Talvisen viikonlopun touhut, etenkin kaksi- ja neljävuotiaat "ballerinamme", ottivat kokonaan ylivallan lukemiselta. Olen lukemassa otteessaan pitävää, helppolukuista ja samalla vakavaa romaania, josta koetan saada jutun tänne viimeistään viikon puoliväliin mennessä. Vaikka rakastan talvea, kuten yläkuvasta huomaa, olen alkanut ajatuksissani karata hieman jo kevääseen. En ole kevätihminen - itse asiassa kevät on mielestäni kaikkein julmin vuodenaika (T. S. Eliotin huhtikuuhun kohdistuvaa näkemystä lainatakseni). Rakastan kuitenkin keväistä ulkona olemista ja olen selaillut lukuisia puutarhakirjoja pohtien, mitä kaikkea voisimme vuodenajan koittaessa pihalle istuttaa.
Sisätiloissa keväästä muistuttavat jokaviikonloppuinen tulppaanikimppu maljakossa sekä viime kesänä vanhan kotimme pihalta napaamani unikkojen siemenkodat. Nämä siperian- ja "mustaunikon" siemenkodat tupttavat toivottavasti komeita kukkia tämän uuden kotimme pihalle kesän koittaessa:
Haaveellista alkuviikkoa!
Huhtikuu on kuukausista julmin (edelleen T.S.Eliot). Siloin ei voi ulos vielä istuttaa mitään, vain sisälle. Ja koska minulla ei ole viherhuonetta, istukseni valtaavat sekä olohuoneen ison ruokapöydän että toisen ison pöydän keittiöstä. Takkahuonetta en voi käyttää, koska leivaia pitää vielä lämmittää ja niin lämpimästä minun versoni eivät pidä. Huh!, tuleepa pitkä, mutta pakko jatkaa: vihaan huhtikuun valoa. Tulen olemaan huhtikuut pois Suomesta mikäli mahdollista, kun Ukkometso jää eläkkeelle.
VastaaPoistaMustaunikko? Nyt enempi tieotja, kiitos! Kokeile myös perinteisät Idän unikkoa, Papaver Orientale. Minä annan sen nyt villiintyä ja onkin jo hyvässä vauhdissa. Vinkki: sujuu, kunhan istutuskohdassa on hiukan hiekkaa joukossa. Suven yksi hurmaavimmista hetkistä on, kun nämä upeat unikot aukaisevat punaisen sylinsä tumman salaisuuden.
Minulakin nyt erikoisen viehättävä kirja menossa. Luultavasti saan sen huomenna tai keskiviikkona blogiini. Toivotaan eittei olla samalla apajalla;-) Kevytlukuinen, mutta ei tyhjänpäiväinen. Viehättävä!
Oikeestaan tykkään kaikista vuodenajoista, mutta syksy jotenkin hienoa, täällä usein pitkät kauniit syksyt. Keväällä on kiva istua keittiön rappusilla ja katsella kaikkea, mikä kasvaa.
VastaaPoistaTulin vastavierailulle..ja saat toki eksyä blogiini useammankin. Luin juttujasi keijukais-kirjoista, mielenkiintoista. Vaikka pidän kovasti keijuista, en ole niiden historiaan todellakaan perehtynyt, joskus sen aion kyllä tehdä. Tuosta vuodenaikakeskustelusta:minä taas rakastan eniten juuri kevättä, silloin ihan herään. Ihanaa kun ei ole liian kylmä, eikä liian kuuma. Luonto herää, ja se saa sieluni palamaan, niin kovasti haluan ulos multaan ulos möyrimään!
VastaaPoistaLeena Lumi: Minäkin vihaan huhtikuun valoa, joka on niin raakaa. Elämäni parhaat huhtikuut olen viettänyt Italiassa <3 En tiedä mustien unikkojen oikeaa nimeä, mutta kukat ovat niin tummanpunaisia, että ne näyttävät ihan mustilta. Viime kesänä "mustaunikkoja" kasvoi vanhan kotimme pienellä pihalla ja nyt toivon niiden lähtevän kasvuun siemenistä täällä omakotitalomme pihalla.
