sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Muistojeni kirjavuodet 2: Teini-ikä


On melkein ironista, miten oma elämän kirjavuosia muisteleva, aikaan kytkeytyvä juttusarja, viivästyy suunnitellusta aikataulusta. Kello käy, tässä vaiheessa vuotta arki on kilpajuoksua kalenterin kanssa ja bloggaaminen saa odottaa. Onneksi muistot eivät heti katoa. Helmikuussa lupailin, että Muistojeni kirjavuodet -sarjani saa jatkoa pian. Blogimietteissä kaksi kuukautta ei ole ihan pian, mutta ehkä 1980-90-lukujen taitteeseen ajoittuva postaus sopii hyvin vappuviikonloppuun. Eläköön viivyttely!

Blogiini satunnaisesti sattuville: Tässä postaussarjassa käsittelen elämäni kirjavuosia. Helmikuussa postasin varhaislapsuuteni ja ala-astevuosieni suosikki- ja hieman inhokkikirjoistakin. Nyt siirryn yläaste- ja lukiovuosiin. Nuo kuusi vuotta 1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa kenties näyttävät, miten pitkä aika muutama vuosi voi teinin elämässä olla. Kirjojen ohella muistelen vielä muutamia muita kyseisinä vuosina koettuja elämyksiä: musiikkia, karkkeja, tv-sarjoja, meikkejäkin.
  
Nyt käsittelemäni postaus käsittää ajanjakson kesästä 1986 kevääseen 1992. Aikakausi on varmaan sellainen, jonka suhteen tunnen suloista nostalgiaa, kammottavaa myötähäpeää ja hyvää unohdustakin, jota tässä koetan muuttaa muistiksi. Eipä siis muuta kuin menoksi.



Sergeanne Golon: Angelikat

Voi kyllä. Olin aika nuori, elin ala- ja yläasteen välistä kesää, kun televisiossa näytettiin viiden elokuvan sarja ranskalaisia Angelika-elokuvia. Nyt jälkeenpäin en muista niistä oikein muuta kuin kaakaokutsut, näyttelijättären kullanväriset kutrit ja kummallisen romantiikkanäkemyksen. Mutta 13-vuotiaan sydäntä Angelikat kyllä kutkuttivat. Elokuvat katsottuani marssin kirjastoon ja lainasin useamman Angelika-kirjan, joskaan en enää muista, montako mahdoin lukea. Veikkaan, että Angelikat on paras jättää jonnekin muistojen pumpulipilviin.


Rauha S. Virtanen Seljan tytöt -sarja

Nyt en ole varma, luinko Seljan tyttöjä ala-asteen loppuaikoina vai yläasteen alussa, ja huomasin kirjoittaneeni Virtasen kirjoista jo tämän sarjan edellisessä postauksessa, mutta tiedän että olen lukenut Virtasen tuotantoa kaikkina elämäni vuosikymmeninä. Ne kestävät aikaa ja mainitsen ne ilolla uudellenkin. Nuorempana pidin eniten kahdesta ensimmäisestä Selja-kirjasta ja olisin halunnut olla kuin pirteä Kris, joka ihastuu amerikansuomalaiseen Jerryyn. Sitten hoksasin, että olen ehkä enemmän Virva, joka ei kirjassakaan saa aina katsettaan irti Parnassosta.

Tuija Lehtinen: Enkelinkuvia hiekassa

Jos 15-vuotiaalta minulta olisi kysytty, mikä oli kaikkien aikojen suurin kirjasuosikkini, olisin tuona yhtenä kesänä vastannut että tietenkin Enkelinkuvia hiekassa. Tuija Lehtisen romaani ilmestyi jo 1986, mutta muistelen lukeneeni sen rippikesänäni vuonna 1988. Silloin ihmettelin, miten joku kirjoitti niin vetävästi – ja niin rohkeasti! Kirjan vanavedessä luin myös ensimmäiset Mirkka-kirjat, joiden päähenkilöön samastuinkin aika lailla.


Taru Mäkinen: Tinka-kirjat

Nykyisin Taru Väyrysenä tunnetun kirjailijan Tinka-sarja oli mielestäni parasta kirjallisuutta yläasteikäisenä. Tinka ja unelmien aika sekä Tinka ja Tiikeri toivat eteeni paljon tuntematonta, mutta yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja puhuttelevaa: koulukotiarkea, syrjäytymisvaarassa olevien puolesta puhumista, homoutta, ihastumisia, mustalaiskulttuuria ja tietenkin tutummin myös kuvauksia Tinkan omasta kodista, ajan musiikista jne. Kissan kuoleman (julkaistu Taru Väyrysen nimellä) ilmestyessä olin jo aloittanut lukion, mutta romaani puhutteli ja vetosi tunteisiin.





