perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu: Rajoja ja elämyksiä



Maaliskuu on aina ollut minulle monenlaisten rajojen kuukausi: miellän sen alkupuolen aina talveksi, mikä johtunee siitä että lapsuusseudullani hiihtolomaa vietetään vasta maaliskuun alussa. Maaliskuun alussa vietän myös syntymäpäivääni, kuun lopussa taas eräs rakkaimmista ystävistäni on juhlavuorossa – ja tähän syntymäpäiviemme väliin mahtuu talven taittuminen kevääksi.

Mutta eivät maaliskuun rajat ole pelkästään vuodenajan vaihtumisen ja syntymäpäivien aikaa. Mieli kirmailee sinne tänne, hieman levottamana ja odottavana, kuten usein juuri nyt. Ja mieli myös kaipaa. Ajatus maaliskuusta rajana sai uuden merkityksensä nyt, kun kirjablogimaailmaa kosketti surullinen uutinen. Lukutoukan kulttuuriblogia pitänyt Krista menehtyi maanantaina sairaskohtaukseen, kertoi hänen äitinsä blogissaan Pihakuiskaajan puutarha. Kirjoja rakastanut, lukemisen ilosta paljon puhunut Krista tuli minullekin blogituttavaksi kirjamessuilla ja muissa tapahtumissa. Vasta vuosi sitten Jyväskylässä hän haastatteli Ammaa ja minua, ja vasta nyt tässä samassa rajaisessa maaliskuussa, vain muutama viikko sitten, halasin häntä Helsingin Akateemisessa, jossa jaettiin blogistanian kirjallisuuspalkinnot. Mietin nyt, miten hauras elämä on. Miten joku voi olla ja sitten onkin poissa. Toivon, että Kristalla on ikuisesti maailman parhaimpia kirjoja ja paljon valoa. Lähetän Kristan läheisille syvimmät osanottoni.


Blogistanian palkintojen lisäksi maaliskuu sisälsi paljon muitakin menoja – paljon ainakin kaltaiselleni kotona viihtyvälle ihmiselle. Vuosisadan naiset -elokuvan kävin katsomassa muutaman rakkaan ystäväni kanssa. Mike Millsin ohjaana draamakomedia oli lajityyppinsä mukainen: se itketti ja nauratti, sai miettimään sattumaa. 1970-luvulle sijoittuva elokuva ihastutti keskusteluillaan ja roolituksillaan: miten pienesti Anette Bening hahmonsa loi. Hieno elokuva, menkää katsomaan! Ja aivan ihana oli myös Kaunotar ja hirviö, jonka näin yhdessä 11-vuotiaan tyttäreni kanssa. Mielestäni ihmiselokuvaversio oli jopa parempi kuin 1991 valmistunut melko konventionaalinen, vaikka toki komea animaatio. Nyt musikaalina erinomaisesti toimiva elokuva sai Emma Watsonin hahmon myötä pieniä feministisiä kaikuja, ja myös Bellen isän hahmo sai syvyyttä Kevin Klinen roolissa. Lumotun linnan hahmoja esittivät niin ääninä kuin ihmisinäkin muun muassa mainiot Emma Thompson ja sir Ian McKellen.



Elokuvien tarjoaman visuaalisuuden lisäksi nautin myös taiteesta. Rakastan taidemuseoita, mutta olen vähän huono galleriavieras. Nyt kuitenkin kävin Galleria Huudossa Uudenmaankadulla katsomassa Kira Leskisen Sabroso-näyttelyn. Näyttely on valitettavasti jo päättynyt, mutta suosittelen seuraamaan Leskisen uraa. Hän muuten kuvasi nelisen vuotta sitten Hannan ja minun Rivien välissä -kirjan kannenkin.

Teatteriinkin ehdin. Kansallisteatterin Macbeth-sovitus jäi mieleeni osin aika ristiriitaisena. Tuija on kirjoittanut ajatuksiaan niin hyvin, että kehotan lukemaan hänen mietteensä. Teatteri-iltaa edeltävän keskustelun Kansallisteatterin Bloggariklubilla sen sijaan koin innostavana. Teatterin ullakolla WSOY:n kustannustoimittajat Saara Pääkkönen ja Alice Martin, joka on myös arvostamani suomentaja, näyttelijä-ohjaaja Jussi Nikkilä ja dramaturgi Eva Buchwald valottivat omaa Shakespeare-suhdettaan ja pohtivat muun muassa käännösten ja näytelmien yhteen sovittumista. Keskustelussa todettiin, että Shakespearen näytelmissä näkyy rikkaana koko elämän kirjo, ihmisyyden skaala. Nyt suurella näyttämöllä menevä Macbeth symboloi omaa aikaamme muun muassa oman edun tavoittelussa, pienen näyttämön Richard III puolestaan on tahallisen vanhanaikainen, mutta yhtä lailla ajankohtainen, hauskakin.

