tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post233746583332338716..comments2024-02-28T16:15:37.935+02:00Comments on Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua: Luetko tunteella, analysoiden, itkien, nauraen, unohtaen?Katja / Lumiomenahttp://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comBlogger54125tag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-20508481297539860372012-01-21T23:08:49.355+02:002012-01-21T23:08:49.355+02:00Aino: Niinhän se usein menee: toiset kirjat vievät...Aino: Niinhän se usein menee: toiset kirjat vievät heti mukanaan ja toiset eivät vaan syystä tai toisesta uppoa. Minäkään en lue samaa kirjaa uudelleen kuin harvoin. Joskus on hauska testata, miltä 20 vuoden takainen suosikkikirja tuntuu. Ja tyttökirjaklassikot ovat minulle poikkeus tässä kaikessa, niiden lukeminen on aina sekä rentouttavaa että uutta antavaa.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-66837528512935816692012-01-21T19:50:25.420+02:002012-01-21T19:50:25.420+02:00Minut kirja joko valloittaa tai sitten ei. On kirj...Minut kirja joko valloittaa tai sitten ei. On kirjoja joita luen paremman puutteessa ja sitten on kirjoja, joita luen tunteella uudelleen ja uudelleen, vaikka tiedän, että ne mahdollisesti taas itkettävätkin, toisaalta en tohdi tarttua kirjaan uudelleen kovin herkästi, kun pelkään, että se ei "tällä lukukerralla" itkettäisikään, jolloin jotain jäisi vajaaksi, tällainen kirja on esimerkiksi Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa, jonka olen ajatellut josssain vaiheessa lukea uudelleen, mutta pelkään, että tunnekokemus ei vastaisikaan enää aikaisempia. On myös kirjoja, jotka olen työntänyt inhoten pois muutaman rivin luettuani.ainohttp://www.sheferijm.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-53967451034057804472012-01-21T13:11:20.840+02:002012-01-21T13:11:20.840+02:00Heipä hei vaan! Kiva, että olet käynyt täällä luke...Heipä hei vaan! Kiva, että olet käynyt täällä lukemassa ja että nyt kommentoitkin. Minä aina ihailen tunteellisia lukijoita. Tuon Ole luonani aina aion lukea melko pian, koska sain kirjan eilen postitse ja Pitkän päivän ilta yksin riitti tekemään minusta Ishiguro-fanin. Itse en tosiaan usein itke, mutta mielenliikutukset kirjaa lukiessa syntyvät samoin yleensä jostain oivalluksesta, jostain "elämää suuremmasta".<br /><br />Mielenkiintoista, että luin Lasten kirjan lukuromaanimaisesti. Minä aloin ehkä lähtökohtaisestikin lähestyä sitä älykköjärkäleenä. Mutta pidin kyllä kirjasta kovasti. Se on vieläkin kesken. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-56973639886556226692012-01-21T13:06:11.586+02:002012-01-21T13:06:11.586+02:00Mielestäni sinun blogiarvioissasi näkyy hienosti t...Mielestäni sinun blogiarvioissasi näkyy hienosti tuo tuntella lukemisen ja analyyttisen onnistunut yhteistyö. Pidän eniten sellaisista blogiarvioista, joista molemmat välittyvät. :)<br /><br />Minäkin luen toisinaan kirjan kohtauksia ääneen miehelleni, etenkin niitä hauskimpia. <br /><br />Tunnelmat varmaan säilyvät pitempään kuin konkreettiset asiat? Mutta se tunnelma tai tunne onkin lopulta se, miksi kirja mieleen jää tai sydämeen piirtyy.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-18816343514460864002012-01-21T13:02:09.319+02:002012-01-21T13:02:09.319+02:00Muistankin aina sinut Aslamin kirjasta. - > Sii...Muistankin aina sinut Aslamin kirjasta. - > Siis Aslamin kirjasta kuulemani maininnat muistuttavat, miten sinä pidät kirjasta. <3 Kirjoitin hieman sekavasti. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-45374708506538644212012-01-21T13:01:09.752+02:002012-01-21T13:01:09.752+02:00Muistankin aina sinut Aslamin kirjasta. Se on varm...Muistankin aina sinut Aslamin kirjasta. Se on varmasti uksi "sielukirjasi"? Minä en oikein päässyt kirjaan sisälle. Ei se rankka ollut, mutta ei saanut minussa aikaan oikein mitään tunteita. Ja olisin niin halunnut pitää siitä! Kieli oli kyllä kaunista.