Joskus käy niin, että haluaa kovasti pitää jostain kirjasta, muttei syystä tai toisesta kykene siihen. Ja joskus tuo halu toteutuu yli odotusten, kuten minulle kävi brittiläisen Ian McEwanin Rannalla-romaanin kanssa.
Rannalla on yhdenpäivän-, oikeammin yhdenillan- ja yönromaani, jonka keskiössä on vastanaineen pariskunnan, Florencen ja Edwardin hääyö vaaleassa merenrantahotellissa eteläisessä Englannissa. Vuoden seurustelun, kävelyretkien, älykkäiden keskustelujen, tenniksen, konserttien ja hyvien aterioiden jälkeen pariskunta on fyysisesti päässyt varovaisen suutelun asteelle, muu koskettelu on ollut enemmän haaveen tai pelon kuin tekojen tasolla. Eletään vuotta 1962, jolloin Iso-Britanniassa (ja muuallakin Euroopassa) on syntymässä railo seksuaalisesti pidättäytyvän ja kokeilevan sukupolven välille.
Ja mikä heitä esti? Heidän persoonallisuutensa ja menneisyytensä, tietämättömyytensä ja pelkonsa, arkuutensa, turhankainoutensa, kyvyttömyytensä vaatia asioita, kokemuksen puutteensa ja jäykkyytensä, joka oli jäännettä uskonnollisesta ahdasmielisyydestä, heidän englantilaisuutensa ja luokka-asemansa sekä historia itse. Ei siis paljon mikään.
Hääyö on Florencen ja Edwardin tuoreen avioliiiton sekä koko heidän suhteensa kulminoitumispiste. Häänyön kuvaukset, etenkin tuoreen avioparin tunteet, tulevat toisinaan miltei kiusallisen lähelle. Florencen pidättyväisyys ja pelkkien kirjoista opittujen yököttävien termien penetraatio, limakalvo ja terska pelko, Edwardin varovaisuuden ja yli-innokkuuden vuorottelu sekä väärintulkitut viestit tekevät lukijan olosta lähes tuskaisen. Samalla molempia on helppo ymmärtää, kun peilaa pariskunnan käytöstä, pelkoja ja toiveita heidän kummankin taustoihinsa.
McEwan osaa kertoa paljon kirjoittaessaan jostain pienestä asiasta. Hän kirjoittaa kauniisti ja vahvasti, paikoin melkein tylsästi, mutta kuitenkin väkevästi ja mukaansatempaavasti. Vaikka hääyö rantahotellissa on romaanin keskiö ja pienet eleet ja aikeet ratkaisevat kaiken, kattaa Rannalla paljon enemmän. McEwan tuo taitavalla kerronnallaan lukijan tietoon niin brittiläisen luokkayhteiskunnan tapakulttuuria kuin koko Eurooppaa 1960-luvulla ravistelleen moraalisen muutoksen syyt ja seuraukset.
Kuinka mies, joka on kasvanut pienessä talossa Turville Heathilla voi onnistua naimaan naisen, joka on koko elämänsä syönyt muutakin juustoa kuin cheddaria ja kasvanut pohjoisoxfordilaisittainkin paremmissa piireissä. Mies on hillitty, mutta salaisesti äkkipikainen uuden rytmimusiikin ystävä, nainen on hillitty, aseksuaalinen ammattiviulisti. Kysymys onkin osin siitä, voivatko eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevat ihmiset koskaan todella kohdata toisiaan. Ennen kaikkea kyse on siitä, kuinka sattuma, pieninkin ilme, ele tai asian tekemättä jättäminen, laukaisee päätöksiin, joista ei ole paluuta. Hetken merkitys on kauaskantoinen.
Rannalla on periaatteessa ensimmäinen lukemani Ian McEwanin kirja. Helsingin Sanomien Klassikkoautomaatti suositteli minulle kymmenkunta vuotta sitten McEwanin varhaisteosta Ajan lapsi, joka jäi minulta kesken molemmilla lukuyrityskerroilla. Se, etten päässyt sisälle Ajan lapseen, aikaansai turhanpäiväistä vieroksumista McEwania kohtaan. Rannalla taisi ollakin erinomainen valinta uudelle alulle, koska minua Florencen ja Edwardin tarina onnistui koskettamaan. Olen edelleen heidän ajatustensa ja valintojensa maailmassa.
