Helmikuun viides ja edelleen hiihtolomalla. Mikä merkitys Runebergillä on teille muille? Onko hän kaikkein korkeimmalle kansakunnan kaapin päälle kuuluva mestari? Kansakunnan tulkki Saarijärven Paavonsa kanssa? Vaimonsa Fredikan varjoonsa jättänyt kotityranni? Suorastaan turhamainen sadisti? Hahmo Koiramäen Martta ja Ruuneperi-kirjassa? Vai eikö hänellä ole minkäänlaista merkitystä?
Ehkä hän oli kaikkea tuota. Olen lukenut Runebergia luvattoman vähän, vaikka joskus opiskeluvuosina kirjoitin kömpelön esseen Vänrikki Stoolin tarinoista, joista muistan pitäneeni. Vaikka kuinka onkin kansallisrunoilijallemme omistettu päivä, kuulen pääni sisällä säkeitä Eino Leinon kynästä: Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla. Se niin sopii tähän vuodenaikaan ja minulle Leino on läheisempi, parempi ja (renttumyyttiä myöten) taiteilijamaisempi.
Runebergin tortut kuitenkin maistuivat ja lusikoitakin on varattu syöjiä varten ihan tarpeeksi!
Tulipa tästä kaikesta pateettinen olo. ;)
Pateettista tai ei, musta on kaikkein hauskinta opettaa Suomen kirjallisuudesta juurikin Runebergiä, Maamme ja Sven Tuuva ja Saarijärven Paavo, ehkä vielä Porilaisten marssi. Tykkään hirveän paljon, koska kaikesta edellisistä saa niin kummalliset ja ristiriitaiset tarinat. Ja lisäksi ovat tavallaan niin läsnä nykypäivänäkin.
VastaaPoistaTortut ovat kyllä mainio keino syöttää runebergiä kotona omille lapsille. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja kerroin, kuka on Runeberg...
Pateettisuus tekee hyvää:D
VastaaPoistaTerveisin maria
jolla onni saada taivaallisen hyviä torttuja toisen tyttären leipomina...
Hyvää Runebergin päivää sinulle! Itseltä meinasi ihan unohtua. Tunnen oikeastaan syyllisyyttä, kun vietän päivää vain leivosten merkeissä vailla mitään käsitystä hepun kirjallisesta tuotannosta. Pitäisi joskus tarttua entisen äikänopeni ylistämään Vänrikki Stoolin tarinoihin ja siten vähän isänmaallistua :-)
VastaaPoistaMinä en ole saanut luettua Runebergia. Luin muutama vuosi sitten Merete Mazzarellan hienon kirjan Fredrika Runebergista (Fredrika Charlotta född Tengström, nationalskalds hustru) ja sen jälkeen minulla on ollut hyvin negatiivinen kuva kansallisrunoilijastamme. Se, että kirjan nimessä vältellään mainitsemasta R-nimeä, kertoo hyvin kirjan näkökulmasta. :) Suosittelen kirjaa kovasti ja sen jälkeen voi lukea Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjän, josta voi saada tarinan fiktiivisen toisen puolen. (muuten aika mitäänsanomaton kirja) Ehkäpä pitäisi etsiä kirjastosta Runebergin elämäkerta..
VastaaPoistaRuunebergintortut maistuvat mutta kirjallisuuteen en minäkään ole tutustunut (Runebergin, siis). Minusta Marin idea oli hyvä, eli samalla kun syödään torttuja mietitittäisiin kukas se Runeberg oikein oli;)
VastaaPoistaIhania torttuja olet tehnyt. :) Hyvää Runebergin päivää!!
VastaaPoistaMie olen lukenut Rubergilta Vänrikki Stoolin tarinat, Hannan ja Hirvenhiihtäjät kauan aikaa sitten, enkä enää muista kauhean hyvin niitä. Torttuja en ole syönyt vuosiin, en oikeasti edes muista miltä ne maistuvat.
Hyvää Runebergin päivää! Ehdin syödä Helsingissä minikokoisen Runebergin tortun Stockalla.