Anu Jaantila: Jenkkivuosi

Anu Jaantilan Jenkkivuosi on ilmestynyt jo vuonna 1979, joten se ei ajoittunut suoraan omaan nuoruuteeni, mutta sisällöltään kirja avasi uudenlaisia maailmoja: elämää Amerikassa. Muistelen lainanneeni Sannan vaihto-oppilasvuodesta kertovan kirjan useamman kerran ja luin toki myös jatko-osat, joissa syvennytään Sannan ja amerikkalaisen Samin suhteeseen. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu kirja teki rapakon takaista kouluarkea eläväksi ja herätti halun päästä vaihto-oppilaaksi, mitä haavetta en oikeasti olisi varmaan koskaan uskaltanut toteuttaa.



Tuntematon: Ruohoa, lunta ja Deborah Spungen: Nancy

Niputan nämä kaksi kirjaa yhteen, koska molemmissa on samanlaista huumehuuruisuutta enkä kumpaankaan halua sen kummemmin palata. Molemmat puhuttelivat: Ruohoa, lunta muka-anonymiteetillään – että se tyttö koukuttui huumeisiin ja lopulta kuoli. Pyöristyttävää, kauheaa, ja jotenkin tirkistelevää lukemisen kannalta. Niin paljon kirja puhutteli, että lainasin sen kirjastosta useamman kerran. Sittemmin minulle selvisi, että kirja ei ole tosipohjainen nuoren oman päiväkirjan perusteella julkaistavaksi toimitettu teos, vaan se on kirjoitettu valistustarkoituksessa. Tästä lisää Järjellä ja tunteella -blogissa. Nancy puolestaan vetosi äidin raastavana kertomuksena tyttärestään. Lukioaikainen äidinkielen opettajani avasi silmiäni Nancyn suhteen: miksi Deborah Spungen kirjoitti kirjan? Hyötyäkseen tyttärestään, saadakseen rahaa tai terapiaksi itselleen? Ehkä sitä kaikkea, kannessakin oli Sex Pistolsin kuva tyttären sijasta. Nancy tuntui voimakkaalta kirjalta: miten kauhea lapsi, millainen romanssi ja kohtalo. Jostain syystä juuri Nancyn lapsuus on iskonut mieleeni voimakkaimmin, mikä kertonee siitä että elämäkerta on juuri hänen äitinsä kirjoittama.


Jean M. Untinen-Auel: Luolakarhun klaani

Tai oikeastaan Hevosten laakso, jonka luin ennen Luolakarhun klaania. Aika viihteellistä roskaahan koko Maan lapset -kirjasarja on, mutta miten ihmeellinen Aylan tarina olikaan 16-vuotiaan mielestä. Esihistoriallista romantiikkaa, ennakkoluuloja, suuria tunteita ja erotiikkaakin. Miten paljon sarjan kolme ensimmäistä osaa sykähdyttivätkään! Tasangon vaeltajat jäi minulta jo kesken. Ei kai kukaan lue näitä enää? (Tai lukee varmaan, koska Maalattujen luolien maa julkaistiin vuonna 2012.) Kiinnostavaa on se, että kirjailijalla on suomalaiset juuret.


Stephen King: Uinu, uinu lemmikkini

Uinu, uinu lemmikkini ei ehkä ole Kingin parhaimmistoa, mutta se oli ensimmäinen Kingiltä lukemani kirjan. Muistan lukekeeni sen yhdeksäsluokkalaisena samoihin aikoihin, jolloin meillä oli TET-harjoittelua. Makaaberi tarina kuolleesta lapsesta ja micmac-intiaanien hautausmaasta tempaisi mukaansa ja kauhistutti. Kirjan myötä innostuin Kingistä useaksi vuodeksi ja luin niin klassiset Carrien ja Hohdon kuin (silloin) uudemman Piinan, jotka kaikki ovat erinomaisia romaaneja. Viime vuosina olen lukenut Kingiä vain harvakseltaan, mutta voisinpa lukea jonkun kirjailijan uudemman teoksenkin. Suosituksia? (Muita kuin Tervetuloa Joylandiin.)




