Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaani Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville sijoittuu kehyskertomukseltaan toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Guernseyn saarelle. Lontossa asuva nuori kirjailija Juliet Ashton saa kirjeen Dawsey Adams-nimiseltä mieheltä, joka kertoo saaneensa haltuunsa Julietille kuuluneen kirjan sekä kuvailee saarelaisista koostuvaa kirjallista piiriä, joka syntyi saksalaismiehityksen aikana joukon saarelaisia joutuessa salailemaan porsaspaisti-illallisensa jälkiä.Sosiaalisesti vilkas ja kirjallisesti lahjakas Juliet kiinnostuu niin saarelaisten kirjallisesta piiristä kuin porsaspaisti-illallisestakin. Hän alkaa aktiivisen kirjeenvaihdon usean saarelaisen kanssa ja tutustuu mitä erilaisimpiin persooniin, ruokaohjeisiin ja kirjallisiin makuihin. Pikkuhiljaa saari ja saarelaiset vievät Julietin mukanaan niin, että hänen on matkustettava Guernseylle hakemaan aihetta kirjalleen.
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on samaan aikaan kepeä ja vakava kirja. Romaanin lukee, lukaisee, nopeaan ja se on täynnä hauskoja, mielenkiintoisia ja traagisia sattumuksia niin Guerneseyltä kuin Lontoostakin. Toisaalta sodan vakavuus ja julmuus käy ilmi kirjeissä; Moni menettää läheisensä, ihmisten keskinäinen luottamus on kortilla, vanhemmat joutuvat lähettämään saaren lapset pakoon Englantiin ja pula saippuasta tai suolasta aikaansaa omia arjen ongelmiaan. Myös suhde saksalaismiehittäjiin on problemaattinen, kun pahaa edustava vihollinen voi yksityishenkilönä olla kultainen luonne. Romaanissa eräänä pohdinnan kohteena onkin se, että hyvätkin ihmiset joutuvat joskus tekemään pahoja, yhteisön silmissä vääriä tekoja. Pienemmän pahan valitseminen voi tietää hyvää mahdollisimman monelle.
Minun oli aluksi hyvin vaikea päästä sisälle kirjaan sen kirjeromaanirakenteesta johtuen. Kaipasin jonkinlaista lihaa, täydempää kehyskertomusta, kirjeiden rinnalle. Pian huomasin kuitenkin nauttivani kirjeiden mukanaan tuomista erilaisista näkökulmista tapahtumiin. Kirjeet mahdollistavat yksilölliset, keskenään erilaiset katsannot sota-ajan kokemuksiin. Yhteistä kaikille kirjeille on rakkaus Guernseyta kohtaan sekä saaren eristyksissä olon kuvailu.
Kirjalla on kaksi kirjoittajaa, koska Shaffer kuoli ennen teoksen loppuunsaattamista ja lastenkirjailijana tunnettu Barrows viimeisteli romaanin tätinsä puolesta. Leena Lumi on kirjoittanut oivallisen ja täyteläisen arvostelun romaanista. Suosittelen vierailua hänen blogissaan!
Lumiomena, kirjerakenne häiritsi minuakin - aluksi. Sitten se lähti kuitenkin viemään ja ennen kuin huomasitkaan olit jo mukana -täysillä.
VastaaPoistaLuen mielelläni muiden arvosteluja, kun olen omani ensin saanut tehtyä ja niinpä oli nyt jotenkin hauska lukaista uudesta Suomen Kuvalhedestä Kristina Carlsonin lyhyt arvostelu po. kirjasta: "Kirjemuotoinen romaani sijoittuu Englantiin ja Guersneyn saarelle vuonna 1946. Nuori journalisti saa kirjeystäviä saarelta, kuulee sotavuosista ja saksalaismiehityksestä, joka minulle oli uutta tietoa. Teoksen huumori ja dramatiikka viehättävät tyylillä, joka on sukua tyttökirjaklassikoille." Olen muuten samaa mieltä Carlsonin kanssa, mutta aloin kokea tilanteen todellisuuden aika rankkana kirjan loppua kohden, mutta tämä oli myös minulle aivan uusi siivu natsihistoriaa.
Kiitos Lumiomena kehuista! ja tarjoan saman takaisin♥ Toivottavasti sinun ei ollut yhtä vaikea tehdä arvostelua SAMASTA kirjasta minun kanssani, kuin MINULLA oli, kun Tuure teki sen jutun Müllerin Sydäneläimen kanssa;-) En vieläkän tiedä, oliko teko tahallinen, mutta eihän niin kiva poika tahallaan...
Itsekin luin juuri tämän kirjan juuri sattumalta. On ihana löytää toisten arvosteluja ja hymyillä samoille hahmoille tai huokailla kohtaloille, joita aina löytyy niin monenlaisia. :)
VastaaPoistaTätäkään en ole lukenut! Kirjan nimi on ainakin kovin kiehtova, joten lukulistalle siis.
VastaaPoistaHeips, minunkin kirjalistani vain kasvaa aina kun vierailen blogissasi=)
VastaaPoistaIhan kauheeta: Luin omaa kommenttiani ja tajusin, että mun aiemman kommentin lopusta ei kukaan ymärrä mitään, paitsi Lumiomena, joka tiedät tarinan. Nyt siitä saa väärän käsityksen!
