Pieni paluu, toivon. Olette varmasti huomanneet, ettei blogi ole päivittynyt puoleen vuoteen. Olen kyllä postaillut kirjajuttuja, mutta tehnyt sen Instagramin puolella (Instaani voi seurata täällä ja etenkin stoorien puolella on välillä muitakin kuulumisia). Se on tuntunut jotenkin kevyemmältä. Nyt kesälomalla koetan ryhdistäytyä. Saisinko samat postaukset myös blogiin? Joskus ehkä hieman pidempinä, toisinaan samanlaisina (en ole lyhytsanainen kirjagramissakaan).
No, kokeilen ainakin! Aloitan lukuromaanilla, joka osoittautui melko täydelliseksi uppotumiskirjaksi. Sain arvostelukappaleen Gummerukselta, joten alkuun tieto:
Kaupallinen yhteistyö / Arvostelukappale saatu @gummeruskustannus
Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu
Gummerus 2025
Broken Country
Suom. Outi Järvinen
Kansi Jenni Noponen
374 sivua
Brittiläinen romaani
Aikoinaan tapahtui asioita, joita en ole kertonut kenellekään, ja pelkään että ne ilmestyvät nyt päivänvaloon.
1960-luku, Etelä-Englanti. Beth ja Frank ovat nuori aviopari, elämä maatilalla on rauhallista. Silti suru ja haikeus määrittävät heidän eloaan. Bethin nuoruudenrakkaus Gabriel, nykyisin kirjailija, muuttaa takaisin kotiseudulle. Moni vanha asia palaa ja sirpaloituu, menneen ja nykyisyyden raja on kuin veteen piirretty viiva.
Pari asiaa, joista en pidä:
Romaani Suon villi laulu
Oikeussalidraamat
Ja sitten Clare Leslien Hallin romaania Missä maa murtuu markkinoidaan “täydelliseksi niille, jotka pitivät kirjoista Suon villi laulu ja Minne virta kuljettaa”. Esittelytekstissä mainitaan oikeudenkäynti. Voi, apua! Olin kuitenkin kiinnostunut kirjasta, olihan sitä kehuttu kovasti. Lisäksi kaipasin oikein kunnon lukuromaania lomani aloituskirjaksi. Aloin siis lukea kiinnostuneena mutta epäillen.
Pari asiaa, joista pidän:
Brittitunnelma kirjoissa
Lukuflow’n saavuttaminen
Ja ne kumpikin täyttyivät mallikelpoisesti. Jo ensisivujen perusteella huokaisin helpotuksesta. Romaanissa mikään ei muistuttanut Suon villiä laulua. Ei mikään! Ei edes se, että tapahtuu oikeudenkäyntiä vaativia asioita. Eikä se, että romaani on sekä rakkaustarina että mysteeri, jossa luontokuvauksella on oma sijansa. Ehkä britit lähtökohtaisestikin hallitsevat nämä asiat paremmin, taidon kirjoittaa pakahduttavistakin asioista ilman ylikuorrutettua sentimentaalisuutta tai kuvailla luontoa kumisaappaat tiukasti maan mudassa. Hyvä niin.
Missä maa murtuu on koko lailla täydellinen lukuflow’n tarjoaja. Se on niin vetävä ja intensiivinen, että luin sen lähes yhtä soittoa. Lukemisen aikana olin lomamatkalla Englannissa, mikä sopi luettua ajatellen mainiosti. Toki kyseessä on nimenomaan lukuromaani joten tietyt dramaattiset käänteet, osin stereotyyppiset henkilöhahmot ja kyynelkanavat avaava tunteikkuus kuuluvat asiaan. Kirjat aina lajityyppinsä mukaisesti.
Tiivistäen: Missä maa murtuu on vangitseva ja ihastuttavan brittiläinen romaani, joka tarjoaa suuria tunteita ja hiljaisen maaseudun lumoa. Viihdyin paremmin kuin hyvin.