Marion Zimmer Braley: Avalonin usvat

Päästiinhän sentään Brittilään tässäkin postauksessa, vaikka kirjailija olikin amerikkalainen. Avalonin usvat kertoo kuningas Arthurin ajasta naisnäkökulmasta. Muinainen tarujen Englanti, pyhä Avalonin saari, vahvat naishahmot ja naisnäkökulmaiset tulkinnat folkloresta kietoivat pauloihinsa kuin sumu myyttisen saaren ympärillä. Avalonin usvat oli lempikirjojani lukiossa ja kauan ajattelin palaavani siihen, mutta en aio sitä tehdä. Tätä postausta kirjoittaessani olen näet googlaillut kirjailijoiden elämäkertoja ja Zimmer Bradleysta kerrottu pöyristytti niin, että mietin jo Avalonin usvien jättämistä pois tältä listaltani. Googlatkaa itse. Voi sentään, olen melkein sanaton.


Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Jatketaan brittitunnelmissa, nyt voin seistä kirjailijan persoonankin takana. Brontën sisarusten teoksista olisin voinut nostaa myös Emilyn Humiseva harjun, jonka senkin luin ensimmäisen kerran lukiolaisena, mutta Kotiopettajattaren romaani ui silloin kiinni sieluuni. Jane Eyren tarina, kummallinen herra Rochester, koko ”hullu nainen ullakolla” -käsite ja tietenkin romaanin tunnelma ovat unohtumattomat. Kotiopettajattaren romaani on niitä teoksia, jonka aion lukea uudelleen ja johon palaan vielä paremmin täällä blogissakin.



John Irving: Kaikki isäni hotellit

No nyt: kirja, joka teki minusta sekä John Irvingin tuotannon että Keltaisen kirjaston ystävän. Oi, traaginen Berryn perhe. Oi, Yhdysvaltain keskilänsi, itärannikko ja Wien. Oi, neiti Keskenmeno-raukka. Oi, wieniläinen poliittinen vastarintaliike. Oi sentään, John ja Franny ja hullu, hullu, ehdottoman kielletty rakkaus. Ja voi poloista Lillyä. Hieno, hieno romaani: moniulotteinen, koskettava, hauska ja niin ehjä, kultakauden Irvingiä.



  
--

Sattumia

Kirjojen lisäksi muutakin kulttuuria. Onko teillä samoja suosikkeja tai inhokkeja? Onko tässä listauksessa nostalgiaa tai jotain ihan vierasta?


Musiikki

Musiikkimakukin eli, vai mitä tuumaatte tällaisesta listasta – kaikki suosikit kuuden vuoden sisällä.

Kylie Minogue & Jason Donovan (Sealed with a Kiss)
Pet Shop Boys (It’s a Siniä enemmän pidin Being Boringista ja sen vaahtokylpyvideosta)
Sinitta (Kaikkea sitä tuli kuunneltua)
Mel & Kim (Tanssiminen, vaatteet)
Sandra (Saksalaista poppia, onkohan sellaiselle sellaista nykyvastinetta, jota kuunnellaan aktiivisesti Suomessa?)
T’Pau (Ah, China in your hand)
Heart (Alone)
Whitesnake (tai vain kappale Here I Go Again, se oli ainoa Whitesnaken biisi, josta pidin)
Guns N’ Roses (Appetite for Destruction kestää vieläkin kuuntelua, hyvä levy!)
Madonna (Elettiin Like a Prayerin aikoja – se video! Ja levykin jaksaa olla hieno edelleen. Ensimmäinen ostamani CD-levy oli muuten Madonnan Immaculate Collection)
The Doors (Kohdallani kaikki alkoi People are Strange -kappaleesta ja tämä musiikkirakkaus on kestänyt)
Nirvana (♥ joskin Nirvan löysin vasta ihan lukion loppuaikoina, kuuntelin sitä enemmän yliopistovuosina)
22 Pistepirkko (Birdy, autoajelut poikaystävän kanssa)
Queen (Freddy Mercury kuoli, kun olin lukiolainen. Show Must Go On soi useammin kuin kerran minunkin CD-soittimessani)