VastaaPoistaSiis lyhyesti: Tuure ilmoitti yhtenä iltana tekevänsä Herta Müllerin Sydäneläimestä arvostelun. Minä automaattisesti otaksuin että blogiinsa. Siitä paikasta minä päätin 'ilmestyä' ensin, sillä nobelistin arvostelu oli tärkeä juttu ja minulla oli Hertan kirjoja KOLME. Nyt tietty valitsin Sydäneläimen ja luin koko yön. Aamulla tein elämäni arvostelun silmät ja aivot 'solmussa', mutta onnisti kuitenkin! Ilmoitin Tuurelle, että nyt se on blogissani! Olin aika voitonriemuinen...Tuurelta tuli meili, että hän vie oman arvostelunsa kirjalliseen lehteensä Scriptoriin...Onneksi välillämme oli silloin paljon kilometrejä;-)
Eihän minua muuten oli saatu tähän, mutta olen 'hieman' kilpailuviettinen, yllytyshullukin ja Tuure on peto kirjoittamaan, joten päätin, että minua hän ei 'laula suohon'!
Siis eihän minua voi vaivata, kun/jos joku muu tekee saman kirjan: Tuure on poikkeus!!!
Kuulostaa mielenkiintoiselta :)
VastaaPoistaOlenkohan perunankuoripaistoksen ystävä,
VastaaPoistatykkään kuorista :)
Leena: Sinun ja Tuuren välinen tapa kirjoittaa ja teidän molempien taito kirjoittaa on jotain ihan ainutlaatuista :) Itse en ole kilpailuhenkinen tällä saralla, joissain muissa asioissa kylläkin. Minä pyrin vain kirjoittamaan muutaman lauseen lukemistani kirjoista. On vain yksi kirja, josta en ole pysynyt kirjoittamaan arviota. Se on Sofi Oksasen "Puhdistus", joka on todella hyvä teos. Kun aloin kirjoittaa omia kommenttejani kirjasta, kadotin kaikki sanat. Tuo Kristina Carlsonin arviosta lainaamasi lause "Teoksen huumori ja dramatiikka viehättävät tyylillä, joka on sukua tyttökirjaklassikoille" upposi. Ilmankos kirjassa on jotain vanhanaikaista viehätystä!
VastaaPoistaNorppa, Noora: Totta, on aina mielenkiintoista ja aika ihanaa lukea toisten kirjoittamania kokemuksia/arvosteluja kirjasta, jonka on itsekin lukenut. Kiva, että löysit tänne. Koetan kirjoittaa paljon kirjoista :)
Hiiriemo: Jotain kiehtovaa tässä kirjassa oli, ja uskoisin, että tykkäisit "Perunankuoripaistoksesta".
Mimmuli: Mainiota, jos saat kirjavinkkejä. Itsekin löydän tietoa kiinnostavista kirjoista juuri blogeista.
Johanna: Mielenkiintoinen ja mukava lukukokemus!
Hannele: Jos tykkää kuorista, kannattaa kokeilla myös perunankuoripaistosta :)
Kuulosti kyllä tosiaan siltä,että kirja on yhtä aikaa sekä vakava että kepeä.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa ja lämmin kiitos ihansta kommentistasi blogissani!
Ps. Oli kiva nähdä kuvasi;)
Lumiomena, nyt meni kylmät väreet pitkin pintaa! En kai ole sanonut sinulle, että minä en edes pystynyt lukemaan Puhdistusta. Ahdistuin jo ensi sivuista. Vielä vähemmän olisin voinut tuoda häntä blogiini.
VastaaPoistaIhailen Sofin tyyliä, uskallusta ja lahjakkuutta, mutta Puhdistus...Ja koko ajan olen tiennyt, että osa varmasti ihmettelee, kun esittele puhdistusta...
Lumiomena, sinulla on niin uniikki tyylisi kirjoittaa, että siitä takuulla nauttivat kaikki! Ja sitten, kun kerran käytän sitä sun lausettasi, jota niin rakastan: "Minä niin kovasti haluaisin pitää tästä kirjasta, mutta...", niin linkitän sinut. Se on sun lause!
Marge, tiivistit Perunkuoripaistoksen täydellisesti!: Vakava ja kepeä. Niin se on.
Marge: Pidän kirjoista, jotka ovat samanaikaisesti kepeitä ja vakavia. Kepeys auttaa tätä väsynyttä äitiä jaksamaan kirjan parissa, mutta vakavuus tuo kirjaan syvällisyyttä ja mieleenpainuvuutta. Katsellaan, kuinka kauan annan oman kuvani näkyä täällä blogissa ;)
VastaaPoistaLeena: Kyllä minäkin koetin etsiä Puhdistusta blogistasi, mutta niin - kirja on tosiaan rankkaa luettavaa. Hyvä se on, palkitsevakin, mutta minulle kirjasta kirjoittaminen olisi liian rankkaa. Tiedätkö, luin kirjan reilu vuosi sitten ja kun yritin kirjoittaa kirjasta tänne blogiin, en saanut tekstiä aikaiseksi ja pidinkin liki puoli vuotta blogitaukoa! En sano, että se olisi "Puhdistuksen" vika tai ansio, mutta aika voimakas vaikutus kirjalla oli.