~MUUTTO: KIITOS JA KUMARRUS~

Blogin pitäminen on hauskaa ja palkitsevaa, mutta kahden blogin pitäminen on aika työlästä. Yksityisasioiden, kuten vaikkapa lasten kuvien, julkaiseminen on eri asia kuin asioista yleisellä tasolla kirjoittamisen - ja tällä yleisellä tasolla en oikein osaa esiintuoda henkilökohtaista otetta. Siksi päätin panna suhteellisen kivasti edenneen Lumiomena-blogini tauolle. Kyseltyäni asiaa muutamalta ystävältäni aion nyt yhdistää vanhan hyvän perheblogini sekä kaikenlaiset omat mietteeni aina askartelusta ja kirjoista syvällisempiin pohdintoihin. Jos joku tänne tiensä löytänyt haluaa olla mukana tuolla laajennetussa oikeassa blogissani, niin lähettäkööt sähköpostia osoitteeseen lumiomena at yahoo com (tai huutakoot hep täällä kommenteissa). Mielelläni tapaisin teitä myös siellä toisessa blogissa :)

Ennen kuin jätän Lumiomenan tauolle, voisin suositella yhtä levyä joulutunnelmointiin. Olen ehkä hieman höperö, mutta tänä vuonna aloitin ennätyksekseni kuuntelemaan jouluista musiikkia jo lokakuun lopussa ladattuani iTunesista sen aiemmin mainostamani Stingin If On A Winter's Night-levyn. Nyt marraskuun kääntyessä lopulleen olen päästänyt itseni täysin valloilleni mitä joulumusiikkiin tulee. Tässä vaiheessa tyydyn sentään fiilistelemään ja kuuntelemaan musiikkia lähinnä työmatkojen aikana sekä iltaisin.

Sarah McLachlanin Wintersong levyä voisin suositella kaikille kuulaista talvipäivistä sekä takkatulesta pitäville. Levy kaunis, hauras, voimakas, herkkä, jouluinen ja talvinen kuin vastasatanut lumi.

~(JOULU)KORTTIASKARTELUA~

Oli vajaat viikko sitten askarteluillassa, jossa opettelimme kortintekotekniikoita sekä joulukuuta odotellessa lämmitimme glögiä kera kanelitankojen. Sain illan aikana valmiiksi erilaisia kortteja, mutta myös pääni täyteen ideoita perheemme tämänvuotisen joulukortin tekemiseen. Olen pääsääntöisesti tehnyt joulukortit itse, vaikka toki poikkeusvuosia on väliin mahtunut. Tänä vuonna ajattelin tehdä jotain yllä olevista tarvikkeista: Luonnonvaaleista korttipohjista, jouluisesta nauhasta, kullanvärisestä kimalleliimasta sekä Hyvää joulua-leimauksesta. Kenties liitän mukaan kuvan lapsistani.

Joulukorttien lähettämiseen on vielä aikaa, mutta hyvä valmistautua ajoissa, eikö vaan?

Askarteluillassa kokeilin paitsi joulukorttien, myös 3d-korttien tekemistä. Alla olevan kortin keiju muistuttaa omaa tytärtäni (myös kaksivuotiaan poikani mielestä), joten ajattelin antaa sen tyttärelleni hänen nelivuotissyntymäpäivänään joulun aikaan:

~KATE MOSSE: KRYPTA~

Kate Mossen toinen romaani Krypta liikkuu esikoiskirjasta Labyrintista tuttuun tapaan kahdessa ajassa, tällä kertaa vuosissa 1891 ja 2007. Vuonna 1891 liikutaan aluksi Pariisissa ja pääosin Etelä-Ranskassa, jonne Leonie Vernier pakenee veljensä Anatolen kanssa. 2007 nuori amerikkalainen tutkija, lapsena adoptoitu Meredith Martin etsii tietoa säveltäjä Claude Debussysta ja ennen kaikkea omista juuristaan. Hänkin päätyy Domaine de La Caden kartanoon, samaan paikkaan kuin Leonie aikanaan.

Krypta on kelvollinen historiallinen jännitysromaani, joka sisältää yliluonnollisia elementtejä kahden eri maailman rajojen kohdatessa. Kirjan jännitys rakentuu hienostuneesti. Kirjan tapahtumat noudattavat osin paholaismaisten tarot-korttien antamia vihjeitä sekä Debussyn sävelten nuotteja. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut ennustamisesta, joten nämä kohdat otin vain osana romaania. Hieman samanlainen "ongelma" oli mielestäni myös Virpi Hämeen-Anttilan Sokkopelissä, joka on sinänsä oikein hyvä kotimainen jännitysromaani ja jonka lukemisesta nautin suuresti.

Krypta on juoneltaan tarpeeksi koukuttava pitääkseen lukijansa mukana. Kahdessa ajassa liikkuminen onnistuu Mosselta erinomaisesti. Kirjan kulttuurihistorialliset viittaukset on fiksusti tehty ja henkilöhahmot osuvia. Olisin kuitenkin kaivannut kirjaan jotain - tai ehkä olisin halunnut ottaa siitä jotain pois. Ehkä hieman yllättäen pidin loppujen lopuksi Kryptasta enemmän kuin Labyrintista. Ihmettelen, jos tästä kirjasta ei tehdä elokuvaa.

~ISÄNPÄIVÄNÄ~

Hyvää isänpäivää! Meillä isänpäivä alkoi mieheni osalta vähemmän lokoisasti, kun hän heräsi neljältä ja vei etelän lomalle lähteneet vanhempani lentokentälle puoli viiden maissa. Toisaalta olemme perheessämme yrittäneet tottua aikaisiin herätyksiin kiitos rakkaan kuopuksemme, joka nousee joka aamu herätyskellon tavoin klo 5.34. Palattuaan mieheni pääsi nauttimaan lahjoista sekä aamiaisesta vastapaistettujen croissantien, suklaaleivosten sekä tuoreen kahvin ja Hesarin lukurauhan merkeissä.

Isänpäivän aamuna laittelimme hieman talvi- tai joulukoristeitakin kotiin. Kiitos vanhempieni vierailun, vietimme mieheni kanssa eilen mukavan alkuillan ostosten ja ruokailun merkeissä. En voinut vastustaa kiusausta ostaa ikkunaan sydänkranssia valokranssin alapuolelle (valokranssista laitan kuvan myöhemmin). Lisäksi mieheni asensi jo ensimmäiset talvivalot etupihan tuijaan, ja itse ajattelin nyt lasten päiväuniaikaan syventyä lukemaan uusinta Maalaisunelma-lehteä, jonka joulunumero on täynnä tunnelmallista luettavaa. Mukava yllätys itselleni oli, että eräs lehden jutuista kertoo opiskelukaverini kodista.




Koska isänpäivään liittyy ainakin meillä paljon rakkautta ja läheisyyttä, ajattelin loppuun nostaa vielä pienen materiaalisen, mutta herttaisen jutun. Löysin muutama viikko sitten blogimaailman kautta Viivun pienen putiikin ja ihastuin Viivun tekemiin sydänmagneetteihin. Tilasin magneetteja itselleni kolme kappaletta. Ajatuksena on, että pitäisin itse yhden (tyttäreni ihastui pieneen lintuun) ja antaisin kaksi vaikka joulunalusajan muistamisena ystäville herkkukorin mukana. Tämä kolmikko on kuitenkin niin söpö, että mietin vielä, että kiinnynkö näihin niin, että ne kaikki jäävät meille?




Seuraavalla kerralla palaan taas kirjojen pariin :)