Sivut

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kate Atkinson: Elämä elämältä


Kate Atkinson: Elämä elämältä
Kustantaja: Schildts & Söderströms 2014
Alkuteos: Life after Life 2013
Suomennos: Kaisa Kattelus
Sivuja: 595
Lahja
Brittiläinen romaani

Elämä jatkui. Ylen kaunis elämä.
Yksi henkäys, muuta ei tarvittu, mutta sitä ei tullut.
Pimeys lankesi nopeasti, ensin kuin vihollinen mutta sitten ystävä.

Luminen helmikuu vuonna 1910: Sylvie Todd on synnyttämässä kolmatta lastaan. Napanuora on kiertynyt vauvan kaulan ympärille, lääkäri ei ehdi paikalle ja tyttövauva syntyy kuolleena. Tai: Luminen helmikuu vuonna 1910, Sylvie Todd synnyttää, napanuora on kiertynyt vauvan kaulan ympärille, lääkäri ehtii juuri ennen lumimyrskyä ja Ursula-niminen tyttö syntyy. Mitä jos Ursula kuolee lapsena? Entä jos hän menehtyy Lontoon pommituksissa? Tai elää vanhaksi saakka? Pimeys lankeaa: Ursula kuolee aina uudelleen ja uudelleen - tai jatkaa elämäänsä aina vaan uudelleen, sattuma, sallimus tai ihmisen omat päätökset määrittävät ihmiselon suuntaa.

Kuluneen vuoteni parhaita lukemiani käännöskirjoja ovat olleet Taiye Selasin Ghana ikuisesti ja Jeffrey Eugenideksen Middlesex. Nyt luin jotain, joka taitaa ylittää nämä kaksi:  Kate Atkinsonin romaani Elämä elämältä taipuu moneksi. Romaani on kuin kaleidoskooppi tai peilipöytäleikki, jossa sama kuvajainen heijastuu monta kertaa ja monessa kerroksessa. Siinä on lyhykäisyydessään romaanin idea, mutta englantilaisiin puutarhoihin, Lontoon pommituksiin, Hitlerin Saksaan, josta romaani alkaa, tai avioliittohelvettiin, itsenäisen naisen valintoihin ja yläluokkaiseen perhe-elämään kurkistava romaani on paljon enemmän. Se liikkuu jossittelun ytimessä, mutta laadukkaasti ja otteessaan pitäen.

Nyt kaikille on varmasti selvää, että koin suurta kirjarakkautta äitienpäivälahjaksi toivomani romaanin kanssa. Myönnän, että teoksen koko ajan samanlaisena toistuva alku voi herättää ajatuksen murmelipäivästä ja kaiken toisteisuudesta, sillä kaikki alkaa aina uudelleen. Tämä kuitenkin katoaa, kun Ursulan elämä jatkuu ja romaanin idea kasvaa - idea nimittäin kantaa loppuun saakka voimallisena, täyteläisenä ja moniteemaisuudessaan ja -kerroksisuudessaan kiehtovana.

Elämä elämältä on laadukkaasti suomennettu. Suomalainen kansi sen sijaan on (minunkin) mielestäni turhan tumma, jopa tunkkainen, vaikka kertoo toki hyvin kirjan idean kaiken moninkertaistumisesta tai monistumisesta. Kirjaa voimakkaasti suosittelevan Karoliinan blogista voitte kurkata englanninkielisiä kansia. Minua viehättää erityisesti kettukansi, sillä Fox Corner -niminen tila on paikka, josta Ursulan elämät alkavat ja jonne hän usein palaa joko fyysisesti tai mielessään. Lisäksi peribrittiläinen kettu tarkkailee toisinaan Ursulaa ja toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa ihmiset ovat kuin kettu kolossaan.

