sunnuntai 20. elokuuta 2017

Viljaa ja äänikirjoja


Elokuu on mielestäni vuoden ihaninta aikaa joulun ja syksyn ohella. Nyt kaikki on jotenkin uutta ja silti vanhaa ja tuttua. On vielä ihanan lämmintä, vaikka toisaalta kaipaan jo villatakkikelejä. On vielä kukkia ja valoa, mutta on myös pimeneviä iltoja. Kaikkialla tuoksuu maa: kypsyvät omenat, multa, mäntykangas, mutta jossain vielä vastaleikattu nurmikko ja kesäsateen jälkeinen koivikko. Olo on toisaalta päättäväinen: kesän jälkeen palaan salille, lenkkeilen enemmän, koetan edes kerran viikossa keittää puuroa. Ja toisaalta laiskottaa, jopa kirjabloggaus, muttei onneksi lukeminen: tällä hetkellä minulla on kesken kolme hyvin erilaista kirjaa.

Jos ei laiskota lukeminen, niin ei sen puoleen äänikirjojen kuuntelukaan. Innostuin uudelleen kuuntelemaan kirjoja, mutta nyt tietokirjallisuutta. Romaanit mieluummin luen, joskin etsin koko ajan hyvää kuuntelufiktiota. Ajatukseni vaan harhailevat, suorastaan karkailevat silloin kun koetan kuunnella romaaneja. Unohdan henkilöiden nimiä, havahdun, kun en muista, miksi hahmo X meni paikkaan D jne. Napakat, kertovat tietokirjat pitävät ajatukseni paremmin kurissa ja aihepiiriltään innostava kirja saa minut nyökyttelemään ja joskus kiistelemäänkin. Edellä mainittuja teen tietenkin ajatuksissani; Minulla on tapana kuunnella äänikirjoja lenkkeillessäni, joten en lenkkipolun varrella sentään ala elehtiä päälläni tai väitellä ääneen. Haha.

Tällä hetkellä käytössäni on ollut BookBeat-palvelu, mutta yhtä hyvin voisin tilata sen kilpailijan Storytellinkin. En usko, että palveluissa on juuri muuta eroa kuin että toisessa on mukana Tammen ja WSOY:n, toisessa Otavan kirjoja. Muiden kustantajien tuotantoa on kummankin valikoimissa, mutta olisiko Storytellissä hieman enemmän englanninkielisiä?


Mitä sitten olen viime aikoina kuunnellut, mitä on jäänyt kesken? Kesken ovat jääneet muun muassa Sophie Kinsellan Himoshoppaajan ratkaiseva askel ja Sophie Hannahin Nimikirjainmurhat. Edellinen, koska se oli liian hömppää makuuni. Jotkut Kinsellan teokset, kuten Kevytkenkäinen kummitus, ovat olleet kohtalaisen mainiota kuunneltavaa, mutta himoshoppaajahahmon häähörhöily ei jaksanut kiinnostaa. Nimikirjainmurhat taas toimisi ehkä paremmin luettuna. Hannahin teoksessa on mysteeritunnelma kohdillaan, mutta ehkä kuitenkin luen Poirotit kirjoina ja Christien itsensä kirjoittamina - silloin kun dekkarinostalgiaa kaipaan.


Kuunnelluista haluan erikseen nostaa esille Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa -kirjan, joka vei mukanaan. Teoksen fokuksessa on kysymys siitä, miten tehdä työelämästä itsensä näköinen. Työmaailma muuttuu ja uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä itselle mielekästä työtä on enemmän ja enemmän. Näin on Rämön ja Valtarinkin kohdalla, molemmilla naisilla on monipuolinen, heille itselleen mieluisia asioita sisältävä työnkuva. Unelmahommissa antoi paljon ajateltavaa, mutta pientä kateuttakin kirja mielessäni nosti: että joku oikeasti istuu kahvilla tai viinillä mukavan porukan kesken tai vie perheensä puuhamaahan ja laskuttaa siitä kaikesta. Tai miten joku tekee bloggaamisesta ammatin. Kateus, kuten kirjassakin todetaan, voi olla voimavara. Hyvä kateus vie ihmistä eteenpäin. Eivätkä Rämö ja Valtari onneksi kerro vain mielekkään työn ihanuudesta, vaan myös siitä kovasta työstä, jota unelmahommatkin vaativat.