VastaaPoistaVänrikki Stoolin tarinoita on joskus kauan sitten tullut luettua,mutta olisi mielenkiintoista lukea myös Runebergistä itsestään.
Tortut on tuttuja ja hyvin kostutettuina vievät kielen mennessään. Enpä ole tutustunut miehen tuotoksiin muutoin...-hyi minua! Ehkä vielä joskus joku kaunis päivä :) Hyvää Runebergin päivää!!!
VastaaPoistaSven Dufvan isä köyhä ol, viraton kersantti / jo ikämies kun Kustavin sodassa / taisteli / Maatilkustansa niukan sai hän leipäpalasen / ja lasta ol' yhdeksän / ja nuorin niistä Sven. ---(Voisin siteerata ulkomuistista koko runon!)
VastaaPoistaEli vastaan: kyllä Ruuneperi on päivänsä ansainnut. Kauniita muuten nuo lusikat!
Hups, tuli pari kirjoitusvirhettä... lasta HÄLL ol yhdeksän, tietystikin!
VastaaPoistaMinä muistan, että Runebergin päivä on 5.2.
VastaaPoistaOlen joutunut lukemaan pakosta lukiossa ainakin "Vänrikki Stoolin tarinoita", josta ei nyt ole mitään mielikuvaa..En ole edes ollut utelias kaivamaan esille tuota kirjaa..
Tortut maistuvat, onneks ne kohta loppuvat ja alkaa laskiaspullien aika, sit mignonmunien =9
eilen heräsi ajatus etsiä kirjastosta Franz Kafkaa..
Ihanaa tätä valkoisemman valkoista päivää!
Olen itse tutkinut C.H. Ståhlbergia, joka oli Runebergin ystävä ja sen tiimoilta minulla hänestä aika mukava kuva iloisena velikultana, sillä sitä hän toverusten keskuudessa oli.
VastaaPoistaKirjailijana arvostan hänen tuotantoaan, mutta juuri tänään mietin, että suhtaudun häneen vähän ristiriitaisesti: hänhän kirjoitti ruotsiksi ja itsellä isänmaallisuus liittyy kuitenkin niin voimakkaasti Suomen kieleen. (Huom! Tämä ei ollut kielipoliittinen kannanotto!) Tarkoitan ehkä lähinnä sitä, että minua jotenkin vaivaa lukea hänen isänmaallisia tekstejään suomeksi, ruotsiksi se tuntuisi jotenkin aidommalta. En tiedä, saitko ajatuksestani kiinni...?
Minä olen aina ollut järkyttynyt siitä, että Suomen kansallisrunoilija on Runeberg eikä Eino Leino, joka on sitä Suomen kansa sydämissä.
VastaaPoistaRunebergin torttua en ole ikinä saanut syötyä, sillä en pidä siitä ollenkaan.
Tämä päivä on minulle tärkeä siksi, että on isäni syntymäpäivä. Hän täyttäisi tänään 89 vuotta...
Mukavaa, että Runeberg herättää mielipiteitä ja -kuvia suuntaan jos toiseenkin.
VastaaPoistaTämä pikaisena kännykkäviestinä :) Vaihdoimme mummolaa, mutta palaan pian!
Tortut ovat meillä vielä jääkaapissa odottamassa iltapäiväkahveja, mutta noin upeilta tarjottimilta niitä ei täällä tarjoilla. :). Ihanat kuvat!
VastaaPoistaKyllä minäkin Leinon nostaisin näiden suomalaiskansallisten kisojen ykköseksi. Vaikka toki oman aikansa suurmies R olikin. Olen myös lukenut tuon Mazzarellan kirjan ja samoin kuin Rea huomaan sen aiheuttaneen pientä R-vastaisuutta itsessäni.
No, tortut torttuina siis vain tänään. Vuoden päästä voidaan vaikka lukea jo ääneen sitä Koiramäki-versiota.
Tämä oli kiva postaus, kiitos!