Florencen ja Edwardin hääyö tuo lukijan eteen koko Britannian ja Länsi-Euroopan seksuaalisen murroksen mikrohistoriallisesta näkökulmasta. Kaikki toiveet, epäröinnit, takaumat sekä hääyötä seuraavat tapahtumat kertovat siitä, mitä tuon ajan lapsille tapahtui. Pidin tavattomasti kirjan loppuratkaisusta. Se ei ollut sitä, mitä odotin, vaan jotain paljon parempaa. Uudesta ei voi enää palata vanhaan.
Otan ilolla ja mielenkiinnolla vastaan suosituksia seuraavasta McEwanista. Ajan lapsi saa kuitenkin edelleen odottaa hyllyssäni.
*****-
Ah. Aloitan suosituksesta tai kiellosta: älä ainakaan Sementtipuutarhaa lue. Lauantai on minusta se mahtavin, tosin tajusin juuri, etten ole lukenut Sovitusta, nähnyt vain elokuvan (kuten varmaan sinäkin?), joka on ihana.
VastaaPoistaSitten tuosta, että hyvin sanot, miten mikrohistoria onkin tavallaan kaikille yhteistä. Laajentaisin ajatusta vielä: minä ajattelin, että kyse ei ole vain Britanniasta ja siellä ilmenevästä luokkajaosta vaan meitä edeltävästä sukupolvesta kaikkinensa. Että vaikka meillä on ilmastonmuutos ja muut globaalit ahdistuksen aiheet, niin ainakin hääöiden suhteen lienee helpompaa. :)
Muistan tuon, että molempiin henkilöihin pystyi jotenkin samaistumaan ja heitä kumpaakin yhtä lailla ymmärtämään, vaikka kyse on näinkin kaukana olevasta maailmasta ja ongelmasta. No, toisaalta :onhan meistä jokainen ollut joskus "impi". Tätä sanaa eilen viljeltiin kirjallisuuspiirissämme tiuhaan, se oli valloittavaa. :)
Hyvä sinä! Nyt kun Ian McEwan tie on avattu sinulle, voit ottaa seuraavaski lukuun Sovituksen tai Lauantain. Launtain oli niin hyvä, että sen arvostelun omistin Lumimiehelle kun hän täytti pyöreitä ja kirja kummitteli myös pitämässäni juhlapuheessa.
VastaaPoistaToisin kuin Ilse, minä pidin myös McEwanin Sementtipuutarhasta, mutta olisin suonut lukeneeni sen jo teininä, mutta luinkin vasta about vuosi sitten.
Muistan pitäneeni myös Amsterdamista, mutta sen lukemisesta on jo kauan.
Rannalla on hyvin syvällinen ja hienovireinen kirja huolimatta iholle tulevista, yksityiskohtaisista selostuksista, miltä miehen sukupuolielin näyttää naisesta, joka oli ilmeisesti opetettu ajattelemaan, että hyvä nainen ei ole himokas, rakastelee vain avioliitossa ja velvollisuudesta ja tämän inhan suorituksen aikana ajattelee isänmaata. Hyvin vaikuttava ja traaginenkin kirja, jota pitää osata lukea myös rivien väleistä!
Lumiomena, jatka samaan tahtiin Ian McEwanilaisella tiellä, sillä löytöjä on luvassa! Ja siis tiedäthän: Saa olla eri mieltä, mutta minä en kestä, jos joku ei pidä Ian McEwanista!!! Nyt helpotti;-)
Oi (taas kerran). Minä olen koko syksyn lukenut vain kotimaisia kertojia, joten tuollainen brittituulahdus voisi piristää kovasti arkea. Tosin yöpöydällä odottaa myös se Ilsen vinkkaama Kafka rannalla. Ihanaa, että on mistä valita!