Juhlista ihanimpia ovat kirjajuhlat. Töiden puolesta olin iloitsemassa Krista Launosen LAVA – kauhu ja himo -kirjan ilmestymistä Urbansaunassa, joka olikin oiva juhlapaikka. Vaikken työkirjojani periaatteen vuoksi enempää blogissani esittele, kerron että Krista Launosen kirjasta sain monenlaisia oivalluksia, jotka koetan muistaa esimerkiksi mahdollisten tulevien kirjamessuesiintymisten aikaan.



Pieni blogiväsymys on vaivannut, minkä huomannee tästä hieman laiskemmasta bloggaustahdista. Onneksi hyville kirjoille löytyy aina paikkansa. Nyt olen lukemassa rankkaa ja puhuttelevaa kirjapaksukaista, Hanya Yanagiharan Pientä elämää, joka pitää otteessaan, kauhistuttaa ja pakottaa lukemaan vielä sen yhden sivun. Palaan kirjaan täällä blogissa, kunhan olen tuon yli 900-sivuisen romaanin selättänyt.

Niitä hyviä, uusia ja uusia sivuja toivon teille kaikille Lumiompun lukijoillekin. Kevään valoa!


19 kommenttia:

  1. Minua odottelee Pieni elämä valtavan korkeassa lukupinossa. Olin varannut kirjoja kirjastosta ja puolet tuli yhdellä kertaa, huh huh.
    Maaliskuu on minustakin sellainen muutosaika, se aloittaa kevään ja olen aloittanut bloginikin maaliskuussa ja 5 vuotta tuli täyteen.

    Krista jätti jäljen blogimaailmaan ja monen bloggaajan elämään. Uskon, että Krista olisi toivonut sitä kirjapöhinää jatkettavan kevätilon merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, PIenei elämä on aika järisyttävä. Joskus tulee liikaa kirjoja kerralla, se on ihanaa ja kamalaa. :)

      Uskoin samoin, että Krista olisi toivonut kirjapöhinän jatkuvan - ja se jatkuu. ♥

      Poista
  2. Maaliskuu on kyllä ollut melkoinen, ja Kristan menetys iso isku. En voi vieläkään ymmärtää. Mutta armollisia aikoja ja lempeämpiä päiviä toivon seuraavalta kuulta meille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, samat mietteet. On niin vaikea ymmärtää, miten joku voi olla hetkessä poissa. Toivotaan, että huhtikuu tuo valoa, valoisat illat ainakin tekevät hyvää!

      Poista
  3. Katja, kiitos kulttuurivinkeistä! Molemmat esittelemäsi elokuvat aion ainakin katsoa. Teatteriesitykset jäävät, olisiko lippujakaan enää, kuulostavat kyllä hyvin kiinnostavilta.
    Olen menossa myöhemmin keväällä Tukholmaan taidemuseoihin, ainakin Fotografiskaan ja etniseen museoon. Muutoinkin on kiva vähän katsella, miten naapurimaassa eletään, tuntuuko yhtään erilaiselta kuin Helsingissä.

    Nuoren ihmisen kuolema on aina niin surullsita, kesken jäänyt elämä. Itse olen saanut jo elää kaikki elämänvaiheet enkä antaisi mitään pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, nuo molemmat elokuvat ovat hyviä. Kaunotar ja hirviö tietenkin ihana ja tuttu, mutta uutena sovituksena varsin onnistunut. Vuosisadan naisista pidin ihan erityisen paljon: leffan rakenne on kiehtova ja tapa käsitellä pääosin yhden naisen vuosisataa hieno.

      Voi, miten tekisi mieli mennä Tukholmaan. Olemme käyneet siellä melkein joka kesä ja nyt haluaisin juuri Fotografiskaan.

      Kesken jäänyt elämä pysäyttää. Koskaan ei voi tietää, mitä eteen tulee. Ehkä se - ennalta tietämättömyys - on jopa omalla tavallaan armollista (tai miten sen nyt sanoisi...).

      Poista
  4. Paljon on mahtunut maaliskuuhusi♥

    Kristan poismeno satutti syvältä minuakin, vaikka en häntä tuntenutkaan muutoin kuin blogien kautta.

    Aurinkoisia kevätpäiviä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, maaliskuu oli tosiaan aika täysi. Pääosin ihania asioita, kuitenkin. ♥

      Krista jäi monille mieleen ja tuli blogitutuksi. Hänestä jäi paljon hyviä kirjamuistoja, sellaista lukuiloa, joka on arvokasta ja hyvää.

      Samoin, lempeitä kevätpäiviä! ♥

      Poista
  5. Voi, miten kyyneleet tulivat silmiini, en ollut muistanut tuota Kristan tekemää haastattelua. Sen sijaan jo alkuviikosta silmiini osui kuva samaisilta kirjamessuilta, jossa olimme Kristan kanssa samassa paneelissa edustamassa bloggaajia ja nimenomaan hän pyysi minut mukaan. Suru-uutisen jälkeen olen huomannut, että Krista on mukana isossa joukossa muistoja, vaikka harvoin näimme livenä. Vielä viikko sitten keskustelimme Twitterissä Siepparista ruispellossa. Vaikea ymmärtää, ettei näitä keskusteluja enää tule.

