Valérie Tong Chuongin romaani Pariissa, sattumalta kallistuu jälkimmäiseen, ei niin kovin mielikuvien pariisilaiseen Pariisiin. Tong Chuongin romaanissa keskiössä ovat viisi ihmistä, joiden kohtalot muuttuvat sattuman, metro-onnettomuuden sekä toimistorakennuksessa tapahtuvan räjähdyksen aikaansaannoksena. Tapahtumista kasvaa ketju, jonka linkittää aiemmin näennäisen irralliset ihmiset toisiinsa. Pariisi ei kirjassa ole keskeisellä sijalla, vaikka se tapahtumaketjun paikkana toimiikin.
Päähenkilöt saavat omat etunimiensä sekä musiikin mukaan nimetyt lukunsa kirjaan. Lukujen nimet Goodbye Marylou, Royal Albert Hall, Ground Control to Major Tom ja Dear Prudence viittaavat kaikki menneiden vuosikymmenten menestyskappaleisiin sekä maailman kuuluisimpaan konserttihalliin.
Marilou on lahjakkaan pojan yksinhuoltajaäiti ja toimistosihteeri, joka metro-onnettomuuden vuoksi myöhästyy töistä. Albert on kuolemassa syöpään ja joutuu viettämään aikaa omahyväisen siskonsa perheen kanssa. Tom on menestynyt elokuvatuottaja, jolla on kaikkea kauniista asunnoista upeaan (mutta pinnalliseen) tyttöystävään. Prudence on lahjakas asianajaja, jonka ihonväri estää häntä saamasta koulutustaan vastaavia työtehtäviä. Lisäksi roolinsa saa vielä entinen narkomaani Charlie, joka päättää hypätä metron eteen. Kohtalon oikut kuljettavat heidät jokaisen samaan sairaalaan. Kohtalo on jokaisella erilainen, joskin sairaalaan päätymisen alkusyy on sama.
Tong Chuong kirjoittaa viihdyttävästi ja hyvin. Pariisissa, sattumalta-romaania lukee ilokseen, joskaan varsinaisia yllätyksiä kirja ei tarjoa. Esimerkiksi Tomin tyttöystävä on kävelevä kirjallinen klisee; Nainen, joka haluaa kalleinta shampanjaa, hienoimpia hotelleja sekä niin rajua panoa, että Tomia hävettää. Myös Marilou, vaikka rakastettava hahmo onkin, on neuvokkaana sihteerinä monista viihderomaaneista tuttu. Koskettavin henkilö on mielestäni Prudence, joka joutuu suoranaisen työpaikkakiusaamisen kohteeksi ja jonka ilkeille työtovereille alkaa herttaisinkin lukija toivoa pahaa.
Pariisissa, sattumalta-kirjan rakenne on kuin pieni mosaiikki. Sellaisena se tuo mieleen monet mosaiikkirakennetta käyttävät elokuvasuosikkini, kuten Robert Altmanin Shortcutsin, P. T. Andersonin Magnolian tai Richard Curtsin Rakkautta vain (Love Actually). Elämä, jopa kaikkein suurimmat ja järisyttävimmät seikat, rakentuvat sattumaketjun varaan. Joku kaatuu pyörällä, myöhästyy metrosta tai peräti räjähtää, ja sen seurauksen joku tapaa jonkun, joka tuntee jonkun ja niin edelleen.
Kovin syvällinen tai ranskalainen Pariisissa, sattumalta ei ole. Viihteellisyydestään huolimatta se on tarpeeksi kiinnostava, elegantisti kepeä ja sopivasti elokuvamainen. Se on ihana aikuisten satu, joka yhdessä suklaapatukan kanssa piti minut otteessaan junamatkan Helsingistä Turkuun. Ei enempää, ei vähempää, vaan sellaisenaan täydellistä. Paluumatkalle tarvitsin jo toisen kirjan.
Voi, mistä sä kuule aina kekkaat näin jänniä kirjoja. En ole tästäkään ikinä kuullut mitään.
VastaaPoistaKiitos tästäkin arviosta! Kliseiset henkilöhahmot pelottavat niin, että minulta tämä jää väliin. :)
VastaaPoistaVaikka onkin aikuisten satu. :)
Allu: Tämän kirjan löysin ystäväni vinkkinä. Sittemmin huomasin myös Leenan arvostelleen tämän, kurkkaa siis sinnekin!
