~TORI AMOS: BOYS FOR PELE~

Maaliskuun levyni on jo vuosien ajan ollut Tori Amosin Boys For Pele, jonka opiskeluaikanani ostin kummitädiltäni saamallani rahalla itselleni 23-vuotislahjaksi päivälleen neljätoista vuotta sitten (1996). Levy oli tuolloin tuore, vasta muutamaa viikkoa aikaisemmin julkaistu. Olin jo aikaisemmin kuunnellut Under The Pinkiä (1994), josta sittemmin tuli oma Amos-suosikkini.

Caught A Lite Sneeze-videon näkeminen Ylen Lista-ohjelmassa sai minut nauliintumaan television ääreen. Halusin tietää enemmän tuosta kauniilla äänellä laulavasta naisesta, joka videossa leijaili Niagaran putousten yllä. Sittemmin löysin itsestäni Tori Amosin-fanin, torittajan, tutustuin moniin muihin faneihin ja vielä myöhemmin pääsin hyödyntämään Amosin tuotantoa ihan ammatillisestikin. Nyt pikkulapsiperheen arkea eläessäni irtisanoudun fanittamisesta enkä ole ollut kauhean innostunut Amosin uusimmista levyistä, mutta kuuntelen niitäkin, koska Tori luultavasti kulkee mukanani tavalla tai toisella läpi elämäni. Ja maaliskuussa kuuntelen Peleä.

Yli 70-minuuttinen Boys for Pele on rakennettu romaanikirjan muotoon. Levy jakautuu eri osiin, laajoihin lukuihin, jossa epilogimaiset lyhyet kappaleet edeltävät pitkiä, keskenään samatunnelmaisia lauluja. Autioituneessa irlantilaisessa kirkossa äänitetyllä albumilla soivat niin flyygeli, cembalo kuin urkuharmooni sekä yhtä lailla taustalla irlantilaisen kirkon kellot sekä härän mylvintä. Tori Amos ei päästä kuulijaansa helpolla tarinoidensa eikä säveltensä osalta. Kappaleissa vilahtelevat niin Marilyn Monroe ja Joe DiMaggio, Lucifer, Muhammed, itsemurhan tekevä Marianne, Anne Boleyn, entiset rakastajat, aaveet kuin iowalainen nunnakin. Laulujen tunnelmat vaihtelevat surullisen kauniista Horses-kappaleesta rajuun Blood Rosesiin ja monikerroksisesta Caught A Lite Sneezestä sävekulultaan lastenlaulumaiseen Mr Zebraan.

 Boys for Pele ei missään nimessä ole musiikkia kaikille. Amosin ääni voi tuntua sietämättömältä, lyriikat sekavilta ja näkökannoiltaan vierailta tai vääriltä sekä syvälle sukeltava soitto katkonaiselta ja mielettömältä. Jos on Pelen löytänyt, voi levyn parissa tehdä löytöretkiä vielä vuosikymmenten ajan. Sen uskallan sanoa, vaikka levyn julkaisusta on vasta neljätoista vuotta. Tässä on levy, joka on tehty vereslihalla, ajatuksella ja kiihkolla; Tässä on levy, joka menee syvälle.

Tori Amos (s. 1963) on Yhdysvalloissa syntynyt Englannissa asuva laulaja-lauluntekijä, joka säveltää, sanoittaa ja tuottaa itse musiikkinsa. Yhden lapsen äiti aloitti pianonsoiton jo kaksivuotiaana, mutta nousi kuuluisuuteen vasta 1991 omaelämäkerrallisella levyllään Little Earthquakes. Amos on metodistipapin tytär, jonka suonissa virtaa äidinpuoleista cherokeeverta. Amosin tausta sekä muutamat rankat elämänkokemukset kulkevat hänen tuotantonsa punaisena lankana, mutta mukana on myös historian ja taiteen naishahmoja, leikkimieltä, sopivasti hölynpölyä sekä mytologiaa. Lisätietoa saa elämäkertateoksesta Tori Amos. Piece by Piece (2005).