Täällä paistuu juuri elämäni ensimmäiset itse tehdyt Runebergin tortut uunissa ;)
VastaaPoistaKoulussa luin hänen tuotantoaann, mutta sen koommin ei ole tullut tartuttua jostain syystä hänen kirjoituksiinsa. Suhde siis etäinen...MUTTA tortut maistuu ;P
Hmm... rehellisesti sanottuna ei minkäänlaista suhdetta päivänsankariin... ehkä lähimpänä tuo Koiramäki-versio :)! Herran kunniaksi nimettyjä leivonnaisia en ole tainnut sitten yläasteen kotitaloustuntien tehdä, ja niiden syöminen muutenkaan ei ole kuulunut lapsuudenperheeni perinteisiin.
VastaaPoistaoho, lähti liian aikaisin kommentti :). Eli en osaa siis näitä torttuja kaivata nytkään, kun en ole oppinut syömään. Vaikka herkkusuu muuten olenkin :)
VastaaPoistaRunebergin päivä tarkoittaa sitä, että pian saa laskiaispullia (tänä vuonna joutuu kylläkin odottamaan liian pitkään). En siis pidä noista tortuista, mutta laskiaispullien lupaus lämmittää :) (Ja tämän kommentin keskittyminen ainoastaan herkkuihin kertoo suuresta sivistysaukosta päässäni Runebergin kohdalla...Leino on sitten ihan erikseen :))
VastaaPoistaMeillä ei ole vielä Runebergin torttuja! En ole syönyt tänä vuonna yhtään torttua, enkä oikein tiedä, mitten tässä näin onnettomasti pääsi käymään. No, eiköhän me vielä juosta kauppaan hakemaan tortut.
VastaaPoistaRuneberg on minulle torttu ja Kunnaksen satukirjan hahmo. Muuten herra on jäänyt kovin vieraaksi.
Leivoin eilen Runebergin torttuja lasten kanssa. Tämä on paras juhlapyhä-leivonnais-yhdistelmä koko vuotena. Vänrikki Stoolin tarinat on kirjahyllyssä, lukematta sekin. Meillä moniin juhlapyhiin liittyy joku ruokaperinne. Pitäisi ehkä joskus perehtyä vähän syvällisemmin :)
VastaaPoistaUpeita lusikoita! Minulla tulevat tortut jo korvista, kun oppilaat ovat tehneet niitä joka päivä viime viikolla. Yhden taisin syödä, kun joku suloinen oikein tarjosi minulle. Enää ei tee edes mieli.
VastaaPoistaMutta tuosta Runebergista minulla aina tulee mieleen lapsuuden kodistani Runebergin pojan luuttu. Isäni on soittanut sitä joskus oopperassakin. Hieno soitin ja kaunis kuin mikä.
Kysymyksesi Runebergistä toi mieleeni vanhan jutun... Kirjoitan sen kohta omaan blogiini.
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua ja hiihtolomaa!
Tädin tekemät Runebergin tortut maistuvat parhaimmilta, sain taas tänään maistaa niitä :-)
VastaaPoistaMutta täytyy myöntää, että en Runebergiä sen paremmin tunne, en edes muista mitä koulussa hänestä opittiin; "Sua lähde kaunis katselen..." on ainoa joka tulee mieleen.
Runebergin päivänä olen vain torttujen syömistä kiitettävästi opettanut jälkipolvelle...
VastaaPoista"mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu.." tulee mulle ensalkuun mieleen runebergistä.
Leppoisaa sunnuntaita!!
Kommentoinkin jo Amman blogiin, että olen lukenut Runebergiltä vain Hirvenhiihtäjät ja Vänrikki Stoolin tarinoita, eivätkä ne ole ansioistaan huolimatta omiksi klassikkosuosikeiksini kiilanneet. Minulle ehkä se runomittaisuus vieraannuttaa hieman.
VastaaPoistaMazzarellan teos vaimosta kiinnostaisi.
