torstai 3. elokuuta 2017

Ben Kalland: Vien sinut kotiin


Ben Kalland: Vien sinut kotiin
Atena 2017
Kansi Anna Makkonen
284 sivua
Ennakkokappale kustantajalta
Kotimainen romaani

Joskus minusta tuntuu, että kaikella on ollut jonkinlainen tarkoitus, että voisin sanoa oppineeni jotakin. Toisinaan olen varma siitä, etten ole oppinut mitään. Joitakin asioita voi tietenkin ymmärtää vasta jälkikäteen, kun katsoo taaksepäin ja huomaa, miten kaikki pisteet johtavat samaan kohtaan. Pisteitä ei voi liittää yhteen etukäteen, voi vain aavistaa, että niistä joskus muodostuu kuvio.

Anna Kareninassa sanotaan, että ”jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. Miten onni muuttuu onnettomaksi? Miten ja miksi perhe hajoaa? Suuressa kansainvälisessä järjestössä työskentelevät Markus varttuu uskonnollisessa perheessä yhdessä vanhempiensa ja kolmen siskonsa kanssa. Unenomaiset kesät sujuvat Porkkalassa, talvet Helsingissä. Siskoista Ellen on lahjakas viulusti, jolle povataan menestyksekästä uraa. Viulu kuitenkin vaikenee. Toisena ajankohtana Markuksen kaksoissisko Carola eristetään perheestä. Kun Yhdysvalloissa asuva Markus saa sekä monta asiaa muuttavan kirjeen että suru-uutisen Suomesta, joutuu hän pohtimaa uudella tavalla sitä, mikä on tärkeää, mikä on hänen oma tiensä maailmassa.

Huh, nyt en tiedä, mitä sanoisin. Tätä kirjoittaessani bloggauksen sanat vasta hakevat muotoaan enkä edes aio editoida tätä hakemista pois. Vahvan vaikutuksen tekevät romaanit saavat aikaan tätä hapuilua, mutta nyt sanoihin: Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin on herkkävireinen ja vahva teos hajonneesta perheestä, surusta, Jehovan todistajista ja musiikista.

Ei koko totuutta tarvitse kertoa niille, joiden ei tarvitse tietää sitä. Markuksen elämässä on asioita, jotka on parempi salata, mutta on myös sellaista, joka elää pinnan alla ja odottaa pääsyä valoon. Yksilön omaa tahtoa on miltei mahdotonta sovittaa läheisten vaatimuksiin. Lopullisuus on läsnä alusta saakka, mutta lopullisuus pitää sisällään jatkuvuutta, elämällä on aina yllätyksiä hihassaan.

Markuksen perheen kipupisteistä moni johtuu uskonnosta. Olen aiemminkin kirjoittanut, että uskontoa käsittelevät romaanit kiinnostavat minua – nimenomaan kiinnostuksen vuoksi. En omaa riviluterilaisuutta vahvempaa taustaa eikä minun tuttavapiirini ole koskaan kuulunut yhtään Jehovan todistajaa (ainakaan siten, että tietäisin jonkun tuttavani kuuluvan kyseiseen uskontoon). Käsitykseni Jehovan todistajista pohjautuu pitkälti median luomiin mielikuviin. Osaltaan Kallandin romaani vahvistaa käsityksiäni: miehisen uskonnon maailma on julma, yhtä lailla naisille kuin kaikille epäileville jäsenilleen. Uskonto, josta voisi puhua järjestönä, toimii suuren yrityksen tavoin, ja vaikka kaikesta voi periaatteessa neuvotella, niin käytännössä omaääniset ajattelijat häivytetään taustalle tai kokonaan omilleen. 

Uskonnon ja perhesuhteiden rinnalla kulkevat musiikki ja maisemat. Musiikki Händelin Messiaasta Nirvanan Rape me -kappaleeseen, maisemat merenrannoilta huvila-alueille ja New Yorkin ravintoloihin. Kalland kirjoittaa kaikesta tyylitietoisesti. Hänen tekstinsä kantaa, hän kirjoittaa kauniita lauseita, muttei jaarittele. Kerronta on enemmän toteavalla tavalla muistelevaa kuin laajasti kuvailevaa, mutta silti tai juuri siksi se on niin taidokasta. 
Lukijalle tarjotaan sekä tilaa että läheisyyttä. Kallandin teksti kulkee kuin sinfonia: hiljaisesti silloin kun tarpeen, voimakkaasti, kiihkoisastikin silloin, kun aika on.