<br /><br />Heittäytyminen kirjaan on upea asia. Minäkin yritän sitä, mutta olen tyytyväinen analyyttisenakin. Saan sitenkin irti sen, mitä haluan ja osaan kyllä olla mukana tarinassa, nähdä ne "elokuvallisina" silmissäni. <br /><br />Luin Syyspurjehduksen viime yönä ja pidin, kuten pidin Bargumin Syyskesästäkin.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-13873604627570534252012-01-21T12:53:21.370+02:002012-01-21T12:53:21.370+02:00Ihana tunnelukija siellä! :) Nostit esille monta s...Ihana tunnelukija siellä! :) Nostit esille monta sellaista kirjaa, joita itsekin haluaisin lukea, etenkin tuon Hirvosen kirjan. Se pitää ostaa omaksi. Pulkkisen Totta ei itkettänyt minua (sekään), mutta kosketti kyllä sitäkin enemmän.<br /><br />Hyvä, että muistutit uusi vuosi-postaukseni kommenteista. Nyt on ollut niin vilkkaita päiviä, että olen unohtanut tarkastaa vanhemmat kommenttini. *nolo* Mutta tosiaan tuo Tiilikan Punainen mekko on kirja, joka ärsytti ja inhottikin. Silti kirja piti vaan lukea. Kovin monia samanlaisia en muista. Hieman eri tavalla inhotti Torey Haydenin Aavetyttö. Se oli toki koskettava, mutta silti tuli jotenkin likainen olo ko. kirjaa lukiessani.<br /><br />Mutta onneksi suuri osa kirjoista aukenee toisin. Sirpa Kähkösestä olen samaa mieltä, niin loistava kirjailija!Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-21442284441486657472012-01-21T11:28:49.649+02:002012-01-21T11:28:49.649+02:00Minulle kävi kirjallisuudenopintojen aikaan ihan s...Minulle kävi kirjallisuudenopintojen aikaan ihan samoin. Siksi ehkä vaihdoinkin pääainetta ja koin heti olevani vapaampi lukija, mutta kyllä ne vanhat opinnot aina mukana kulkevat. Ei voi mitään. :)<br /><br />Luulen, että kirjablogin pitäminen on osaltaan palauttanut punakynän mukaan lukemiseeni. Se ei välttämättä ole huono juttu, mutta täydellinen heittäytyminen on hankalaa, kun samalla mietin mitä ko. kirjasta blogiin kirjoittaisin (en koskaan tee muistiinpanoja kirjoista ja ehkä siksi koetan jo lukiessani "muistaa" kirjan).<br /><br />Nauttiminen tai nauttimattomuus on ihanaa, jos voi olla täysillä mukana kirjassa. Minäkin muuten jätän kehnot kirjat helposti kesken.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-957111847704666552012-01-21T11:24:40.938+02:002012-01-21T11:24:40.938+02:00Sinulla on siis ihan sama juttu kuin minullakin. :...Sinulla on siis ihan sama juttu kuin minullakin. :) Elokuvat liikuttavat minua ihan oudosti, saatan kyynelehtiä jopa elokuvan musiikin alkaessa ennen kuin tiedän mitään itse filmistä. :)<br /><br />Olit mielessäni, kun luin Emma Donoghuen Huonetta. Haluaisin oikeastaan, että lukisit sen alkukielisenä (jos kirja ollenkaan kiinnostaa), koska kirjan kieltä on kehuttu niin ainutlaatuiseksi. Suomennoksessa, vaikka se laadukas olikin, ei tuo ainutlaatuissuus ihan välittynyt ja sikti haluaisin kuulla jonkin ammattilaisen mietteitä kirjasta. Kiinnostavaa myös kuulla Piioista.<br /><br />Minäkin näen henkilöt ja tapahtumat kirjaa lukiessani. <3Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-33703546139229505002012-01-21T11:17:49.881+02:002012-01-21T11:17:49.881+02:00Minä ihailen kaikkia tunnelukijoita. Luulen itse l...Minä ihailen kaikkia tunnelukijoita. Luulen itse liikuttavani enemmän kirjan yleisestä tunnelmasta kuin jostain tapahtumasta. Siksi Norwegian Woodikin sai itkemään, siinä on jotain sellaista niin pakahduttavaa. :)<br /><br />Olen ihan samaa mieltä kielestä. Minulla on muutama lukukokemus mennyt suorastaan pilalle silloin, kun kirjassa on kummallista kieltä esim. teinikieltä aikuisten romaanissa tms. Tämä toimii myös lastenkirjoissa. Eskari-ikäinen tyttäreni haluaisi kuunnella erään heppasarjan kirjoja ääneen luettuna, mutta kirjassa vastaantullut sana "ihku" vei minulta halun lukea koko sarjaa.<br /><br />Sekin totta, että mitä enemmän lukee, sitä vaativammaksi lukijaksi tulee. Aika ihanaa!Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-20967811925645414682012-01-21T11:09:29.023+02:002012-01-21T11:09:29.023+02:00Romaanit ja tietokirjallisuus ovat ehdottomasti as...Romaanit ja tietokirjallisuus ovat ehdottomasti asia erikseen. Itse odotan erilaisia tuntemuksia myös erilaisilta romaaneilta: lukuromaanin äärellä haluan viihtyä, ehkä pelätä ja ennen kaikkea nauttia. Mutta vaikeammaksi määritellyt - mitä se sitten onkin, ehkä Saramago tms - kohdalla haen ajateltavaa ja kielellisiä haasteita, en niinkään tunne-elämyksiä.<br /><br />Kirjasarjan loppuminenkin voi itkettää, jos sarja on hyvä. Tai sitten se voi olla jopa helpotus. Vaikea sanoa. :)<br /><br />Minä nauran usein lukiessani, mutta kuten totesin, itku on tiukassa. Suru tai liikutus voi silti olla läsnä.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-54627578552177884342012-01-20T10:34:37.602+02:002012-01-20T10:34:37.602+02:00Kiitos hienoista ja pohdiskelevista kommenteista j...Kiitos hienoista ja pohdiskelevista kommenteista jokaiselle. Vastaan niihin myöhemmin tänään, tämä vaan tällaisena väliaikatietona. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-4337446493437971382012-01-20T08:53:16.747+02:002012-01-20T08:53:16.747+02:00Heipä hei, olen käynyt jo muutaman kerran lueskele...Heipä hei, olen käynyt jo muutaman kerran lueskelemassa mutta tämä on ensimmäinen kerta kun kommentoin. Olen tunteellinen ja uppoutuvainen lukija, en kovin analyttinen. Voin itkeä tirauttaakin, viimeksi varmaan Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirjan parissa. Kyynelten tulvahtaminen ei liity useinkaa suoraan kirjan henkilöihin tai juoneen vaan sellaiseen loppupuolen oivalluksen hetkeen, jolloin tuntuu siltä että tätä juuri elämä on, siitä tämä kertoo ja voin niin samaistua siihen. Oikeastaan ryhdyin kuitenkin kommentoimaan lausahdustasi Lasten kirjasta. Kyllä minä vaan sen luin aivan lukuromaanimaisesti ja uppoutuen kirjailijan aikomuksista huolimatta, yhdeltä istumalta niin sanotusti vaikka se istuma kestikin viikon. Nautin kokemuksestani ja tarkemmin ajateltuna senkin tarina loppupuolella saattoi tulla tirautuksen paikka:)Anu.Rhttps://www.blogger.com/profile/04113461254006578800noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-8917282812231578242012-01-19T22:03:19.522+02:002012-01-19T22:03:19.522+02:00Ihana aihe, miten mielenkiintoista lukea kaikkien ...Ihana aihe, miten mielenkiintoista lukea kaikkien kommentteja!<br /><br />Minä luen ahmien ja tunteella. Yritän aina muistaa olla analyyttinen myös, muistikirja ja kynä on kyllä käden ulottuvilla mutta tuppaavat unohtumaan. Joskus itken niin että silmät melkein turpoaa umpeen, joskus puhisen kiukusta ja kirja meinaa lentää seinään, onneksi usein naurankin! Hauskimmat jutut on pakko saada lukea miehelle ääneen, yhdessä nauraminen on parasta.<br /><br />Ja unohdan kaiken melkein samantien kun kirjan suljen. Tai itseasiassa, en kaikkea. Muistan monestakin kirjasta sen tunnelman, vaikkei tapahtumista ja juonesta olisi ollut hajuakaan enää pitkiin aikoihin.Erja Metsälähttps://www.blogger.com/profile/07185457097625575932noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-41190326482288930212012-01-19T19:37:28.218+02:002012-01-19T19:37:28.218+02:00Hyvä kun autoit, sillä en muista montaakaan kirjaa...Hyvä kun autoit, sillä en muista montaakaan kirjaa, joka olisi saanut todella kyyneliin, mutta Nadeem Aslamin Elävältä haudatut oli sitä, eikä ollenkaan rankkuutensa vaan täysin rajat ylittävän kauniin kielensä takia. Kyynelehdin kaunista musiikkia, mutta Elävältä haudatuissa kyynelehdin kanista kieltä. Ja sitten tuli Kirjeitä kiven alle ja silloin satoi suolaista vettä muusta syystä...<br /><br />Olen heittäytyjä ja nautin kirjasta eniten, kun voin heittäytyä eli kirjoittaja inspiroi minua tarpeeksi.<br /><br />Olen kokenut tunteen kolmen kirjablogivuoteni aikana jo aika monasti, mutta kovimmat jutut jäävät mieleen. Vain ne muistaa. Ja nyt sitten tämä Syyspurjehdus...<br /><br />***<br /><br />Jos kirja ei ole minulle tarpeeksi vahva, ryhdyn lukemaan viileästi ja silloin tulee sitä analyyttisyyttä ja vertailua enempi ja todellista arvostelua eli ei sitä, mitä lupasin aikojen alussa lukijoilleni eli KIRJAELÄMYKSIÄ EI KIRJAKIDUTUKSIA. Mutta kaikki kirjat eivät voi olla niin kovasti elämyksiä etenkään kun maku vain muuttuu odottaen vahvempaa ja tyylikkäämpää ja jotain aivan uutta.Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-71499751230510990922012-01-19T18:50:55.491+02:002012-01-19T18:50:55.491+02:00Tunnelukija täällä. Itkettäviä kirjoja muistan het...Tunnelukija täällä. Itkettäviä kirjoja muistan heti monta; Nicholas Sparksin Kuuntele vain muistojasi, Riikka Pulkkisen Totta, Olssonin Laulaisit minulle jne, Kähkösen Kuopio-sarja, Honkasalon Eropaperit, Elina Hirvosen Että muistaisit saman... niitähän riittää. <br /><br />En lue tällä hetkellä dekkareita tai jännäreitä muutenkaan, joten en osaa pelkäämistäni lukukokemuksen yhteydessä arvioida. Mutta nuorempana toki Neiti Etsivien tunnelma tai esim Maria Gripen Varjo-sarjan mystisyys saivat ajoittain kylmät väreet aikaiseksi. <br /><br />Inhotusta ja myötähäpeää koin minäkin niin ikään Tiilikan Punaisesta mekosta (huomasitko muuten kyseistä kirjaa sivunneen kommenttini tuolla uuden vuoden lupaus-postauksessasi?)<br /><br />Tiilikan kirja toisaalta myös inhorealismissaan oli semmoinen, että oli pakko lukea loppuun, eikö se päähenkilö nyt jo ryhdistäydy jne.<br /><br />Joitakin muita vastaavia inhotus-uteliaisuuskokemuksia on ollut matkan varrella, eli liekö sekin hyvä kirja omalla tavallaan, että onnistuu koukuttamaan ällötyksestä huolimatta.<br /><br />Lopetan yleensä kirjan hyvin nopeasti kesken, jos se ei vaan heti alkumetreillä vie mukanaan tavalla tai toisella. <br /><br />Huonoista suomennoksista en osaa sanoa mitään, mutta kielioppivirheet tai kirjoitusvirheet häiritsevät, jos semmoisia tulee vastaan. Ja minä muuten en pitänyt siitä Paljain käsin-kirjasta (oliko se sen "Lettikirjan" nimi), uudissanat ärsyttivät heti alussa niin paljon, että jäi kesken :). Siis se itse asiassa on aika hassua, koska savo-karjalan murrealueelta kotoisin olevana noita sanoja tulee viännettyä ajoittain omastakin piästä :).<br /><br />Hmm... mielenkiintoinen aihe! Ai niin ja kyllä voin sanoa tunnelmiin , maisemiin, tuoksuihin eläytyväni... nautin suunnattomasti kuvailevasta kielestä, esim juuri Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjassa...Kirsihttps://www.blogger.com/profile/16053754859548665482noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-77625952544236319872012-01-19T18:42:15.499+02:002012-01-19T18:42:15.499+02:00Tosi mielenkiintoista keskustelua täällä. Kun opis...Tosi mielenkiintoista keskustelua täällä. Kun opiskelin kirjallisuutta, koin, että menetin jollakin tapaa lukemisen ilon. <br /><br />Se oli tietysti hyvin henkilökohtainen tunne, mutta silloin ja pitkään pitkään sen jälkeen luin kirjoja punakynän kanssa. Mietin niiden intertekstuaalisia kytköksiä, struktuuria, sisäisen kertojan ääntä, miljöökuvausta yms. En osannut enää heittäytyä kirjan maailmaan sisälle, vaan tarkastelin sitä jotenkin ulkopuolelta.<br /><br />Onneksi olen päässyt siitä "vaivasta" ja osaan vain nauttia. Tai olla nauttimatta. Edelleen huono kieli vaivaa minua suunnattomasti ja voin armotta jättää kirjan kesken sen takia. Mutta kyyneleitä, niitä vierätän usein.Kirjailijatarhttps://www.blogger.com/profile/06172552627505773221noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-70693261356496297902012-01-19T17:42:47.997+02:002012-01-19T17:42:47.997+02:00En heti muista yhtään kirjaa, jota lukiessa olisin...En heti muista yhtään kirjaa, jota lukiessa olisin itkenyt, mutta nessuja kuluu elokuvien kanssa joten luultavasti niitä on joskus kirjankin kanssa tarvittu. <br /><br />Omasta kääntäjäkoulutuksestani johtuen suomennosten lukeminen on minulle tuskaa. Vaikka teksti olisi hyvää, mielessäni juoksee koko ajan mielikuva siitä miten alkutekstissä on tämä ja tuo sanottu. Tällä hetkellä luen Stockettin romaania Piiat, suomennettuna, ja nautin romaanin tunnelmasta ja tarinasta. Silti mielessäni kulkee kaksi versiota, suomennos ja "se-mitä-luulen-alkuperäisessä-lukevan"-versio. Ihan häiritsevässä määrin. <br /><br />Kaiken lisäksi luen romaaneja kuin elokuvaa: lukiessani "näen" henkilöt ja tapahtumat kuin filminauhana. Mielestäni kirja on silloin onnistunut, kun kuva on ehyt ja vahva.Tikruhttps://www.blogger.com/profile/05190893308562613722noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-76861062182584814292012-01-19T15:00:37.563+02:002012-01-19T15:00:37.563+02:00Mielenkiintoinen aihe!
