perjantai 3. maaliskuuta 2017

Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen



Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen
Teos 2015
Giving Up the Ghost 2013
Suomentanut Kaisa Sivenius
280 sivua
Kansi Jenni Saari
Brittiläinen muistelmateos

Sitä päätyy tähän. Elämän puoliväliin. En käsitä kuinka siinä niin kävi, mutta yhtäkkiä viisikymppinen tuijottaa vastaan. Kääntyessäni katsomaan vuosia takanaan näkee välähdyksen aaveesta, toisenlaisista elämistä jotka olisi voinut elää. Jokaisessa kodissa kummittelee henkilö, joka olisi voinut olla. Aaveet ja kummitukset hiipivät mattojen alle ja verhojen loimien ja kuteiden väliin, lymyävät vaatekaapeissa ja litistäytyvät laatikoiden välipuiden alle. Mieleen tulevat lapset, jota olisi voinut saada, mutta ei saanut.

Miten yksi pieni nainen, menestyskirjailija, kohtaa haamut itsessään? Susipalatsillaan ja Syytettyjen salillaan palkituksi kirjailijaksi noussut Hilary Mantelin muistelmateos Vain varjo häälyväinen keskittyy Mantelin lapsuus- ja nuoruusvuosiin, mutta kurottautuu myös hänen aikuisvuosiinsa, ulkomailla asumiseen ja muuttoihin.

Vaikka oivallisesti suomennettu teos on kirjailijaelämäkerta tai ainakin kirjailijan muistelmat, ei se ei kuitenkaan ole teos kirjailijuudesta tai kirjoittamisesta. Mantelin kirja kertoo yhden tarinan siitä millaisissa oloissa kirjailijaksi on kasvettu. Mantelin taitavuudesta kirjailijana kertoo se(kin), että lukijan ei tarvitse tuntea kirjailijan tuotantoa nauttiakseen Vain varjo häälyväisestä. Tätä muistelmateosta lukee kuin romaania; kuin kehityskertomusta nuoresta brittinaisesta retkellä luokkayhteiskunnassa. Jos ei tietäisi lukevansa muistelmia, voisi kuvitella lukevansa tarinaa tytöstä, jonka lapsuuteen ja nuoruuteen mahtuu niin monenlaista, että tämä alkaa nähdä varjoja tai aaveita elämässään, etenkin itsessään.

Vaikka Mantelin muistelmia lukee kuin romaania, on teos kipuisuudessaan hyvin omakohtainen ja tosi. Mantel ei säästele itseään eikä perhettään, vaan tuo esiin perheensä rankkojakin kokemuksia ja koko lähisukunsa omalaatuisuutta. Esille tulee se räpiköinti, jollaista hänen tarpomisensa on ollut. Hän on suorasanainen, muttei katkera. Hänen kirjailijanotteensa on intiimi, muttei tirkistelevä. Mantelin tyylitaju pitää.

Keskeisesti esille nousevat lapsuudenkodin kipeät perhesuhteet sekä kouluvuodet, joihin mahtuu kiusaamista ja katolilaisuuden ja protestanttisuuden aallokkoa. Viimeksi mainittu ei varmastikaan ole vierasta brittiyhteiskunnassa varttuneelle: Irlannin ja Englannin historia määrittelee yksityishenkilöidenkin kokemuksia. Kirjailijoiden yhteiskunnallisia kannanottoja seuraavat ovat (ehkä) panneet merkille, miten Mantel on arvostellut kuninkaallisia. Odotan mielenkiinnolla, miten hän käsittelee Thatcheria tänä keväänä suomeksi ilmestyvässä novellikokoelmassaan. Kaikkein vahvimmin painottuu kuitenkin kivun kokemus sekä se, miten julmasti endometrioosi voi naista kohdella. Vain varjo häälyväinen onkin myös Mantelin lapsettomuuden tarina, paljaana, lohduttomana, lopullisena.

Vaikka teemat ovat osin raskaita, on niiden vastapainona kepeyttä, rivien välissä pilkahtelevaa tarkkanäköistä huumoria ja tietenkin minut lukijana miltei aina lumoavaa peribrittiläisyyttä. Kokonaisuus on paitsi koskettavaa, myös ja ennen kaikkea nautittavaa luettavaa.

14 kommenttia:

  1. Mainio teos! Lukukokemus oli osin kuin katselisi tekstille heijastuvaa säleverhojen lomitse siivilöityvää lempeää valoa; osin suoraan kirjailijan ihon alta, omana itsenään; rouheaa itsetilitystä, anamneesia ja diagnoosinvääntöä, mutta myös elämänsykettä ja sinunkauppoja omien haamujen kanssa sekä estontonta yhteiseloa mielikuvituksen rikastuttamassa maailmassa, jossa haamujen on sallittua haahuilla. Kevätuutuutta sopii odottaa suurella mielenkiinnolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, miten hienosti luonnehdit tätä kirjaa! Se on tosiaan rouhea ja silti lämmöllä suodattunut. Vaikutuin kirjasta aika lailla, odotan samoin innolla keväällä ilmestyvää novellikokoelmaa.

