Blogistanian palkinnot: ehdokkaani

Blogistanian palkinnot ovat taas täällä! Tai ei nyt suoraan täällä Lumiompussa, vaan eri puolilla kirjablogistaniaa, kun monet bloggaajat pistävät viime vuonna ilmestyneitä kirjoja paremmuusjärjestykseen. Hurraa! Tänään on äänestyspäivä, voittajat julkaistaan eri kategorioiden emäntäblogeissa huomenna maanantaina 5.2. klo 10.

Kirjavuoden parhaimpien valitseminen on tietenkin vaikeaa, muttei mahdotonta. Siksi sanon – jälleen kerran – että tänään Blogistania-listani näyttävät tältä, viikon kuluttua sijat saattaisivat olla toisenlaisia:

Blogistanian Finlandia

Vuoden parhaimmat kotimaiset. Finlandiaa emännöi Hurja Hassu Lukija -blogi, joten klikatkaa tuloslaskennan jälkeen sinne.

3 pistettä

Rosa Likson: Everstinna (Like)

Kovan luokan romaani. Kirjailija Annikki Kariniemen elämäntarinaa fiktiona kertova teos vie mukanaan, asettaa ihmisen pienuuden ja suuruuden vastakkain ja saa väistämättä lukijan asettumaan ristiriitaisen ihmisen nahkoihin silloinkin, kun keskeishenkilön aatemaailma ja kokemukset ovat kaukana omista. Tämä jos mikä kertoo Everstinnan voimasta. Liksomin romaani on ihan helvetin hyvä kirja.

2 pistettä

Ben Kalland: Vien sinut kotiin (Atena)

Kallandin kerronta ei notkahda hetkeksikään. Draaman kaari on täyteläinen. Lauseet kulkevat vaivatta, juoni vetää lukijan mukaansa. Haikea ja kipeä tunnelma lepattelee sydänalassa. Kertojana toimiva Markus muistelee niitä hetkiä, jotka nyt tuntuvat merkityksellisiltä. Markuksen elämän fragmenteista muodostuu ehjä ja kaunis romaani.

1 piste

Anneli Kanto: Lahtarit (Gummerus)

Lahtarit ei päästä lukijaansa helpolla. Ei rakenteeltaan, ei kieleltään eikä varsinkaan teemaltaan. Ottaa oman aikansa päästä sisälle Lahtarien maailmaan, mutta kun sinne pääsee, kokee jotain pysäyttävää ja ravistelevaa. Sota on aina raakaa ja kaoottista, voittajatkaan eivät ehjinä säily.

Blogistanian Globalia

Parhaat ulkomaiset kaunokirjat. Globaliaa emännöi Oksan hyllyltä -blogi.

3 pistettä

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)

Yanagirahan romaanin suuri tarina on järkyttävä, mutta elämä on järkytystä moniulotteisempaa. Keskeishenkilöistä alkaa välittää, heistä kantaa huolta, heidän puolestaan toivoo parasta. Pieni elämä osoittaa, että rakastaminen voi olla helpompaa kuin rakkauden vastaanottaminen. Mammuttimainen romaani sukeltaa syviin vesiin, joista ei ole poispääsyä, mutta kun veden pintaa katsoo, siellä väreilee myös kohti kurottavaa valoa.

2 pistettä

Zadie Smith: Swing Time (WSOY)

Swing Time on silkkaa lukemisen iloa. Smith kirjoittaa vetävästi ja älykkäästi ja antaa lukijalle ihmisen kokoisen suurromaanin. Ehkä parasta ovat Smithin havainnot, armottoman tarkkanäköiset ja kuitenkin kauniit.

1 piste

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia (Fabriikki)

Kaldmaan kokeellinen romaani on kiehtova, omalaatuinen. Islannissa ei ole perhosia vaatii, jos ei kärsivällisyyttä, niin ainakin tarinaan ja kielellä leikittelyyn heittäytymistä. Kaldmaan teksti etenee, riippuu ja pysähtyy, kiihdyttää. Ja sitten se taas pysähtyy, pysähtyy tekstinä, vaikka tarina itse saa painoa. Kaiken Kaldmaa nivoo taianomaisella tavalla romaaniksi, jonka tahdissa lukija paitsi sulkeutuu romaanin ihmeelliseen maaperään, myös hengittää kielen rytmiä, tässä ja nyt, silloin ja kohta.

♥

Blogistanian palkinnoissa on myös Kuopus- ja Tieto-kategoriat. Itse en äänestä kummassakaan, koska työni puolesta toimitan tietokirjallisuutta ja satunnaisesti lastenkirjojakin. Kehotan tietenkin kaikkia lukemaan niin tietoa kuin lasten- ja nuortenkirjallisuutta: millaisia maailmoja niistä löytyykään!

Blogistanian Kuopusta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi ja Tietoa Hannan kirjokansi -blogi.