Moniavioisuuden kannattaja, mormonilahkoyhteisössä elänyt mies, löytyy kuolleena työhuoneestaan mukanaan salaperäinen lista numeroita ja kirjaimia. Murhasta syytettynä on hänen yhdeksästoista vaimonsa, jonka homoseksuaali poika Jordan on karkoitettu yhteisöstä vuosia aikaisemmin.
Tanskalaisella tytöllään maailmanmaineeseen nousseen David Ebershoffin romaani The 19th Wife on samaan aikaan dekkarimaisesti etenevä murhamysteeri, historiallisiin faktoihin ja arkistoaineistoihin sukeltava kuvaus mormonikirkon vaietusta moniavioisuudesta sekä henkeäsalpaava ja mieltä liikuttava fiktiivinen kuvaus nykypäivänä tapahtuvasta naisten ja lasten hyväksikäytöstä uskonnon varjolla. Keskiöön nousevat myös kyse yhteisöllisyydestä, ihmisoikeuksista ja oman paikkansa löytymisestä.
Romaani alkaa yhteisöstä Kaliforniaan muuttaneen Jordanin palatessa takaisin Utahiin tutkimaan isänsä murhaa. Murhasta syytettynä on Jordanin äiti, Jordanin isän yhdeksästoista vaimo. Polygamiaa ainoana oikeana ja taivaaseen johdattavana elämänmuotona kannatava perhe asuu Mesadalen mormoniyhteisössä. Yhteisöllä on omat koulunsa, poliisivoimansa, nettisivustonsa ja kaikkea johtaa profeetaksi ylennetty mies. Yhteisö edustaa mormonikirkosta eronnutta fundamentalistista siipeä, jotka kutsuvat itseään Ensimmäisiksi (The Firsts), koska he kantavat Joseph Smithinin ja Brigham Youngin perintöä uskoen moniavioisuuden olevan olennaista ihmisten pyhimykseksi muuttumisessa. Jordan ei ole yhteisöön tervetullut, mutta löytää sieltä ystäviä muun muassa omien siskopuoltensa joukosta.
Nuoren Jordanin ohella päähenkilönä on Ann Eliza Young, profeettana pidetyn Brigham Youngin tiedettävästi yhdeksästoista vaimo. Ann Eliza avioituu Brighamin kanssa pakkotilanteessa eikä avioliitosta tai roolista loppupään vaimona tule onnellista. Ann Eliza taisteleekin tiensä ulos moniavioisesta liitosta haastaen Brighamin oikeuteen. Lopulta hän kirjoittaa omaelämäkerrallisen kirjan Wife No. 19 (ilmestyi 1875), jota Eberhoff siteeraa kirjassaan moneen otteeseen tuoden esille kokonaisia lukuja teoksesta. Minulle Ann Elizan tarina kokonaisuudessaan on romaanin kiehtovin osa. Se kattaa niin uudisraivaajien elämää, mormonien osakseen saamaa hyljeksintää kuin rohkeutta irtautua jostain painostavasta ja kammottavasta silläkin uhalla, että suhteet moniin läheisiin katkeavat.
- Although I see a silver lining in the arrival of the 19th.
- What?
- He's less likelt to come knocking on my door.
- He hasn't knocked on mine in eight years.
- See, Brigham is correct - God does indeed answer our prayers.
Brigham Youngista tai koko mormoniuskon perustajasta Joseph Smithistä kirja ei anna kovin hyvää kuvaa. Luin romaania paikoin vihaisena, mutta ennen kaikkea kiinnostuneena. Faktaa kaunokirjallisuuteen sekoittavat teokset saavat minussa aina halun ottaa selvää tapahtumien taustoista. The 19th Wifen aihepiiri oli minulle osin entuudestaan tuttu, sillä suosikkisarjojani televiossa on nyt tauolla oleva HBO:n tuottama Big Love, joka kertoo modernisti asuvasta moniavioisesta mormonilahkoon kuuluvasta perheestä. Big Lovessa elämä utahilaisessa omakotitalolähiössä on peräti mukavaa, joskin moniavioisuuden vuoksi ristiriitojen täyttämää. Lisäksi Juniper Creekin yhteisö näyttää moniavioisuuden monet kasvot hieman samaan tapaan kuin Mesadale Ebershoffin kirjassa.