Unelmahommissa on äänikirjana kuta kuinkin täydellinen: kerronta on hauskaa ja napakkaa, Rämön, Valtarin ja eri asiantuntijoiden kokemukset rytmittyvät kivasti. Pienestä toistosta huolimatta kirja antoi paljon oivalluksia. Hetkittäin toki ärsyynnyinkin: työnkuvat muuttuvat ja moni voi oikeasti tehdä unelmastaan työtä. Loistavaa! Mutta miksi pitää vähätellä ”konttorirottaa”, koska jonkun unelmahomma voi oikeasti olla kellonkortin määrittelemän työajan puitteissa tehty assistenttityö. Pieni ärsyyntyminen piristi sekin, antoi vauhtia lenkille.

Ennen kaikkea Unelmahommissa antaa oivia eväitä pohtia omaa työtään: mitä minä haluan omalta työltäni? Mitkä ovat vahvuuksiani, mihin kannattaa panostaa, millä tehdä työstä parempaa? Työ ei aina ole ole paikka, jonne mennään, vaan asia jota tehdään. Sisältö tekee työn.



Kukapa ei olisi kiinnostunut lukemaan ulkomaisten kokemuksista Suomessa? Ehkä jotkut, mutta veikkaan aihepiirin kiinnostavan useimpia. Taught by Finland -blogistaankin tunnetun opettaja Tim Walkerin Lost in Suomi on mitä mainiointa kuunneltavaa: pieniä ja isoja episodeja Suomesta ja Yhdysvalloista, rakkaudesta ja perheestä, maailmankatsomuksesta, opettajuudesta, ruoasta, metsästä… Onhan se nyt hauska lukea (tai tässä tapauksessa kuunnella!) siitä, millaista on mennä ensimmäistä kertaa alasti saunaan – tai koettaa toteuttaa Suomessa opittua saunakulttuuria Yhdysvalloissa; Miten erikoisia suomalaisten kirjoittamattomat tervehtimissäännöt ovat; Kuinka itsenäisiltä suomalaisnuoret vaikuttavat amerikkalaisiin verrattuna. Tuttua ja vierasta, sopivasti, helposti.

Lost in Suomessa olen äänikirjamukavuusalueellani: sujuvaa, mukavaa, hauskaa, vaivatonta kerrontaa. Episodimaisittain rakentuvat luvut mahdollistavat kuuntelun pienissäkin pätkissä. Kokonaisuudesta jää hyvä, lämmin mieli.




Sokerina pohjalla mainitsen vielä Ylen Hömppäkirjalistalle suosittelemani Kaisa Haatasen Ylipainolisämaksun. Meikkipussin pohjalta -teoksesta tuttu Tytti Karakoski matkustaa – lähelle ja kauas, yksin ja yhdessä, omatoimisesti ja ryhmämatkalla. Haatasen teksti on viihdyttävää ja kepeää, mutta se on täyttä timanttia. Se viihdyttää ja hetkittäin viiltääkin, vaan hetkittäin tarkkanäköisiä havaintoja matkustamisesta, turismista, uusista kokemuksista.

Ylipainolisämaksu on melkeinpä vaarallinen lenkkikirjaksi, koska a) kaltaiseni laiskanpulskea hölkkääjä innostuu tekemään itselleen ylimitoitetun pitkiä lenkkejä, koska kirja on niin hauska b) hetkittäin se naurattaa niin, että pissa meinaa tulla housuun, ja c) paikoitellen on pakko keskeyttää koko ylimitoitettu lenkki, jotta hapenotto ei vaarannu liiallisen nauramisen vuoksi. Noin hauskaa minulla ei ole koskaan ollut lenkillä. Lisää näitä!



Haluaisin kyllä löytää äänikirjaksi erinomaisesti sopivia romaanejakin. Sellainen olisi juonivetoinen, ei liian pitkä eikä liioilla henkilöhahmoilla varustettu, ja tietenkin se olisi myös äärimmäisen koukuttava. Suosituksia? BookBeatin tai Storytellin puolelta? Ehkä englanniksi löytyisi enemmän.

