~ONNELLISTA UUTTA VUOTTA~

Juuri tänään haluan toivottaa kaikille Onnellista, toiveikasta ja turvallista Uutta Vuotta <3


Kuvassa poseeraa äitini koira, jonka osaomistaja olen. Koiran ilme kuvastaa luottamusta ja toiveikkuutta, eikö vain? Lisää "vanhaksi" käsittelemiäni kuvia löytyy toisesta blogistani ja taidan aina ajoittain lisäillä niitä tännekin. Huomenna palaan taas kirjatekstin merkeissä :)

~LINDA OLSSON: LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA~

Sain Linda Olssonin esikoisromaanin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja joululahjaksi. Olin kirjaa toivonutkin, joten sen paljastuminen paketista ei ollut yllätys. Kirjaa aloittaessani en kuitenkaan tiennyt, millainen lukukokemus minulla oli edessäni; Yleensä minulla on melko hyvä sisäinen ennakkokäsitys käsillä olevasta kirjasta, mutta tällä kertaa Linda Olssonin romaani pääsi yllättämään tunnetasolla.

Romaani alkaa, kun nuori kirjailija Veronika vuokraa talon erakkomaisen iäkkään Astridin naapurista. Molemmat haluavat olla rauhassa, Veronika koettaa asettua taloksi, Astridille talo on kuin toinen, rankkoja asioita muistava iho. Kummankin naisen elämäntarina on surullinen: Astridin kokemukset ovat hirvittäviä, Veronikan traagisia. Naiset ystävystyvät ja herkullisia ruokia kokaten kertovat toisilleen oman tarinansa. Kirja rakentuu näistä kohtaamisen hetkillä jaetuista elämäntarinoista. Vaikka naisten kokemukset ovat surullisia, on kirjassa hauskojakin hetkiä. Yhtä toisen päähenkilön menneisyydessä tapahtunutta asiaa en voi ymmärtää, mutta siitä huolimatta myönteinen vire sekä rakkaus päähenkilöitä kohtaan kannattelee Olssonin kerrontaa.

Pidin kirjasta paljon. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ei ole nyt päättyvän vuoden järisyttävin tai paras lukukokemukseni, mutta kirjan viisaus ja lempeys tulee pyörimään mielessäni vielä pitkään. Kirjan kansi on tavattoman kaunis. Se lupaa sen, mitä kirja pitää sisällään: Kauneutta ja lämpöä rankkojen muistojen keskelle. Metsämansikoilla - ja muullakin ruoalla - on parantava ja ihmeellinen luottamusta rakentava voima.

***½

~PALUU JOULULOMALTA~

Joulu on takana ja se oli minulle hyvällä tavalla kirjallinen kaiken muun touhun ohella. Sain nauttia rauhallisuudesta ja levosta kaksivuotiaan poikani opittua vihdoin, kuinka nukkua kahdeksaan saakka aamulla (koko edellisen vuoden heräsimme ennen kuutta). Nautin läheisteni seurasta, söin laadukasta suklaata, ihailin lumisia maisemia ja koin sitä ihanaa sisäistä lämpöä, jonka pakkasjoulu minussa herättää. Joulupukki oli jostain saanut vihiä kirjatoiveistani, koska sain muutaman kirjapaketin. Lahjakirjoistani kirjoitan myöhemmin tänään tai viimeistään huomenna. Nyt haluan muistella joulua muutamalla kuvalla lapsuuteni kotipaikkakunnalta Pohjois-Savosta. Kuvien laatu ei ole paras mahdollinen, koska otin ne auton ikkunasta tyttäreni syntymäpäivänä, joulupäivänä.



Lumiset lehtikuuset kohoavat korkealla mäellä halkoen maalaismaisemaa, jossa kävimme jouluisella ajelulla


Puiden siimeksessä talven ystävän ajatukset lähtivät lentoon



Päättyen nauttimaan joulupäivän auringosta yhden aikaan iltapäivällä



Palasimme kotiin eilen illalla. Tässä nopea vilkaisu rakkaimpaan lukupaikkaani, nojatuoliin, joka oli aikaisemmin sisutuksemme ongelmakohta, mutta uuden verhoilun saatuaan juuri sellainen, jollaisen halusinkin:

~TOIVOTUS~

Hyvää joulua! Suuntaan huomenna perheeni kanssa joulunviettoon Pohjois-Savoon, ja toivon kaikille tunnelmallista joulua, kaunista säätä sekä hyviä lukuelämyksiä!