Atkinsonin romaani on niitä kirjoja, jotka sisältävät kaiken, josta romaaneissa pidän ja miksi lukemista niin rakastan. Ensiksikin Atkinson kirjoittaa tietenkin hyvin: tarkkanäköisesti, älykkäästi, liikoja selittelemättä. Kirja jättää jälkeenä lukuisia kysymyksiä ja tulkintamahdollisuuksia. Rakenteeltaan Elämä elämältä on monikerroksinen, mutta silti tarinavetoinen romaani. Se kuljettaa brittiläisyyden ytimeen, kuten sherrylasillisten äärelle, teekupposen pariin, ylä- tai ylemmän keskiluokan odotuksiin ja kohteliaisuussääntöihin sekä Lontoon vihreisiin puistoihin, joissa totta tosiaan voi kulkea kilometrejä St. Jamesin puistosta Kensington Gardensiin astumatta lainkaan jalkakäytävälle - koiratkin ovat labradorinnoutajia tai terrierejä! Kaltaiseni anglofiili ei voi saada tästä tarpeekseen. Romaanissa on myös hiljaista huumoria; sellaista brittiläisen kuivaa, joka ei naurata, mutta tekee teräviä huomioita ihmisluonteesta, perhe-elämästä ja yhteiskunnasta - toisinaan hyvinkin rankasti, sillä sota-ajan kokemukset Englannissa ja Saksassa eivät ole herttaista luettavaa.

Ennen kaikkea Elämä elämältä kuvaa elämän haurautta, valintojen merkityksiä. Pieni teko tai tekemättä jättäminen voi vaikuttaa siihen, lankeaako pimeys vai jatkuuko elämä - ja millaisena se jatkuu sitten, kun... Minussa Elämä elämältä sai aikaan voimakkaan ja vaikeasti selitettävän pakahtumisen tunteen, jonka jälkeen on vaikea tarttua seuraavaan kirjaan. Ursulan tarina - tai tarinat - ei jätä heti rauhaan ja tiedän jo nyt, että tulen lukemaan kirjan joskus uudelleen. Lumi sataa, pimeys lankeaa, mutta silti kirjan kannet suljettuaan voi tuntea kiitollisuutta siitä, että saa lukea tällaisia romaaneja.


P.S. Kuten Kirjasiepon Marin ja P.S. Rakastan -kirjoja blogin Saran, minunkin mielessäni Ursulan isä Hugh sai Downton Abbeyn Robert Crawleyn kasvot. Tämä voi johtua siitäkin, että Granthamin jaarlia näyttelee Hugh (!) Bonneville. Myös Laura piti kirjasta.

33 kommenttia:

  1. Oli suloista palata tekstisi mukana tähän ihanaan teokseen. On kyllä niin kiitollinen olo, kun saa lukea jotain tällaista. (Siis sekä itse kirjan että sinun rakastuneen, mutta analyyttisen kuvauksesi siitä. :))

    Minun mielessäni Hugh ei ollut Bonneville, vaan jotakin solakampaa. :) Tykkäsin hänestä kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos siitä että löysin tämän kirjaan kuuluu sinulle. Tai olisin varmaan jossain vaiheessa hoksannut, että tällainen on tullut, mutta onneksi puhuit kirjan puolesta pontevasti. Olen kyllä vähän kirjarakastunut.

      Ja Hugh. :)

      Poista
  2. Hmm, olen kuullut Atkinsonin kirjoista paljon hyvää, mutta mietityttää tosiaan tuo tämän kirjan toisto. Osaisinko suhtautua siihen oikein ja jaksaisinko pysyä kärryillä...
    Hyvä arvio, sitä oli miellyttävä lukea. :) Helteistä lauantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietzu, kannattaa jossain välissä kokeilla. Alku tuntuu toisteisemmalta, koska siinä Ursulan elämät ovat lyhyitä, lopussa kaikki muuttuu. Kärryillä kyllä pysyy!

      Poista
    2. Komppaan Katjaa. Minuakin arvelutti, mutta tempauduin kirjan imuun vastustamattomasti! Upea romaani <3

      Poista
  3. Kiinnostuin kovin. Jos ikinä enää ehdin lukea mitään, pitää hankkiutua tämän pariin. Haluaisin juuri jotain tällaista tähän väliin, kaikkiin väleihin, voi kun saisin ajan ja paikan. Tai no, ehkä parin viikon päästä, kun menen omalle lomalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tämän lukeminen ottaa aikansa, mutta ainakin minä sain kirjalta paljon. Oma loma kuulostaa hyvältä!