Kuunteletteko te äänikirjoja? Ja jos kuuntelette, niin ostatteko äänikirjoja, oletteko tällaisten palveluiden tilaajia, tai onko Audible tuttu? Millaisia kokemuksia viimeksi mainitusta on? Vai lainaatteko äänikirjoja esimerkiksi CD-muotoisina?



Ja se vilja, niin: kotimme lähellä on peltomaisemaa. Kun kuljen siitä ohi näin elokuussa, en voi olla ajattelematta Juice Leskisen ”Syksyn säveltä”. Pahoittelen mahdollisesti tartuttamaani korvamatoa, mutta onhan se hieno kappale. Viime aikoina omissa kuulokkeissani on kuitenkin soinut ikisuosikkini Tori Amosin maistiaiskappaleet tulevalta Native Invader -levyltä. Kunhan se ilmestyy, saavat äänikirjat hetkeksi jäädä. 

20 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Minäkin varmaan nukahtaisin, jos kuuntelisin vaikkapa kotisohvalla. Lenkkeillessä ei onneksi nukahda - ainakaan kovin helposti. :D

      Poista
  2. Ihanat kuvat Katja ja tuo Juicen biisi kuuluu syksyyn. Olen täysin kirjakannassa vielä, ei äänikirjoja minulle. Mutta ehkä sekin päivä vielä tulee!

    Lost in Finland kuulostaa saman tyyppiseltä kuin Joel Willansin 101 Very Finnish Problems, usa vs brittinäkökulma. Tosi hienoa että lenkkeilet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos. Juicen kappale on ihan tätä syyskesää. Hienot sanat siinä.

      Minäkin suosin mieluummin luettavia kirjoja, mutta nyt äänikirjojen myötä olen oppinut erilaisia lukutapoja.

      Lenkkeilen paljon sinullekin tutuilla kulmilla. :)

      Poista
  3. En kuuntele, minullakin nukahtamisongelma. Lenkillä haluan taas kuunnella luonnon ääniä ja keskittyä ympäröivään maisemaan. Jos kävisin salilla, siellä ehkä saattaisin kuunnella äänikirjojakin.

    Tuo Rämön ja Valtarin kirja kiinnostaa. Haataisen kirja olen lukenut ja pidin siitä ihan älyttömästi ja samaistuin usein kertojan kokemuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, minä kuuntelen äänikirjoja vain juoksulenkeillä. :) Kävellessä liikun eri tavalla, silloin hiljennyt luonnon äärelle, usein kuljen kameran kanssa. Salilla taas en osaa kuunnella äänikirjoja, mutta olen miettinyt että voisin kokeilla.

      Rämön ja Valtarin kirja antoi paljon ajateltavaa, vaikka kyllä se monin paikoin ärsyttikin. Haatasen kirja on niin hyvä!

      Poista
  4. Minä olen alkanut kuunnella äänikirjoja työmatkalla. Latasin kännykkään nyt tuon Ylipainolisämaksun. Huolestuttaa vaan hieman, että hepuloin julkisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miinamanta, kiva kuulla! Työmatkat ovat varmasti hyvää aikaa äänikirjojen kuunteluun. Miten sinulle kävi Ylipainolisämaksun kanssa? Saitko julkisia naurukohtauksia.

      Poista
  5. Kuvailet niin kauniisti elokuuta, että näen sen ihan silmieni edessä. Täällä elokuu on inhokkikuukauteni,se kuumin ja kostein,vaikka syyskuukin on sellainen, mutta ehkä loppua kohti hieman vähemmän.Talvi ja kevät ovat ihaninta aikaa täällä- En ole pahemmin käyttänyt äänikirjoja, ehkä kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, elokuut ovat niin erilaisia eri puolilla maailmaa. Siellä elokuu on varmasti tukala, mutta sitten loka- ja marraskuu ehkä oikein ihanat? Kokeile joskus äänikirjoja!

      Poista
  6. Kyllä, elokuu on ihanakuu, josta alkavat ne ihanat hetket kohti syvenevää syksyä ja lopulta joulua <3 Ja minä ajattelen elokuun aina vaan syksyn ensimmäiseksi kuukaudeksi, vaikka se oikeastaan vähän niin kuin kesää kai vielä onkin...