Elokuvat ja tv-sarjat

Poliisiopisto (Just, sen Miami-osan kävin katsomassa ihan elokuvateatterissa)
Kolmoskanava (alkoi näkyä Keski-Suomessa ennen kuin Pohjois-Savossa, joten isäni osti vahvistimen ja käänsi antennin kohti Jyväskylää)
Kasvu (punkkaritytön tarina teki minulle tv-sarjana saman kuin Taru Mäkisen / Väyrysen kirjat: puhutteli)
No Tv (Baba Lybeck, Frank Pappa)
Hittimittari (ja Mikko Alatalon sinisankaiset silmälasit)
Dirty Dancing (jonka kävin katsomassa elokuvissa kahdesti)
Uhrilampaat (edelleen toimiva leffa, ja miten pelottava se oli!)
The Lost Boys (vampyyrileffa, jossa soi se The Doorsin People Are Strange)
Terminator (tai oikeammin kakkososa, jonka kävin katsomassa poikakaverini, nykyisen mieheni kanssa)
Alf (tämä kummallinen possukärsäinen avaruusolento oli minun ja saksalaisen kirjekaverini yhteinen suosikki)
Konnankoukkuja kahdelle (tuntui niin raikkaalta ja hyvin käsikirjoitetulta)
Edelleenkin Dallas & Dynastia (olen varmaan ikuisesti Dallas-fani, tulette huomaamaan, Dynastia saa jäädä sinne menneeseen)


Kaikenlaisia juttuja

Burger Park (Kuopiossa, josta sai ihan parhaat hampurilaiset, muualla en niitä silloin saanutkaan)
IYS-kirjekaverit (edelleen, mutta muisteleltava on nytkin, koska soitimme saksalaisen kirjekaverini kanssa puolentoista tunnin mittaisia puheluja. En edes tiedä, paljonko niistä tuli laskua)
Suonenjoen mansikkamaja (kaikenlaisia kotimaisia bändejä ja disco, en ollut kovin ahkera kävijä, mutta varmaan melkein kaikki paikkakuntani nuoret viettivät siellä aikaansa)
Naispappeus (niin oikein! Kävin rippikoulun samana vuonna jolloin naisia alettiin vihkiä papiksi ja lähetänkin nyt rakkaita terveisiä papillemme Sari the Herolle, jos satut tätä lukemaan)
Bravo, Popcorn ja muut saksalaiset nuortenlehdet (kaikki ne julisteet!)
Mic Mac -farkut (mustat stretchit yläasteella)
Levi’s 501 (lukiossa, lisäksi ruutusukat, kauluspaita ja jakku)
Kuopion Rock Circus (elämäni ensimmäinen ja ainoa ”Ampiainen”)
Berliinin muurin murtuminen (yksi luokkakaveri toi historian tunnille palasen muuriakin)
Sanoista tekoihin -kirja (herätys ympäristöasioihin, kirjan opit vaikuttavat minussa edelleen)
The Body Shop (omenasuihkugeeli, banaanihoitoaine! Jälkimmäistä käytän edelleen)
80-lätkä auton takaikkunassa (ja ensimmäisiä vuosikertoja, jotka joutuivat ajamaan ajokortin kaksivaiheisena)

Kasaritunnelmaista vappua!

34 kommenttia:

  1. Hurmaava postaus!

    Ja aika paljon samoja kirjoja ollaan luettu vaikka teinivuosille tulinkin perästäpäin. Nancy, Luolakarhun klaani, Tuija Lehtisen kirjat, ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos!

      Nuo kaikki kirjat ovat varmaan jonkinlaisia klassikoita. Ja vähän sama kuin Jenkkivuodessa omalla kohdallani, se julkaistiin jo 70-luvulla, mutta puhutteli vielä 80-luvun teiniä.

      Poista
  2. Voihan kasaritunnelmat. Angelikaa ja Selja-sarjaa lukuunottamatta kaikki samat kirjat luettu, paitsi lopusta taas Irving ja Bronte odottivat minua vielä vähän myöhemmäksi. Taas sama tunne kuin se aiempi postauksesi herätti: oliko silloin ylipäätään muita kirjoja tai toisenlaista elämää? Kaikki sama eletty, mutta vähän matkan päästä. Muistan vieläkin kun katsoin Dirty DAncing -leffan, sehän tuli vähän aikaa sitten taas tv:stä ja uonhduin katsomaan... Muistan kun olin Venäjällä (apua se oli silloin vielä Neuvostoliitto!) ja yritin selittää, että meillä näkyy vain kaksi tv-kanavaa, eivät uskoneet =)

    Ja mietin, että miksi kaikki luettiin tuo Nancy-kirja ja juurikin noita koulukotitarinoita? Näyttivätkö ne kirjat, että meillä on turvallinen elämä itsellämme vai mimksi.