~JOULUN AJAN ELOKUVIA~

Lumen täyteisenä joulunalusmaanantaina, joka omalla kohdallani sattuu olemaan myös harvinaisen hiljainen työpäivä, on hyvää aikaa listata muutama jouluinen suosikkielokuvani. Nyt ajattelin laatia subjetiivisen top5-listani. Viiden valitseminen on vaikeaa, ja niinpä nytkin esimerkiksi koskettava Fanny ja Aleksander jää pois, vaikka sen ensimmäisen osan katsominen kuuluu joulunalustapoihini. Listani kaikki elokuvat löytyvät omasta dvd-hyllystäni.



5. Pikkunaisia, nimenomaan vuonna 1994 valmistunut versio, on elokuva, joka sai minut viime viikolla miettimään tämän listan laatimista. Vaikka elokuva kattaa monta vuotta ja eri vuodenaikoja, kuvataan Marchin perheen jouluja niin kauniisti, että luen tämän filmin nimenomana jouluelokuvaksi. Elokuvan lavastus on viehättävää ja "salaa" haaveilen Yhdysvaltain itärannikon sisustustyylistä.



4. Ihmemaa Oz ei ole jouluinen elokuva, mutta koska näin elokuvan ensimmäisen kerran lapsuudessani juuri jouluna, liitän elokuvan katsomisen tähän vuodenaikaan. Dorothyn punakenkäinen matka Leijonan, Variksenpelättimen ja Peltimiehen kanssa on loistavaa pyhäpäivien ajanvietettä. Kukapa ei voisi olla rakastamatta Somewhere Over the Rainbow-kappaletta? Kaipaisin klassikkoelokuvia esitettäväksi televisiossa joulun aikaan enemmänkin.



3. Visuaalisesti hivelevä nukkeanimaatio Painajainen ennen joulua sijoittuu jouluun, mutta sopii paremmin katsottavaksi jossain pyhäinpäivän ja joulun välillä. Tim Burton on nero luomaan romantiikan, kauhun, komiikan ja omaperäisyyden onnistuneen yhdistelmän. Jack Skellingtonin hyväsydäminen luiseva hahmo on saanut sijansa henkilökohtaisessa populaarikulttuurihistoriassani ja pidänkin lähes kaikista Burtonin elokuvista.



2. Rakkautta vain (Love Actually) on elokuva, jonka olen katsonut vuosittain vuodesta 2003 alkaen. Mosaiikkimainen ihmissuhdekomedia sisältää sopivasti kepeyttä ja vakavia sävyjä, se naurattaa, itkettää, on siirappinen ja skarppi. Englantilaiset romanttiset komediat ovat minulle ns. varma nakki mihin tahansa aikaan vuodesta, etenkin sellaiset, joissa näyttelevät sekä Colin Firth että Hugh Grant.



1. Niin, mitäpä olisi joulu ilman Lumiukkoa? Rakastan Lumiukko-elokuvaa, joka onkin ilmeinen ja sangen yllätyksetön valinta jouluiseksi suosikkielokuvakseni. Vaan minkäs teet; Minä alan kaivaa tätä elokuvaa dvd-kaapistamme jo lokakuussa ja kuuntelen kappaletta Walking in the air onnenkyyneleet silmissäni myös cover-versioina.



PS. Frank Capran Ihmeellinen on elämä taitaa olla monille se jouluelokuvien kaikkien aikojen klassikko. Frank Capran ystäville tulee pieni lahja Yle Teemalta tapaninpäivänä, jolloin kanava näyttää kaikkiaan kolme Capran ohjaamaa komediaa. Oma suosikkini on romanttinen Tapahtuipa eräänä yönä vuodelta 1934. Pääosassa ovat Clark Cable ja Claudette Colbert. Koska en luultavasti ehdi katsoa tätä suosikkiani tapaninpäivän aamuna, tulee digiboksin kovalevylle taas täytettä.