    Äänikirjoja en osaa kuunnella ollenkaan, paperin tuntu sormenpäissä taitaa olla minulle olennainen osa lukukokemusta :)

    Kauniita elokuun päiviä sinulle kaimani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, elokuu on niin suloinen. Ja syyskuu usein kuulas, samoin lokakuu. Marraskuinen hämärä on ihanaa sekin, joulua taas ihan parasta aikaa. ♥

      Paperi tuntuu kyllä parhaimmalta. Minulle äänikirjojen pitää olla kevyitä tarinoita tai sitten kertovia tietokirjoja.

      Lämpimiä ajatuksia sinne! ♥

      Poista
  7. Elokuu on kesän parasta aikaa, aivan alkukesän hetkien lisäksi. <3

    Minä en osaa keskittyä äänikirjojen kuunteluun. Lenkillä se ehkä onnistuisi, mutta silloin haluan kuunnella joko luonnon ääniä tai musiikkia, jonka kuuntelulle ei nykyään muuten oikein tahdo löytyä hetkiä.

    Ihana viljakuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, joskus mietin, että onko alkukesä vai elokuu ihanampi. Elokuu on rakkaampi. ♥

      Hyvä, kun mainitsit musiikin kuuntelun. Sille on minullakin vähän aikaa nykyisin. Etäpäivien aikaan saatan kuunnella musiikkia, mutta en aina.

      Kiitos! :)

      Poista
  8. Minustakin elokuu on ihanaa aikaa juuri noiden luettelemiesi asioiden vuoksi. Valoa ja pimeää, lämmintä ja viileää. Äänikirjoja en ole itse kuunnellut, mutta olen jo jonkin aikaa miettinyt, että se olisi kätevää. Samalla voi tehdä jotain muuta ja silti nauttia tarinoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, elokuuhun mahtuu niin paljon, ehkä se on ihana siksikin.

      Kokeile joskus äänikirjoja! Vaikka tällaisesta palvelusta, joissa on ilmainen kokeilujakso.

      Poista
  9. Viime vuosien mieleenpainuvimpia äänikirjakokemuksia ovat minulle olleet Karo Hämäläisen Yksin ja David Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimović. Nämä avasivat itselleni melko tuntemattomien urheilijamiesten persoonia ja elämiä oikeasti mielenkiintoisesti! (Vaikka en siis ole millään lailla urheiluihminen ja penkkiurheilijanakin melko kehno.) Molemmat ovat kirjoja, joita en ehkä olisi painettuna lukenut - nyt ne tuli kuunneltua, koska kirjaston suppeasta äänikirjakokoelmasta jotakin piti valita työmatkoille.

    Ennen suosin kirjastosta lainattuja CD-muotoisia äänikirjoja, mutta niitä alkaa olla aika vähän saatavilla. Niinpä kesällä kokeilin BookBeatia minäkin, ja kuuntelin sieltä Roxane Gayn Hungerin. Siinä Gay kuvaa pakahduttavasti, karusti ja suorasti kokemuksiaan ylipainoisena naisena Yhdysvalloissa. Tätä voin lämpimästi suositella: äänikirja on vieläpä kirjailijan itsensä lukema, joten hänen kokemuksensa tulevat todella lähelle.

    Kuvauksesi perusteella tuo Tim Walkerin kirja muistuttaa hieman Dieter Hermann Schmitzin kirjaa Täällä pohjoisnavan alla, jossa Saksasta Suomeen muuttanut mies tarkastelee kirjassaan Suomea ja suomalaisia pilke silmäkulmassa. Kuuntelin kirjan pari vuotta sitten äänikirjana: se oli ihan ok, mutta ehkä minulle riittää yksi tätä lajia :) Sen sijaan Haatasen kirjat menevät kiinnostavien listalle. Rämön ja Valtarin kirjan sain juuri luettua painettuna, siitä heräsi melko samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla, bloggailen lähipäivinä.