The 19th Wife on kuitenkin huomattavasti raadollisempi kuin samaa aihetta sivuava televisiosarja. Kun yhteisöstä karannut poika muistelee koulunsa oppituntia, jossa jopa koiralta olisi pitänyt viiltää kurkku auki vihollisten hyökkäykseen valmistautuakseen, alkaa lukijaa väistämättä puistattaa. Vihollisen hyökkäyksen pelkoa selittää Mountain Meadowsin joukkomurha 1800-luvulla, jolloin suuri joukko mormoneja sai surmansa väkivaltaisessa hyökkäyksessä. Myös Jordanin kuolleen isän pitämä panolista tuntuu pöyristyttävältä. Jordanin isä oli ennen kuolemaansa surffaillut netissä ja pitänyt yllä panolistana tunnettua listausta siitä, minkä numeroisen vaimonsa kanssa ja kuinka usein hän oli harjoittanut aviollisia "velvollisuuksiaan".
Yhteisö tulee lukijan silmille pölyisenä ja verevänä, Ebershoff kirjoittaa siitä kuin olisi sisäpiiriläinen, kuin olisi itse todistanut kaikkea. Pienten lasten kasvot ikkunassa, lasten nimeäminen numeroin (Sarah numero 5, jota kutsutaan vain viitoseksi) sekä tyttöjen epätoivoiset karkumatkat pistivät lukiessa ihan vihaksi. Ebershoff ei edes yritä ymmärtää Ensimmäisiä, eikä varmasti moni lukijakaan. Itselleni arjessa täysin vieraat normimormonit ovat Ebershoffin kirjassa melkein kuin kuka tahansa meistä - ainakin Ensimmäisiin verrattuna. Tämä on kuitenkin näennäistä; Tarinan taustaa valottaakseni luin hieman myös mormonismista. Vaikka MAP-kirkko on maallisessa elämässään hylännyt moniavioisuuden, on se kuitenkin heidän oppinsa mukaista taivaassa. Esimerkiksi uusiin naimisiin mennyt leskimies voi odottaa taivaaseen päästyään (!) olevansa naimisissa sekä aikaisemmin edesmenneen että myöhemmän vaimonsa kanssa.
En voinut olla lukematta tätä kirjaa hieman tirkistellen jotain täysin toista (kaunokirjallista) todellisuutta. Nainen minussa kauhisteli Ensimmäisten naisten ja etenkin tyttöjen osaa sekä pohti äidin ja lapsen suhdetta, tutkija minussa kiinnostui Ann Eliza Youngista ja mormoninaisten historiasta ja hyvän tarinan ystävä minussa ahmi murhatarinaa pohtien johtolankoja. Sivuhenkilöt ovat kiinnostavia: Ann Elizan isä Chauncey B. Webb, eräs ensimmäistä mormoniuudisraivaajista saa äänensä kertoessaan, kuinka joutui moniavioisuuteen profeettojen painostamana. Nuori Kelly Dee selvittelee esiäitinsä Ann Eliza Youngin vaiheita yliopiston naistutkimuksen opintojaan varten.
The 19th Wife on hyvin moniulotteinen kirja, joka saa sekä pohtimaan ja kyseenalaistamaan että haukkomaan henkeään. Kielellisesti Ebershoff ei ole vahvimmillaan, yhdeksännentoista vaimon (vaimojen!) tarina vetää mukaansa, mutta ei kikkaile kielikuvilla. Se tuo tarinaan lisää vakuuttavuutta, mutta vähentää hivenen sen kaunokirjallisia ansioita ollen liiankin raporttimaista. Kokonaisuudessaan Ebershoff osaa nivoa monipolvisen tarinan yhteen niin, että että se pitää otteessaan kaikkien kuudensadan sivunsa verran.