Ilsen blogissa taas ehdin paljastaa, että olen syönyt tänä vuonna jo kolme runebergintorttua, vaikka olen aina aiemmin ajatellut, etten pidä niistä. Olen aina pitänyt niitä kuivina, mutta kaikki tänä vuonna syödyt (kolmesta eri leipomosta) ovat olleet kyllä tosi kosteita ja hyviä. Tiedä vaikka tämä antijauhopeukalo innostuisi ensi vuonna yrittämään niiden leipomista ihan itse. :)
Karoliina
Hassua kyllä, minulle tulevat Runebergistä ensimmäisenä mieleen tortut, joista en kyllä tykkää yhtään. :)
VastaaPoistaKauniita nuo vanhat lusikat!
Runebergista tulee mieleen nihkeät äidinkielentunnit ja tortut, eipä juuri muuta, valitettavasti.
VastaaPoistaToivottavasti minilomanne on ollut hyvä ja rentouttava ! Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne !
Mari A.: Hauska kuulla! Voisin nimittäin kuvitella, että Runebergin opettaminen on monille pakkopullaa. Mutta totta, mitä Vänrikki Stoolia muistelen, mahtuu niihin runoihin - tarinoihin - paljon. Ilman torttuja Runebergia tuskin muistettaisiin enempää kuin muitakaan kansallisia kirjailijoitamme.
VastaaPoistaMaria: Totta. Joskus on ihan pakkokin olla pateettinen - tai suurellinen. :) Sinulla on ollut onnenpäivä, kun lapsesi toimi leipurina. Niin taitaa käydä teillä aika usein ♥
Elsku: Älä tunne syyllisyyttä! Niin monet tekevät. En minäkään Runebergia avannut, mutta torttuja söin sekä kaupasta ostettuja että äitini leipomia.
Réa: Minä haluaisin lukea tuon Mazzarellan kirjan, kuten myös Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjän. Luulen, että oma aavistuksen vastenmielinen kuvani Runebergista on syntynyt siitä, mitä olen noista kirjoista lukenut. Minä en ole lukenut mitään Runebergiin liittyvää sitten opiskelujeni alkuvuosien. Nyt tosin luin tyttärelleni Koiramäen Marttaa. :)
Sanna: Olen ihan samaa mieltä Mari A:n ideasta. Samalla tavalla voisi kertoa kaikenlaisten juhlapäivien alkusyistä - miksi on laskiaispullia tai muita herkkuja.
Hanna: Nuo kuvan tortut ovat kaupasta. ;) Lapsuudenkodissani sain sitten kotitekoisia Runebergin torttuja ja anopin luona Runebergin kakkua. Ja kaikki maistuivat hyvältä.
Yaelian: Kiitos. Minikokoinen torttu tekisi minullekin hyvää, kun olen aika perso makealle. Totta, Runebergistä itsestään pitäisi lukea tarkemmin ja monipuolisesti.
Kevätkukkanen: Torttujen pitääkin olla nimenomaan hyvin kostettuja. Muistan, miten joskus takavuosina ne olivat kuivia, mutta nykyisin saa niin hyviä. Ihania nämä herkkupäivät!
Virvatuli: Vau! Sinulla on hyvä muisti. Onko näin ylipäätään runojen suhteen vain nimenomaan Vänrikki Stoolin tarinoiden? Ja kiitos, pidän itsekin kovin noista lusikoista. Ovat iso(kummi)tätini peruja nekin.
Hanne: Minä muistelen, että me emme lukeneet lukiossa Vänrikki Stoolia, vaikka muuten luimme kaikenlaista aina Dostojevskista alaken. Onneksi yliopistossa kirja tuli eteeni. Nyt saakin vähän aikaa odottaa laskiaispullia ja pääsiäistä, ovat aika myöhään tänä vuonna. Ajattele, pääsiäismaanantai vasta vappuviikolla!
Amma: Sinulla on ollut mielenkiintoinen tutkimuskohde. Runeberg on selvästikin ollut ristiriitainen hahmo. Muistelen nyt Jari Halosen Aleksis Kivi-elokuvaa... Oliko se Runeberg, joka siitä kuvattiin ylimielisenä? Ehkä Halonen halusi rinnastaa tuon saman, mitä itse mietit suomen- ja ruotsinkielisyydestä - ilman kielipoliittisia kannanottoja. :)
VastaaPoistaLeena: Niinpä! Toki Runeberg ansioitui monessakin, mutta Leino osasi koskettaa sielua ihan eri tavoin.
