Petri Tammisen Enon opetukset on romaani, josta en osaa sanoa oikein mitään. Luin kirjan nopeasti, ehkä liiankin pikaisesti. Kirja tarttui mukaani Helsingin Kirjamessujen ale-laarista, ja ostaessani sen kuvittelin lukevani jotain Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaiseen rinnastettavaa. Tietenkään kahden toisistaan irrallisen kirjailijan teoksia ei pitäisi rinnastaa, mutta minkäs mielikuvilleen voi. Nousiaisen kirja oli hillittömän hauska ja samaan aikaan selkäpiitä karmiva. Kuvittelin Enon opetusten tuovan jossain määrin samanlaisia ajatuksia, mutta tällä kertaa en saanut Jussi-nimisestä päähenkilöstä otetta. En välittänyt hänestä kuin vasta kirjan loppupuolella.
Jussi on sinänsä koskettava, jossain määrin omaa elämäänsä sivusta seuraava mies, jonka väitöskirja on ikuisesti kesken ja jolla muutenkin menee pieleen. Pahemmin pieleen elämässään menee renttumaisella enolla, joka ei itse tunnu välittävän siitä, ettei ole enää parhaassa mahdollisessa "kuosissa". Kirja rakentuu kolmesta eri vuosikymmenille sijoittuvasta episodista, joiden ajan kuvaus on onnistunutta. Vaikka lukija jakso jaksolta näkee enon muutoksen huonompaan suuntaan, on eno tärkeä kiintopiste päähenkilön elämässä.
Olen kuullut Tammista luonnehdittavan "mieskirjailijaksi". Siihen ota kantaa, mutta naiskuva Enon opetuksissa on melko ohut ja yksipuolinen. Kenties tuo vieraus, jolla naisia kuvataan, kertoo päähenkilön, ajatusmaailmasta. Minun kirjani tämä ei ollut. Joku toinen lukija varmasti tykkää, Tamminen kirjoittaa hyvin käyttäen suomen kieltä rikkaasti.
"Kenteis tuo vieraus, jolla naisia kuvataan..." Tästä jo tiedän, että tämä kirja ei olisi mun juttu. Miehet, jotka kirjoittavat meihille ja miehistä, sortuvat naiskuvauksissaan stereotypioihin, kuten, jos nainen on vaikka vihainen, 'hän on puutteessa'. Irving osaa kirjoittaa naisista ja Siri Hustvedt mieheistä. Viime mainutsta on oivallinen esimerkki Sirin kirja Kaikki mitä rakastin.
VastaaPoistaJoskus joku muukin suomalainen mies osaa krijoittaa kuin Waltari. Lue Jussi Siirilän Juoksija.
Tosiaan, minulle tuli jonkinlainen vieraantumiskokemus Tammisen kirjan myötä. Odotin kirjalta paljon, olihan se ollut Finlandia-ehdokkaanakin.
VastaaPoistaJohn Irving ja Siri Hustvedt ovat molemmat ihan omaa luokkaansa, etenkin edellinen (suosikkikirjailijani, varmaan hamaan iäisyyteen saakka).
Annoin tämän kirjan enolleni toissa jouluna ;)
VastaaPoistaTuure: Kommentoiko enosi kirjaa?
VastaaPoistaEi! harmikseni.
VastaaPoista