VastaaPoistaMukavaa perjantain odotusta!
Annoin tämän kirjan eräälle ystävälleni joululahjaksi viime vuonna ja hän piti siitä todella paljon.
VastaaPoistaHauskaa loppuviikkoa sinulle :)
Mä en tajua mikä minussa on vikana kun tämä(kään) McEwan ei uponnut. Mutta luin ja oli siinä hyvääkin. Tuo on hyvä ajatus, että henkilöitä voi ymmärtää vasta kun tietää mistä he ovat tulossa.
VastaaPoista(Kaiken lisäksi joudun Leenan mustalle listalle :( ;))
Hyvä kuitenkin, että sinä löysit tämän. Minä luulen että minun ja McEwanin yhteinen taival on käyty. Ainakin tässä kohtaa elämää. Mutta Sovituksesta olen kuullut paljon hyvää. Leffa ainakin on upea :)
Luin Rannalla heti tuoreeltaan ja tykkäsin kyllä. Yksi ilta yhdessä illassa :-) Sovitus on minun ehdoton McEvan-suosikkini. Ikuinen rakkaus on minusta niin HIRVEÄ, että oli pakko jättää kesken. Ahdistuin puolikuoliaaksi. Ajan lapsi on hyllyssä aloittamattomana minullakin.
VastaaPoistaKiitos taas osuvasta arvioista!
En ole lukenut häneltä mitään. Sovitus on hyllyssä.Leffan olen katsonut..
VastaaPoistaNiin paljon kirjoja odottaa minua, maailman melkein hitainta lukijaa..=)
Ollaankohan me Leenan kanssa luettu eri Sementtipuutarha?!? :)
VastaaPoistaMinusta se pitäisi piilottaa kaikilta alle 30-vuotiailta ja lukemiseen pitäisi erikseen olla lääkärin lupa. :)
Huh, tämähän on ihmeellistä, sillä tänään menin kirjakaupan rullaportaita ylös ja katsoin alas kirjapinoa ja näin McEwanin kirjan nimeltä Am Strand. Jännä yhteensattuma. En ole kyllä lukenut.
VastaaPoistaLisätään tämäkin lukulistaan. Milloin näitä kirjoja oikein ehtii lukemaan? Aina tulee jotain eteen, jonka haluaisi ehdottomasti lukea =)
VastaaPoistaIlse, nyt rupesi kyllä kirja kutkuttamaan. Uskaltaisikohan tällainen 30+ kurkistaa vaikka ihan vain kirjastossa Sementtipuutarhaan? Nimi on kyllä vähän masentava...
VastaaPoistaPidin tästä myös! Samoin Amsterdamista, muuta en ole toistaiseksi lukenut. Amsterdamin lukemisesta on aikaa, mutta mielestäni siinä on aiheen erilaisuudesta huolimatta jotain samaa kuin tässä, sellaista "näinkin siis voivat asiat mennä/näinkö siinä sitten kävi" -tuntua.
VastaaPoistaesteitä löytyy
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä. Taisi olla toinen, tai kolmas lukemani McEwan. Ensimmäinen oli Sovitus ja sitä uskallan suositella lämpimästi. Minut se kirja ainakin lumosi täysin. :)
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteista, keskustelusta, suosituksista ynnä varoituksista. Palaan pitemmin kommentein lähipäivien aikaan. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaTätä en ole lukenut, enkä niitä muitakaan, mutta taidanpa laittaa lainauslistalleni!
VastaaPoistaTykkäsin hirmuisesti sinun tykkäämis-postauksesta, tulin siitä iloiselle mielelle, kiitos!
Jiihaa, lisää McEwan-faneja! Rannalla oli minunkin ensimmäiseni (sitä ennen olin siis McEwan-impi, hih) ja Sovituksen olen nähnyt leffana, mutta minua kutkuttaa ajatus siitä, miten paljon ihanaa luettavaa on vielä edessä. I-ha-naa!