Minä rakastan Runebergin torttuja.
Sinulla on onneksi ihanat muistot isästäsi ♥
Ilse: Kiitos. Minulla on nyt paljon kaikenlaista isotädiltä perittyä, kuten nuo tarjottimet ja lusikat. Haluaisin niin lukea tuon Mazzarellan kirjan. Ajattele, en ole lukenut mitään Mazzarellaa, ja olen jo monta vuotta ajatellut häntä lukevani. Olisikohan aika siirtyä sanoista tekoihin? :)
Susa: Sinä oletkin mestarileipuri, ystävä rakas. Vaikkei Runebergia nykyisin lukisikaan, tulee hän vastaan niin monessa paikassa aina kansallislaulusta alkaen. Ja kohta varmaan teilläkin luetaan Kunnasta, jos ei jo nyt?
Mie ite: Koiramäet ovatkin huippuja. Se on totta, että sellaisia herkkuja, joihin ei ole tottunut, ei yleensä kaipaa. Minä esimerkiksi ihmettelen aina, miten jotkut voivat oikeasti pitää tippaleivistä! Vappuna pitää olla munkkeja.
Anni.m.: Niin, laskiaispullia ja Hannen mainitsemia pääsiäismunia saa nyt tosiaan odotella. Muistaakseni pääsiäinen voisi olla vain yhden päivän myöhemmin eikä pääsiäistä ole vuosikymmeniin juhlittu näin myöhään. Voi tuntua jopa oudolta, kun kuitenkin on tottunut tiettyihin luonnon kiertokulun asioihin (pajunkissat, lumi) pääsiäisen aikaan.
Kirjailijatar: Toivottavasti torttujen suhteen onneton asioidentila korjaantui! Kyllä niitä kerran vuodessa täytyy saada. :)
Tytti: Siellä toinen leipuri! Minä rakastan leipomista, mutta en ole koskaan leiponut Runebergin torttuja. Meilläkin pyhiin liittyy vahvoja ruokaperinteitä ja olen niiden suhteen hieman konservatiivi ihan vain siksi, että haluan olla.
Omenaminttu: Sinun ammatissasi on hyviä puolia ja varjopuolia. Liikaa samoja herkkuja voi varmastikin tulla vastaan. On ilo kuulla omista Runeberg-muistoistasi. Runebergin pojan luuttu oopperassa! Siitä saisi aikaan vaikka kirjan, sen luutun tarinasta.
Linnea: Kävinkin blogissasi lukemassa. Olen iloinen, että jaoit muistosi ♥
Katri: Omatekoiset ovat aina parhaita. Mietin vieläkin sitä, että miksi meillä oli koulussa niin vähän Runebergia. Luimme Kiveä, Leinoa, Canthia, Dostojevskia, Gogolia, mutta emme muistaakseni Runebergia.
T: Muistan tuon mainitsemasi virren pyhäkoulusta. Pidin sanoista, mutta samalla ihmettelin sitä taimi-sanaa. Tiesin toki, että kyse oli vertauskuvasta ja kasvin taimesta, mutta mieleeni tuli äitini sedän Taimi-vaimo. Lapsen mieli... :) Runebergin tortut ovat kyllä ihania.
Karoliina: Antijauhopeukalo! Minä omaan ne pullageenit, mutta en ole saanut näitä torttuja leivottua. Minä opin pitämään runomitasta omien opintojeni vuoksi, mutta silti (jopa siitä esseestä huolimatta) Runeberg on aavistuksen vieras. Ja samoin tuo Mazzarella kiinnostaa täälläkin.
Marja-Leena: En ihmettele, kun Runebergin tortut tulevat kaikkialla vastaan, vaikkei niistä edes pitäisi!
Petriina: Nihkeät äidinkielen tunnit? Mitä ne ovat? ;) No, jokaisella meillä oli koulussa nihkeitä ja innostavia oppiaineita, varmasti oli aika paljon kiinni opettajastakin, mistä piti. Kiitos, miniloma virkisti. Palaan pian. :)