Kallandin kerronta ei notkahda hetkeksikään. Draaman kaari on täyteläinen, joskin paikoin (syystäkin) kärjistetty. Lauseet kulkevat vaivatta, juoni vetää lukijan mukaansa. Haikea ja kipeä tunnelma lepattelee sydänalassa. Kertojana toimiva Markus muistelee niitä hetkiä, jotka nyt tuntuvat merkityksellisiltä. Markuksen elämän fragmenteista muodostuu ehjä ja kaunis romaani.

Vien sinut kotiin jättää samalla kertaa surullisen ja onnellisen olon, mikä kielii Kallandin romaanin tyyllikkäästi pakahduttavasta voimasta.

17 kommenttia:

  1. Likapyykki pestiin kotona ja Laumakirjan sisältö kuului vain valituille.

    Sattumalta olen joutunut seuraamaan likeltä, miten eräs perhe hajosi juuri tähän järjestöön liityttyään. Ja yksi heistä ei löydä väylää normaaliin elämään, vaikka ei olekaan mukana enää. Niin surullista, sillä tunnen hänet pikutytöstä...

    Kuulin kirjan musiikkina...Todella vahva esikoinen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, juuri noin. Tässä on paljon sydänalaa puristavaa.

      On varmasti ollut järkyttävää ja surullista seurata, miten läheinen ihminen joutuu kokemaan perheen hajoamisen ja vielä tuollaisesta syystä.

      Kallandin romaani on huikea. Olen erittäin vaikuttunut. Ja musiikki soi minunkin korvissani.

      Poista
  2. On pakko kommentoida kirja-arviotasi. Kehuit Kallandin kirjan maasta taivaaseen. Onko se todella niin hyvä? On. Olen täysin samaa mieltä, että tämä on huikean hieno romaani. Huikean hieno esikoisteos. Huikean hieno tarina.

    Olen itse entinen Jehovan todistaja ja tiedän tarkkaan Vartiotorniseuran ja Jehovan todistajien yhteisön toiminnasta ja opeista. Kirja Vien sinut kotiin kuvaa täysin oikein todistajien omalaatuista maailmaa.

    Tapasin Ben Kallandin 29.09.2017. Hän tuli kotiini Espooseen. Juttelimme tuntikausia ja tein hänestä henkilöhaastattelun. Siinä vaiheessa en vielä ollut saanut Atenalta kirjaa luettavaksi. Sain kirjan sähköisen version 31.07. ja "oikean" paperille painetun kirjan 02.08. Lukukokemus oli vahva. Se herätti eloon kaikki ne tunteet, jotka oli mahdollista herättää.

    Miksi lukukokemus oli niin vahva? Tämä uutuuskirja yllätti minut täydellisesti juuri siksi, että se oli niin aito, niin raadollinen, niin kaunis ja niin surullinen. Joten tämän kirjan arviointi perustuu mitä suurimmassa määrin omiin tunteisiini.

    Ben Kallandin henkilöhaastattelun pääsee lukemaan tämän linkin kautta:
    http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s796.html

    Oman kirja-arvioni voi lukea tämän linkin kautta:
    http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s797.html

    Toivon todellakin, että tämä uutuuskirja löytyy pian mahdollisimman monesta kodista, oli koti sitten Jehovan todistajien, entisten Jehovan todistajien tai kenen tahansa "tavallisen" suomalaisen koti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jari-Pekka,

      mukavaa, että kommentoit. Kallandin kirja on todellakin hieno kirja, jonka uskon muistavani kauan.

      Kävin lukemassa sivujasi, joilla on paljon kiinnostavaa asiaa Jehovan todistajista. Tärkeät sivut sinulla! Myös Kallandin haastattelun lukeminen oli antoisaa, samoin mietteesi kirjasta.

      Olen samaa mieltä siitä, että Vien sinut kotiin on vahva: kaunis, raadollinen ja surullinen. Romaani vetoaa tunteisiin, kuten hyvä kirja usein tekee.