~JOULUISIA KIRJOJA~

Mary Cicely Barkerin Flower Fairies-kuvien jouluinen keiju

Alkuviikolla odottaessani miestäni kotiin työmatkaltaan Portugalista, kaipasin joulunostalgiaa ja ryhdyin katsomaan erästä ihanaa jouluelokuvaa. Elokuvan myötä jäin pohtimaan hyvän kirjan tai elokuvan sekä joulun liittoa. Kirjoitan jouluisista elokuvista viimeistään huomenna, nyt pohdin hieman jouluisia lukukokemuksia - tai ehkä pitäisi kirjoittaan joulun lukukokemuksista ja jouluisista lukukokemuksista.

Jouluiset lukukokemukset tulevat niistä kirjoista, joissa kuvataan joulua tai jotka omassa mielessä liittyvät joulun aikaan. Esimerkiksi itse saan jouluisia "kicksejä" kauniista sisustus- ja kuvakirjoista, joita selailen mieluusti marras- ja joulukuun iltoina kynttilänvalossa. Romaaneista joulua kuvataa ihanasti Louisa M. Alcottin romaanissa Pikku Naisia, jossa Marchin perheen joulunviettoon palataan useampaan otteeseen vuodenkierron mukaan. Suosikkikirjailijani John Irvingin kirjassa Kaikki isäni hotellit Berryn perhe viettää joulua hotellissaan vuonna 1956. Tunnelma on sekä alavireinen että hillitön. Kotimaisista tartun mieluusti Mika Waltarin Joulutarinoihin sekä Outi Pakkasen dekkariin Katso naamion taa, vaikken muuten olekaan enää ollut erityisemmin dekkarien ystävä.

Minulla on myös muutamia kirjoja, joihin palaan mieluusti juuri joulunalusaikaan. Lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin minulla oli tapana lukea Michael Enden Tarina vailla loppua itsenäisyyspäivän aikaan. Muistan, miten itsenäisyyspäivänä olin mukana partiolaisten soihtukulkueessa ja kulkueen jälkeen palasimme perheeni kanssa kotiin syömään vuoden ensimmmäiset joulutortut ja illemmalla aloitin lukemaan Enden kirjaa. Kirjan alkulause "Tee mitä todella tahdot" on mielestäni edelleen hyvä elämänohje, vaikkakaan ei aina toteuskelpoinen (esimerkiksi on pakko viedä lapset päiväkotiin, vaikka mieluusti viettäisin päivän kotona heidän kanssaan).



Marikki-kirjat ovat oman lapsuuteni suosikkeja ja ilokseni jouluyön neljä vuotta täyttävä tyttäreni on ihastunut näihin Astrid Lindgrenin kirjoihin ja Ilon Wiklandin kuvitukseen.

Millaisia kirjoja itse kukin luette joulun aikaan? Onko kyseessä ehkäpä romaani, joka saa joulumielen? Tai kirja, jota syystä tai toisesta tulee luettua vuosittain? Kyse voi olla myös sukeltamisesta lapsuuden jouluihin tai hyviä vinkkejä antavasta sisustuskirjasta.

Jouluiset lukukokemukset liittyvät ehkä jouluun, mutta mikä on joulun lukukokemus? Romaaneissa pidän kyllä jouluaiheisista kuvauksista, mutta minulle _joulu_kirja on kirja, jonka saan jouluaattona. Yleensä suosin romaaneja, koska laadukkaan suklaan ja kirjan liitto on minulle melkein pyhä asia joulun aikaan. Tänä vuonna toivelistallani (jollaisia mieheni kanssa "hienovaraisesti" kirjoitamme) on muun muassa Carlo Ruiz Zafonin Enkelipeli, Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Anna Gavaldan Lohduttaja, Joyce Carol Oatesin Haudankaivajan tytär sekä hurmaava valokuvakirja Maailman ihanin tyttö. Saa nähdä, istunko joulun seutuna jonkun mainitsemani kirjan vai yllättäkö joulupukki minut. Lapseni tulevat saamaan ainakin kirjat Satu Kukkameri ja lumen ihme sekä Suuri paloautokirja.


Hankin Carl Larssonin elämästä ja taiteesta kertovan kirjan viime syksynä heräteostoksena. Larssonin idylliset kuvat kantavat edelleen ja vaikuttavat ihannejoulun mielikuviin sekä maalaisromanttiseen sisustukseen.

