tiistai 30. maaliskuuta 2010
~TIKKUTIISTAI JA HULLU ORAVA~
Tikkutiistaina veistettiin sytyketikkuja koko kevääksi, koska silloin veistellyt tikut tuottivat onnea. Vanhan uskomuksen mukaan niitä piti pistää tuvan seinien rakoihin, etteivät pahat henget päässeet taloon pääsiäisviikolla.
Minä en kuitenkaan alkanut veistellä sytyketikkuja, mutta sen sijaan sain vihdoin valmiiksi muutamia ompeluksia. Yläkuvan linnut ja sydämet ovat yksinkertaisia tehdä, joten ne onnistuivat jotenkuten myös tällaiselta peukalo keskellä kämmentä syntyneeltä humanistipoloiselta. Tikkutiistain kunniaksi tein lasteni kanssa keittiöömme lintuikkunan, ja eräänlaisilla tikuillahan nuo tipuset istuvat. Tämä alkuviikko on vierähtänyt taas kerran kotona, koska tällä kertaa kaksivuotiaallani on korvatulehdus nelivuotiaan pikkuneitimme ollessa onneksi jo terveenä.
Kustaa Vilkunan kirja Vuotuinen ajantieto sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran www-sivujen Vuotuisjuhlat-tietopaketti ovat mainioita tiedonlähteitä suomalaisista vuotuisjuhlista ja vuodenkierrosta kiinnostuneille.
Niin - se hullu orava! Ihmettelimme perheeni kanssa sunnuntaina, kun työhuoneen ikkunan takaa alkoi kuulua kovaa kopsetta. Oravahan se siellä hyppi terassilla ja koetti päästä ikkunalaudan kautta ikkunanpieliä pitkin katolle. Kun se ei onnistunut, kiersi orava keittiön puoleisen ikkunan viereillä olevien palotikkaiden alle yrittäen hypätä tikkaille. Tälläkään kertaa oravalla-raukalla ei ollut tuuria, joten kurre aloitti hurjan ravaamisen talomme ympäri. Pieni ressu oli kuin riivattu ja juoksenteli pihallamme yhteensä kuusi tuntia (yhdestä iltaseitsemään). Tänään orava palasi takaisin ja koetti taas päästä katolle. Juuri äsken se tuntui onnistuvan, kun näin pörröhännän kapuavan palotikkaita. Kunhan mieheni tulee töistä, taitaa hänelle tulla pieni tarkastusurakka katollamme, että mitä orava mahtaa siellä puuhailla. Eläimiä on kiva seurata, mutta joskus luonto tulee melkeinpä liian lähelle!
(Pahoittelen yllä olevan kuvasarjan laatua, otin kuvat käsivaralta ikkunan takaa.)
Kiva toi ikkunakoriste ja kiitos SKS-linkistä, sieltähän löytyy hyvää tietoa.
VastaaPoistaJa sinä sanoit, ettet osaisi ommella!!! Hienoja pikkunäperryksiä!
VastaaPoistaSuloinen tuo orava. Ovat kuin jäänteitä jostain muinais ajoilta puuhkahäntineen :)
Lumiomena, heti kun luin tuon sanan tikkutiistai, tiesin sinulla olevan Kustaa Vilkunan kirjan Vuotuinen Ajantieto. Se oli toimituksen raamattu. Aina kun piti kirjoittaa pakina tai muu lyhyt juttu jostain juhlapyhistä, toimitussihteeri kehoitti kääntymään ko. Vilkunan kirjan puoleen. Se oli hyvin nuhjaantunut kirja, jost aoli etsitty lankalautantait ja mitä tapahtuu, jos Heikin päivänä ei sitä taikka tätä ole luonnossa tapahtunut;-)
VastaaPoistaHieno koriste ja sinä jaksat ja viitsit. Minäkin joskus...Lapsille pitää jäädä muistoja juhlapyhistä.
Minä syötän oravia saman kaude kuin linutjakin. Tämän toimistoni ikkunan takana on oravapöytä ja iso syöttölauta, jossa nyt hakattuja pähkinöitä ja joululta jääneitä hasselpähkinöitä. Olga kohtasi kurren yhtenä päivänä terassilla ja kumpikin jähmettyi ihan patsaaksi, nuuhkaisivat ja sitten orava lähti. Minä en päästä Lumimiestä välikatolle. Sinne saavat muuttaa vaikka lepakot! Onneksi talomme on kivestä...
Tikkutiistai! Ovelia juttuja vanhoilta ajoilta. Joskus tuntuu, että entisaikojen ihmisten elämä on ollut paljon rikkaampaa.
VastaaPoistaNyt vain mennä hötkötetään, eikä kukaan tiedä tikkutiistaistakaan mitään. Minäkin olen kuullut vain nimen (hiljaisella viikolla kaikilla päivillä oma nimensä?), mutta taustoja en. No nyt tiedän : )
Kerro, mitä sillä oravalla oli mielessä?
Ja keväinen on sinun ikkunakoristeesi, sen läpi on kiva katsella lumien sulamisia.
Tuota en ole kuullut, hieno.
VastaaPoistaOlen aivan ihastunut tuohon ikkunakoristeeseen!!! Taidan kuule ensi pääsiäiseksi tilata sinulta tuollaisen, jos jaksat joskus tehdä!
