Kajsa Ingemarssonin Kohtalonpyörän lukeminen vei minulta tavallista enemmän aikaa, koska luin sinänsä viihdyttävästi kirjoitettua kirjaa pääosin ruotsiksi. Sain ruotsinkielisen pokkarin hyvältä ystävältäni (jolle kaunis kiitos, jos blogiani luet!) ja hänen kannustamaan päätin testata ruotsin taitojani. Se vaati hieman aikaa, koska lukiovuosistani sekä yliopiston kielikurssista molemmista on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Varmuuden vuoksi sorruin ostamaan myös suomenkielisen version, jota luin työmatkojen aikana junassa.
Kohtalonpyörä (Lyckans hjul) on kertomus kolmesta pikkukaupungissa asuvasta naisesta, eläkeikää lähestyvästä Miriamista, hieman alle nelikymppisestä kampaajasta Ninasta sekä kolmekymppisestä lakimies-äidistä Ellinorista. He kaikki joutuvat kamppailemaan oman elämänsä ratkaisujen parissa aina epätoivon tunteisiin saakka. Alueelle muuttaa ennustajana toimiva nainen, jonka luona kaikki naiset käyvät. Onneksi ennustaminen ja korttien lukeminen on kirjassa vain sivujuonne. Se on sikäli keskeistä, että kohtalonpyörä-kortin saatuaan Miriam, Nina ja Ellinor päättävä tehdä kerrankin jotain vain itselleen ja matkustaa yhdessä Tukholmaan.
Ingemarsson osaa kirjoittaa samaan aikaan viihdyttävästi ja koskettavasti. Osa kirjan teemoista on hyvinkin riipaisevia, mutta (ehkä liiankin helposti tehty) onnellinen loppuratkaisu jättää hyvän ja kepeänkin olon. Naisen valinnat niin äitiyden, uran, siirtolaistaustan kuin hylätyksen tulemisesta selviytymisen suhteen ovat kantavia teemoja hyvässä lukuromaanissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti