Miten kauan meillä riittäisi tarmoa tempaista itsemme irti arjesta ja lähteä tämänkaltaisille karkumatkoille? Montako vapaahetkeä elämä meille vielä soisi? Montako ähäkutia? Anna Gavaldan tuorein suomennos Karkumatka tarjoaa lukijalleen runsaasti ähäkutteja, naurunpyrskähdyksiä sekä niiden takana pohdintaa normeista ja niiden hetkellisestä rikkomisesta.
Pienoisromaani kertoo sisaruksista, hillytystä Simonista, vapaamielisestä minä-kertojasta Garancesta, avioeron kokeneesta isosisko Lolasta sekä vanhassa linnassa asuvasta oppaasta Vincentistä, pikkuveljestä.Vincentiä lukuunottamatta kolmikko on matkalla häihin mukanaan myös Simonin vaimo, Carine. Farmaseuttina työskentelevä - ei vaan lääkealan myyntityötä - käly on kaikkea sitä, mitä sisarukset eivä ole. Carine on säntillinen, asenteellinen, kärkevä, hajuton ja mauton sekä hieman fanaattinen kantaessaan aika desifiointiaineita mukanaan.
Juhlapaikalle päästessään nelikko saa kuulla, ettei Vincet pääsekään häihin. Sisaruksen päättävät tehdä hetkellisen irtioton ja karata paikalta kohti linnaa, jossa pikkuveli työskentelee. Carine saa karkumatkan ajaksi jäädä.
Karkumatkalla punnitaan sisarusten välisiä suhteita ja heidän yksilöllisesti yhteisiä muistojaan. Lapsuus on niin kipeä ja suloinen kuin se vain voi muistoissa olla. Pienenä tarinana Karkumatka on ironinen, hieman ilkeä, ihastuttava ja lämmin irtiotto arjesta. Uskallus hypätä hetkeksi ulos sosiaalisten odotusten mukaisista normeista tekee hyvää kenelle tahansa.
Karkumatkaa lukiessani menin nukkumaan hymynkare suunpielessäni ja se sama hymy valtasi minut aamulle herätessäni. Gavaldan romaani on täydellinen kesäkirja, älykäs, joskin kepeä. Erikoisen sopivalta se tuntuu juuri nyt, hieman ennen pienelle lomareissulle lähtöä.
****
Tuo täytyy ehtiä lukea vielä tämän kesän aikana! Kyllä on kaunis teidän uusi keittiö, niin rauhaisa!
VastaaPoistaIhana kun teit täsät ihan kunnon "kommentoinnin"-tämä on kirja jonka itse olen jo kolmesti lukenut-aina vaan tekee hyvää:)-herkulliset hahmot ja koskettavia pikkiriikkisiä "heittoja" joiden takana isoja asioita .Hyvää matkaa sinulle ymmärsin että sellainen tulossa?!
VastaaPoistaLumiomena, minusta täytyy puuttua joku ratas, sillä kun tein Gavaldan Lohduttajan, tajusin, että ei mun juttu. Kirja ei ollut huono, mutta ei niin hyvä, että se saisi viedä aikaa muilta kirjoilta, sillä aikaa minulla on vähiten.
VastaaPoistaSe oli Lohduttajassa jotain sivu 1000;-), kun siinä päästiin asiaan. Mun ei hermo kestä semmoista hitailua. Siis jos kerrotaan tarinaa. Sitten ovat erikseen tyylikkäät, psykologiset 'hitaat', kirjat, joista lepään.
Gavalda! Tykkäsin siitä ensimmäisestä, mutta sitten Kimpassa jäi jonnekin sivulle 50 (lieneekö sama vika kuin Leena Lumi tuossa ylempänä sanoi?) enkä sen koommin ole välittänyt yrittää. Tämä kuulosti kuitenkin aika erilaiselta ja hyvältä.
VastaaPoista"Älykäs, joskin kepeä" -määritelmäsi on ihana. Sen takia taidan etsiä tämän kirjan. :)
Cavaldan "Lohduttaja" on super tylsä:) mutta "Kimpassa" teos kannattaa Ilse sun aloittaa uudelleen !Se on hyvä!"Kunpa joku odottaisi minua jossain " sekä "Viiniä keittiössä" -ovat tän uusimman kanssa "Bravon"ansainneet.Ehkäpä novellit on se hänen omin juttu ...
VastaaPoistaKiitos Lumiomena tämän luen mielelläni olen pitänyt kaikista lukemistani Gavaldan kirjoista omalla tavallani :) Ihanaa päivää sinulle <3
VastaaPoistaMinäkin kiitän ja niiata niksautan vinkistä! Gavalda on yksi suosikeistani, tästä kirjasta en vielä tiennytkään.
VastaaPoistaMiten tämä on mennyt minulta ohi! Tykkään Gavaldasta tosi paljon. Lohduttajaa odotin päiviä laskien viime kesänä. Kirja oli jonkinmoinen petttymys, en päässyt siihen mukaan ollenkaan. Ajattelin, että se johtuu liioista odotuksista. Viiniä keittiössä on huippu, samoin Kimpassa. Olen lukemut sen moneen kertaan.
VastaaPoistaVarasin Karkumatkan kirjastosta. Pääsin varauslistalle sijalle 106. Ehkä sitten syksyllä pääsen lukemaan... :-)
Kiitos teille kaikille kommenteista näin yhteisesti :) Olen nyt pari päivää iPhonen varassa, joten luen kyllä blogeja ja ihania kommentteja, mutta kirjoitan hieman tavallista lyhyemmin.
VastaaPoistaOlen teidn monien kanssa samaa mieltä, että Gavalda on parhaimmillaan lyhytproosassa. Lohduttajaa en ole edes lukenut, muut teokset kylläkin. Tämä Karkumatks on pienoisromaani ja sellaisena vahva. Pidin kirjasta kovasti :)
terveiset Itä-Suomesta!
Minäkin luin tuon pari viikkoa sitten. Se oli mielestäni tosi hyvä kesäkirja, kepeä kuten sanoit. Sellainen kupliva ja helppolukuinen. Taisin ahmaista sen yhdeltä lukemalta yhtenä iltana.
VastaaPoistaTämän olin ajatellut lukevani seuraavaksi = )
VastaaPoistaKirjailijatar: Hyvän mielen kirja:)
VastaaPoistaTaru: oikeana vuodenaikana luet tämän kirjan!
Tämäpä meneekin keskirjojen lukulistalle. Sen verran pitkä lista tosin, että saapa nähdä minkä vuoden kesällä tulee sitten luettua...
VastaaPoistaEriqou: Minullakin lukulista on aika pitkä ja kesälomalla paljon menoja :) Kiva, mutta lukemisen kannalta haastava yhdistelmä!
VastaaPoistaTämä vaikuttaa sen verran houkuttelevalta että taidan tehdä paluun Gavaldan pariin. Pidin todella paljon Kunpa joku odottaisi minua jossakin -novellikokoelmasta ja Viiniä keittiössä oli hyvä myös, mutta sen jälkeen julkaistut paksummat romaanit eivät ole houkutelleet. En siis ole niitä kokeillutkaan mutta silti on sellainen kutina että taidan minäkin pitää Gavaldasta eniten lyhyessä tekstissä!
VastaaPoistaSatu: Minäkään en ole pitänyt Gavaldan pitkästä proosasta niin kovin, vaikka Kimpassa ihan kelpo romaani onkin. Lyhytproosa on hänen vahvuutensa, suosittelen välipalakirjaksi :)
VastaaPoistaMokkula toimii sen verran, että pääsen kurkkaamaan tännekin;)
VastaaPoistaMinä pidin oikeastaan valtavan paljon Gavaldan "Kimpassa".
Tämä uusin on luettava ehdottomasti!
Susa: Sinä olet mokkulan varassa, minä pääosin iPhonen :) Pitäisit tästä, luulen! ♥
VastaaPoista