      Poista
  2. Mikä sattuma, puhuin juuri äitini kanssa puhelimessa Susipalatsista! Susipalatsi on hyllynlämmittäjä -pinossani ja odotan sen lukemista todella paljon - nyt äitinikin odottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, onpa kyllä metka ajoitus! Minulla on Susipalatsi myös lukematta, mutta mieheni luki sen hiljattain ja piti kovasti. Joku aika sitten katsoin Susipalatsin tv-sarjana, se oli hieno.

      Poista
  3. Tämä kirja odottaa lukupinossa oikeaa hetkeä. Kiitos hyvin kirjaa avaavasta postauksesta. Kirja alkoi kiinnostamaan vielä enemmän <3

    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, suosittelen tätä. Kirja on yllättävän nopealukuinen, siitä ehkä ajatukseni romaanimaisuudesta.

      Samoin, hyvää viikonloppua! ♥

      Poista
  4. Jaahas, tästä kirjasta en ennen kirjoitustasi ollut edes kuullut. Mantel on niitä harvoja historiallisen romaanin kirjoittajia, jonka teoksista voin sanoa pitäneeni tai hetkinen nyt taisin valehdella kun käytin monikkoa. Muistaakseni olen lukenut vain Wolf Hallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minun pitäisi lukea ainakin Susipalatsi. Mulle tämä oli eka Mantel, muttei viimeinen.

      Poista
  5. Tässä kirja, jonka aion lukea!En kauheasti välitä sinänsä lukea kirjailijuudesta, mutta se, miten/missä/miksi siihen kasvetaan, miten sattuu, mistä raunoista noustaan (vrt. Irvingin hahmo Ruth Cole tai kirkkauden todell. kirjailija Janet Frame). Jotenkin pisti myös tuo endometrioosi, sillä minut on siitä leikattu kahdesti ja molemmat lapseni sain kiitos taitavan kirurgini Turussa!

    Mehän törmäsimme Irlannissa aika isostikin 2 viikon aikana siihen, mitä siellä sopii ja ei sovi sanoa eli meitä valmennettiin, koska olimme maahan muuttamassa. Siitä on nyt 30 vuotta, joten on sitten vuonna xx jännä nähdä, mikä on muuttuntu ja miten. Mutta en usko, että yksi muuttuu siellä ikinä: Ihmiset ovat todella ihania♥

    Kiitos tästä vinkistä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, suosittelen tätä. Monella tapaa kiinnostava, koskettava, taidolla kirjoitettu ja kuitenkin nopealukuinen. Endometrioosikuvaus tässä on koskettavaa.

      Irlannissa on varmasti moni asia muuttunut, mutta aina tuon tuosta sieltä saa lukea historian painolastin ryydittämiä uutisia. Sikäläisistä ihmisistä olen ihan samaa mieltä. ♥

      Poista
  6. Luin tämän englanniksi jokin aika sitten, en ollut niin varauksettoman ihastunut sitten kuitenkaan, ehkä johtui jonkinlaisesta ennakkohehkutuksesta. Surullisinta on se, että monet ihmiset joutuvat kärsimään vuosia tai vuosikymmeniä kivuista ym. ilman että saavat kunnollista apua. Susipalatsin olen lukenut ja nyt luen hitaasti "Bring up the bodies" -- samalla hieman ihmetellen miten niistä on tullut bestsellereitä. Ne on ehdottomasti hyvin, mutteivät lainkaan laskelmoidusti kirjoitettuja, eli luvut on pitkiä kuin nälkävuodet. Eivät siis pageturnereita lainkaan :). Ihastuin siihen, miten tekstissä kuvataan Hans Holbeinin maalaamia muotokuvia henkilöhahmoista -- nuo muotokuvat kun ovat aivan oikeasti olemassa, lemmikkikoiria ja -apinoita myöten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, ennakkohehkutus voi usein vesittää ainakin osan lukukokemusta. Joskus toki se voi auttaa tarttumaan kirjaan. Mieheni piti kovasti Susipalatsista, minä en ole vielä yrittänyt. Toki se kiinnostaa kovasti.

      Poista
  7. Voi että... Tämä kuulostaa kyllä sellaiselta kirjalta, johon ehdottomasti pitäisi tarttua. Mantelin Susipalatsi on keikkunut lukupinoni 'päällimmäisenä' jo pitkään, mutta aina jokin kirja hypähtää edelle...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, Susipalatsin suhteen samat sanat. :) Tämä on käsittääkseni hyvin nopealukuinen siihen verrattuna.



      Poista