VastaaPoistaIlse: Ole hyvä. Vaikka henkilöhahmot ovat kliseisiä, niin se aikuisten satumaisuus pelastaa paljon. Minä pidin tästä kirjasta (etenkin edellisen lukukokemukseni jälkeen). Vaan kuten aina, lukeminen on sidoksissa aikaan ja paikkaan ja junamatkalla tällaiselle kirjalle oli tilausta :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOma kommentti tuli kahtena. Mitä se Bloggeri taas...
VastaaPoistaKiitos esittelystä.Minäkään en tätä kirjaa tunne,mutta oli mielenkiintoista lukea tästä.
VastaaPoistaP.S.linkitin arvontasi blogiini
Kirjoitat niin mielenkiintoisesti näistä kirjoista, että tämäkin on taas pakko laittaa muistiin. Minusta alkaa kehkeytyä lukutoukka taas pitkän tauon jälkeen, kun tulee niin hyviä vinkkejä. Pitkään olin lukematta ihan sen takia, että en jaksanut kirjastossa etsiä sattumanvaraisesti hyvää luettavaa!
VastaaPoistaTämä on kuin aikuisten satu, sinällään ihan viehättävä.
VastaaPoistaJael ja Allu, ovat tätä kirjaa jo kommentoineet blogiini;-) Mutta en minäkään enää mitään muista...
Kiinnostuin tästä, pitää laittaa korvan taakse. Aika vähän on tullut luettua ranskalaista kirjallisuutta. Äkkiseltään ei tule mieleen kuin Albert Camus, Philippe Claudel, Marguerite Duras ja Marguerite Yourcenar, joilta olen lukenut vain yhden kirjan kultakin.
VastaaPoistaSaa suositella lisää kirjailijoita. :)
Minäkin löysin tämän jo pidempi tovi sitten niin Leena blogista kuin naistenlehden esittelystä.
VastaaPoistaNimenomaan, kuin aikuisten satu, nopealukuinen, mutta kuitenkin sisältö jaksaa kannatella loppuun asti.
Kiitos kommenteista. Tämä on väliaikakommenttini. Vastaan teille kaikille ja mahdollisesti tulevillekin kommentoijille jokaiselle erikseen hieman myöhemmin :)
VastaaPoistaNyt Leenaa lainatakseni "I'm out of the office".
Hmmmm... vaikka ranskalaisuus nyt hieman viekoitteli verhojen välistä, niin taidan lukea toisenlaista ranskalaisuutta seuraavaksi. Sitten joskus joulukuussa, kun on aikaa.
VastaaPoistaItselläni ahdistavat kaikki syöpätarinat. Muuten mielenkiintoisen oloinen kirja.
VastaaPoistaIhana uusi otsikkokenttä sinulla!
VastaaPoistaMukavaa, että löysit perille uudelleen ja toivottavasti löydät jatkossakin :-)
Aurinkoa arkeesi!
Hmm...voisin tarvita nyt tälläistä aikuisten satua. Hyvä vinkki taas!
VastaaPoistaNyt olen kunnolla palannut viikonlopun Itä-Suomen kierrokselta ja ehdin kommentoida. Kiitos kaikille tätä kirjaa kommentoineille :)
VastaaPoistaYaelian: Kiitos linkityksestä. Ja tämä kirja oli tosiaankin mielenkiintoinen, kepeä ja sellaisena lajissaan oikein hyvä.
Mollamari: Kiva, jos saat täältä kirjavinkkejä. Itse luen paljon kirjablogeja juuri siksi, että löydän siten koko ajan uutta lukemista. Muutenkin on kiva lukea muiden ajatuksia kirjoista.
Leena: Nimenomaan aikuisten satu. Ja ei näitä aina muista, vaikka samaa kirjaa olisi jonnekin jo kommentoinut ;)
Kuutar: Tämä painii vähän eri sarjassa kuin Camus, Claudel tai Duras. On jopa Siilin eleganssia kepeämpi, joten jos kaipaat välipalakirjaa, voin suositella. Muuten en :)
Susa: Muistelenkin sinun maininneen lukeneesi tämän kirjan. Taisi olla ennen kirjablogiaikaasi? Tämän näkisin mieluusti elokuvana.
Mari A.: Luulen, että toisenlainen ranskalainen saattaa tehota paremmin. Vaikka sitten joulukuussakin.
Aarre: Tässä kirjassa syöpä on oikeastaan vain sairauden nimi, kyse ei (onneksi) ole syöpätarinasta. Jos haluat hyvän mielen lukemista, niin tässä mainio kirja!
Vekarus: Oli kiva löytää uuteen osoitteeseesi, totta kai löydän sinne nyt jatkossa. Sinulle myös kauniita päiviä!
Taru: Joskus näitä tarvitaan. Ole hyvä vinkistä :)