      Poista
  4. Ooh, vertaat tätä kyllä melkoisiin kirjoihin: Ghana ikuisesti ja varsinkin Middlesex ovat olleet minullekin suuria lukuelämyksiä. Ja se, että tämä oli sinulle vielä noita kahta parempi, on minulle aika vastaansanomaton lukusuositus.

    Tuntuu, että tämä voisi olla juuri nyt minulle aivan täydellinen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, apua. :) Mietin, että vertasinko jo liiallisestikin. Romaanina Ghana ikuisesti on luultavasti parempi sellaisella objektiivisella tasolla, mutta minun kohdallani tämä menee edelle. Britannia ja sopivasti haastava rakenne on aika lyömätön yhdistelmä.

      Sinulle suosittelen tätä lämpimästi.

      Poista
  5. Kettukansi on minunkin mieleen. Ehkä olisin jo lukenut kirjan, jos siinä olisi se suloinen kettu kannessa. Outo valinta suomalaiseen kirjaan noin poikkeava kansikuva alkuperäisestä.
    Mutta kun olen lukenut muutaman blogikirjoituksen, taidan laittaa kirjan varaukseen.
    PS. Lukemistani tämän vuoden käännöskirjoista Poika nimeltä Kuukivi on paras :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, kansi tosiaan vaikuttaa paljon! Onneksi olin kuullut kirjasta paljon hyvää ja innolla tartuin tähän.

      Tämän vuoden käännöskirjoista tämä Atkinsonin kirja on toistaiseksi minulle se huippu: nuo kaksi muuta mainitsemaani on suomennettu hieman aiemmin. Poika nimeltä Kuukiven aion lukea melko pian.

      Poista
    2. Se kettukansi on ihana!

      Katja, minulla on eräs toinen sinun susoittelemasi naiskirjailija, johon ryhdyn ennen Atkinsonia. Yhden pisteen vihje: Suojelus. Sanoppa nyt kumpi kirjailija on sinusta enemmän mun juttu?

      Mikä ihme suomalaisia kirjankansia vaivaa, kun ne....Varjopuutarhassakin minä ihastuin ensin sen nimeen, sitten kanteen ja kolmanneksi pariin blogisuositukseen. Eli siis kansiiin pitäisi panostaa enemmän.

      Poista
    3. Leena, eikö olekin? Siis kettukansi.

      Vaikea kysymys, koska kirjat ovat niin erilaisia. Tiedän, että rakastat Britti-juttuja ja maailmansotien välistä aikaa (vrt. Downton Abbey ja Paluu Rivertoniin, joskin Atkinsin kirja on parempi kuin Kate Mortonin) ja sikäli tämä. Tämä on myös ihanampi. MUTTA Suojelus on romaanina ehkä piirun verran parempi, sen syvään etelään sijoittuva tajunnanvirta uhkuu vaaraa. Suojelus heinä-elokuussa. Tämä talvella, sillä lumi on tärkeä ja ratkaiseva elementti kirjassa. Uskon, että molemmat olisivat ihan sinua.

      Poista
    4. Katja, siis Atkison...etkö ole ihmetellyt, että en häntä ole löytänyt...Tajusin just nyt kun ajalla luin tämän tekstisi, että olen sekoittanut hänet Atwoodiin! Yritn sitä Herran tarhureita, mutta kun vaikka aihe olisi kuinka tärkeä, en jaksa lukea ympäristuhoista. En myöskään lue kirjoja joissa on ylettömästi luontokuvailuja, vaikka olenkin luontoihminen.

      Nyt tämä kirja tulee sitten minulle lukuun. Sopii toivoa, että taas en joudu toteamaan, että 'hitsi, olisin voinut äänestää tätä!', kuten jouduin sanomaan jäniksen kanssa.

      Nyt tajusin, miten brittiläinen tämä kirja on ja siis myös avioliittodraamaa, josta luen mieluusti. Voi apua lukemisen kiire ja sitten se luetun ymmärtäminen, kun on mukamas aina kiire. Luen tämän tänä vuonna eli eikun kirjastosta sitten.

      Parempi myöhään kuin ei milloinkaan;)

      Poista
    5. Leena, hih, minullakin menee joskus kirjailijoiden nimet sekaisin. Pidin Atwoodin Herran tarhureistakin, mutta se on tosiaan ihan erilainen ja jonkinlainen dystopia.