    Tv-sarjoja... siskoni nauhoitti ulkomailla sitä sarjaa (mikä olikaan nimi) jossa Jason Donovan ja Monigue näyttelivät ja pääsin katsomaan. Muuten oli niin vähän telkassa ohjelmia... saksalaiaisa lehtiä ostin myös ja nuo kirjekaverit =)

    Mansikkamaalla olin myös meidän kotipitäjällä ja keikkoja käytiin katsomassa Kultakivessä Punkaharjulla. Popedaa varmaan kolme kertaa. Hauskaa oli.

    Kiitos tästä muistelusta, tuli monta asiaa mieleen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NO huoh, kyllä on tekstini kuin vappuaattona kuuluukin. Vaihdoin uudet piilolinssit silmiin ja vissiin vähän vääränvahvuiset, ei pysty yhtään kirjoittamaan =) (selityksen makua joo)

      Poista
    2. Mari a, olemme niin samanikäisiä, että pakostakin on yhteisiä muistoja. Mahtaakohan opiskeluvuosilta tulla jo enemmän eri teitä? Tosin kirjallisuuden opintojen vuoksi on varmaan silloinkin luettu osin sanoja. :)

      Minä muistan muuten Venäjästä, tai Neuvostoliitosta sen, ettei siellä ollut mainoksia. Yhtenä kesänä meillä kävi kylässä perheystävien inkeriläinen tuttu. Hän istui telkun ääressä kuin naulattuna ja oikein ahmi mainoksia.

      Tuo tv-sarja oli joku australialainen saippua, Neighbours? Minä olisin niin halunnut nähdä ko. sarjaa, mutten tietenkään koskaan nähnyt.

      Minä en muista, näinkö koskaan Popedaa, mutta Eput, Boycottin ym. näin. Tosin varmaan kaikki se oheistoiminta oli tärkeämpää kuin bändit. ;) :D

      Poista
  3. Ihana postaus! Ja ah, niin tuttuja kirjoja, tv-sarjoja, musiikkeja kuin muutakin. Lähes kaikki samat kirjat olen lukenut, tv-sarjat katsonut ja musat kuunnellut. Isosta kaupungista eli Hesasta kävin ostamassa Body Shopin ihania tuotteita. Ja kirjekavereita oli paaaaljon. Me ollaankin niin samaa ikäluokkaa ettei ihme että meillä on samanlaisia nuoruusmuistoja kasarivuosilta.

    Mukavaa vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, varmasti tässä on niin paljon tuttua sinullekin. Ikäluokka kuta kuinkin samaa ja sitä myötä monet muistot. Mulle iso kaupunki oli Kuopio, jossa kävin levykaupoissa. Body Shopin tuotteita tilasin postimyynnistä. Kun sitten aloitin opiskelit Joensuussa, olin pakahtua onnesta että siellä oli Body Shopin myymälä. Silloin myymälässä muuten täyttivät vanhat pullot uudelleen, mitä toivoisin nytkin, ettei tulisi niin paljon muovijätettä.

      Samoin, kivaa vappua!

      Poista
  4. Kiitos hauskasta postauksesta :)
    Kirjamaku näyttäisi olevan ihan eri niden muutaman kirjan perusteella. Tosin Stephen King oli kova sana ja Untinen-Auel myös. Luin runoja ihan hulluna ja kirjoitin itse niitä ja näytelmiä ja kaikkea. Elin historiassa ja tulevaisuudessa. Yök kaikki Dallakset ja Dynastiat. Queen ja David Bowie pohjustivat tietä Eric Claptonille, Gary Moorelle ym.

    Iloista vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, eipä kestä. :)

      Luulen, että olemme vähän eri ikäiset: minä en teininä kuunnellut ollenkaan David Bowieta tai Eric Claptonia, jotka tuntuivat jotenkin paljon vanhempien musiikilta. Yliopistossa minusta tuli Bowie-fani ja palaan vielä Bowieen tässä muistelusarjassani.

      Runoja luinkin minäkin paljon, mutta jätin tästä pois. Kirjoitin parhaita runoja tyhjiin kirjoihin, muistiin itselleni. :) Dallasta rakastin ja sen voimin on tehty yksi kulttuurintutkimuksen gradukin - tai siis Dallas-uusintojen. Olen aina ollut sellainen, että nautin sekä populaari- että korkeakulttuurista: jos joku asia on mieleinen ja hyvä, niin annan sen ilolla sellainen olla.

