maanantai 7. elokuuta 2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa


Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Gummerus 2017
231 sivua
Ennakkokappale kustantajalta
Kotimainen romaani

Ennen kuin mieheni katoaa, haluan kuvata hänet tarkasti. Haluan nimetä kaikki paikat, jokaisen karvan, lihaksen ja ruumiinosan. Haluan todistaa, että hän oli. En koskaan ajatellut, että ihmisen ruumiinosat olisivat kiinnostavia, mutta nyt haluan tallettaa näistä jokaisen.

Tämä on menetykseni kartta.


Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. Yksi lause on vedenjakaja, joka muuttaa kaiken. Muuttaa sen, mitä oli, mutta mitä ei ole enää koskaan. Muuttaa sen, joka oli tuttua siihen, josta ei tiedä mitään. Tämä yksi lause, ja miestä ei enää ole, hän muuttuu toiseksi. Nainen yrittää pitää kiinni rippeistä: hänellä oli mies.

Selja Ahavan romaani Ennen kuin mieheni katoaa kertoo tarinan pariskunnasta, jossa nainen menettää miehensä  sukupuolelle. Mies katoaa ikään kuin pala palalta pois, muuttuu toiseksi. Nainen yrittää muistaa miehen, mutta mitä hän kuvittelee tai luo itse? Onko hän kuin Kolumbus, joka uskoi saavuttavansa Intian?

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen tuore juttu kertoo, että romaanissa kuvattu on ainakin osin tapahtunut Selja Ahavalle itselleen. Tästä syytä romaania lukee autofiktiona, paljaana ja avoimena teoksena yhden liiton perusteiden romahtamisesta. Silti olo ei ole tirkistelevä, vaikka utelias se tietenkin on. Tirkistelyn tunnetta ei synny, koska Ennen kuin mieheni katoaa on omaääninen romaani, joka on paitsi koskettava, myös hallitusti ja taiten kirjoitettu. Kokonaisuus syntyy koko ajan karkuun juoksevista muistoista, nykyisyyttä kalvavasta menetyksen tunteesta sekä kuvitelluista tarinoista Kolumbuksen merimatkan aikana.

Minä en taida pitää tästä naisesta enkä hänen sävystään.


Ahavan romaani menee syvälle naisen mieleen, entinen mies jää hänen katseensa kohteeksi, hänen menetyksekseen.
 Sukupuoli tulee väliin, mikä saa pohtimaan sitä, miten iso osa ihmistä se onkaan. Onko toinen enää sama? Ehkä on, ehkä ei. Mutta mies hän ei enää ole ja nainen haluaa miehen, oman miehensä. Oli rakkautta, mutta olivatko yhteiset vuodet valhetta? Onko nainen koskaan edes tuntenut miestään: Mitä hänestä jää minulle? Osin kaikki tuntuu olevan kuin tyhjää. Näkökulmat käpertyvät yksityiskohtiin ja avautuvat samalla laajalle.

Rinnalla kulkee tarina Kolumbuksesta, joka uskoi tulleensa Intiaan. Kolumbus-osiot tahtovat jäädä ensin vieraammiksi, päälle liimatuiksi ennen kuin syntyy oivallus siitä, miten nainen ja mies ovat hekin kuin valtameren keskellä. Kaikki muuttuu ja karkaa kuin manner Kolumbuksen matkalla: saaria kyllä on, mutta se mitä haetaan pysyy poissa. Minne Kolumbus saapui kun hän saapui Karibialle? Kuvitteliko hän todella saapuvansa Intiaan? Vedättikö hän muita?
 Naisen mieli juoksee, poukkoilee, koettaa ymmärtää. Nainen kirjoittaa menetyksensä kartan, Kolumbuskin asettaa paikat kartalle: Tämä on minun tarinani, / nämä ovat minun sanani [--]. Jotenkin kaikki on jäsenneltävä.
Lukemassani ennakkokappaleessa ei ollut sivunumeroita. Se on kiinnostavaa, oli niiden poisjääminen sitten tarkoituksellista tai ei. En voi olla pohtimatta, onko niitä tänään julkaistavassa kirjakauppoihin ja kirjastoihin tulevassa painoksessa. Se, ettei numerointia ole, sopii näet erinomaisesti kirjaan, jossa ihminen – ainakin ihminen tunnettuna; omana ja rakkaana – katoaa. Mitä jää jäljelle, tulee tilalle?

Nyt elokuun alussakin uskallan sanoa, että Ennen kuin mieheni katoaa on yksi syksyn vahvimmista romaaneista. Menetys, suru, viha, raivo, hiljaisuus: Ahavalla on taito kirjoittaa tunteet auki. Ja kun hän sen tekee, syntyy sekä sanataidetta parhaimmillaan että mitä henkilökohtaisin tarina.

