~KODIN TUNTUA~

Pientä hömpötystä kotiovessa

Viimeiset viikot uuden kodin ja sen myötä uuden päiväkodin, töiden ja näiden yhteisvaikutuksen aikaansaaman stressin myötä ovat tehneen oloni niin kiireiseksi ja takakireäksi, ettei mukamas ole ollut aikaa pysähtyä miettimään muuta kuin arjen pyöritystä.

Eilen hoksasin, että talomme alkaa paitsi näyttää, myös tuntua kotoisalta. Mietin, mikä kaikki tekee talosta kodin? Jos näitä asioita alkaa listaamaan, voi äkkiseltään löytää paljonkin juuri omannäköisiään seikkoja. Leipominen sujuu jo rutiinilla, viime viikonloppuna muffinsiteline tuli koekäyttöön ja sainpa vieraita varten aikaiseksi myös mansikkahyytelökakun sekä feta-pinaattipiirakkan. Suklaalevyt ovat löytäneet kätkönsä lasten ulottumattomilta.

Olen myös löytänyt oman paikkani sohvannurkasta, jonne osaan ainakin toisinaan istahtaa lukemaan. Samoin ensin vierastamani kivilattia keittiössä on oikeastaan ihan mukava lattialämmityksen ollessa päällä ja Kivi-tuikkuastiat löysivät heti paikkansa takan reunalta.

Kaikki ei tietenkään ole kotoisaa, kun uusista asioista on kyse. Esimerkiksi yöt ovat todella pimeitä; Talomme sijaitsee hiekkatien varressa eikä kotikadullamme ole edes katuvaloja. Näin ollen ei ihme, että tyttäreni törmäilee öisin vessareissulle herätessään omiin leluihinsa. Myös itse olen kokenut pimeyden hieman ahdistavana ja kun menen nukkumaan, on villasukkiin verhotut jalkani saatava nopeasti peiton sisään. Eteiseen laitoimme jo yövalon ja jotkut vastaavat täytynee saada myös lasten omiin huoneisiin. Vanhassa kodissamme lastenhuoneessa paloi himmeä Ikeasta ostettu tähtivalo aina syyskuusta saakka. Vaikka tähtivalo muistuttaakin joulusta, voi sitä mielestäni pitää päällä milloin vain pimeässä tuomassa paitsi valoa myös lämmintä tunnelmaa.

Myös jotkut talon tavat - ja puhun nimenomaan talon, en entisten asukkaiden tai naapurien tavoista - ovat outoja. Valokatkaisijat kääntyvät väärin päin, enkä ole vielä sinut saunan heti valmiin kiukaan kanssa. Pikkuhiljaa kaikki siitä kuitenkin sukeutuu.

Kun eilen illalla istuin talon rappusilla ja katselin saippuakuplia puhaltavaa alle nelivuotiasta tytärtäni ja niiden pyydystämistä yrittävää lokakuussa kaksi täyttävää poikaani, tajusin miten lasten onnellisuus on lie se kaikkein suurin kodin tunnun indikaattori. Toki myös viikonloppuna istuttamamme omenapuun ja syyshortensian taimet loivat osansa sellaisesta hyvästä mielestä, joka kumpusi jostain syvältä sisimmästä.