuin itse kirja - minulla tässä tapauksessa esimerkiksi lukuympäristö, eli viimekesäinen Seattlen kotimme, jota rakastin ja kaipaan yhä. Lisäksi luin kirjan englanniksi, ja tummaihoisten Mississippin piikojen 1960-luvulla käyttämä puheenparsi on minulle eräästä syystä sellainen, että se sai kyyneleeni valumaan heti ensimmäisellä sivulla... Ihana, ihana kirja ja lukukokemus!
Susa: Tätä kannattaakin odottaa! :)
VastaaPoistaKaroliina: Minähän rakastin Piikoja! En ehkä osannut tuoda sitä selvästi esille, mutta listasin kirjan esimerkiksi heti suosikkikirjojeni joukkoon ja kirjoitin suosittelevani sitä kaikille (savolaiseen tyyliin sanoin "en keksi ketään, kenelle en suosittelisi). <3 <3 Piiat siis teki minuun niin suuren vaiktuksen, etten ehkä osannut sitä blogissani välittää. ;)
Kiitos tästä. Tämä kirja on roikkunut jo pitkään luettavien pinossa. Taisi olla radion mainos, jossa luettiin pätkä kirjaa, siitä iski pakko lukea fiilis.
VastaaPoistaJosko ennen kesää ehtisi jo tämän kimppuun!
Katja, kyllä se välittyi! Luulin vain lukeneeni, ettei tämä varmaankaan nouse vuoden suosikkikirjojesi joukkoon, kun minulle se oli koko viime vuoden paras kirja. :) Tosin nyt en enää löydä sitä kohtaa kirjoituksestasi...
VastaaPoistaEi ollut tarkoitus vähätellä kokemustasi!
Puspus. <3
Ps. Ihana tuo savolaisen käänteinen tapa kehua :D mutta on ihan totta, että tämä on siitä harvinainen kirja, että siitä uskoisi pitävän vähän jokaisen.
Odotan jo kovasti tämän lukemista!!
VastaaPoistaEmilia: Tiedätkö, minä sain tietää tästä kirjasta vasta blogeista, vaikka tätä on kai markkinoitu ihan kunnolla? Suosittelen kyllä. Ja jos et ehdi ennen kesää, niin lämpimät kesäpäivät olisivat tämän lukemiseen mitä parhaimpia. :)
VastaaPoistaKaroliina: Niin, apua. Minulta lipsahti luonnos julki ennen aikojaan. Olin kirjoittanut siihen, että rakastin Piikoja, vaikka se ole paras tänä vuonna lukemani kirja. Sitä mieltä olen edelleen. Mutta rakastin Piikoja niin, että se tulee aika todennäköisesti olemaan kymmenen kärjessä. ;) Olen lukenut 3-4 oikein hyvää lukuromaaniksi luokiteltavaa teosta (mm. Paluu Rivertoniin, Nora & Alicia) ja Piiat kyllä kirii niiden edelle. Ei siis vuoden paras, mutta rakastettava. <3
Hanna: Ihanaa, että sinulla jotain näin hyvää ja ottessaan pitävää edessäsi!
Emilia: Piioissa tosiaan on syvän etelän tunnelmaa. Tunnelma ei ole seesteistä, mutta vahvaa.
Amerikan mustien historian on jostakin syystä kiinnostanut minua aina. Piiat voisi taas lisätä lukutoiveitteni listan pituutta :-)!
VastaaPoistaMinäkin sain tämän viimein päätökseen, mutten vielä ole ehtinyt kirjoittaa tästä mitään. En tiedä miksi lukeminen vei niin kauan, vaikka pidin kirjasta kovasti.
VastaaPoistaMinäkin aion vielä lukea tämän :). Kiitos kattavasta arviosta: vaikka kirjallisuutta ei voikaan lokeroida, on kiva tietää odottaakko "korkeakirjallista" vai "lukuromaani"tyyppistä lukukokemusta!
VastaaPoistaMinäkään en malta odottaa, että saan luettavakseni tämän! Kiitos hienosta kierjaesittelystä.
VastaaPoistaKatja, luin vahingossa hiukan alusta ja sitten muistin, että minulla on tämä tekemättä...
VastaaPoistaAihe on kiintoisa ellei sitä ole käsitelty liian kevyesti. USAn politiikka on yksi intohimoni.
1. joulukuuta 1955 Rosa Parks kieltäytyi antamasta paikkaansa bussissa valkoiselle ja hänet tuomittiin. Korkein oikeus kuitenkin ratkaisi asian Rosan eduksi ja koko roterottelulaki sai uuden suunnan. Monta asiaa muuttui värillisten eduksi. Miten tämä pieni ompelijatar uskalsikaan...,mutta se kannatti.
Toivon pääseväni tähän viimeistään kesäkuussa...
Minäkin pidin tästä aivan valtavasti.
VastaaPoistaKuullostaa kirjalta, johon haluan tarttua, kesälomalla viimeistään.
VastaaPoistaKiitos tästä :)
Tämän kirjan päättyminen todella harmitti - tuntui kuin olisin joutunut jättämään hyvien ystävien seuran! Luin tämän myös englanniksi ja Karoliinan tavoin ihastuin kieleen.
VastaaPoistaPaula: Minua myös on aina kiinnostanut Yhdysvaltain mustien, mutta myös intiaanien elämä ja historia. Piiat kertoo tarinansa kiehtovasti.
VastaaPoistaKuutar: Piiat on aika pientä fonttia ja tiheää tekstiä. ;) Ainakin itsestäni tuntui, että luin keskittyneesti ja mielelläni, mutta lukeminen vei silti aikaa. Jään siis odottamaan sinun mietteitäsi tästä!
Pienen mökin emäntä: Toivottavasti en ollut liian kattava tai seikkaperäinen. Koetan aina olla paljastamatta kirjan juonta, vaikka kirjoitan pitkästi. :) Piiat on kyllä hyvä!
Elma Ilona: Joko kirja on sinulla varauksessa/ostoslistalla? Toivottavasti saat Piiat pian, minä pidin ja kovasti.
Leena: Piiat on kiintoisa, hyvä ja vaikka viihdyttävä, ei ollenkaan turhanpäiväisen kepeä. Jään odottamaan sinun arviotasi siitä. Rosa Parks oli uskomattoman rohkea nainen. Piiat kertoo ajasta, jolloin kaikki muut osavaltiot paitsi Missisippi olivat luopuneet rotuerottelusta.
Villiviini: Mukava kuulla - enkä ihmettele ollenkaan. :)
Johanna: Kesäloma olisi aika täydellinen ajankohta lukea Piiat etenkin, jos kesästä tulee kuuma. Suosittelen kirjaa ihan toden teolla.
Satu: Löysit nyt aivan oikeat sanat tästä kirjasta! Oletko arvioinut kirjan blogiisi? Tein Google-haun vain suomenkielisellä nimellä. Käynkin pian kurkkaamassa blogiisi ja katson, mitä ehkä kirjoitit Piioista. :)
Tämä kuulostaa kyllä todella kiinnostavalta, ja päätyi ehdottomasti TBR-listalleni!
VastaaPoistaMorre: Mukavaa, että kiinnostuit. Piiat viihdyttää ja pitää otteessaan kelpo lukuromaanin tavoin, mutta antaa myös sisältöä. :)
VastaaPoistaIhanaa, sinäkin tykkäsit tästä! Ilmeisesti suomennos on säilyttänyt sen ilmeikkyyden mikä oli alkuperäisessä. Tuo oli hyvin sanottu, että ei tule mieleen ketään kenelle tätä ei voisi suositella, olen samaa mieltä :-)
VastaaPoistaTaas yksi kirja lisää lukemattomien pinooni;-) kiitos Ihana hyvästä arvostelusta. Kerroit sopivasti mutta et paljastanut liikaa joten tähän kirjaan tulen tarttumaan ilolla.Martin Luther King on muuten Johnny Cashin ohella yksi mieheni "idoleista";-).
VastaaPoistaKaunista huomista ja häähumua!
Katja, budjettisyistä kirjaostoslistani on aika tynkä... ostan yleensä vain kirjoja jotka olen lukenut ja joihin rakastuin niin että haluan ne omaan hyyllyni. Mutta kirjaston varausmaksut ovat niin pieniä että niitä makselen ilokseni. Piiatkin on varauksessa mutta minua ennen oli 11 jonossa, joten saattaa mennä jonkun aikaa. Onneksi ei kyllä kirjapula iske sitä ennenkään, ihania kirjoja on kokonainen hyllymetri odottamassa lukijaansa!
VastaaPoistaMinun pitäisi lukea nyt varmaan joku hyvä lukuromaani, joka pitäisi otteessaan. Tuntuu, että ajatukset käy niin kierroksilla, etten osaa keskittyä mihinkään monimutkaiseen.
VastaaPoistaTäytynee lainata tämä uudelleen! Mulla oli tämä jo kotona, mutta olisiko ollut tuo luontaantyötävä kansi vai mikä sai aina siirtämään aloittamista, eräpäivään asti. Mutta nyt niin moni on jo kehunut, että kaduttaa kovasti, uusiksi siis vaan!
VastaaPoistaTaas yksi kirja lisää toivelistalleni.
VastaaPoistaBlogissani on sinulle yllätys, käyhän kurkkaamassa! :--)
VastaaPoistaBooksy: Oi, sinäkin olet lukenut tämän! Tulen kurkkaamaan, oletko kirjoittani Stockettin kirjasta. Suomennos on oikein onnistunut.
VastaaPoistaAamunkukka: Uskoisin sinun pitävän tästä, joten suosittelen. :) Miehelläsi on hyviä idoleita. Martin Luther Kingin usko oikeanmukaisempaan maailmaan oli jotain hienoa.