    Tulipa pitkä kommentti, oli niin inspiroiva aihe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nnanna, sinulla onkin paljon äänikirjakokemusta. Yksin-kirjaa on moni kehunut, se voisi olla kiinnostavaa kuunneltavaa.

      Kirjaston valikoima on melko suppea, mutta äänikirjavalikoimaa on tullut hyvin lisää. Kirjaston CD-äänikirjoista osa on minulle hyvinkin tuttuja työn kautta (BTJ-äänikirjat), mutta minun ei muuten tule kuunneltua enää CD-levyjä. Sen sijaan tuon Roxanne Gay kirjan voisin kuunnellakin, samoin Bad Feminist kiinnostaa.

      Ja Schmitzin kirja voisi olla hauskaa kuunneltavaa. Haatasta suosittelen lämpimästi - niin hauskaa kuunneltavaa.

      Kiva, että kommentoit. :)

      Poista
  10. Viimeinkin ehdin tulla kommentoimaan tätä äänikirjajuttua.

    Minä olen opetellut äänikirjojen kuuntelijaksi vasta... no, en muista tarkkaan, mutta muutama vuosi sitten. Sitä ennen ajattelin jotenkin oudosti, että kirjaa ei ole lukenut, jos sen kuuntelee. (En enää muista tämän ajatuksen logiikkaa, jos sitä koskaan olikaan.)

    Äänikirjoja kuluu todella vaihtelevasti. Kuuntelen lähinnä käsitöitä tehdessä ja kävellessä, joten äänikirjojen kulutus on suoraan verrannollinen liikkumis-/käsityöinnostukseen. Olen kuunnellut enimmäkseen Helmet Overdriven äänikirjoja, mutta sieltä en ole oikein tahtonut enää löytää mitään kiinnostavaa. BookBeatia kokeilin viime vuoden lopulla ja vaikka se onkin helppo käyttää jne. sielläkin äänikirjavalikoima on minusta turhan suppea. (Tai sitten valikoima ei vain ollut minun makuuni, kun kiinnostavia kirjoja ei lopulta hirveästi sieltäkään löytynyt.)

    Noin kuukausi sitten otin käyttööni Storytelin, joka on pitkälti samanlainen kuin BookBeat, mutta jossa on oman vertailuni mukaan merkittävästi enemmän äänikirjoja. Ja tosiaan siellä on runsaasti myös englanninkielisiä äänikirjoja, joista jostakin syystä pidän erityisen paljon.

    Koska pidät tietokirjojen kuuntelusta, suosittelen Aziz Ansarin Modern Romancea. Se on kiinnostava katsaus pariutumisen "historiaan". :) En tiedä kuinka hyvin makuusi sopisi Jenny Lawsonin muistelmat Let's Pretend This Never Happened ja Furiously Happy, mutta minulle ne ovat olleet monella tavalla täydellisiä kirjoja.

    Romaanien puolelta ihan hulvattoman mahtavaa kuunneltavaa on ollut Libba Brayn Beauty Queens. Toisenlaisia tunteita taas herätti Anja Kaurasen Syysprinssi ja Joni Skiftesvikin Valkoinen toyota vei vaimoni.

    Ah, ja tietenkin suosittelen mitä tahansa Stephen Fryn lukemaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kiva että tulit kommentoimaan. Paljon kiinnostavia ajatuksia ja hyviä suosituksia, kiitos!

      Minulla on ollut samanlaisia ajatuksia äänikirjoista ja romaaneja kuuntelenkin aika harvoin, koetan opetella kuuntelemana niitäkin. Ja kuten sinulla, minullakin äänikirjojen kuuntelu korreloi liikunnan kanssa (käsitöitä kun en osaa tehdä ollenkaan). Pitää siis kuunntella tosi koukuttavia, niin motivoivat enemmän lenkille. :)

      Olen tykännyt BookBeatista, mutta olen samaa mieltä valikoiman suppeudesta. Itse asiasta otin nyt rinnalle kokeilujakson Storytellistä ja testailen nyt, kumman asiakas minusta sitten tulee - voi olla, että vaihtelen palveluja. Storytellissä on huikea määrä englanninkielistä kuunneltavaa.

      Ja oi, joo, Stephen Fry toimii aina! ♥

      Poista