VastaaPoistaHannele: Minäkin pidän syksystä (ja talvesta, toki kesästäkin), jolloin illat saattavat olla lämpimiä ja värit niin kylläisiä.
Keijukainen: Kivaa, että löysit tänne. Tervetuloa uudelleenkin :) En minäkään ole kovin hyvin perehtynyt keijukaisten kulttuurihistoriaan, mutta olen hankkinut kirjoja kauniiden kuvien vuoksi. Palailen varmaan aina ajoittain keijukaisjuttuihin. Pääosin koetan ylläpitää kirjablogia, mutta tuntuu, että juttu saattaa rönsytä sinne sun tänne, ehkä hieman ennemmän myös puutarha- ja sisustusmietteisiin.
Odotan jo uutta kirjaesittelyäsi!
VastaaPoistaItse sain vihdoin ja viimein luettua tuon Sydän Toivoa täynnä-kirjan loppuun. Ihanan lämmintä tekstiä.
Mietin seuraavaa kaveria yöpöydälle?
Itse olen kevätihminen päästä varpaisiin ja rakastan ihan kaikkea, mitä se tuo tullessaan. Mullan tuoksua, keväänvihreää, hiirenkorvailua, lintujen laulua, iloisia ilmeitä kaduilla, lämmintä tuulta, kevätsadetta, valoa valoa valoa, ötököitä, mullasta putkahtelevia kasveja, kesärenkaita autossa, aamukahvia ulkona puutarhassa...jokohan siinä olisi tarpeeksi ;D
Mutta jokaisella on se oma lemmikkivuodenaikansa...niin ja tosiaan lemmikkejä, jotaka keväällä kukkivat niiin pitkään ja aina uusissa yllättävissä paikoissa ihan sinisenään!!!!
Taru: Seuraavan unikaverikirjan (kuten tyttäreni iltasatukirjaansa kutsuu) miettiminen on mukavaa. Oletko jo päättänyt, että luetko seuraavaksi kotimaista vai ulkomaista? Kuvailemasi kevät on jo ihan toukokuuta, josta itsekin pidän. Mutta maalis- ja huhtikuu... Ne voisin vaikka nukkua yli :) Keväinen mullantuoksu on ihanimmista tuoksuista!
VastaaPoistaRikkauttahan nämä vuodenajat ovat.
VastaaPoistaPitkä talvi tympii, mutta samoin alkaa ottaa päähän loppukesästäkin, kun mieli kaipaa jo hämäriä iltoja.
En milloinkaan haluaisi luopua keväästä tai syksystä. Jokapäiväinen muutos on kiehtovaa!
Emilia: Totta kirjoitit, jokainen vuodenaika on valtava rikkaus! Vaikka en niin pidä keväästä, en vaihtaisi sitäkään pois ;) Ja kiehtovaahan vuoden kierron seuraaminen on!
VastaaPoistaMinäkin rakastan Beatrix Potterin kuvituksia(vanhempipostauksesi).
VastaaPoistaKun tyttöni oli pienempi, katselimme yhdessä tv:stä esitettyjä Potterin tarinoita, ihania!!
Minä taas rakastan kevättalvea;) Sitä, kun lumi alkaa sulamaan paljastaen multaien maan ja sen ihanan tuoksun, lintujen laulua, "räystäiden tippumista";D valoa...
Yleensä aina kevättalven koittaessa, alan juomaan iltapäiväkahvit kotimme posrtailla....:)
Sorry, nuo kauheat kirjoitusvirheet!!
VastaaPoistaMarge: Oi, tulisipa telkkarista nytkin Potterin tarinoita. Beatrix Potterin elämästä on tehty elokuva. En ole sitä nähnyt, mutta elokuva kiinnostaisi kovasti.
VastaaPoistaNiin se vain on, että jokaisesta vuodenajasta löytyy jotain ihanaa. Valo kyllä tekee hyvää!