Elma Ilona: Suomalainen kirjastolaitos onkin maailman paras. <3 Olen opiskellut vähän informaatiotutkimusta ja haaveilen olevani joskus kirjastossa töissä. :)
Kirjailijatar: Lue sitten tämä! Piiat on hyvä lukuromaani, mutta sillä on myös paljon sanottavaa. Ei monimutkainen, mutta moniulotteinen ihana kirja.
Erja: Kansi on tosiaan vähemmän onnistunut. Suosittelen tätä kirjaa ja toivottavasti noiden muidenkin blogien kommentit vahvistavat sitä, että Piiat kannattaa lukea.
Allu: Suosittelen! Varmasti helposti saatavissa oleva kirja Saksassakin.
Laura: Kävin jo, kiitos! :)
Hei Katja
VastaaPoistaMinunkin on pitänyt tämä kirja lukea ja kirjoitit niin hyvän arvion, että tekisi mieli heti lukea! Tuo ajankuvaus ja historia kiinnostavat. Tärkeä aihe!
Kiitos, Katja, näistä monista ihanista postauksistasi, joista olen nautiskellut sekä pääsiäisen päivinä että nyt myöhemmin!
VastaaPoistaTämä kirja kiinnostaa kovasti ja uskonkin siihen jossain vaiheessa tarttuvani. Minäkin vähän vierastan myyntimenestyksiä, mutta ehkä joskus kannattaa ottaa riski. ;)
Katja, kyllä minä tämän teen. Odotan nyt sellaista pientä rauhoittumista, kun on vielä näitä puutarhakirjoja ja pari muuta kiireellistä. Sitten...Piiat.
VastaaPoistaSara: Hei vaan! :) Ihana kuulla, että tekstini sai sinut innostumaan lisää tästä kirjasta. Suosittelen lämpimästi, uskoisin sinun pitävän tästä monestakin syystä.
VastaaPoistaIlse: Ole hyvä. Sinua olen blogiini kaivannutkin, ihanaa että olet takaisin. <3 Piiat löi minut ällikällä sikäli, että näin viihdyttävä kirja voi olla näin hyvä. Taisin lukea sen minulle prikulleen oikeaan aikaan.
Leena: Tiestin. <3 Ja kesäkin on hyvä aika Piioille, silloin voi helposti kuvitella kuuman Missisippin Jacksonin...
Et kertonut liikaa juonesta - tarkoitin kattavalla arviolla sitä, että käsittelit teemoja, kieltä, kerrontaa, henkilöhahmoja jne :). Minäkin löysin tämän eilen kirjastosta ja ahmaisin, nyt hieman silmät ristissä... Piioista on kirjoitettu niin paljon blogeissa, että itse koostin kirjan blogivastaanottoa ja vertasin sitä Alice Walkerin Häivähdys purppuraa -teokseen. Iloista vappua!
VastaaPoistaTämän minä haluan lukea! Innostus on ollut suuri ja nyt vieläkin suurempi..
VastaaPoistaHieno arviokin! Pienen mökin emäntää mukaillen, hyvin käsitelty mutta ei liikaa paljastettu. Kiitos!
Hieno arvio! Olen halunnut lukea kirjan jo pitkään, mutta odottelen vielä kiltisti kirjaston jonossa alkukielistä versiota. Jostain syystä nuo murteellisen puhekielen suomennokset - tai ne pätkät, mitä olen arvioista lukenut - eivät ihan vakuuta...
VastaaPoistaPienen mökin emäntä: Kiitos, mukava kuulla! Sinun blogissasi on nyt hyvää keskustelua. Erinomainen idea verrata kahta samaa aihepiiriä käsittelevää kirjaa!
VastaaPoistaLinnea: Toivottavasti luet! Piiat on lukuromaani, joten sen parissa viihtyy ja samalla kuitenkin saa myös jonkinlaista yhteiskunnallista asiaa. :)
Zephyr: Kiitos. Luulen, että vaikka suomennos onkin onnistunut, niin alkukielellä kirja pääsee täysiin oikeuksiinsa. Piioista kuulemma tehdään/on tehty elokuva. Se olisi kiinnostava nähdä.
Luin tämän juuri. Pidin kirjasta, sen rakenteesta ja aihepiiristä ja juonen kulusta, mutta olisin toivonnut syvällisempää otetta. Tässä olisi ollut aineksia kunnon kirjaan, harmittaa tuo tietty keveys vaikka luinkin kirjan kahdessa erässä malttamatta laskea sitä välillä käsistäni.
VastaaPoistaPetriina: Minä pidin kirjasta juuri tällaisena kepeänäkin. Se tuntuu raikkaalta. En yleensä lue mitään kevyttä ja viihde on minulle miltei kirosana, mutta Stockettin onnistuu välittää painava viesti kaiken kepeydenkin keskellä. Elokuvanakin Piiat muuten toimii yllättävän hyvin. :)
VastaaPoista