19 kommenttia:

  1. Juurikin näin Katja. Taisin kirjoittaa että tämä on kaunein ja taiteellisin tänä vuonna lukemani romaani. Raju kyllä, mutta olen vieläkin jossain sfääreissä Ahavan tavasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, Ahava on hurjan taitava kirjoittaja. Kaunis, taiteellinen, ja koskettava, yhden naisen mielenliikkeitä vahvasti kuvaava.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus Katja. Oma kokemukseni oli vähän ristiriitaisempi johtuen fiktion ja omaelämäkerrallisuuden vaikutuksista tässä kirjassa. Loistokas tämä silti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minä luin tämän "ihan romaanina" ja vasta tätä blogijuttua kirjoittaessani mietin autofiktiota tässä. Se ei minua häirinnyt, hyvä romaani on hyvä oli se sitten tosipohjainen tai kokonaan fiktiota.

      Poista
  3. Tykkäsin Ahavan ensimmäisestä kirjasta ja odotan tämän lukemista kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minun taas pitäisi lukea Ahavan ensimmäinen. Sekä Taivaalta tippuvat asiat että tämä ovat olleet todella hyviä.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä todella upea mutta koska en tiennyt omaelämäkerrallisuudesta etukäteen teki KK-liite ja kirjan markkinointi muutenkin vähän oudon jäkimaun. Romaani olisi musta ansainnut olla vain romaani, totuudellisuuden korostaminen ei tuo siihen mitään lisää, jopa vähän ärsyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi, romaaninahan tämä onkin vain romaani, mutta toki esimerkiksi HS:n kuukausiliitteestä luettu vaikuttaa käsitykseen tästä kirjastakin. Toisaalta juttu saattaa tuoda hienolle romaanille enemmän lukijoita.

      Poista
  5. Katja, nostat hienosti sen, ettei romaani ole tirkistelyä omakohtaisuudesta huolimatta. Väkevä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiitos. Tämä on väkevä, eikä ollenkaan tirkistelevä.

      Poista
  6. "Ahavalla on taito kirjoittaa tunteet auki". Juuri niin, sitä ihailin tässä kirjassa, jota ei varmasti ole ollut helppo tehdä. Vahvat tunteet välittyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, samaa mietin, tätä ei ole ollut helppo kirjoittaa. Ehkä tämä on ollut pakko kirjoittaa?

      Poista
  7. Tämä menee lukulistalle, mielenkiinto heräsi HS:n kuukausiliitteen artikkelin myötä ja nettihän on pullollaan tämän kirjan arvosteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin tällöin lukemista, joo, tänään on tullut melkoinen määrä blogijuttuja. Hieno romaani!

      Poista
    2. "Netti pullollaan kirjan arvosteluja." Niinpä. En voi olla ajattelematta pariskunnan lapsia ja kirjan julkaisuajankohtaa juuri koulujen alkaessa. Yhden perheen tragedia – olisiko sittenkin ollut parempi pitää se fiktiona, tietävätköön asian todellisen laidan ne joiden se kuuluu tietää? Kirja sinänsä kuulostaa kiinnostavalta, siksikin, että vaimo ei vain ymmärrä, vaan suree. Se on rakkautta sekin.

      Poista
    3. Hei! Tuota ei voi olla miettimättä. Toisaalta emme voi tietää, mitä ex-pariskunta on keskenään puhunut ja mahdollisesti sopinut. Lapsista kirja ei onneksi kerro mitään. Ja teos on vahva ja kiinnostava nimenomaan romaanina.

      Poista
  8. Tämän lukisin mielelläni; mielenkiintoista miltä tuntuu naisesta jonka mies muuttuu saman sukupuolen edustajaksi,ja tosiaankin katoaa, miehenä.Täällä tulee mieleen yksi pariskunta, jotka jäivät yhteen sen jälkeen kun miehestä tuli nainen,ja perustivat erittäin suositun ja hyvän kahvilaleipomon.

    VastaaPoista
  9. Ahava kirjoittaa tunteet lukijan iholle ja sen alle. Tämä on vielä lukematta, mutta on ehdottomasti lukulistallani!

    VastaaPoista
  10. Kirjan nimen luulin ensin viittavaan muistisairauteen, mutta se olikin muuta. Tämän ennakkokappale tuli, mutta kahden vahvan kirjan jälkeen minulle juuri nyt sopii paremmin se, mitä tiedät minun lukevan:) Niin, ja niitä ennen Blondi!

    Tekstisi kertoo, miten kaikki muuttuu ja karkaa, tekee sen vailla ahdistusta. Kirjan lukija tahollaan sitten kokee asian enemmän tai vähemmän vahvasti, ehkä satuttavastikin. Menetyshän on aina menetys.

    <3<3

    VastaaPoista