VastaaPoistaTikkutiistai on minullekin nimenä tuttu, mutta taustoja en tiennyt, joten tämä oli mieluinen tietopläjäys!
Minäkin tykkään erityisesti tuosta lintuikkunasta lintuineen, sydämineen..
VastaaPoistavoisin itsekkin tuunailla pääsiäiseksi...
Tosi herttainen ikkunakoriste!Tikkutiistai oli tuntematon termi,taas opin jotain blogin kautta:-) Voi tuota kurrea! Täällä ei ole lainkaan oravia;niitä on oikein ikävä!
VastaaPoistaParanemisiin pikkumiehelle!
Oletpas näppärä, tosi hienoja ompeluksia ja ikkuna! Oravien touhuja on kyllä hauska seurata. :) Pikaista paranemista sinne teille!
VastaaPoistaTäältäkin lähettelen parantavia terveisiä teidän pienelle potilaalle. Tuntuu tosiaan, että kun taudit iskevät päälle niin sitten sairastetaankin koko katraan voimin- toivottavasti tulette pian kuntoon!
VastaaPoistaMiten kauniit tikku-koristeet teit, nuohan ovat kuin Mailegin tekeleitä;-).
Hyvää alkavaa pääsiäistä teidän perheellenne!
Mukavannäköisiä lintusia ikkunallasi, kevään tuojia ^^.
VastaaPoistaOravan kanssa saa olla varuillaan jos se liian lähelle taloa asettuu. Sukulaiset menneenä kesänä joutuivat uusimaan mökkinsä välikaton villat, sinne oli orava tehnyt pesän ja käytäviä oli uskomaton määrä! Inhottava sotku ja haju. Ja hurja työn määrä viedä lemuavat villat kaatopaikalle. Ugh. Onhan ne sieviä mutta kun tuon näin niin oon katsonut niitä pikkuisen eri silmin.
Kustaa Vilkunan kirja on vuodesta toiseen mukavaa luettavaa, pääsiäisestä onkin paljon juttuja. Täytyypä kurkistaa tuonne antamaasi toiseenkin linkkiin ^^.
Ihania lintuja ja sydämiä :), ja hieno ikkuna!
VastaaPoistaOnpa oravalla ollut siellä varsinainen "pähkinä purtavana", mikähän siellä katolla oli niin tavoittelemisen arvoista?
Pikaista paranemista korvatulehduksesta kaksivuotiaalle!
Allu: Kiitos :) SKS:n sivut ovat hauskat ja hyödylliset, löytää kaikenlaista tietoa!
VastaaPoistaEmilia: Kiitos. Aika kauan minulla tuossa ompelemisesa meni eikä kuvasta onneksi näy kaikki epätarkkuudet, mutta ihan aidosti ylpeä aikaansaannoksistani olen :)
Leena: Totta kai minulla on "Vuotuinen ajantieto", vieläpä rakkaan edesmenneen isoäitini omistamana painoksena. On mulla muutakin Vilkunaa, kuten "Työ ja ilonpito", joka sisältää mainioita työjuhlien kuvauksia. Meillä on tiilitalo, mutta yläosissa on puuta ja tuuletuksen vuoksi vesikatto auki. Siksi hieman pelkään, että orava alkaa pesiä siellä.
Taru: Nuo vanhan kansan antamat nimet eri päiville ovat viehättäviä. Samoin nimet sormille (kultaralli jne.), niitä olen opettanut omille lapsilleni. Vielä emme tiedä, mitä kurrella oli mielessään. Mieheni kiipeää tänään illalla vinttiin katsomaan.
Hannele: Eikö olekin?
Susa: Kiitos kehuista, ystävä ihanainen! Kunhan tulet käymään meillä, huomaat, etten ole kovin taitava. Mutta jos taitoni kehittyvät tässä vuoden mittaan, voin ilomielin ommella sulle noita lintuja <3
Hanne: Tuunailu ja puuhailu on mukavaa. Sinä olet visuaalisesti niin lahjakas, että saisit varmasti aikaan vaikka mitä :)
Yaelian: Eikö siellä ole ollenkaan oravia? Yllättävä ja mielenkiintoinen tieto. Ja kiitos, antibiootit ovat purreet pikkumieheen, joka on nyt ihan terve.
Anastasia: Kiitos :) En tiedä, onko kyse näppäryydestä vai sinnikkyydestä - luultavasti uutuudenviehätyksestä ompelua kohtaan.
Aamunkukka: Kiitos paranemistoivotuksista. Nyt näyttää jo hyvältä, ja huomenna alkava pääsiäisen lomareissummekin taitaa toteutua. Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille!
Tuuluska: Kiitos oravavaroituksesta. Juuri sinun kertomasi perusteella meidän (siis mieheni) pitää kiivetä illalla vinttiin tarkastamaan katon välipohjaa. Vaikka orava on suloinen otus, on se kuitenkin petoeläin enkä haluaisi sitä meille pesimään.
Johanna: Ainakin nyt ikkuna näyttää uudelta ja sikäli viehättävältä. Linnut ja sydämet voivat minun puolestani olla ikkunassa kesään saakka, ja kesällä tilalle/rinnalle voisi laittaa vaikka jotain köynnöstä.
Hieno tuo ristikko ja siinä taitavasti ommellut linnut. Pitää pistää idea korvan taakse.
VastaaPoistaSanna: Kiitos! Idea oli todella helppo toteuttaa :)
VastaaPoista