Itse olen selvästi tunnelu...Mielenkiintoinen aihe!<br /><br />Itse olen selvästi tunnelukija. Jos tarina on hyvä, se voi viedä mukanaan niin, että pillitän kuin viimeistä päivää vaikka kirjassa voisi olla paljon heikkouksiakin. Nuorempana elin kirjojen sivuilla ja lähes jokaisen kirjan jälkeen tuntui, kuin pala itsestä olisi jäänyt kirjan väliin. Nykyään en osaa uppoutua enää niin, mutta aika lähelle kuitenkin.<br /><br />Mutta olen myös niitä, joilla kieli voi pilata kirjan tunnelmaa paljon. Esimerkiksi kun luin Maggie Stiefvaterin trilogiaa, niin meinasin tukehtua, kun yhtäkkiä suomennoksessa tuli jotain niin kökköä, kuin "Olin kännissä Samista." tms. Kännissä?! Ei jessus.<br /><br />Tosin olen huomannut itsessäni sen, että minusta on tullut kriittisempi lukija kuin ennen. Joskus tosiaan saatoin uppoutua tarinaan välittämättä vaikka siinä olisi ollut epäkohtia. Nykyään nämä mahdolliset epäkohdat voi pilata koko kirjan.<br /><br />Mutta niinhän siinä käy, mitä enemmän lukee, sitä parempi kirjan täytyy olla, että se uppoaa!Katrihttps://www.blogger.com/profile/09413849631382883260noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-52293455468165195492012-01-19T14:38:34.817+02:002012-01-19T14:38:34.817+02:00Olipa mielenkiintoinen ja ajatuksia synnyttävä kir...Olipa mielenkiintoinen ja ajatuksia synnyttävä kirjoitus. Minä ehkä odotan lähtökohtaisesti jotain tuntemuksia kirjoilta. Riippuu siis tietenkin kirjasta. Pitäisi ehkä sanoa, että romaaneilta odotan myös tuntemuksia; tietokirjallisuus on asia erikseen.<br /><br />Kaikki kirjat eivät tietenkään niitä tuntemuksia synnytä. Jos ei mitään liikutusta suuntaan tai toiseen tapahdu, on kirja silloin minulle aika yhdentekevä. Sitä, miksei jokin kirja vain sytytä, on vaikea eritellä. Aloitan lukemisen kyllä avoimin mielin ja annan tunteiden tulla, jos on tullakseen. En silti pakota mitään.<br /><br />Joskus voin jopa muutaman kyyneleen tirauttaa kirjaa lukiessa. Samoin saatan tehdä elokuvaa katsellessani. Viimeksi taisi kyynel vierähtää lukiessani Henning Mankellin kirjan Rauhaton mies. Sehän on Wallander-sarjan päätösteos. Varmaan pelkästään kyseisen kirjasarjan loppuminenkin itketti ;D<br /><br />Jos kirja on hauska tai sisältää hauskoja dialogeja, sanontoja tmv. nauran kyllä ääneen. Eli eläydyn aika voimakkaasti kirjoihin, jos kirja siihen tarjoaa ainekset.Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-89061678004613121332012-01-19T10:26:07.185+02:002012-01-19T10:26:07.185+02:00Laura: Kommenttisi muistutti siitä, että heikompik...Laura: Kommenttisi muistutti siitä, että heikompikin kirja voi kosketta. Silloin kirja onkin täyttänyt tehtävänsä. <br /><br />Tuosta kirjojen pilkkomisesta tai erittelystä tuli mieleeni opiskeluaikani. Ensimmäinen pääaineeni oli kirjallisuus. Koin silloin kirjojen liiallisen analysoimisen raskaaksi ja vaihdoinkin myöhemmin pääainettani. Tunsin olevani vapaampi lukija, mutta kyllä ne entiset opinnot aina jollain tavalla mukana kulkevat.<br /><br />Ihanaa tuo nukkuessa nauraminen. :)<br /><br />Salla: :)<br /><br />Satu: Sinullakin on sama juttu kirjojen, elokuvien ja itkun suhteen kuin minullakin. Leffa, huonokin, itkettää helposti. Apua... Aiomme nimittäin nyt viikonloppuna katsoa digiboksilta Teemalta eilen tulleet Almodovarin leffan. Se tietää melkoista kyynelvirtaa.<br /><br /><br />Sonja: Kirja itse on kaiken keskipiste ja sen mukaanhan lukukokemus rakentuu. Minä toivon aina, että tarina kantaisi, mutta jos alan takertua kaikenlaisiin virheisiin, niin ehkä silloin vika onkin juuri kerronnassa.<br /><br />Pitkän päivän ilta sai minutkin tuntemaan jonkinlaista liikutusta tai melkein pakahtumista. En senkään äärellä itkenyt, mutta kirja jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Niin hieno se on.<br /><br />Peikkoneito: Mielestäni sinun lukutapasi on ihana! Osaat heittäytyä kirjaan, mutta kykenet lukemisen jälkeen miettimään lukemaasi. Se on hienoa.<br /><br />Pulla toi hymyn huulilleni, samoin hihittely kirjan äärellä.<br /><br />Liisa: Olen ihanaa mieltä. Tunnit on muuten minullekin kirja, joka koskettaa, mutta jonka äärellä on silti mahdollisuutta ottaa jonkinlaista etäisyyttä kerrontaan. Pidän eniten sellaisista kirjoista.<br /><br />On varmasti luonnollista haluta hieman erilaisia kirjoja peräkkäin. Näin lukeminen tuntuu raikkaalta.<br /><br /><br />---<br />On ollut todella mielenkiintoista pohtia itse kunkin ajatuksia lukemisesta ja tunteista. Me olemme aika erilaisia lukijoita kaikki, mikä ilokseni näkyy esim. blogeissa erilaisina, omaäänisinä teksteinä. Se on rikkautta se.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-23191925878695687742012-01-19T10:09:36.302+02:002012-01-19T10:09:36.302+02:00Allu: Tunnistan itseni aika lailla täysin kommenti...Allu: Tunnistan itseni aika lailla täysin kommentistasi. Minä varmaan itkisin Pikku-Heidin äärellä nytkin. Jopa Sissi-elokuvat itkettävä. :)<br /><br />Salla: Voi Bloggeria, joka taas kadotti kommentin. Niin käy aika usein itsellenikin. Höh.<br /><br />Mutta niin... Eskapismin, tunteen ja älyllisyyden yhdistelmä on hyvä! Itse ainakin uskon, että juuri siten saa eniten irti lukukokemuksestaan. Jos menisi vain tunteella (sellainen ei varmaan ole edes mahdollista), niin silloin olisi ehkä hieman lapsen kaltainen ahmimisikäinen lukija. Kun koettaa tunteessakin ajatella sitä, mitä lukee, niin pystyy kertomaan lukemastaan muillekin.<br /><br />Kahvinjuontikirjallisuudesta on pakko sanoa, että minun analyyttinen mieleni taas rakastaa juuri ko. lajityypin kirjoja. Tässä taustalla on takuulla kulttuurintutkijuuteni. Olen jossain perusopintojen kenttätyökurssilla painanut mieleeni, että ne arkiset asiat pitävät sisällään eniten merkityksiä: kokouspulla symbolisoi enemmän kuin itse asialista ja 1600-luvun pyykkimuija näki enemmän tosiasioita kuin kuninkaalliset. ;)<br /><br />Kirjatekniikasta olen ihan samaa mieltä kanssasi. Jos teksti on huonoa, niin ei kirjastakaan voi nauttia.<br /><br />Satu: Sinulla menee ihan päinvastoin kuin minulla. :) Olen arjen itkupilli. En itke niinkään isoja asioita, vaan pikemminkin liikutun pienistä jutuista.<br /><br />Minäkään en lue paljon suorastaan hauskoja kirjoja, että siksi sitä hauskuutta löytyy rivien välistä, kuten viimeksi Murakamin kohdalla.<br /><br />Kaisa: Oi, mokkapalat! Ne ovat oikea leivosklassikko ja aina takuuhyviä. :)<br /><br />Hauskaa, että mainitsit Tuhat loistavaa aurinkoa sekä Kafkan rannalla. Kirjoitit nimittäin noista kohtauksista auki myös omat tuntemukseni. Saatan miettiä tuollaisia kohtauksia kauankin, vaikka en ulkoisesti ole mitenkään erilainen kuin akaisemminkaan.<br /><br />Punakynästä pitää sanoa, että itse teen ajoittain oikolukijan töitä ja olen myös toimittanut joitakin kirjoja. Tuo rooli on minulla päällä lukijanakin ja ehkä sen vuoksi kielivirheet häiritsevät kovastikin. Olen samoin opiskellut kirjallisuutta, mutta siitä on aikaa jo vuosia. Taustalla tuo opiskelijuus kuitenkin kummittelee. :) Mutta on toki kirjasta kiinni, kuinka paljon kiinnitän niihin huomiota. Kieli on minullekin tärkeää, Haahtela ja Carpelan eräitä omiakin suursuosikkejani. Heidän kirjoistaan voi ammentaa aina ja aina vaan.<br /><br />Kuohuva-analyyttis-maisteleva lukija! Mainiota. :)<br /><br />Naakku: Voi, tuo Tyrskyt pitää kyllä lukea. Luulen, että se olisi aika täydellinen maalis-huhtikuun kirja. Olenkohan oikeassa? Luulen, etten senkään äärellä itke, mutta odotan kokevani sitä samaa ihanaa pakahtumisen tunnetta kuin Haahteloiden äärellä.<br /><br />Minäkin saatan olla surullinen kauankin aikaa kirjan lukemisen jälkeen. Kyllä tunne jää päälle kaltaiselleni analyyttisellekin lukijalle!<br /><br />Ihana tuo pussausmuistosi. :)<br /><br />Johanna: Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus on jotain, mikä kieltämättä koskettaa ja menee syvälle. Minä en ole edes uskaltanut lukea Poikaa raidallisessa pyjamassa. Pelkään sen olevan liian itkettävä. Vaikken itke kirjojen äärellä, niin poikkeuksia aina on.