PS. Kaikista ihanista kuvakirjoista ja nostalgiantäyteisistä romaaneista huolimatta eräs läheisimmistä joulukirjoistani taitaa kuitenkin olla hyvin proosallisesti Martan Joulukirja. Sitä ainakin selailen lähes päivittäin toimivien kukkienhoito- ja leivontavinkkien toivossa :)

~TORI AMOS: MIDWINTER GRACES~

Koska kyse on suosikkilaulajastani, on pieni hyppäys kirjoista musiikin maailmaan toivon mukaan sallittua. Tori Amosin joulu/talvilevy Midwinter Graces on suoraan sanottuna rumasta kannestaan huolimatta eräs vuoden kauneimmista levyistä. Amosin ääni ja piano sekä cembalo soivat kauniisti ja kuulija johdattuu musiikin mukana tunnelmalliseen, ehkä jopa hieman uniseen talvimaisemaan, joka on samaan aikaan surrealistinen ja kirkas.

Vanhana Amosin ihailijana olen erityisen mieltynyt levyn suhteen siihen, että Amos ikään kuin palaa alkujuurilleen. Levyltä on turha kikkailu karsittu pois ja Amosin vahva ääni sekä erinomainen soittotaito nousevat oikeuksiinsa. Levyn kappaleista suurin osa on vanhoja, perinteisiä englantilaisia joululauluja, mutta mukana myös Amosin itsensä tekemiä uusia kappaleita. Itse pidän enemmän ensin mainituista.

Amosta tuntemattomille voisin pikaisesti esitellä laulajattaren elämää ja tuotantoa. Englannin Cornwallissa nykyisin asuva Tori Amos syntyi Yhdysvalloissa 1963 metodistipapin ja kotirouvan perheeseen. Hän alkoi soittaa pianoa jo kaksivuotiaana, mutta nousi kuuluisuuteen hyvin henkilökohtaisella levyllään Little Earthquakes 1990-luvun alussa. Pianoa, cembaloa ja urkuja soittava Amos säveltää, sanoittaa ja tuottaa valtaosan musiikistaan itse. Hän käsittelee kappaleissaan raskaitakin aiheita aina seksuaalisesta väkivallasta keskenmenoon, uskonnosta historian naishahmoihin sekä myös elämän seesteisiin, onnellisiin äitiyden tai onnistuneen parisuhteen kaltaisiin teemoihin. Osa kappaleista on sanoitustensa osalta hölynpölyä, osa taas tarjoaa runsaasti tarttumapintoja eri elämäntilanteisiin.

Oma suosikkini Midwinter Graces-levyltä on itselleni ennestään tuntematon kappale Holly, Ivy and Rose, jossa Amosin kyky tehdä perinteisestä (trad.) uniikkia nousee hyvin oikeuksiinsa. Äitinä pidän myös Amosin yhdeksänvuotiaan tyttären Natashyan (Tashin) osuudesta kappaleessa. Kappaletta voi kuunnella YouTubessa. Youtubesta löytyvät lähes kaikki levyn kappaleet, joista omia suosikkejani ovat myös Candle: Coventry Carol sekä Amosin oma kappale Pink and Glitter. Kaikkien makuun Tori Amos ei varmastikaan ole, mutta hänen musiikkinsa vanhojen ystävien ohella myös talvea rakastavat pitänevät levystä.

~MARK HELPRIN: TALVINEN TARINA~

Mark Helprinin maagis-realistinen romaani Talvinen tarina on kirja, jonka luen kerran talvessa tai vähintään joka toinen talvi. Tänä vuonna en ole vielä kirjaa aloittanut, mutta pakkasen ja tuoreen lumen sävyttämä päivä sai minut jo selailemaan Lundiassani odottavaa taianomaista teosta.

Toistan varmaankin lukuisia muita kirjablogeja tai -arvosteluja, kun totean Talvisen tarinan kuvailun olevan vaikeaa. Sen juoni on monisyinen; Kirja kattaa koko 1900-luvun ja käsittelee suuria teemoja, kuten tuhatvuotista valtakuntaa. New York, talvi ja lumi sekä myyttinen hahmo, pelastava valkoinen hevonen Athansor toimivat keskeisissä rooleissa päähenkilö Peter Laken vaiherikkaassa elämässä - tai elämissä.