      Samoin, hauskaa vappua!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Poliisiopistot on joskus tullut katsottua uusintalähetyksisnä kesällä, kuten Dallaskin, kun näytettiin MTV-sarjalla, kirjoista Ruohoa ja lunta olen lukenut, ja oli hyvin merkillinen kirja, ja kertomasi mukaan "huijauskirja" ...

      Poista
    2. Jokke, toimiko Poliisiopistojen huumori - siis jos katsoit niitä aikuisena? Minä katsoin lapsena, mutta vaikkaan etten ainakaan ihan kaikelle enää nauraisi. Ruohoa, lunta oli kyllä mieleenpainuva, mutta kokonaisuutta vesittää vähän Susan blogista löytämäni tieto, että sen kirjoittikin joku aikuinen ammattikasvattaja...

      Poista
  6. Hauska postaus! Kun puhutaan kirjoista, niissä ei ole minun mielestäni vuosikertanautintojen eroa, sillä parhaat kestävät aikaa. Selja -sarja tietty ja minulla myös Jalna -sarja, mutta luin samaan aikaan venäläisiä klassikoita ja kaikki Waltarit. Charlotte Brontën kautta löysin hänen kiinnostavan siskonsa Emilyn ja Humisevan harjun. En yhtään muista, milloin löysin Irvingin kirjat, sillä minulla oli pitkä saksalaisen kirjallisuuden kausi...Nancy rikkoo kaikkia rajoja: Minä, sinä ja tyttäreni Meri edustamme kaikki eri sukupolvea, mutta Nancy oli meille kaikille yhteinen.

    Musiikissa ehdoton sama The Doors. Olen muuten huomannut, että musiikki kaikkein parhaiten kertoo nauttijansa vuosikymmenen kuin kirjat. R. on minua vain 4 vuotta vanhempi, mutta meillä oli eri musiikki! Sisareni mies on syntynyt samana vuonna ja vielä samassa kuussa kuin minä ja meillä on samat musiikkimuistot, mikä ei tarkoita samaa musiikkimakua just nyt.

    Runot ovat kaikkein vähiten minusta aikaan sidottuja. Vain Neruda -mania muistuttaa minua tietystä ajanjaksosta, kaikki muu on muillakin ja onneksi elää edelleenkin.

    Hauskaa vappua!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos! Olen samaa mieltä, ettei kirjoissa ole suoranaista vuosikertamääritystä, tässäkin sijoitin kirjoja oman elämäni vuosiin: jotkut, kuten Angelikat ja Seljat, julkaistiin kauan ennen syntymääni, sitten taas Taru Väyrysen ja Tuija Lehtisen kirja ilmestyivät aika lailla omina teinivuosinani. Minä en koskaan ole lukenut Jalnaa, mutta Waltaria luin lukiolaisena ja nyt harmittaa, että unohdin tästä listasta. Ääks! Mutta luin Waltaria toki myöhemminkin, joten muistelenpa sitten jossain tulevassa postauksessani. Nancy teki ison vaikutuksen teininä, mutta nyt luulen että en kauheasti innostuisi kirjasta ihan siksi, että jäisin miettimään, rahastiko Nancyn äiti kirjalla.

      The Doors ♥ Musiikkimuistot eivät tosiaan ole sama asia kuin musiikkimaku. Minullakin on listattuna nyt vaikkapa Sinitta, mutta en edes nostalgian vuoksi halua kuunnella häntä enää.

      Kiitos samoin kivaa vappua!



      Poista
  7. Olipa kiva lukea teinivuosien muistoistasi, niitä juuri itse elelen. :) Paljon samoja tuttuja ei löytynyt, paitsi että olen lukenut Tuija Lehtisen kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Cover, kiva että tulit lukemaan. :) Teinivuosien kirjoissa on paljon sellaisia, jotka jäävät elämään mielessä pitkäksi aikaa. Tuija Lehtisen ura on kyllä mittava!

      Poista
  8. Olipas se mukava postaus. Tuttuja kirjoja, tuttua musiikkia, vaikka olenkin sinua vanhempi. Oi kaikki ihanat Selja-kirjat ja Tuija Lehtiset! - Hauskaa vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, oli hauska tehdä tätä postausata. Monet kirjat ovat varmasti tuttuja, eri aikoina luettuja tai muuten vain mielessä. Kiitos samoin, aurinkoista vappupäivää!