<br /><br />Minäkin kommentoin usein lukemaani miehelleni.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-9136512156419501582012-01-19T10:09:14.124+02:002012-01-19T10:09:14.124+02:00Jokke: Minulla on juuri päinvastoin. Luen faktatek...Jokke: Minulla on juuri päinvastoin. Luen faktatekstiä aika hitaasti, ainakin tieteellistä. Sen sijaan populaareja tietokirjoja saatan toki ahmia romaaninaisen nopsaan.<br /><br />Norkku: Mielestäni sinun blogiarvioissasi näkyy hyvin se, että luet tunteella, mutta osaat analysoida. Pidän siitä!<br /><br />Maija: Ihailen aina kaikkia, jotka osaavat kokonaan heittäytyä. vaikka itsekin luen tunteella, on takaraivossani aina entisen kirjallisuudenopiskelijan sekä silloin tällöin oikolukua työkseen tekevän ihmisen rooli. Ei voi mitään. :)<br /><br />Se on kyllä totta, että kaikkiin virheisiin kiinnittää huomiota silloin, kun kirja ei muutenkaan innosta. Silloin ne suorastaan hyppäävät silmille.<br /><br />Hanna: Sinä oletkin ihana lukija! :) Minäkin olen sillä tavoin herkkä, että oikein kuvottavia asioita kuvailtaessa joudun hetkeksi keskeyttämään lukemisen. Siksi pelkään muutamia kirjoja.<br /><br />Anne Tammelin: Tuo onkin mielenkiintoinen ja ehkä osin omaankin lukijuuteni sopiva näkemys, että kirja on onnistunut silloin kun se saa reagoimaan tunteella. Ainakin joissakin tapauksissa niin on, kirja on jättänyt oman jälkensä.<br /><br />Karoliina: Vaikka itse itken kirjan ääressä aniharvoin, olen samaa mieltä että itkettävät kirjat jäävät ihan eri tavalla mieleen. Tai varmasti juuri siksi ne jäävätkin. :) <br /><br />Minäkin liikutun oikeassa elämässä melkein kaikesta ja minulla se on pahentunut iän (ja äitiyden) myötä. Ja kirjojen kohdalla saatan liikuttua kirjakauppaan astuessani tai jonkun kirjaston kokoelman äärellä, mutta itse tarinaa lukiessani en vaan itke. Hmm.<br /><br />Et ole ollekaan hölmö! Tunteellisuus on ihana asia. <3<br /><br />Hietzu: Olet siis ainakin osin lukijasamis kanssani. Minulla tosin heittäytymisessäkin on aina jonkinlainen pieni etäisyys takaraivossa.Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-55190122009342639082012-01-18T22:57:44.913+02:002012-01-18T22:57:44.913+02:00Vau, mikä määrä kommentteja! Kiitos! Alan nyt illa...Vau, mikä määrä kommentteja! Kiitos! Alan nyt illalla vastata teille jokaiselle erikseen, mutta jatkan huomenna... Katsotaan siis minne saakka ehdin ennen kuin Nukkumatti tulee.<br /><br /><br />Susa: Mielentila vaikuttaa lukukokemukseen varmasti kaikkein eniten. Olen itse "pilannut" muutamia lukukokemuksia liialla kiireellä tai kirjaa vääränä ajankohtana lukemalla. Mutta niinhän se menee, ettei kirjaa aloittaessaan voi aina tietää, mitä on luvassa. :)<br /><br />Heittäytyminen kirjaan on suuri lahja! Ja totta, hyvä tarina synnyttää tunteet, kehno teksti ei tee vaikutusta, vaikka oma olisi kuinka vastaanottavainen kirjalle.<br /><br />Jenni: Niinpä, eri kirjat eri tavalla. Suosikkikirjailijoiden teokset tai nostalgiakirjat ovat ehdottomasti sellaisia, joita jo lähtökohtaisesti lukee toisin. Tosin niiden kohdalla mahdolliset kirjapettymyksetkin voivat kasvaa hyvin suuriksi.<br /><br />Minulla on joskus mielikuvallinen punakynä käytössäni. Mutta tekstin kuvitteellinenkin oikolukeminen taitaa kertoa enemmän huonosti/huolimattomasti toimitetusta kirjasta kuin liian tarkasta lukijasta. :)<br /><br />Lumikko: Jännää, että muistat tuon lukukokemuksen! Voimakas kirja. Mutta hyvästä syystä itkit.<br /><br />Minä olen samoin enemmän analyyttinen kuin tunteellinen. Tai olen tunteikas kuin mikä, mutta pidän ne tunteet aika lailla itselläni. Nyt kun koetan vastata kaikkiin kommentteihin, huomaan etten itsekään osaa vastata omaan kysymyksenasetteluuni.