      Tämä taas on peribrittiläinen. Rakenne on aika erikoinen ja jossain vaiheessa minulle tuli sellainen olo, että onpa toistoa, mutta se onkin jutun ydin. Vaikutuin tästä aika tavalla. Toivottavasti pidät. <3

      Poista
  6. Apua tämäKIN kirja alkaa pikku hiljaa kiinnostamana, kun siitä lukee tällaisia arvioita. Aiemmin olen lähinnä viitannut kintaalla. No katsotaan, josko luen. Nimittäin kyllä lukulistalla luettavaa ilman tätäkin olisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiinnostavia kirjoja tulee niin paljon! Minä toki suosittelen tätä, mutta kuten aina hehkutusten jälkeen, kirja voi tuntua odotettua laimeammalta. Minulle tämä oli liki täydellinen.

      Poista
  7. Tämä kyllä kovasti kiinnostaa lukea! On muuten todella harmi että kirjan kansi on noin synkkä, se kettukansi on aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, synkkä onkin hyvä adjektiivi kuvaamaan kantta. Totta, suomalainen kansi on synkeä ja tunkkainen. Ideaa siinä kyllä on.

      Poista
  8. Hyvä arvio mielenkiintoisesta kirjasta, josta tein heti varauksen.

    Hyvä oli arviosi myös edellisen postauksen kirjasta. Tyttären partiossa oleva esikoispoika retkeilee usein Sipoon metsissä ja ilahtui kuvasti, kun kerroin tilanneeni kirjan sekä hänelle että saman ikäiselle serkulleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos! Toivottavasti pidä kirjasta.

      Ja hauskaa, että olet tilannut tuon Jouni Laaksosen kirjoittaman oppaan lapsenlapsellesi ja tämän serkulle. Ihan huikean hyvä ja karttojensa vuoksi niin käyttökelpoinenkin opas!

      Poista
  9. Kiitos,taas kiinnostuin kirjasta:) Listani pitenee.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kirjablogeissa on se vaara, että lukulista vaan kasvaa. ;) Tämä on hieno kirja!

      Poista
  10. Jostain syystä Kate Atkinson on viimeiset pari kuukautta tullut säännöllisesti esille mitä erilaisimmissa yhteyksissä! Pakko lukea jotain häneltä pian, olisiko se sitten tämä? Muutakin on kyllä suomennettu, eiks olekin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Atkinsonin tuotanto selvästi kiinnostaa lukijoita. Muista suomennetuista ainakin osa on dekkareita. Tätä suosittelen lämpimästi, mutta kiinnostuin nyt Jackson Brodie -kirjoistakin.

      Poista
  11. Tähän kirjaan on pakko tutustua jossain välissä. Kuulostaa todella hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minä olen aika lailla myyty ja suosittelen kirjaa lämpimästi.

      Poista
  12. Oi kiitos tästä vinkistä! Minulla on pari Atkinsonia kirjahyllyssä, mutta tämän kirjan ilmestymisen olen ihan kokonaan (jälleen kerran) missannut. Minulle valinnat ja valintojen seuraukset ovat aina olleet mieluisia teemoja ja mahdolliset elämät. Ajatus siitä, miten pienestä kaikki on kiinni. Uskoisin, että tulen rakastamaan tätä kirjaa. Taidanpa laittaa tämän siihen kesäkirjapinoon, jossa odottaa jo Tarttin Tikli. Lomalla on aikaa ja energiaa lukea paksuja paksuja kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minä uskon valintojen merkitykseen: ihminen on aina tienhaarassa niitä tehdessään ja pienellä asialla voi olla suuri vaikutus. Toivon, että tulet rakastamaan tätä. Minä ainakin rakastan.

      Poista
  13. Tiedätkö, luin ensimmäisen kirjoittamasi kappaleen ja innostuin valtavasti... Ja samalla minun oli katkaistava tämän postauksen lukeminen siihen paikkaan, koska tuntuu, että tämä kirja minun on pakko lukea ja niin, etten ole saanut siitä enempää maistiaisia!

    Kiitos ihana Katja taas vinkistä! Palaan tähän vielä... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, jee! Ihanaa, että innostuit. Oi, lue tämä ja palaa. <3

      Poista