      Poista
  9. Hauska postaus ja ylipäätään hauska idea juttusarjalle :-)

    Mä olen sua aika paljon vanhempi, lukiossa olin 1983-86. Aika vähän muistan mitä olen lukenut yläasteella, kun ainoastaan Angelicat tulee mieleen. Niin ja äidin kirjoista luin vanhoja historiallisia romaaneja, Ursula Pohjolan-Pirhosia, Kaari Utrioita ainakin. Mutta noin muuten vähän vaikea erotellakin mitä olen lukenut yläasteella ja mitä lukiossa, rajat hämärtyy. Mutta sen muistan, että lukiossa tokalla ja kolmannella luin jokusia klassikoita, kuten Kenelle kellot soivat ja Vanhus ja Meri. Se oli joku "vaihe", koska lukion jälkeen parikymppisenä luin lähinnä Danielle Steelejä, Rosamunde(?) Pilchereitä ja Maeve Binchyjä :-D

    Anna-kirjoja luin pari kolme, Jalojen heppakirjoja samoin, mutta kun minussa ei ollut pisaraakaan heppatytön verta niin ne ei oikein napanneet. Jalna-sarjaa yritin, sekin jäi kai kahteen kirjaan. Muutaman vuoden vanhempi kaverini oli ahminut Jalna-sarjan ja ihmetteli kun ne ei minuun uponneet.

    Kirjeitä kirjoittelin ahkerasti, harrastin kirjeenvaihtoa ulkkiskavereiden kanssa 90-luvun loppuun, eli vähän yli kolmekymppiseksi. Puheluita ei soiteltu (varmasti oli kallista! :D ) mutta 90-luvun alkupuolella kävin kyläilemässä kolmen kirjekaverin luona ja Suomessa tapasin myös kolme, yksi oli sama kaveri. Se oli hauskaa kyllä!

    Musiikista, yläasteella Duran Duran (Girls on Film) oli suuri rakkaus ja 8-luokalla oli parhaan kaverin kanssa joku teddyvaihe, Stray Catsien Runaway Boys oli pitkään paras biisi joka soi kymmeniä kertoja kasetilta kunhan sen sai kynällä kelattua kohdilleen, kun piti mankan pattereita säästää soittamiseen :-D

    Body Shoppikin astui kuvioihin vasta lukion jälkeen, dewberry oli mun lempituoksu. Muistan hyvin kun tyhjiä purkkeja käytiin täyttämässä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ala-astepostauksestasi löytyi tähän kohtaan lisää. Luin paljon Agatha Christietä yläasteella ja varmaan lukiossakin vielä. Ja Dingo oli kova juttu, vaikka häpesin kun aikuiset kuulivat aivovaurio-sanoituksia ja nauroivat niille. Olin lukiossa, lukion ekan keväällä ilmestyi Nimeni on Dingo.

      Poista
    2. Jane, kiitos, ihana ja pitkä kommentti. Luettelit nyt joitakin sellaisia, jotka olin unohtanut: minäkin luin joitakin Pohjolan-Pirhosen romaaneja. Utriota luin vasta myöhemmin. Ja, Steele oli mun pahe opiskeluaikaan. Binchyhän on oikeastikin aika hyvä. :)

      Minäkin luin Annoja, mutta yksi Anna-kirja kasvoi minulle tosi merkitykselliseksi hieman yli kaksikymppisenä, joten palaan Annoihin vielä. Jalnoja en koskaan edes yrittänyt lukea.

      Kirjekaverit ♥ Minä olen löytänyt muutamia uudelleen nyt aikuisena FB:n kautta. On tosi hauska nähdä, mitä kaikkea eri maissa asuville "tutuille" kuuluu nykyisin. Niin monenlaista mahtuu elämään.

      Teddyt eivät kuuluneet omaan nuoruuteeni, tosiaan se muutaman vuoden ikäero, mutta yhden kaverin isoveli kuunteli muistaakseni Stray Catsejä.

      Ah, muistan hyvin Dewberryn. :)

      Poista
  10. Olipa hauska postaus.Minä muistan erityisesti nuo Seljat,jotka löysin erään vanhemman sukulaisen kirjahyllystä,enkä muista oliko siellä koko sarja niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Seljat ovat niin ihania. Jokainen löytää varmasti oman "siskonsa" kirjasarjasta.