Talvinen tarina on paksu kirja, jota rakastan. Kirjan kansikuva luultavasti jäi mieleeni jo 1980-luvun puolivälissä, jolloin olin varhaisessa teini-iässä. En silloin vielä Helpriniin tarttunut (enkä olisi varmaan kirjasta mitään ymmärtänytkään), mutta Keltaisen Kirjaston painoksen kansi lumosi minut. Reilut kymmenen vuotta sitten näin unta jäämyrskystä, joka oli jäädyttänyt koko silloisen asuinkatuni ja kannen hevonen lensi entisen kotipaikkakuntani yllä. En yleensä ole unien johdateltavissa, mutta tällä kertaa uni innosti minut marssimaan kirjastoon lainaamaan Talvisen tarinan. Olin päättänyt olla kirjan vallassa jo ennen lukukokemustani, joka heti koukuttikin minut tähän kirjaan.

Olen varmaankin ladellut nyt melkoisesti ylisanoja vaikeasti kuvailtavissa olevasta kirjasta, mutta minulle Talvinen tarina on täydellinen, palkitseva ja maaginen kirja.

~LAVASTETTU LUMIOMENA~

Toisessa yhteydessä sain kysymyksen lumiomena-kuvasta ja huomasin, ettei minulla ole vielä sellaista. Koska vietin tänään kotipäivää kuopukseni kurkunpääntulehduksen vuoksi, oli minulla aikaa sekä kaikenlaiseen puuhasteluun että lukemiseen ja musiikinkuunteluun. Joulua rakastavana ihmisenä olen tänä(kin) vuonna sortunut ostamaan useita jouluaiheisia sisustuslehtiä, joista tänä vuonna tunnelmallisimmaksi ylsi Kaikkien aikojen joulu. Lehdessä oli ohjeet huurteisten hedelmien tekoon, ja niin huomasin vatkaavani kananmunan valkuaisia ja pyöritteleväni valkuaisella sivellyt omenat kidesokerissa. Jotta sain mukaan oikeaa lunta, vein omenat kuvausta varten terassillemme, jonne satoi hiljakseen lunta.

Mistä sitten keksin ja miksi käytän nimimerkkiä Lumiomena? Olen jo 14 vuoden ajan pitänyt Tori Amosin musiikista (Amosista tulossa oma kirjoituksensa lähiaikoina) ja kappaleessaan Carbon hän viittaa Neil Gaimanin kertomukseen Snow, glass, apples. Minä päätin aikoinani eräälle raskausaikani keskustelupalstalle kirjoittaessani jättää lasin välistä, lumen ja omenan yhdistelmään oli välittömästi ihastunut. Vauva-aiheet ovat nettikeskusteluistani jääneet taakse jo muutama vuosi sitten, mutta nimimerkki jäi tänne blogimaailmaan. Syksy ja talvi ovat suosikkivuodenaikojani, vaikka pidän myös kesästä (kevään ystävä en erikoisemmin ole). Omenat ja lumi yhdistävät kaksi ihanaa vuodenaikaa, minulle mielesen artistin laulun sekä omien lasteni odotusajan. Siksi olen Lumiomena.

~L.M.MONTGOMERY: MARIGOLDIN LUMOTTU MAAILMA~ Siiretty teksti

(Siirrän tämän tekstin tänne toisesta blogistani)


Lucy Maud Montgomeryn Marigoldin lumottu maailma on julkaistiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa suomennettuna. Nyt on ilmestynyt toinenkin uusi suomennos, Vanhan kartanon Pat, jota en vielä ole hankkinut hyllyyni.

Marigoldin lumottu maailma on sielukas ja kaunis kirja. Kirja kertoo lapsen mielikuvitusmaailmasta, suhteesta sukulaisiin ja koulutovereihin sekä luonnonrikkauksiin. Keskiöön nousevat sukupolvien väliset suhteet sekä läheiset jotka eivät ymmärrä Marigoldin ajatusmaailmaa (isoäiti) sekä he, jotka ymmärtävät (vanha isoäiti). Runotyttö-kirjoista tuttua kaikua on Lesleyn suuressa suvussa, jonka parissa Marigold kasvaa, ja kirja sisältääkin intertekstuaalisen viittauksen Murrayn sukuun.