    Siitä huolimatta käänsin tänään kasvot kohti aurinkoa. Vielä alkuviikosta täällä satoi paljon lunta, mutta nyt tuntuu siltä, kuin kevät alkaisi. Elämä jatkuu meillä muilla, Krista säilyy muistoissa. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ♥ Minä muistin sen haastatteluhetken heti. Krista esitti niin hyviä kysymyksiä ja hänen rauhallinen olemuksensa teki haastattelusta jotenkin sellaisen hyvällä tavalla seesteisen hetken kaikessa messuhulinassa. Kaikille muistoille: ♥

      Ja toki muutenkin. Ihanalta tuntuu kevään saapuminen. Toivoisin jo, että pääsisimme laittamaan terassia kesäkuntoon, vaikka sammaleiden pesu ei niin houkutakaan. Mutta kesää kohti sekin on!

      Poista
  6. Maaliskuu on murroskuukausi! Tänä vuonna erityisesti siinä on ollut kaikkea laidasta laitaan. En ole ollut yhtään innokas blogini kanssa, joten kun vaan olen sitä tehnyt, tuntuu kuin kaikki voimat olisivat menneet. Toki kuukausi alkoi 3.3. 33 tapaamispäivällä, mutta sen jälkeen enemmänkin puuduttavia asioita tällä kertaa mukaanlukien hirveät kaljamokelit täällä. Kaupunkin kadut ovat olleet kuin peiliä ja sama jopa meidän lehdon polut. Emme ole päässeet kiertämään vakilenkiämme, jossa on kiva vuorelle nousu just ennen kotikatuamme. Pienet metsäkauriit ovat toki ikkunan takana ilahduttaneet kuin myös kettu nähty pihallamme ja monta pupua. Kaikkein eniten olen kuitenkin kuin väsynyt ja kun Krista lähti, siitä tuli väri koko kuukauteen. Sellainen hyvästijättöinen, jotain mikä ei palaa ikinä...

    Myös työläät kirjat kuvajuttuineen ovat syöneet naista. Voi että mikä valivali minä olen nyt. Parempi poistua takakulisseihin ja alkaa odottaa viikon ihaninta päivää eli lauantaita. Kaipaan leffoja, kaipaan järisyttäviä kirjoja ja kaipaan alpeille.

    Jaksamisiin ja hyvää viikonloppua Katja♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, maaliskuu on. Jotenkin tuohon kuukauteen mahtuu aina niin paljon. Tämä vuosi etenkin oli melkein hurja, vaikka paljon hyvääkin oli.

      Mistähän tämä blogiväsymys tulee? Ehkä siitä, että on blogannut niin pitkän aikaa, kuten me kumpikin olemme. No, onneksi lukea voi ilmankin ja intokin palaa joskus, luulen. :)

      Nuo teidän metsäkauriit ovat kyllä ihana asia. Niitä on varmasti ilo seurata.

      Hyvää sunnuntaita! ♥

      Poista
  7. Surullinen oli tosiaankin niin nuoren kirjabloggaajan menehtyminen. Täällä maaliskuu yleensä tarkoittaa lämpenemistä;alku on ihanan vihreää mutta loppupuolella luonto alkaa jo näyttää kuivumisen merkkejä,joten suosin enemmän tammi-ja helmikuuta.
    Näin viime viikolla tuon Vuosisadan Naiset,hyvä elokuva olikin,pidin siitä paljon ja Anette Bening on aina niin hyvä rooleissaan.Hyvää huhtikuun alkua sinulle Katja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, on kyllä niin surullista.

      Siellä maaliskuu on varmasti yksi vuoden ihanimmista kuukausista! Lämmintä, mutta vielä vehreää. Toisaalta, kuten kirjoitit, tammi- ja helmikuu ovat vielä paremmat.

      Vuosisadan naiset oli tosiaan hyvä. Sellainen elokuva, joka itketti ja nauratti.

      Poista
  8. Sitä samaa on tullut mietittyä, että miten joku on ja sitten äkkiä ei enää olekaan. Varsinkin joku niin nuori kuin Krista. Eihän niin nuori voi eikä saa kuolla!! Mutta voi vain näköjään.

    Blogiväsymys iskee aina välillä. Mutta paksua kirjaa sinä kyllä luet juuri nyt!! Itse olen sen verran lyhytjänteinen, että harvoin luen yli 300 sivun pituisia kirjoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn lehti, nuo isot asiat saavat kyllä mietteliääksi. Menetys, elämän tarkoitus, kaikki nuollainen. ♥

      Minustakin 300-sivuiset kirjat ovat yleensä pituudeltaan parhaimpia. Nyt lukemani 900-sivuinen on kyllä niin hyvä, että sen parissa aika menee kuin siivillä. Rankka kirja, mutta hieno.

      Poista
  9. Pientä elämää tuossa olen tuijotellut ja miettinyt, miten sitä lähestyisin. On melkoinen järkäle!

    VastaaPoista
  10. Kiitos kun olet! Valoa sinullekin!

    VastaaPoista