      Poista
  11. Kiva postaus, ja hauska kurkistus nuoruuteesi! Itse olen syntynyt samoihin aikoihin kun se Berliinin muuri murtui.

    Jotain tuttuja on joukossa kuitenkin. Irvingin teos yksi lempparini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Irving onkin ihan huippu ja Kaikki isäni hotellit hänen parhaita romaanejaan.

      Hauska ajatella meidän kirjabloggaajien ikäeroja, mikä on vain hyvä ja iloinen asia. :)

      Poista
  12. Selja-kirjoihin olisi mukava palata, yhden jo taannoin ehdin lukaista. Ruohoa lunta on minulle kirja, jonka ajattelin jossain vaiheessa lukea. Näin sen alunperin 70-luvulla televisiosta ja minuun on lähtemättömästi jäänyt mieleeni se kohtaus, jossa se tyttö on lastenvahtina ja saa tahtomattaan "matkan", sulkeutuu wc:hen ettei vahingoittaisi sitä lasta, jota hänen piti vahtia ja se, kuinka hän huumehörhöissään kuvittelee muurahaisten kävelevän hänen ihollaan ja syövän häntä. Huh! Minullakin kyllä hieman lukuintoa latistaa tuo myöhemmin saatu tieto, että kyse olisi "ei niin aidosta päiväkirjasta".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, Seljat ovat aina ihastuttavia: miljöö, henkilöt, ajankuva - kaikki toimii niin hyvin. Ja voi, nyt kun kommentoit, muistiini palasi tuo sama kohtaus Ruohoa, lunta -kirjasta. Se oli kyllä aika hurjaa luettavaa silloin teininä. Ja samoin, olin pettynyt kun kuulin ettei kirja ollutkaan ns. aito.

      Poista
  13. Kiva postaus :) Ihanaa tätä maanantaita <3

    VastaaPoista
  14. Ihanaa nostalgiaa taas. Ensinnäkin Tinka-kirjat: niitä luettiin meillä yläasteella yhdessä äidinkielen tunneilla, ja lisäksi luin niitä myös itsekseni, sen verran paljon niistä tykkäsin. Ja Enkelinkuvia hiekassa! Miten ihanan kutkuttava kirja se silloin olikaan. Irvingin kirjat olivat monella tapaa hirväen tärkeitä, esimerkiksi siksi että niiden kautta tapahtui pysyvämpi siirtyminen nuorten kirjoista "aikuisten" kirjallisuuteen.

    Musiikissa on totta kai paljon tuttua, mutta ei niin paljon sellaista mitä olisin aktiivisesti kuunnellut. Paitsi Doors, joka oli iso juttu lukion ensimmäisellä luokalla.

    Tv-sarjoista Alfiin liittyy lämpimiä muistoja, koska sitä katsottiin yhdessä veljien kanssa. Kasvusta taas tulee aina mieleen se, että toinen veljeni luuli, että Kasvu on päähenkilön nimi. :) Ja No TV: siihen olin suorastaan koukussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, nostalgia aina joskus tekee hyvää. Itsestäni oli hauska sukeltaa näihinkin muistoihin. :) Tinkat saivat varmasti aikaan keskustelua äidinkielen tunneilla, jos oppilaat ylipäätään keskustelivat. Enkelinkuvia hiekassa on varmaan jonkinlainen aikalaiskirja meidän ikäisillemme, vaikka varmaan sitä luetaan edelleenkin. Hienosti pohdit Irvingiä, jonka tuotanto on varmasti muuten monelle ollut siirtymä aikuisten kirjallisuuteen, mutta myös Keltaisen kirjaston pariin.

      Hauskaa, että sinäkin katsoit Alfia. Aika harva muistaa sarjan, mitä olen tuttujen kanssa jutellut. No TV oli aikanaan jotain uutta.

      Poista
  15. Mirkka-kirjat olivat suosikkejani joskus 5. - 6.-luokkalaisena! Ja minä ihastuin myös Luolakarhun klaani ja Avalonin usvat -sarjoihin. Nyt on kyllä pakko mennä googlettamaan tuo jälkimmäisen kirjoittaja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, Mirkat ovat siis toimineet monen ikäisille! Minä taisin olla kasiluokkalainen kun niitä luin. Tuo Avalonin usvien kirjoittajan tarina - tai hänen tekonsa - on jotain kammottaa. Huh. Luolakarhun klaani taisi olla monen suosikki. :)

      Poista