Keats keittiössä kuulostaa lähestulkoon englantilaiselta chick lit-kirjalta, joka yrittää verhota kepeytensä kirjalliseen kikkailuun. Niin vain olen kuitenkin tänään myöhäisenä perjantai-iltana istunut, seissyt ja kävellyt keittiössäni lukien englantilaisen romantiikan ajan suurnimen John Keatsin (1795-1821) Runoelmia.
Kirjallisuuden emeritusprofessori Kai Laitinen tuumi joskus muinoin, että runo on lausumatta paras. Tiedä siitä, minä olisin ikionnellinen, jos joku lukisi minulle ääneen näitä(kin) oodeja, mutta analysoida en runoja osaa. Runous on se kirjallisuuden genre, jonka aistin. Pidän jostain runosta tai sitten en pääse siihen sisälle. Keats pidätteli minua maailmassaan tovin jos toisenkin. Maailmassaan, joka tuntee ja kokee kaiken, antaa tulla lähelleen tuskaisenakin, ja aina niin ihmeellisenä.
Eikä ihme, vai mitä olette mieltä tästä pätkästä?
Yön kirkas tähti, ken ois kaltaises!
Niin liikkumaton silmäs loisto on
ja ajast' aikaan valvoo katsehes,
kun lailla unettoman erakon
sen yli kuohuvaisten vetten luot,
maan piiriin rantaa puhtaaks huuhtovain,
tai katselet, kuin vuorenharjat, suot
syys peittää alle vaippain valkeain --
kun lailla unettoman erakon
sen yli kuohuvaisten vetten luot,
maan piiriin rantaa puhtaaks huuhtovain,
tai katselet, kuin vuorenharjat, suot
syys peittää alle vaippain valkeain --
Kunpa joulupukki toisi minulle Keatsin kirjekokoelman Yön kirkas tähti. Tai Haruki Murakamin Kafkan rannalla. Tai Rebecca Stottin Korallivarkaan. Tai Aleksandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Tai... niin, tätä listaa voisin jatkaa vaikka kuinka.
Ah, neilikka-appelsiinien tuoksu on niin tosi jouluinen ja tuttu lapsuudesta... =)
VastaaPoistaYön kirkas tähti löytyy nyt myös dvd-elokuvana. Viipyi elokuvateattereissa hyvin vähän aika, mutta ihanaa, että löytyy dvd:nä. Ehkäpä oikein hyvä joulunajan elokuva.
VastaaPoistaLuin ensin vain tuon otsikon ja ajattelin, että onko se joku uusi ruokalaji, mutta runoilijahan siellä olikin. Englannin kirjassa oli aikanaan jokunen hänen runonsa, mutta en enää muista ulkoa. Ulkoa muistan enää Friends, romans, countrymen, lend me your ears. Hassua, miten ulkoa opeteltu teksti pysyy niin kauan muistissa.
VastaaPoistaMeilläkin nuo neilikka appelsiinit..Steiner koulun lapsien adventti koristeita kun ovat.Äitini oli myös kirjallisuus ammatilainen ja nimenomaan englantilaisen kirjallisuuden.Olen kuunnellut Keatsia ja lapualaisoopperaa lapsuuteni.
VastaaPoistaIhanaa lauantaita Lumiomena♥
John Keatsia olen lukenut lähinnä englanniksi, mutta voit arvata etten ole tajunnut mitään Roomassa runoilija tuli minulle taas ajankohtaiseksi, kun kävelin talon, jossa hän oli kuollut, ohi. Keats-Shelley-museo ei harmi vain ollut auki silloin kun yritin päästä sisään eräänä toisena päivänä. Se sijaitsee aivan Espanjalaisten portaiden kyljessä.
VastaaPoistaVoin ihan kuvitella noiden maustettujen appelsiinien tuoksua.
VastaaPoistaKeats on hieman tuttu,(luin englannin kirjallisuutta yliopistossa,en tosin loppuun saakka..)ja meninkin lukemaan tuota runoa englanniksikin. Kaunista,mutten minäkään ole koskaan osannut analysoida runoja,vaan ainoastaan nauttia niistä. Kaunis myös tuo kirjan kansi..
Ihanaa viikonloppua Lumiomena!
Una: Ihanaa ajatella tämän olevan lapsuustuoksu. Appelsiinit ja mandariinit ovat omankin lapsuuteni joulutuoksuja, kuten neilikkakin, mutta näitä neilikkakoristeluja emme tehneet. Haluan tehdä niitä nyt.
VastaaPoistaSoolis: Kiitos vinkistä! Näin joskus tuon elokuvan mainoksen ja kiinnostuin etenkin kauniin mainosjulisteen ja loistavan ohjaajan ansiosta. En tiennyt tämän tulleen nyt dvd:lle.
Allu: Keats keittiössä ruokalajina? No, miksikäs ei. Tartossa on Oscar Wilden mukaan nimetty ravintola. Ihania sanoja ja lausahduksia muistat.
Maria: Tehdäänkö neilikka-appelsiineja kaikissa steinerkouluissa? Kiinnostavaa :) Keats ja Lapualaisooppera ovat aika hyvä muisto lapsuudesta! Minä keksin Lapualaisoopperan opiskeluaikanani ja löysin siitä paljon romantiikkaa, kiivautta ja paloa. ♥ sinulle!
Tuure: Arvaa harmittaako minua, etten kesän 2004 Rooman matkallani tajunnut/muistanut koko Keatsia!! Olisi ollut upeaa käydä Keatsin haudalla ja tuossa Keats-Shelley-museossa. Seuraavalla (!!) Rooman matkalla sitten.
Yaelian: Tuoksu on ihana! Ja appelsiineista sinä tulet aina mieleeni :) Keats on varmastikin ollut merkittävä Englannin kirjallisuutta opiskeleville, mutta toisaalta ko. kielialueen kirjallisuus on niin laajaa ja alati kiehtovaa.
Mukavaa viikonloppua teille jokaiselle!
Keats keittiössä - loisto-otsikko! Oikein panttasin tätä postausta tällä blogikierroksella. Ajattelin että luvassa on Keats-inspiroitunutta ruokaa (siis vähän kuin Marillan omenapiiras vai mikä se oli), mutta siellähän luetaan runoja! :)
VastaaPoistaKiitos! Ja mandariineista myös. Noitahan voisi vaikka tehdä, jos olisi viitseliäs ihminen, mitä minä en kyllä ole viime aikoina ollut. ;)
Keatsilla oli ihmeellinen taito loihtia tunnelma sanoiksi... yhdyn joululahjatoiveeseesi! :-)
VastaaPoistaIlse: Kiitos! Omasta mielestäni viihdekirjatason otsikkoa. Millaistahan olisi Keats-inspiroitunut ruoka? Jotain nummialueen ruokaa - tai iltapäiväteetä? Marillan omenapiirasta on vaikea voittaa ;)
VastaaPoistaMinä tein noita mandariineja pakoilleksani oikeita kotitöitä; En viitsinyt silittää pyykkiä, joten iskin neilikoita hedelmiin.
Virvatuli: Totta! Ja varsin väkevä tunnelma runoissa onkin. Toivotaan, että joulupukki lukee nämä blogikirjeet :)