Paikoitellen Marigoldin lumottu maailma on hyvin hauska, jopa kepeä. Taustalla on kuitenkin vakava pohjavire, joka saa miettimään omiakin kokemuksia. L.M. Montgomery on kerronnassaan lapsen puolella. Myös kirjan luontokuvaukset ovat upeita keijukaisineen ja vehreine metsiköineen.

Marigold ei henkilöhahmona ole yhtä läsnäoleva kuin Anna tai Emilia, mutta kaikille Annojen ja Runotyttöjen ystäville tämä kirja on aivan ehdoton. Viehättävä on termi, joka parhaiten kuvaa romaanin tunnelmaa. Ja Prinssi Edwardin saarelle on aina yhtä ihanaa tehdä nojatuolimatkoja!

Jos muuten lukijoissa on Montgomeryn ystäviä, olisi mukava kuulla, sykähdyttikö Anna tai Emilia enemmän? Itse pidän kummastakin ja edelleen luen Annoja ja Runotyttöjä ajoittain. Tyttärenin toinen nimi on Emilia osin Montgomeryn vuoksi (ja osin Emilia-Romagnan maakunnan).

~PETRI TAMMINEN: ENON OPETUKSET~

Petri Tammisen Enon opetukset on romaani, josta en osaa sanoa oikein mitään. Luin kirjan nopeasti, ehkä liiankin pikaisesti. Kirja tarttui mukaani Helsingin Kirjamessujen ale-laarista, ja ostaessani sen kuvittelin lukevani jotain Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaiseen rinnastettavaa. Tietenkään kahden toisistaan irrallisen kirjailijan teoksia ei pitäisi rinnastaa, mutta minkäs mielikuvilleen voi. Nousiaisen kirja oli hillittömän hauska ja samaan aikaan selkäpiitä karmiva. Kuvittelin Enon opetusten tuovan jossain määrin samanlaisia ajatuksia, mutta tällä kertaa en saanut Jussi-nimisestä päähenkilöstä otetta. En välittänyt hänestä kuin vasta kirjan loppupuolella.

Jussi on sinänsä koskettava, jossain määrin omaa elämäänsä sivusta seuraava mies, jonka väitöskirja on ikuisesti kesken ja jolla muutenkin menee pieleen. Pahemmin pieleen elämässään menee renttumaisella enolla, joka ei itse tunnu välittävän siitä, ettei ole enää parhaassa mahdollisessa "kuosissa". Kirja rakentuu kolmesta eri vuosikymmenille sijoittuvasta episodista, joiden ajan kuvaus on onnistunutta. Vaikka lukija jakso jaksolta näkee enon muutoksen huonompaan suuntaan, on eno tärkeä kiintopiste päähenkilön elämässä.

Olen kuullut Tammista luonnehdittavan "mieskirjailijaksi". Siihen ota kantaa, mutta naiskuva Enon opetuksissa on melko ohut ja yksipuolinen. Kenties tuo vieraus, jolla naisia kuvataan, kertoo päähenkilön, ajatusmaailmasta. Minun kirjani tämä ei ollut. Joku toinen lukija varmasti tykkää, Tamminen kirjoittaa hyvin käyttäen suomen kieltä rikkaasti.

~JATKOAIKEITA~

Soudan ja huopaan Lumiomena-blogini kanssa. Viikonloppuna Leena Lumi oli kirjoittanut ensimmäisen kommenttinsa blogiini ja nyt olen hänen bloginsa lumoissa. Mietin, että kentiesehkäjotenkinkummastisittenkin jatkan kirjojen parissa täällä. Teen sen myöhemmin tänään siirtämällä ensin yhden toiseen blogiini kirjoittamani tekstin tänne, ja loppuviikolla on luvassa vielä pari kirjallisuuspainotteista kirjoitusta. Nyt tarjoilen yläkuvassa joulun tuoksua neilikkaisten mandariinien sekä piparkakkujen muodossa.

Kotia, lapsia sekä henkilökohtaisempia omia pohdintojani sisältävät jutut jätän sinne toiseen blogiini. Tänne tulen kirjoittamaan pääosin kirjoista, musiikista ja muista kulttuurielämyksistä, toisinaan toki muitakin itselleni läheisiä asioita muistaen.