VastaaPoistaSyysauringon huumassa selvästi,
Karoliina
Ilse: Kiitos varoituksesta. Kuten itse huomasit, jatkokommenteissa Sementtipuutarhasta tuli keskustelua, mutta en aio jatkaa McEwaniin tutustumistani tuosta kirjasta ;) Mikrohistoria (ja omalla tieteenalallani mikroetnografia, jota muuten Carol Shield viljelee fiktiossaan ainakin minun mielestäni) on oma historiaan liittyvä rakkauteni. Totta, että kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin vain Britanniasta myös McEwanin kohdalla.
VastaaPoistaJa impi, oi, se on aika ihana sama.
Leena: Kiitos innostuksesta. Ihan oikeasti. Muuten McEwanin lukeminen olisi tyssännyt Ajan lapseen. Luulen, että pitäisin juuri Sovituksesta ja lauantaista. Ja pyrin nyt, kuten aina, lukemaan rivien välit. Hienoviereinen on hyvä termi luonnehtimaan Rannalla-kirjaa. Nadeem Aslanista olimme eri mieltä (ei voi mitään), mutta McEwan, oi kyllä. Aion jatkaa tällä tiellä!
Joana: Onko McEwan sinulle lainkaan tuttu? Ehdottomasti suosittelen tätä pientä, mutta samalla paljon antavaa kirjaa. Minullakin on nyt Kafka rannalla lukulistallani. Itse asiassa se on yksi niistä kolmesta romaanista, joita aion pyytää joulupukilta ;)
Tuure: Hauska kuulla. Annoit ystävällesi laatulukemista.
Anni.m.: Ei sinussa ole mitään vikaa! Joskus ei vain uppoa. Minuun ei uponnut Aslam, vaikka tunnustan kirjan ansiot. Kaikesta ei vain voi pitää ja se on vain virkistävää.
Linnea: Nämä yhdenpäivän tai -illan romaanit voivat parhaimillaan olla suurta kirjallisuutta, kuten Rannalla mielestäni on. Saa nähdä, kumpi meistä lukee Ajan lapsen aikaisemmin ;)
Hanne: Hidas lukeminen voi olla rauhoittavaa. Ja kirjat eivät (onneksi) lukemalla vähene, joten sopiva määrä kirjoja itse kullekin :)
Ilse: Hmm, vaikka olen jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, taidan silti antaa Sementtipuutarhan odottaa.
Allu: Tosiaan metkaa! Minulle kävi hieman samoin yhden matka-asian kanssa (varasimme mieheni kanssa matkan ja yhdessä blogissa oli seuraavana päivänä esittely juuri tuosta kaupungista).
Satu: Tuo Amsterdaminkin alkoi kiinnostaa kovasti. Täytyy pitää vaikka McEwan-maraton joskus, kun hänet nyt löysin. Tai sitten luen häntä pieninä annoksina. Ihana kirjallinen pulma!
Hannele: Totta. Vaikka missä asioissa ja joka päivä.
Kuutar: Kiitos. Sovitus alkaa olla vahvoilla. Se, että kirja lumoaa kokonaisvaltaisesti, lupaa hyvää.
Satu: Kiitos. Kun kirjoitti siitä, mistä tykkää, on helppo ilmaista itseään myönteisesti :) Ja suosittelen myös tätä kirjaa.
Karoliina: Syysaurinko huumasi minutkin tänään! Ja sinäkin entinen McEwan-impi ;) Rannalla on siinä mielessä hieno kirja, että siinä tuodaan näennäisen pienisti niin paljon, kokonaisen sukupolven historia.
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille teille kommentoineille!
PS. Mikrohistoria on minunkin suosikkini, johon yritin keskittyä yhteiskuntahistorian opinnoissani aikoinani. :)
VastaaPoistaKaroliina
Listalle tämäkin! McEwansin tuotanto on kokonaan tutsutumatta, mutta esittely innosti tutustumaan!
VastaaPoistaKaroliina: Hauska kuulla. Joskus voisikin arvostella tieteellisen kirjan, vaikka mikrohistorian klassikon Carlo Ginzburgin :)
VastaaPoistaKultsin kämppä: Minäkin innostuin tästä kirjasta! Kannattaa lukea :)