<br /><br />Kiva, että paketti tuli! <br /><br />Amma: Peilaava lukija on valtavan hyvä määritelmä! Pidän siitä. Minä en ehkä niinkään tarkkaile itseäni, mutta toiset kirjat saavat aikaan pitkäkestoisen onnellisen tai onnettoman olon. Nytkin mietin Murakamin kirjaa vähän väliä. Minäkään en voi oikein lukua lapsiin liittyviä rankkoja tarinoita, en etenkään tosipohjaisia (jotka helposti määrittelen sosiaalipornoksi).<br /><br />Suketus: Ehkä! Samat sanat. :) Sinäkin olet varmasti ainakin osin Amman mainitsema peilaava lukija, jos lukukokemuksesi korreloi oman elämäntilanteesi kanssa. Mutta toisaalta niin kai itsekin olen.<br /><br />Maija Haavisto: Minä luen paljon työkseni ja huomaan sen jäävän päälle vapaa-ajan lukemistenkin kohdalla.<br /><br />Luulen, että jos alussa ei ole jonkinlaista koukkua, voi lukemisen jatkaminen olla vaikeaa. Koukun ei tietenkään tarvitse olla juonellinen, se voi yksittäinenkin asia, mutta joku johon kiinnittyä lukijana.<br /><br />Morre: Tunne voi tosiaan vaihtua saman kirjankin sisällä. Minulle kävi niin mm. Murakamin ja Donoghuenkin kohdalla. Murakami itketti, hymyilitti ja teki sekä surulliseksi että onnelliseksi. Donoghue taas hirvitti, ärsytti ja jopa hauskuutti.<br /><br />Minullakin on jonkinlainen analyyttisyys aina takaraivossa. Kenties kirjallisuuden opinnot vaikuttavat - itselläni kaikkien vuosien jälkeenkin! En kuitenkaan pidä sitä pahana asiana, vaan olen tavallaan ihan iloinen siitä, että tunnistan omaa rooliani lukijana.<br /><br />Tunne-eläytyvä analyyttinen lukija... Pidän tuosta luonnehdinnasta. Minulla mukana on usein punakynäkin, ei voi mitään. :)<br /><br /><br />Linnea: Voi sinua ja itkuasi Rent-musikaalissa! :) Hymyilen hellästi kertomallesi. Sellaista sattuu. Voisin kuvitella itsekin käyttäyvän samoin. <3 Mutta kirjoja lukiessani en. Kyllä minäkin varpaitani kipristelen ja puren vaikka alahuultani, joten tunnetta löytyy, vaikka kyyneleet ovatkin kaukana. <br /><br />Jaana: Tiedätkö, minä en ole uskaltanut lukea Lundanien kirjaa. Elän kirjat voimakkaasti, vaikka analyyttinen tapaus olenkin. Pelkään, että Viikkoja, kuukausia olisi aivan liiankin koskettava. Olen iloinen, että teille miehesi kanssa kävi onnellisesti.<br /><br /><br />Jossu: Samat sanat ahdistavista kirjoista. Kammoan tai inhoan etenkin kaikkia tosielämästä kertovia kirjoja, jotka koen usein halpahintaisiksikin. Toki ne pitävät otteessaan ja saavat ahdistuneeksi, mutta samalla vihaiseksi.<br /><br />Kielen tärkeydestä olen samaa mieltä. En voi lukea huonosti kirjoitettua kirjaa, vaikka sen juoni tai teema olisi miten kiehtova tahansa. Tai voin lukea, mutta hieman tuskaisesti. :)Katja / Lumiomenahttps://www.blogger.com/profile/07456269700150147940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-968131251159789212.post-35791889987657035422012-01-18T21:54:13.445+02:002012-01-18T21:54:13.445+02:00Parhaissa lukukokemuksissa yhdistyy tunne ja analy...Parhaissa lukukokemuksissa yhdistyy tunne ja analyyttisyys. Esimerkiksi Cunninghamin Tunnit on minulle tällainen kirja. Se herättää valtavia tunnekuohuja (myös niitä kyyneliä), mutta luen sitä myös mietiskellen kieltä, kerrontaa ja henkilöhahmoja.<br /><br />Luen mielelläni sekä tunteellisesti että analyyttisesti. Jos olen lukenut peräkkäin useamman tunteisiin vetoavan lukuromaanin, saatan oikein janota jotakin mietiskelevää ja hitaan analyyttistä luettavaa johon upottaa kirjalliset hampaani. Ja toisinpäin.<br /><br />Minä kuulun niihin, jotka itkevät suht helposti lukiessa. Kyyneleiden määrä voi vaihdella muutamasta liikutuksen kyyneleestä kyynelvirtoihin jotka sumentavat näkökentän. Juonenkäänteet ja henkilöt saavat itkemään vuolaastikin, mutta pelkkä kaunis kielikin voi saada silmät kostumaan. Ja kaikkien aikojen itkettäjä on Täällä Pohjantähden alla. <br /><br />Muitakin voimakkaita tunteita kirjat voivat herättää. Todella voimakkaat lukuelämykset saavat koko ruumiin tärisemään ja nostavat punan poskille. <br /><br />Mutta ääneen nauran kirjoille todella harvoin. Kirja saattaa olla minusta todella hauska, mutta ei sitä välttämättä minusta ulospäin huomaa, koska korkeintaan hymyilen. Sisäisesti saatan kyllä kuplia.Liisahttps://www.blogger.com/profile/00740343131581854972noreply@blogger.com