~KIRSI PIHA: MEDICIEN NAAPURISSA~

Luin Kirsi Pihan ihastuttavan "espresson mittaisia tarinoita" sisältävän matkakirjan Medicien naapurissa toiseen kertaan. En yleensä pysty lukemaan mitään bussissa työmatkojen aikana, Pihan kirjan luvut olivat juuri sopivan mittaisia lukea aina yksi tai kaksi kerrallaan; En joutunut kärsimään pahasta olosta, vaan sain töihin mennessäni hyvän mielen ja matkakuumeen.

Kirsi Piha kirjoittaa raikkaasti, hauskasti ja osuvasti italialaisista ilmiöistä - anteeksi, Saapasmaan asukkaiden kaikella rakkaudella kuvattu nurkkakuntaisuus huomioiden pitäisi kirjoittaa marchelaisista, ei italialaisista ilmiöistä! Italiassa, tosin emilialaisessa suurkaupungissa Bolognassa, osin asuneena tunnistan monia Pihan kuvailemia yksityiskohtia aina suhtautumisesta ruokaan (ja sen paikallisuuteen), lapsiin, ulkonäköön tai liikennekulttuuriin. Minut kirja saikin muistelemaan Bolognan aikoja.

Toki Kirsi Pihan kuvailema Marchen maaseutu tuntuu kauniilta ja hedelmäpuineen sekä kesäkurpitsasatoineen raikkaalta hieman tunkkaiseen kaupunkiin verrattuna. Suurkaupungissa on paljon ikävää, kuten katujen varsien kerjäläiset tai ihmiseritteiden haju kaariholvikäytävissä. Toisaalta Bolognaan mahtui paljon ihanaa ja mielenkiintoista, kuten kaupungin alla kulkeva "salattu" joki, 666 San Lucan kirkkokukkulalle johtavaa holvikaariporttia, ovikellon soitolla aukeavat loistavat ruokapaikat tai yliopiston pihalla kevätaikaan kukkiva magnoliapuu. Liikenteestä en sano mitään, koska mieheni ajoi autoa, minä vain istuin kyydissä.

Medicien naapurissa on hurmaava matkakirja. Se kestää useamman lukemiskerran ja saa kaipaamaan Italiaa kaikkine pienine kuriositeetteineen.

~NÄPERTELYÄ~

Koko viikon olen ollut pakotettu pysymään pääosin sisällä; Alkuviikolla kuopukseni oli kuumeinen, tämän jälkeen mieheni ja minä sairastuimme molemmat ja eilen esikoisellani oli lämpöä. Kaiken kukkuraksi kuopus sairastui uudelleen ja poika saikin antibiootit korva- ja silmätulehdukseen. Jospa sairastelu menisi ohi nyt viikonlopun mittaan ja ensi viikolla koko perheellä olisi uusi, uljas arki ;)

Sisäpäivät ovat koetelleet meitä kaikkia: Lapset eivät ole juurikaan päässeet ulos, vaikka lasten Panadolin voimin energiaa kyllä olisi riittänyt. Itse taas en ole jaksanut päänsärkyni vuoksi lukea enkä edes katsoa elokuvia. Maanantaina, jolloin en vielä ollut flunssainen, innostuin kuitenkin tekemään korun. Ostin melkein omenakarkkeja (onko sellaisia olemassa?) muistuttavia vihreitä lasihelmiä jo kesällä ja yhdistin ne rikki menneen oliviinikoruni helmiin. Suureksi harmikseni en osaa tehdä käsitöitä kovinkaan hyvin, mutta korujen näprääminen on palkitsevaa ja nopeaa puuhaa:





Niin kipeä en ole koskaan, ettenkö ehtisi tai jaksaisi leipoa jotain. Eilen teimme tyttäreni kanssa amerikkalaisia suklaamuffinseja. Onneksi ehdin syödä niitä eilen muutaman, koska tänään en nuhan vuoksi maistaisi lainkaan tuota ihanaa supersuklaista makua:




Tervettä viikkoa kaikille <3

~KAJSA INGEMARSSON: KOHTALONPYÖRÄ~

Kajsa Ingemarssonin Kohtalonpyörän lukeminen vei minulta tavallista enemmän aikaa, koska luin sinänsä viihdyttävästi kirjoitettua kirjaa pääosin ruotsiksi. Sain ruotsinkielisen pokkarin hyvältä ystävältäni (jolle kaunis kiitos, jos blogiani luet!) ja hänen kannustamaan päätin testata ruotsin taitojani. Se vaati hieman aikaa, koska lukiovuosistani sekä yliopiston kielikurssista molemmista on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Varmuuden vuoksi sorruin ostamaan myös suomenkielisen version, jota luin työmatkojen aikana junassa.

Kohtalonpyörä (Lyckans hjul) on kertomus kolmesta pikkukaupungissa asuvasta naisesta, eläkeikää lähestyvästä Miriamista, hieman alle nelikymppisestä kampaajasta Ninasta sekä kolmekymppisestä lakimies-äidistä Ellinorista. He kaikki joutuvat kamppailemaan oman elämänsä ratkaisujen parissa aina epätoivon tunteisiin saakka. Alueelle muuttaa ennustajana toimiva nainen, jonka luona kaikki naiset käyvät. Onneksi ennustaminen ja korttien lukeminen on kirjassa vain sivujuonne. Se on sikäli keskeistä, että kohtalonpyörä-kortin saatuaan Miriam, Nina ja Ellinor päättävä tehdä kerrankin jotain vain itselleen ja matkustaa yhdessä Tukholmaan.

Ingemarsson osaa kirjoittaa samaan aikaan viihdyttävästi ja koskettavasti. Osa kirjan teemoista on hyvinkin riipaisevia, mutta (ehkä liiankin helposti tehty) onnellinen loppuratkaisu jättää hyvän ja kepeänkin olon. Naisen valinnat niin äitiyden, uran, siirtolaistaustan kuin hylätyksen tulemisesta selviytymisen suhteen ovat kantavia teemoja hyvässä lukuromaanissa.

~PIENIÄ ILOJA~

Olen täysiverinen kotihiiri, vaikka käynkin töissä. Koetan kuitenkin keksiä iloa myös työympäristöstäni ja vastaavasti nauttia rauhallisesta (ja lasten vuoksi samaan aikaan niin kovaäänisestä!) kotielämästä kaiken vastapainona. Arjen pienet asiat ilahduttavat väsyneenäkin, kuten yllä keittiömme eräällä seinällä roikkuva laventelinippu tämän kesän laventeleista. Alla oleva kuvan taas otin suoraan työpaikkaani vastapäätä - aamuinen aurinko välkehtii kirkkaasti veden pinnassa.