The 19th Wife on kiehtova historiassa ja nykypäivässä liikkuva jännitysromaani (joku voisi kutsua sitä jopa dekkariksi ;)). Se on myös surullinen ja hyytävä, mutta ennen kaikkea sen sanomana on puolustaa ihmisoikeuksia. Vaikka kirja on romaani eikä oppikirja, sisältää se ainakin yhden tärkeän opetuksen. Sen, ettei fundamentalismista voi koskaan seurata mitään hyvää.
Kiitos kirjasta, anni. m.!
***½
Huh-huh! Voin ihan oikeasti huonosti...Lumiomena, melkein henki loppui, kun luin tekstiäsi. Kaiken tämän olen tiennyt, paljon siitä lukenut ja vain vähän aikaa sitten näin, kuinka Oprah pääsi ystävää teeskennellen kuvaamaan lahkoon, jossa hyvin nuoria tyttöjä naitettiin vanhoille ukoille. Ne olivat kuin amissit, mutta eri nimi. Tytöillä oli kaikilla samanlainen kampaus, samanlaiset leningit, kaikki hymyilivät jotenkin epäaidosti ja kaikki oli hirväen hyvin. Sielläkin oli takuulla ukoilla 'panolistat'. Siis hyvä etten antanut ylen! Ne ukot selittivät, miten ryhmän johtaja saa valita aina nuoren uuden vaimon (lue: lapsen!) ja miten tytön pitää olla siitä etuoikeudesta onnellinen. Oprah vain nyökytteli, mutta nosti välillä kulmakarvojaan ja katso kameraan ilmeellä, josta katsoja sai ymmärtää, miten 'terrified' hän oli. Joskus ihmettelen, miten jaksan elää maailmassa, joka sallii tytöille ja naisille tapahtuvan ihan mitä ikinä miehet keksivätkään heille voivan tapahtua!
VastaaPoistaOlen kantanut korteni kekoon kynällä taistellen sekä ottamalla TYTTÖkummilapsen Ghanasta. Toivon, että jokainen tekisi jotain sorrettujen naisten ja tyttöjen puolesta.
Tieto lisää tuskaa, mutta kai me kestämme lukea, mitä muut kestävät elää!
Kiitos, Lumiomena, että toit jälleen tärkeän asian esille. Tehdään tämä aika ajoin muutoksen toivossa...
Teema kiinnoistaisi kovasti, mutta kirjaa ei ole vielä käännetty saksaksi. Oliskohan vaikea lukea englanniksi?
VastaaPoistaAihe on todella mielenkiintoinen,ja tämä alkoi nyt kiinnostaa todellakin.Uskomatonta tuo vaimojen paljous;Youngillahan oli 55 vaimoa!
VastaaPoistaAihe on todella kiinnostava joten varmasti mielenkiintoinen kirja jonka haluaisin lukea. Kiva kun toit aiheen esille, en ole ennen kuullut kirjasta nimittäin!:)
VastaaPoistaLeena: Oliko tuossa Oprahissa olleessa lahkossakin moniavioisuutta? Jos oli, niin sitten kyse oli varmaan jostain mormonismista ammentavasta polygamistisesta lahkosta. Siellähän naisilla on yleensä nk. preeriamekot, vanhanaikaiset mekot. Amisheilla en ole kuullut olevan moniavioisuutta, mutta toki aina voi tulla uusia ja uusia pienryhmiä, jotka ottavat piirteitä toisista. Ja yleensä niitä huonoja piirteitä.
VastaaPoistaTässä kirjassa oli toki iso rooli jännitystarinalla ja Jordanin roolilla suhteessa yhteisöön (poispotkittu homopoika, jonka äitiä syytetään murhasta), mutta minulle keskiöön nousivat nimenomaan naiset. Ja tuli tarve etsiä lisätietoa aiheesta.
Allu: Mielestäni tätä kirjaa oli helppo lukea. Ei sitä ole vielä suomennettukaan, mutta jos kiinnostaa, niin suosittelen englanninkielisen version ostamista :)
Yaelian: Minäkin ihmettelin vaimojen määrää! Kirjassa vähän viitattiinkin siihen, etteivät miehet enää voi muistaa kaikkia vaimojaan ja että vaimojakin kutsutaan numeroilla esim. 23.
Sanna: Samaan aikaan linjoilla. :) Heti kun itse kuulin tästä, halusin lukea kirjan. Vetävä dekkari, yhteiskunnallinen romaani ja kiinnostava mikrotutkielma erään uskonnon friikeimpiin puoliin. Vetosi minuun.
VastaaPoistaLumiomena, juuri niin: niitä preeriamekkoja etc. eli mormonien jäljillä olemme.
VastaaPoistaMinä en voisi lukea tätä kirjaa muuta kuin NAISENA. Siis en jännityskirjana. Jännitysromaani rentouttaa minua, tällainen osoittaa, miten paljon on vielä/edelleenkin vääryyttä tyttöjä ja naisia kohtaan.
Leena: Ebershoffin kirjassa näkyi, että tyttöjen ja naisten ohella vääryyttää on myös toisin ajattelevia miehiä sekä sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan. Itse pidin tästä kirjasta ehkä osin siksi, että siellä oli tällainen rankka "lisäarvo", kirja antoi ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaEnpä ollut tästä ennen kuulutkaan. Big Love -sarjaa seurasin, mutta jossain vaiheessa sekin taisi jäädä. Aihpiiri on kyllä kovin mielenkiintoinen....
VastaaPoistaKirjailijatar: Minä katson tosi vähän televisiota, mutta Big Love vei mukanaan. Aihepiiri on kiinnostava, uskonnolliset ja poliittiset ääri-ilmiöt kiinnostavat minua kovasti, mutta ovat (onneksi!!) vieraita. :)
VastaaPoistaMuistan sen anni.m:n arvion tästä ja silloin kirjan nimi jäi mieleen. Hyytävää, hui. Epäilen kuitenkin omia mahdollisuuksiani lukea englanniksi. Ei taitaisi sujua.
VastaaPoistaMutta kiitos! Upea arvostelu. Juuri niin paneutunut ja tarkka kuin sinulla aina. :)
Kiitos taas erittäin mielenkiintoisesta kirjaesittelystä. Luulen että tämän kirjan jätän suosiolla väliin, aihe on aika karmaiseva. On tietysti helppoa ulkopuolisena heitellä mielipiteitään kun ei ole syntynyt tuollaiseen lahkoperheeseen, mutta silti. En ymmärrä, en ymmärrä. Yhdysvallatkin pitävät itseään sivistysvaltiona :-(
VastaaPoistaMutta kiitos sinulle, nostat keskusteluja herättäviä kirjoja esille! Kaunista päivää!
Ilse: Hyytävää, mutta kiinnostavaa. Jotenkin sellainen kirja, jota ei voinut laskea käsistään ja minulla sattuu olemaan kummallinen "fiksaatio" tällaisia juttuja kohtaan. Onneksi vain kirjallisessa mielessä, en suunnittele lahkoon liittymistä (olen tyytyväinen riviluterilainen) ;) Ja kiitos, kuten aina!
VastaaPoistaAamunkukka: Tuo mormonilahko on ihan äärilaitaa. Käsittääkseni virallinen mormonikirkko on irtisanoutunut fundamentalistilahkojen elämästä ja moniavioisuus on laissa kiellettyä. Silti tuollaista on, ja vaikka kyse onkin kaunokirjasta, on siinä mukana puistattavaa totuutta. Kaikesta huolimatta, kauniita unia :)