      Minäkin toivon, että tämä romaani saavuttaa paljon lukijoita.

      Poista
  3. Kirjoitat sanojesi hakevan muotoaan, ja kyllä ne saavat sellaisen muodon, joka tekee kirjalle hienosti oikeutta. Koukutuin Kallandin tekstiin, vaikken puolestani ole erityisen kiinnostunut uskonyhteisötarinoista. Tässä romaanissa viedään heti sisälle yksilön ja perheen elämäntapaan jehovakehikon sisään - ja se toimii. Teemojen runsaus toimii näissä raameissa. Oi että, tänään on kahden hienon esikoisromaanin päivä, tämän ja Komendantin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, tästä kirjasta oli vaikea kirjoittaa, kuten usein on silloin kun luettu tekee suuren vaikutuksen. Tässä tarina vie, kieli soi. Kauttaaltaan onnistunut kirja.

      Tämä ja ilmeisesti Komendanttikin, jota en ole lukenut, lupaavat erinomaista kirjasyksyä.

      Poista
  4. Aiempi kommenttini lensi ehkä taivaan tuuliin, toivottavasti ei tule tuplana...:)

    Näin tämän kirjan arvostelun ensimmäiseksi sinun blogissasi. Kaien sen perusteella mitä kerrot, voin kuvitella että tämä on kerronnaltaan juuri sellainen kirja joka pääsee lukulistalleni. Aihe ei myöskään ole tylsimpiä, vaan varsin ajankohtainen monelta kantilta katsottuna.

    Kiitos suosituksesta, ja ihania elokuun iltoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia hiutaleita, ei tullut tuplana, aiempi ei saapunut koskaan perille. Kiva siis, että kirjoitit uuden kommentin. :)

      Suosittelen painokkaasti tätä romaania. Olen aika fiiliksissä Kallandin kirjasta, minkä varmasti huomaakin. Aihepiiri on kiinnostava, monet teemat puhuttelevat, kerronta on kaunista.

      Samoin sinulle, suloista alkanutta elokuuta! ♥

      Poista
  5. Luin nyt tämän ja heti sen jälkeen Leenan arvion tästä kirjasta, ja alkoi kiinnostaa kovasti.Minuakin kiinnostaa uskonto-aihe, sellainen mistä tietää vähemmän.Tämä kirja menee ehdottomasti listalleni "pakko lukea"
    Oikein ihanaa elokuun alkua Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on kertakaikkisen hieno romaani. Leena ja minä molemmat vaikutuimme aika lailla. Jehovan todistajista ei ole ainakaan Suomessa kirjoitettu juuri kaunokirjallisuutta. Toivottavasti saat tämän helposti käsiisi.

      Mukavaa loppuviikkoa sinne! :)

      Poista
  6. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta, kirjoitat teoksesta kiehtovalla tavalla. Taidan laittaa kirjan saman tien hankintaan!

    VastaaPoista
  7. Olen itse ollut aikoinaan paljon tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, siksi tämä kirja kiinnosti minua. Kirjassa oli hieno omalla tavallaan, mutta kuten jo muuan sanoikin, niin myös hyvin raadollinen kirja. Kansipapereista pidin. Ne kuvaavat mielestäni hyvin tätä kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tämä on osin raadollinen, mutta jotenkin niin kaunis ja hallittu. Jehovan todistajia koskevaa mielikuvaani tämä vahvisti, mutta tietenkin se on edelleen mielikuvaa. Vahva esikoinen. Ja totta, hienot kannet!

      Poista
  8. "Lukijalle tarjotaan sekä tilaa että läheisyyttä." Hienosti sanottu. Kiitos!
    t. Ben Kalland

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos kommentistasi - ja ennen kaikkea kiitos hienosta romaanista, jonka lukemisesta nautin suuresti.

      Poista
  9. Luin, ihastuin, nautin kaikista osa-alueista. Musiikista kertominen herkkua, Ellenin tarina kiinnosti eniten ehkä. Mutta: en ymmärtänyt tekstistä, miksi Ellen lopetti soittamisesta iloitsemisen/soittamisen?? Voisiko joku kertoa! Tai vihjata...

    VastaaPoista