Tuulen varjon itsenäinen sisarteos, kustantajaa siteeraten sen ilkeä sisarpuoli, Carlos Ruiz Zafonin Enkelipeli on perinteinen lukuromaani, joka johdattaa lukijansa Barclonan kujille, ravintoloihin, palatseihin sekä Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Ajallisesti Enkelipeli edeltää Tuulen varjoa, ja molempien kirjojen henkilöiden kohtalot kietoutuvat yhteen.
Enkelipeli on pohjimmiltaan Faust-tarina. Kovia kokenut, väkivaltaisen ja kirjoja vihaavan isän kasvattama David Martín kirjoittaa ensin kliseitä viliseviä seikkailu- ja murhamysteerejä sanomalehteen sekä on rahan- ja menestysromaaninhimoisen kustantamon palkkalistoilla, kunnes saa tarjouksen lähes demonisen oloiselta kustantajalta Andreas Corellilta. Corellin tarjous on rahallisesti runsas, mutta sisällöltään kaikkea muuta kuin edullinen. Tästä alkaa enkelipeli; Rakkauden, kauhun, kirjojen, kuoleman ja Barcelonan loputon leikki. Kirjan läpikulkevaa rakkaustarinaa ei tietenkään sovi unohtaa.
Ruiz Zafon käyttää tyylinä liioittelua ja korostaa romaaninsa goottilaista henkeä. Barcelona levittäytyy melankolisena ja sumuisena ja ikäviä vastoinkäymisiä tapahtuu (muun muassa) juuri perjantaina ja kolmantenatoista päivänä. Kummistalo(mainen) entinen yläluokan ilotalo Pilvilinna on synkeä, samoin tornihuvila jonne David muuttaa. Yksityiskohtien suhteen kylläinen kerronta vilisee kirjallisia ja kulttuurisia viitteitä, jopa hauskuutta, joten lukijan hyvä yleissivistys auttaa nauttimaan Enkelipelistä vieläkin enemmän. Pääosin teksti etenee tasaisesti ja hyvin, mutta ei kovin mieleenpainuvasti.
Romaanilla on kaksi suomentajaa, mikä ihmetyttää minua hieman; Oliko kustantajalla ollut kiire saada kirja Suomen markkinoille vai mahtaako vaihdoksen takana olla joku muu syy? Itse ainakin kuvittelin huomaavani eri suomentajien kielenkäytössä pieniä eroja. Tästä huolimatta nautin kirjasta, joka on nimenomaan hyvä lukuromaani, mysteeri, ylistyslaulu kirjoille sekä ennen kaikkea Barcelonalle ja Gaudín kiehtovan koukeroiselle arkkitehtuurille.
***½
Lumiomena, miten sinä saatkaan minut kaipaaman päästä Enkelipelin pelottaville kujille...
VastaaPoistaOlen ´jotenkin oudosti ohittanut sekä edellisen että tämän, mutta nämähän voi kai lukea itsenäisinä teoksina eli eivät ole jatkoa? Eniten kiinnitin katalogissa huomiota näiden kirjojen kansiin, nimiin ja aihepiiriin, ja koska kyseessä kirjat, olin jo niitä hankkimassa, mutta jäivät 140 muun kirjan jalkoihin. Mikä sääli ettei ehdi lukea kaikkia maailman kirjoja! Tuntuu, että pidit ja siksikin vei aikaa, kuten nyt mulla yksi kirja, josta nautin kovasti, mutta vaatii ainakin viikon.
Kiitos sinun, hankin nämä, jos tulevat vielä vastaan, sillä arvostelusi oli erinomainen ja nosti nälän!
Gaudin koukerot ovat aina kiinnostaneet, samoin Barcelona. Olisiko tässä helpotusta noihin!
VastaaPoistaItselläni yöpöydällä Hietamiehen Sydän toivoa täynnä.
Leena Lumi: Kiitos kauniista kommentistasi. Totta, että kiinnostavia kirjoja on niin paljon, ettei kaikkia voi valita. "Enkelipeli" oli itse asiassa kohdallani se kirja, joka syrjäytti kirjakaupassa "Kirjan kansan". Tämä johtui nimenomaan siitä, että pidin kovasti "Tuulen varjosta". En usko, että kirjojen lukujärjestyksellä on niin väliä, mutta lukisin itse Tuulen varjon ensin. Se tekee Enkelipelistä mielenkiintoisemman.
VastaaPoistaTaru: Oli kiva kuulla, mitä itse luet. Toisten ihmisten lukemiset jaksavat aina kiinnostaa :) Minuakin Barcelona kiinnostaa paljon. En ole koskaan käynyt ko. kaupungissa ja nyt pohdimme mieheni kanssa pientä kaupunkilomaa jonnekin. Barcelona voisi olla aika kiva vaihtoehto - tai sitten Amsterdman, Pariisi tai Dublin. Kivaa, että valinnanvaraa riittää ;)
voivoivoi.. mistä aikaa lukea!! Minulla on sekä Enkelipeli että Kirjan kansa yöpöydällä pinossa, mutten haluaisi pilata niitä sillä, että luen niitä kiireisten päivien pieninä hetkinä. Minulla on parikin kirjaa mennyt "pilalle" sillä tavoin. Onneksi tulee viikonloppu!
VastaaPoistaTeresita: Ajanpuute lukemisen suhteen on niin tuttua minullekin. Olen samaa mieltä, että pieninä pätkinä lukeminen riistää paljon lukuelämyksestä. Kahden pienen lapsen työssäkäyvänä äitinä joudun kuitenkin pihistämään lukuaikani jostain - liian usein yöunista. Viikonloppuan odotellessa :)
VastaaPoistaTämän jutun linkkasin omani perään :)
VastaaPoista